Miksi jotkut suuttuvat siitä jos joku sanoo ettei halua tapailla yh:ta?

Tietyn iän jälkeen lapset eivät tarvitse 24/7 hoitoa ja menevät omissa menoissaan. YH:lla aikaa voi jäädä enemmän suhteeseen, koska omia harrastuksia ja menoja ei voi sopia samassa määrin, kuin esim. lapseton voi. Tämän vuoksi sillä YH:lla voi lopulta olla enemmän aikaa sille suhteelle, kuin esim. aktiivisella velalla, joka ei niistä harrastuksistaan tai menoistaan halua tinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsettomienkin kanssa joutuu tasapainoilemaan harrastusten, ystävien ja työmenojen suhteen. Mikään ei myöskään takaa uskollisuutta suhteessa, vaikka sitä huomiota ei lasten kanssa tarvitsisikaan jakaa. 

Voi olla, että sillä lapsia omaavalla puolisolla olisi enemmän aikaa suhteelle ja sitoutumishaluja. Kaikki voi silti valita puolisonsa miten huvittaa. Nämä vaan ajatuksena, kun tuntuu kovin mustavalkoiselta tämä keskustelu taas.

Tässä viestissä tartutaan epäolennaisuuksiin.

Ei auta, vaikka mies olisi kuinka uskollinen ja sitoutumishaluinen. Jos hänellä on lapsia, ei kiinnosta.

Kukaan aikuinen ei voi tosissaan väittää, että harrastukset, ystävät tai työt sitovat yhtä paljon kuin lapsi. Tai jos sitovat, en ole kiinnostunut sellaisestakaan.

Itse huudat täällä suu vaahdossa lukematta koko kommenttia. Kaikki voi valita silti puolisonsa miten huvittaa. Lukee tuossa selvällä suomella. Oletko joku lukutaidoton idiootti?

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli suhteen tavoitteena on nimenomaan lapsettomuus eikä rakkaus. Tapailee mieluummin lapsetonta ihmistä, jota ei rakasta, kuin yh:ta jota rakastaa.

Tapailee mieluiten lapsetonta ihmistä, jota rakastaa.

 

Mutta entä jos ei rakasta lapsetonta ihmistä, vaan sellaista jolla on lapsia?

Ei ole silti pakoo lähteä parisuhteeseen, vaikka on rakastunut. Voihan sitä tapailla ilman mitään vakavia tulevaisuuden näkymiä ja vain nauttia siitä tunteesta. Ei kaikki yyhootkaan halua mitään vakavaa.

En mä ainakaan tuollaista haluaisi, että ei olla parisuhteessa vaikka ollaan rakastuneita. Kyllä lopettaisin tuollaisen pelleilyn. Tuossa vain rikkoisin itseni.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on hauras ego ja huono itsetunto. Siksi suuttuvat.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen lapset eivät tarvitse 24/7 hoitoa ja menevät omissa menoissaan. YH:lla aikaa voi jäädä enemmän suhteeseen, koska omia harrastuksia ja menoja ei voi sopia samassa määrin, kuin esim. lapseton voi. Tämän vuoksi sillä YH:lla voi lopulta olla enemmän aikaa sille suhteelle, kuin esim. aktiivisella velalla, joka ei niistä harrastuksistaan tai menoistaan halua tinkiä.

Miksi pitäisi väkisin lyöttäytyä yhteen joko joustamattoman velan kanssa, tai joustavan tyypin, jolla on lapsia? Miksei voi etsiä joustavaa velaa?

Vierailija kirjoitti:

Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.

Joka toinen viikko ei pysty tapailemaan ilman lasta, jos lapsi on pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsettomienkin kanssa joutuu tasapainoilemaan harrastusten, ystävien ja työmenojen suhteen. Mikään ei myöskään takaa uskollisuutta suhteessa, vaikka sitä huomiota ei lasten kanssa tarvitsisikaan jakaa. 

Voi olla, että sillä lapsia omaavalla puolisolla olisi enemmän aikaa suhteelle ja sitoutumishaluja. Kaikki voi silti valita puolisonsa miten huvittaa. Nämä vaan ajatuksena, kun tuntuu kovin mustavalkoiselta tämä keskustelu taas.

