Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?
04.11.2025 |
Täytin viime viikolla itse 50 ja täytyy myöntää, että usein ajattelen näin. En sano tätä kuitenkaan katkerana tai siksi, että elämäni olisi ollut huonoa - päinvastoin - mutta monet itselleni tärkeät ja onnea tuottavat asiat (esim. pikkulapsiaika omassa perheessä, ajan viettäminen monien jo edesmenneiden sukulaisten kanssa) ovat nyt jo lopullisesti taaksejäänyttä elämää eikä tilalle oikein ole löytynyt samalla tavalla merkityksellisiä asioita.
Miten muut ajattelette?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.
Oletan, että kirjoittaja on hieman varakkaampi ihminen. Nimittäin taviksellahan ei eläkkeellä ole varaa tehdä mitään, vaikka aika olisikin olla kuinka aktiivinen.
Aktiivinen voi olla ulkoilemalla, lukemalla paljon kirjastosta lainattuja kirjoja tai tapaamalla ystäviä ja sukulaisia. Nämä ei maksa mitään. Taviksella eläkeläisellä on mahdollisuus harrastaakin halvalla ainakin kaupungeissa, missä vaikkapa uimahallit, kulttuuritapahtumat ja joukkoliikenne tarjoaa eläkeläisalennuksia. Musiikkia voi kuunnella radiosta, tv on useimmilla myös ennestään. Tarpeetonta tavaraa voi myydä kirpputorilla ja uusia taitoja voi opetella. Aktiivisuus ei siis tarkoita mielestäni jotain matkailua, gourmet-ravintoloita ja golffia. Toivottavasti keksitään kaikki mielekästä puuhaa eläkkeelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.
Oletan, että kirjoittaja on hieman varakkaampi ihminen. Nimittäin taviksellahan ei eläkkeellä ole varaa tehdä mitään, vaikka aika olisikin olla kuinka aktiivinen.
Aktiivinen voi olla ulkoilemalla, lukemalla paljon kirjastosta lainattuja kirjoja tai tapaamalla ystäviä ja sukulaisia. Nämä ei maksa mitään. Taviksella eläkeläisellä on mahdollisuus harrastaakin halvalla ainakin kaupungeissa, missä vaikkapa uimahallit, kulttuuritapahtumat ja joukkoliikenne tarjoaa eläkeläisalennuksia. Musiikkia voi kuunnella radiosta, tv on useimmilla myös ennestään. Tarpeetonta tavaraa voi myydä kirpputorilla ja uusia taitoja voi opetella. Aktiivisuus ei siis tarkoita mielestäni jotain matkailua, gourmet-ravintoloita ja golffia. Toivo
No kuule ihmiset ei kestäneet koronan aikana edes kolmea kuukautta sitä, että aktiviteeteiksi oli rajattu kävelyt ja kirjasto. Kyllä ihmiset eläkkeelläkin kaipaa maksullisiakin virikkeitä mutta monella ei ole näihin varaa. Eikä kaikilla myöskään ystäviä ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että fyysisesti niin varmaan onkin. Henkisesti en tunne niin.
Itselläni nämä menevät käsi kädessä. Olen psykofyysinen kokonaisuus. Jos fysiikkani alkaa reistailla, se vaikuttaa mieleeni ja koko persoonaani. Siksi huolestuttaa hieman, että tulevaisuudessa joudun jättämään monia asioita pois elämästäni, jos fysiikka ei kestä. Vielä se kyllä kestää onneksi.
Jos vielä kestää, niin satsaa siihen että kestää mahdollisimman pitkään. Viimeistään viisikymppisenä kannattaa satsata puhtaaseen ruokaan, lisätä liikuntaa ja luopua alkoholista. Vaihdevuosioireita voi hoitaa ja henkistä vireyttä vaalia. Kuka vaan voi sairastua, mutta sen murehtiminen etukäteen kannattaa muuntaa teoiksi terveyden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Viisipymppisenä voi sanoa että ne parhaat vuodet on jo olleet ja menneet.
Niin no se vapaus eläkeikäisenä sitten kyllä on mitä ei nuorena tai työikäisenä voi saavuttaa ellei ole jotain isoa perintöä tai lottovoittoa. Mutta onhan se harmi että sitten moni onkin jo toisenlaisessa häkissä fyysisine rajoitteineen, sairauksineen tai alkavine dementioineen eikä pysty siitä paljoa nauttimaan vanhanakaan. Se varmaan on systeemissä tavoitteenakin.
