Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuvat siitä jos joku sanoo ettei halua tapailla yh:ta?
02.11.2025 |
Vaan haluaa etsiä lapsetonta kumppania, koska haluaa elää lapsettomassa suhteessa? Eli suhteen tavoitteena on 100% rakkaus toiseen eikä lisääntyminen.
Miksi se menee tunteisiin?
Kommentit (219)
En minäkään halua itselleni miestä, jolla on alaikäisiä lapsia. Ehdoton ei sellaiselle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sanottu asiallisesti vai ilkeästi?
No tuskinpa kukaan siitä suuttuu. Vaan ennemminkin oletuksista, joita yksinhuoltajiin liitetään. Että koko elämä menee sitten lapsen/lasten ehdoilla, yh on matalasti kouluttautunut ja rahaton, ehkä myös läski ja mitä näitä on.
Terkuin yh, joka löysi maailman ihanimman miehen :)
Miksi ei saisi mennä tunteisiin, kun saa pakit? Ihan riippumatta siitä, miksi ne pakit annettiin. Ne ovat hänen tunteensa, jotka eivät ole sinun ongelmasi.
Meneekö sinulla tunteisiin, jos saat pakit siksi, että et halua lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.
Kenen kanssa yksinhuoltajan lapsilla on viikon kestäviä tapaamisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi mennä tunteisiin, kun saa pakit? Ihan riippumatta siitä, miksi ne pakit annettiin. Ne ovat hänen tunteensa, jotka eivät ole sinun ongelmasi.
Meneekö sinulla tunteisiin, jos saat pakit siksi, että et halua lapsia?
Miksi pitäisi tuntea huonoa oloa siitä, että itselle soveltumaton ihminen ei halua viettää elämää yhdessä? Sehän on hyvä asia. En halua tuhlata kenenkään aikaa, enkä halua, että minun aikaa tuhlataan. Siksi pakit on positiivinen asia. Jos ne ottaa huonona asiana, on epävarmuuksia ja pelkoja joita ei ole käsitellyt. Terapia auttaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.
Yksi mies, johon tutustuin, halusi nimenomaan yh naisen, ja minulla ei ollut lapsia.
Kaikille on ottajansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen ihmisyyttä loukkaavana resurssien haaskauksena sen, että mies syntyy aivot päässä muttei koskaan opettele käyttämään niitä.
Se on hukkaan heitetty elämä ja erityisesti vanhemmillesi suuri pettymys. He odottivat sinusta jotain parempaa ja tuollainen tuli.
Typeriä ajatuksia on jokaisella, mutta vain täydelliset ääliöt kertovat ne ääneen.
Kyllä lapsettomienkin kanssa joutuu tasapainoilemaan harrastusten, ystävien ja työmenojen suhteen. Mikään ei myöskään takaa uskollisuutta suhteessa, vaikka sitä huomiota ei lasten kanssa tarvitsisikaan jakaa.
Voi olla, että sillä lapsia omaavalla puolisolla olisi enemmän aikaa suhteelle ja sitoutumishaluja. Kaikki voi silti valita puolisonsa miten huvittaa. Nämä vaan ajatuksena, kun tuntuu kovin mustavalkoiselta tämä keskustelu taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on hauras ego ja huono itsetunto. Siksi suuttuvat.
Kukaan ei ole suuttuvalle yh:lle mitään velkaa. Kaikilla on oikeus olla olematta yh:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsettomienkin kanssa joutuu tasapainoilemaan harrastusten, ystävien ja työmenojen suhteen.
Kyllä, ne kuuluvat jokaisen arkeen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta kotona ei odota ns. "Toinen työpaikka" eli lapsiperhe. Ja siinä on iso ero.
Mikään ei myöskään takaa uskollisuutta suhteessa, vaikka sitä huomiota ei lasten kanssa tarvitsisikaan jakaa.
Elämässä ei ole mikään varmaa. Lapsivapaassa suhteessa etuna on se, että suhdetta ei voi keinohengittää siksi, että "ei me voida erota koska lapset". Suhteen on pakko olla hyvä että siinä kummatkin haluaa olla. Se pakottaa kumpaakin osapuolta panostamaan enemmän suhteeseen. Ei voi heittäytyä passiiviseksi, koska "no meillähän on lapset ja mihin me tästä nyt lähdettäisiin".
Voi olla, että sillä lapsia omaavalla puolisolla olisi enemmän aikaa suhteelle ja sitoutumishaluja.
Miten lapsia omaavalla on enemmän aikaa suhteelle, koska hänellä on lapsettomaan verrattuna vähemmän tunteja vuorokaudessa, lapsista johtuen? Mikä aivopieru tämä nyt on? 😆
Kaikki voi silti valita puolisonsa miten huvittaa. Nämä vaan ajatuksena, kun tuntuu kovin mustavalkoiselta tämä keskustelu taas.
Mikä on mustavalkoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sataprosenttista rakkautta ei ole olemassakaan oli sitten lapsia tai ei.
Mitä tarkoitat sataprosenttisella rakkaudella?
Mitä AP sillä tarkoittaa? Sanoisin, että vain lastaan voi rakastaa 100%. Romanttinen rakkaus on aina jollain tavalla ehdollista, eli ei 100%.
Oletko jo kertonut puolisollesi ettet rakasta häntä 100%?
Hänelle riittää se 99% ihan hyvin, kun tietää, että se on enemmän kuin mitä olen ketään muuta rakastanut tai rakastan 😄
Oletko joku 13-vuotias, vain miten olet niin kujalla elämän realiteeteista?
Käytännössä ysiysi on sama kuin sata. Ja kyllä muuten periaatteessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kovin moni nuori ihminen haluaa suhdetta, jossa toisella osapuolella on lapsi. En minäkään olisi halunnut.