Tässä viestissä tartutaan epäolennaisuuksiin.

Ei auta, vaikka mies olisi kuinka uskollinen ja sitoutumishaluinen. Jos hänellä on lapsia, ei kiinnosta.

Kukaan aikuinen ei voi tosissaan väittää, että harrastukset, ystävät tai työt sitovat yhtä paljon kuin lapsi. Tai jos sitovat, en ole kiinnostunut sellaisestakaan.

Itse huudat täällä su

Sinähän se täällä huudat ja solvaat asiallisesti keskustelevia. Käytöksesi on kiusallista.

YH voi olla parempi tai huonompi puoliso kuin vela. Ihan turhaa henkilöön menevää pohdintaa. Miksi ei voi vaan sanoa, ettei halua puolisoa, jolla on lapsia? Pitääkö alkaa lässyttämään jotain syitä?

Tuskin on keneltäkään pois, jos ei YH:n kanssa seurustele, jos ei halua, mutta sen lisäksi pitää tehdä näitä KAIKKI YH:t väittämiä sen perään? Kyllä on selvästi ihmisten älykkyys laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen lapset eivät tarvitse 24/7 hoitoa ja menevät omissa menoissaan. YH:lla aikaa voi jäädä enemmän suhteeseen, koska omia harrastuksia ja menoja ei voi sopia samassa määrin, kuin esim. lapseton voi. Tämän vuoksi sillä YH:lla voi lopulta olla enemmän aikaa sille suhteelle, kuin esim. aktiivisella velalla, joka ei niistä harrastuksistaan tai menoistaan halua tinkiä.

Mutta edelleenkin se juttu on että vela ei halua lapsia. Joten vaikka olisi sellainen teoreettinen tilanne että yh:lla olisi enemmän aikaa, se ei muuta tosiasiaa, että vela ja lapsiperhe ovat yhteensopimattomia, ja siksi sellaisen spekulointi on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.

Joka toinen viikko ei pysty tapailemaan ilman lasta, jos lapsi on pieni.

Jossain vaiheessa saattaa tulla myös lapsenlapsia. Velan kanssa ei ole sitäkään pelkoa.

Ja vaikkei tulisikaan, niin on se 18 vuotta aika pitkä aika odottaa, että saa puolison ns. itselleen.

Vaikea sanoa. En minäkään tapailisi miestä, jolla on lapsia.

Kerran kyllä ihastuin sellaiseen mieheen, tunnettiin kuukausia ennen kuin mitään tapahtui. No p€rsiilleenhän se meni kun ex koko ajan kiristi jotain lapsiin vedoten. Ei koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheessa pysytellen, niin luulisin, että ne yh:t jotka suuttuvat, tekevät sen siksi että heidän mielestään ne lapset pitää kelvata kun ovat ihania ja tulevat mukana paketissa. Yh:lla on usein myös lapsivapaita viikkoja tai viikonloppuja, jos tapaamiset toimivat normaalisti.

Joka toinen viikko ei pysty tapailemaan ilman lasta, jos lapsi on pieni.

Jossain vaiheessa saattaa tulla myös lapsenlapsia. Velan kanssa ei ole sitäkään pelkoa.

Ja vaikkei tulisikaan, niin on se 18 vuotta aika pitkä aika odottaa, että saa puolison ns. itselleen.

Jep. Miksi odottaa 18+ vuotta että saadaan yhteistä aikaa kun silloin ollaan jo heikompikuntoisia ja alkaa terveys krakaamaan? 

Itse omat lapseni kasvattaneena. Ovat jo aikuisia.

En lähtisi enää suhteeseen henkilön kanssa jolla on vielä alaikäisiä lapsia. Tai joka haluaa vielä lapsia.

Aika aikansa kutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sataprosenttista rakkautta ei ole olemassakaan oli sitten lapsia tai ei.

 

Mitä tarkoitat sataprosenttisella rakkaudella?

