Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?

Fyysisesti elämäni parhaimmat vuodet ovat takanapäin, mutta en ajattele niiden kokonaisuutena olevan. Siihen minusta 70v on rajapyykki.

Vierailija kirjoitti:

Oon 43 mutta vaihdevuotinen ja perheetön ja kyllä mun elämän paras aika jo oli ja meni. Kyllä nuoruus on ihmisen parasta aikaa. 

Minä en taas ikinä eläisi nuoruutta uudelleen. Harvalla nuorella on automaattisesti tätä rauhaa, tasapainoa ja vapautta. N57

Ei ole ollut mitään parhaita vuosia. Ei matkoja, ei mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai, eihän muuta voi ajatella.

Miksei voisi?

Olin vielä ihan kujalla nelissäkymmenissä itseni suhteen, tyhmissä suhteissa joista en osannut kieltäytyä. Sitten vaan kypsyin (kirjaimellisesti) ja lakkasin olemasta höpläytettävä lapanen

Varmasti olen nyt vihattu mutta se ei merkitse mitään sisäiseen vapauteen nähden. En kaipaa kenenkään hyväksyntää. Olen myös löytänyt paljon ihmisiä joita voin arvostaa ja ihaillakin. Tästä syystä koen eläväni nyt toistaiseksi parasta aikaani. Olen sopivasti vanha.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään parhaita vuosia. Ei matkoja, ei mitään. 

Vanhatkin matkustavat. 

Neljä poikaa, nuorimmainen muuttaa pois kotoa. Irtisanoutuminen työstä ja uuden aloittaminen. Aviomieheni ja minun yhteisen elämän uusi aikakausi alkaa. Perheen pienten lasten aikakausi täyttyy isovanhempina. Voiko parempaa kiitosta omilta lapsilta saada?! N54

Kyllä.

Kyllä se ihan totta onkin.

Parhaat vuodet takana.

No en todellakaan ajattele. Töissä menee koko ajan paremmin, kokemusta arvostetaan ja uskallan olla oma itseni. En ole enää millään lailla riippuvainen muiden mielipiteistä. En tunne ulkonäköpaineita. Lapset ovat isoja ja ihania. Ei enää miestä pallona jalassa. Täytän pian 60 ja todellakin elän elämäni parasta aikaa.

En. Ne on vasta alkamassa. Mulla oli nuorena vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia. Lopetin päihteiden käytön pari vuotta sitten. Nyt käyn terapiassa ratkaisemassa niitä pääpuolen ongelmia. Elämä on nyt paljon parempaa kuin ikinä ennen mun elämässä, ehkä varhaislapsuuden jälkeen.

Mietin myös, että mun vanhemmat sanoo, että heidän parhaat vuodet on olleet eläkkeellä. Heillä on varaa matkustella yms. Luulen, että näin voi hyvin olla mullakin, että kun vapaa elämä eläkkeellä aukeaa, parhaat vuodet on silloin, jos vaan terveenä pysyn.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tosin ei se niin onnellista ollut aiemminkaan, mutta silti.

Fysiikka ei ole enää yhtä hyvä kuin nuorena. Tästä on turha väittää vastaan. On fysiologinen mahdottomuus olla yhtä joustava ja notkea kuin parikymppisenä.

Enää ei ole yhtä avoin ja uskalias kuin parikymppisenä. Sitä kai sanotaan järkevyyden lisääntymiseksi. 

Mulla oli fysiikka nuorena, erit. ikävuodet 30-45 täysin paska, koska olin täysin liikkumaton sohvaperuna. Nyt 51-vuotiaana olen normaalipainoinen, ja treenaan salilla 2 kertaa viikossa ja kestävyyskuntoa 3 kertaa viikossa. Mun tapauksessa todellakin jaksaminen ja kunto on parempia kuin nuorempana.

Teinit aikuistumassa, velat maksettu, terveyttä toistaiseksi riittänyt ja kunto kohenee. Pian ollaan kahdestaan ja voidaan tehdä ihan mitä halutaan! Tavoitteena asettua sitten taas enemmän aloilleen, kun lapsenlapsia toivottavasti ilmaantuu 10-20 vuoden sisällä. -N46

En ajattele, että parhaat vuodet on takana. Nyt on mahdollisuus harrastaa, matkustaa, tehdä asioita vähän leppoisammalla tahdilla. Elämästä kannattaa nauttia, 

En, päinvastoin. Omaksuttu valtava määrä tietoa, virtaa riittää, ja halua parantaa asioita.