En oikeastaan haluaisi vieläkään, vaikka on jo omiakin lapsia. Onneksi olen naimisissa niin ei tarvitse etsiä uusia suhteita.
"Onneksi naimisissa" ja kaikkea....Niin, olin minäkin aikoinaan. Puoliso, ja lasten isä, oli täysnarsisti ja väkivaltainen. En sentään ehtinyt kuolla käsiinsä yhdessäollessa, ja vielä elossa, vaikka lupasi tappaa erotessamme.. Ja joo, "kunnollinen" ja kunnollisesta yrittäjäperheestä. Oikein stanan "yhteiskuntaikoni". Arvaa mitä; Hopeahääpäivä jo vietetty uuden puolison kanssa, jonka kanssa yhteinen lapsi. En todellakaan etsinyt. Olin päättänyt pysyä visusti erossa kenestäkään. Elämä on. Minä en koskaan hakenut suhteita edes nuorena. Jossittelu on turhaa.
Toiset etsii, toiset tulee löydetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sataprosenttista rakkautta ei ole olemassakaan oli sitten lapsia tai ei.
Mitä tarkoitat sataprosenttisella rakkaudella?
Mitä AP sillä tarkoittaa? Sanoisin, että vain lastaan voi rakastaa 100%. Romanttinen rakkaus on aina jollain tavalla ehdollista, eli ei 100%.
Oletko jo kertonut puolisollesi ettet rakasta häntä 100%?
Hänelle riittää se 99% ihan hyvin, kun tietää, että se on enemmän kuin mitä olen ketään muuta rakastanut tai rakastan 😄
Oletko joku 13-vuotias, vain miten olet niin kujalla elämän realiteeteista?
Käytännössä ysiysi on sama kuin sata. Ja kyl
Eikä ole. 100% on kaikki tai ei mitään. 99% sisältää ehdon. Väitän myös, että keskivertoihmisillä tuo prosentti on myös huomattavasti alhaisempi, jos ollaan aidosti rehellisiä. Itse vaan satun olemaan todella onnellisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.
Yksi mies, johon tutustuin, halusi nimenomaan yh naisen, ja minulla ei ollut lapsia.
Kaikille on ottajansa?
Todellakin. Myös niille lapsille. Hälytyskellot soimaan, jos etsii etenkin päihderiippuvaisia yksinhuoltajaäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yh, mutta en minä tuollaisesta suutu. Jokaisella on oikeus etsiä sellaista kumppania kun haluaa.
Onhan minulla itsellänikin kriteereitä kumppanille vaikka kuinka paljon, joten miksei muillakin saisi olla?
Olen samaa mieltä. Meillä kaikilla on yksi elämä ja se tulisi käyttää sellaisen ihmisen kanssa kuin itse haluaa. Ei kenenkään ole pakko suostua johonkin vain miellyttääkseen jota kuta. Minulla itselläni kaksi lasta ja ihan hypoteettisesti jos jäisin sinkuksi niin toivoisin löytäväni miehen, jolla myös jo lapset tehtynä.
En ole ikinä tavannut ketään, joka suuttuu sille, että pari-kolmekymppinen ihminen ei halua ryhtyä isä- tai äitipuoleksi. Sen sijaan olen huomannut ihmisten suuttuvan, tuohtuvan tai huvittuvan kun joku puhuu yksinhuoltajista aiheetta todella rumasti ja keskittyy enemmänkin heidän dumaamiseen, kuin lapsettoman kumppanin löytämiseen. Ei minua ainakaan ihmetytä, että joku antaa vastalauseen kun puhut hänestä tyyliin "Hyi oksetus yökötys mikä kakkosluokan kansalainen!" tai "Mikset katsonut tarkemmin kristallipalloa, kun avasit hiivahaarasi sille äijälle?" tai "Jaaha, oot varmaan sossun luukulla ramppaava laiska loinen! Lompakkoako etsit riistettäväksi?" tai "Miksi minun pitäisi toisen siittämiä lapsia katsella? Tappaahan urosleijonatkin aina voittamansa uroksen jälkeläiset!"
Älkää soittako suuta kun puhutte, millaisen kumppanin kanssa haluatte mennä yhteen. Silloin teille todennäköisesti soitetaan paljon vähemmän suuta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsettomienkin kanssa joutuu tasapainoilemaan harrastusten, ystävien ja työmenojen suhteen. Mikään ei myöskään takaa uskollisuutta suhteessa, vaikka sitä huomiota ei lasten kanssa tarvitsisikaan jakaa.
Voi olla, että sillä lapsia omaavalla puolisolla olisi enemmän aikaa suhteelle ja sitoutumishaluja. Kaikki voi silti valita puolisonsa miten huvittaa. Nämä vaan ajatuksena, kun tuntuu kovin mustavalkoiselta tämä keskustelu taas.
Tässä viestissä tartutaan epäolennaisuuksiin.
Ei auta, vaikka mies olisi kuinka uskollinen ja sitoutumishaluinen. Jos hänellä on lapsia, ei kiinnosta.
Kukaan aikuinen ei voi tosissaan väittää, että harrastukset, ystävät tai työt sitovat yhtä paljon kuin lapsi. Tai jos sitovat, en ole kiinnostunut sellaisestakaan.
Sehän juuri on sataprosenttista, kun ei ole ehtoja sen toisen olemukselle ja teoille, kuten esim. puolison kohdalla voi olla. Kyllä siinä aika monella rakkaus loppuu kuin seinään, jos puoliso pettää, koska se rakkaus on ehtoihin perustuvaa, eli ei 100%.