En ajattele, että parhaat vuodet..elän ihan kivaa elämää nytkin, vaikka ikä jo +70v. Mulla tosin on aika paljon ystäviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisipymppisenä voi sanoa että ne parhaat vuodet on jo olleet ja menneet.
Niin no se vapaus eläkeikäisenä sitten kyllä on mitä ei nuorena tai työikäisenä voi saavuttaa ellei ole jotain isoa perintöä tai lottovoittoa. Mutta onhan se harmi että sitten moni onkin jo toisenlaisessa häkissä fyysisine rajoitteineen, sairauksineen tai alkavine dementioineen eikä pysty siitä paljoa nauttimaan vanhanakaan. Se varmaan on systeemissä tavoitteenakin.
*Nauraa*
Olette te kyllä varsinaisia ilmapiirivastaavia ja varmasti myös juhlien valopilkkuja. Onneksi on vapaus valita seuransa, aktiviteettisa ja omat polkunsa tässä iässä. Olla kiitollinen että on jo näinkin pitkälle päässyt ainutkertaisen elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet elää parasta aikaa just tossa iässä. Eihän sen ikäinen mikään vanha ole.
Mutta vanhemmat ja muut läheiset ikääntyneet rupeaa sairastelemaan ja kuolemaan. Yhtä kauheaa sitä on seurata kuin missä muussa iässä tahansa. Ei joku lisääntynyt jumppa-aika korvaa vanhempia!
Olen 54 ja multa on kuollut siskoa lukuunottamatta vanhemmat ja kaikki heidän lähin sukunsa. Jotain kaukaisia serkkuja, joita en välitä edes tuntea, on vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisipymppisenä voi sanoa että ne parhaat vuodet on jo olleet ja menneet.
Niin no se vapaus eläkeikäisenä sitten kyllä on mitä ei nuorena tai työikäisenä voi saavuttaa ellei ole jotain isoa perintöä tai lottovoittoa. Mutta onhan se harmi että sitten moni onkin jo toisenlaisessa häkissä fyysisine rajoitteineen, sairauksineen tai alkavine dementioineen eikä pysty siitä paljoa nauttimaan vanhanakaan. Se varmaan on systeemissä tavoitteenakin.
Mulla on näin 43 veenä kyllä jo sairaselökkeen tuoma "vapaus", mutta kuten monilla vanhuksilla, ei tällä vapaudella tee yhtään mitään koska eläke on niin pieni eikä psyykkisesti tai fyysisesti jaksa tehdä juuri mitään. Puolen tunnin pyörälenkki vie jo voimat. Toivon että kuolisin jo pois, mutta tuskin tulee sitä onnea kun sairaudet on henkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet elää parasta aikaa just tossa iässä. Eihän sen ikäinen mikään vanha ole.
Mutta vanhemmat ja muut läheiset ikääntyneet rupeaa sairastelemaan ja kuolemaan. Yhtä kauheaa sitä on seurata kuin missä muussa iässä tahansa. Ei joku lisääntynyt jumppa-aika korvaa vanhempia!
Olen 54 ja multa on kuollut siskoa lukuunottamatta vanhemmat ja kaikki heidän lähin sukunsa. Jotain kaukaisia serkkuja, joita en välitä edes tuntea, on vielä.
Tämä onkin tässä iässä todella ankeaa ja masentavaa. Ei kaikilla ole sitä omaakaan perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten eläkeikäisenä ne vanhemmat on kuolleet. Ei se ole helppoa ja kivaa että läheiset on kuolleet. Monella se puolisokin on tuossa vaiheessa sairas tai kuollut.
Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Pitkällisten sairauksien rinnalla kulkemisten, kaikessa auttamisen, saattohoitamisen ja jäämistöjen selvittämisen jälkeen voin sanoa, että nyt on helpompaa. Toki heitä ikävöin, mutta viimeiset vuotensa olivat raskaita heille ja läheisille. Vanhempien kuolema on lopullinen itsenäistyminen. Kyllä viisikymppinen tai vanhempi sen jo kestää. Se on osa elämän kulkua. Joku joutuu menettämään perheensä jo alaikäisenä.
Lastenlasten pikkulapsiaika voi olla vielä edessä.
Siinä on odottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet elää parasta aikaa just tossa iässä. Eihän sen ikäinen mikään vanha ole.