Olen myös aloittamassa vielä ns. "kolmatta uraa" opetuksen parissa, josta toivottavasti aikanaan eläköidyn varareksinä tai reksinä.

Elämä on takana. Nykyisyys on tässä ja kuolema on tulevaisuus.

M. 54

Minun kroppa ilmoitti tarkalleen sinä vuonna kun täytin 50, että päiväys vanheni nyt. Puolitusinaa vaivaa, jotka ovat pysyväluonteisia, ilmaantui kuin taiottuna. Lärvikin alkoi näyttämään vanhusversiolta. Olen kaiken tämän hyväksynyt (vai olenko sittenkään)

Ei, sitä on vielä paljon edessä. Kunhan menopaussista päästään, suunta on ylöspäin.

Huumori sen kun paranee kun vuodet vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä on vielä paljon edessä. Kunhan menopaussista päästään, suunta on ylöspäin.

Naisilla on kaikki hienosti.

Miehillä mulkun ja luonteen suunta on vain alas. 

Fyysisesti ehkä joo, mutta muuten ei. Olen 63-vuotias ja ajattelen että elämän parhaat vuodet on vasta edessä. Olen jotakuinkin terve ja täysin toimintakykyinen. Jotain pientä kremppaa on, mutta ei mitään mikä kauheasti haittaisi täysipainoista elämää. Jo nyt elämä on parempaa kuin 50-vuotiaana, ja parempaan mennään - toivottavasti.

Jään piakkoin ennenaikaiselle eläkkeelle ja siitä alkaa ne elämän parhaat vuodet. Siihen saakka kun varsinainen vanhuuseläke alkaa, elelen säästöillä. Säästöt ja tuleva eläke on ihan mukavalla tasolla. Pitkä ura huippuasiantuntijana on kerryttänyt ihan kelpo eläkkeen. Päästään puolison kanssa reissaamaan mielin määrin, sen mukaan miten milloinkin sattuu kiinnostamaan. Etenkin matkailuautoreissut Euroopassa on sellaisia, että tuleva kuukausieläke riittää kattamaan kuukausittaiset menot eli rahan takia ei tarvitse rajoittaa reissaamista ollenkaan. Voidaan olla kuukausitolkulla reissussa, jos siltä tuntuu. Lentämällä tehtyjä reissuja kaukomaille pitää vähän tarkemmin miettiä, mutta kyllä niitäkin budjettiin mahtuu.

Kotona ollessa voidaan sitten touhuta lastenlasten kanssa mielin määrin ja harrastaa. Olen ajatellut, että opiskelen jotain kiinnostavaa esim. avoimessa yliopistossa. Tutkintotavoitteita en ota. Lisää kieliä voisin myös opiskella. Nykyisen valikoiman englanti-ruotsi-saksa-italia-espanja jatkoksi sopisi ainakin ranska, jolle olisi käyttöä matkailuautolla pitkin Eurooppaa pyöriessä. Via Balticaa pitkin liikkuessa esim. puola olisi myös hyödyllinen, mutta se voi olla aika vaikea kun ei slaavialaisista kielistä ole vanhastaan mitään tajua.

Realismia on tietysti se, että jossain vaiheessa vaivat lisääntyy ja toimintakyky heikkenee. Se on vääjäämätöntä. Vakava sairastuminen voi tietysti tapahtua vaikka tänään ja kaikki nuo suunnitelmat saa sitten heittää vessasta alas. Mutta jos jonkun 10-15 vuotta pystyisi elämään niinkuin haluaa ilman merkittäviä toimintaa haittaavia terveyshuolia, se olisi kyllä varsin mainio tilanne. Pitkät Euroopan reissut matkailuautolla varmaan jää väkisinkin pois jossain vaiheessa, mutta jos nyt edes Pohjoismaissa ja Baltiassa pystyisi reissaamaan vielä 75+ ikäisenä, se olisi enemmän kuin hieno tilanne. Siinä vaiheessa kun ei jaksa enää lähteä yli 100 km päähän kotoa, voi myydä matkailuauton pois ja käyttää nekin rahat johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.

Oletan, että kirjoittaja on hieman varakkaampi ihminen. Nimittäin taviksellahan ei eläkkeellä ole varaa tehdä mitään, vaikka aika olisikin olla kuinka aktiivinen.

Hyvä muistaa, että monella terveys asettaa tuolloin paljon rajoituksia, siis vaikka ei mitenkään pahasti sairas olisikaan.