Mutta vanhemmat ja muut läheiset ikääntyneet rupeaa sairastelemaan ja kuolemaan. Yhtä kauheaa sitä on seurata kuin missä muussa iässä tahansa. Ei joku lisääntynyt jumppa-aika korvaa vanhempia!
Olen 54 ja multa on kuollut siskoa lukuunottamatta vanhemmat ja kaikki heidän lähin sukunsa. Jotain kaukaisia serkkuja, joita en välitä edes tuntea, on vielä.
Otan osaa menetyksiisi.
Oletko läheinen siskosi kanssa?
Nuo serkutkin voivat olla vaikka miten ihania ihmisiä. Aina kannattaa antaa mahdollisuus.
Kyllähän ne ovat. Kun muistelee 80-lukua ja omaa lapsuutta ei voi kun todeta, ettei tuollaisessa maanpäällisessä paratiisissa saa enää koskaan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi tuntua julmalta enkä varsinkaan halua loukata ketään, mutta ajattelen, että jos viisikymppisenä ei pysty hyväksymään omien lasten aikuistumista vaan haikailee pikkulapsivaiheen perään, on tietty ihmisenä kasvuun kuuluva kehitystehtävä jäänyt saavuttamatta.
Eihän nämä sulje toisiaan pois, vaan suurimmalla osalla on molempia tunteita kun lapset lentävät pois pesästä - iloa ja huolta siitä että pärjääväthän omillaan, ja haikeutta siitä, että se pikkulapsivaihe tosiaan on takana päin.
Todella harva ei oikeesti hyväksy sitä että lapset ovat isoja. Mutta kyllä se silti useimmille on haikeaa ja merkitsee yhden elämänvaiheen päättymistä.
Voin hieman alle viisikymppisenä kertoa, että ihmiskunnan parhaat vuodet on takanapäin.
Pahoittelut niille, jotka eivät päässeet niistä nauttimaan.
Kyllä ajattelen. Parhaat vuodet olivat ekassa omistusasunnossa parikymppisenä itsekseen.
30-50v menivät hukkaan yhteisasumisessa ja perhehommissa.
Nyt sitten muutama vuosi olisi vielä ainokaista elämää. Toivon mukaan osaan elää ne paremmin siten kuin sisällä tuntuu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten eläkeikäisenä ne vanhemmat on kuolleet. Ei se ole helppoa ja kivaa että läheiset on kuolleet. Monella se puolisokin on tuossa vaiheessa sairas tai kuollut.
Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Pitkällisten sairauksien rinnalla kulkemisten, kaikessa auttamisen, saattohoitamisen ja jäämistöjen selvittämisen jälkeen voin sanoa, että nyt on helpompaa. Toki heitä ikävöin, mutta viimeiset vuotensa olivat raskaita heille ja läheisille. Vanhempien kuolema on lopullinen itsenäistyminen. Kyllä viisikymppinen tai vanhempi sen jo kestää. Se on osa elämän kulkua. Joku joutuu menettämään perheensä jo alaikäisenä.
Ei kestä jos vanhemmat on ainoat läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en!
Ikää 50+ ja elän kyllä tällä hetkellä ihan parasta aikaa. Lapset omillaan opiskelemassa, oma talous hyvällä mallilla ja tasapainossa, vakituinen työ. Tapaan ystäviä, käyn kulttuuririennoissa, matkustelen. Kroppa ei tietenkään ole enää mikään parikymppinen, siksi sitä pitää myös huoltaa ja hoitaa. Ihan loistavaa aikaa tämä! En todellakaan kaipaa ruuhkavuosia, nyt saa itsekkäästi keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin.
Onko sun vanhemmat elossa?
Toinen on, toisesta olen joutunut jo luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin hieman alle viisikymppisenä kertoa, että ihmiskunnan parhaat vuodet on takanapäin.
Pahoittelut niille, jotka eivät päässeet niistä nauttimaan.
Itse kyllä olen sitä mieltä että painopiste on muuttumassa. Länsimainen ihmiskunta alkaa olla kaarensa loppupäässä, itä nousemassa.
Yritetään nyt sentään vaikka päästä siivelle mukaan mongolitaustamme avulla 😅🤭
Alue: Aihe vapaa
Luin ylempiä kommentteja ja huomasin että vanhempien elossa olo on jotenkin oleellinen kysymys. Vanhempani eivät ole elossa, toinen kuoli vuonna 1998 alle kuusikymppisenä ja toinen neljä vuotta sitten 81-vuotiaana. Onneni ei riipu heistä.