Mitä AP sillä tarkoittaa? Sanoisin, että vain lastaan voi rakastaa 100%. Romanttinen rakkaus on aina jollain tavalla ehdollista, eli ei 100%.

 

Jos rakastaa lapsessaan vain sitä, että hän on oma lapsi ja muuten on ihan sama millainen lapsi on, niin eihän se ole sataprosenttista.

Huomaan, että sinulla ei ole lasta, kun vänkytät tällasta asiaa.  t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sataprosenttista rakkautta ei ole olemassakaan oli sitten lapsia tai ei.

 

Mitä tarkoitat sataprosenttisella rakkaudella?

Mitä AP sillä tarkoittaa? Sanoisin, että vain lastaan voi rakastaa 100%. Romanttinen rakkaus on aina jollain tavalla ehdollista, eli ei 100%.

Oletko jo kertonut puolisollesi ettet rakasta häntä 100%?

Kyllä jokainen täyspäinen ymmärtää sen, että puolison rakkaus ei ole ehdotonta - eikä sen kuulukaan olla. Puolisoa rakastetaan juuri siksi, että tämä on itselle sopiva kumppani, jonka kanssa on hyvä olla, on vetovoimaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, viihdytään yhdessä jne. Ja rakkaus pysyy, kun kumpikin muistaa pitää suhteesta huolta, välittää kumppaninsa hyvinvoinnista ja ottaa huomioon, tekee osuutensa kotitöistä, jne. Jo siinä kohtaa, että suhde alkaa, on kumppani täyttänyt aika monta ehtoa - jo ennen varsinaisen rakkauden syntymistä. Jokainen täyspäinen aikuinen ymmärtää, että jos itse muuttuu huonoksi kumppaniksi, voi sen toisen rakkaus hiipua. Se on myös terveen tunne-elämän ja terveen minäkuvan merkki, että ei anna kohdella itseään huonosti, vaan rakkaus kohdistuu ihmiseen, joka on hyvä kumppani.

Lapsen kohdallahan tällaista ehdollisuutta ei ole. Siinä on kysymys erilaisesta rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva on nykyään yh, koska pääsääntöisesti ei yksinhuoltajuutta enää anneta, vaan kaikki vanhemmat ovat nykyään yhteishuoltajia. Lapset ovat puoliksi vanhemmillaan ja silloin voi molemmat tapailla uusia kumppaneita ilman että lapsia tarvitsee sotkea kuvioon ollenkaan.

En kyllä lähtisi tuohonkaan. Joka toinen viikko parisuhteessa ja joka toinen viikko sinkku, hmm pitäisiköhän sittenkin harkita. 

Jos seurustelee henkilön kanssa jolla on lapsia ei koskaan ole hänellä kaikkein tärkein ihminen. Lapset menevät aina edelle.

 

Sellainen henkilö ei halua edes alkaa seurustelemaan. Lapset ovat hänelle tärkeämpiä, joten hän ei halua vakavaa suhdetta.

Kyllä ne haluaa vakavan suhteen, mutta olettavat, että se lapseton joustaa aina ja joka tilanteessa. 

Been there done that, never again. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sataprosenttista rakkautta ei ole olemassakaan oli sitten lapsia tai ei.

 

Mitä tarkoitat sataprosenttisella rakkaudella?

Mitä AP sillä tarkoittaa? Sanoisin, että vain lastaan voi rakastaa 100%. Romanttinen rakkaus on aina jollain tavalla ehdollista, eli ei 100%.

Oletko jo kertonut puolisollesi ettet rakasta häntä 100%?

Kyllä jokainen täyspäinen ymmärtää sen, että puolison rakkaus ei ole ehdotonta - eikä sen kuulukaan olla. Puolisoa rakastetaan juuri siksi, että tämä on itselle sopiva kumppani, jonka kanssa on hyvä olla, on vetovoimaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, viihdytään yhdessä jne. Ja rakkaus pysyy, kun kumpikin muistaa pitää suhteesta hu

Rakkaus omaan lapseenkin opitaan, joten sekään ei ole välttämättä täysin ehdotonta. Tavanomaisesti raskaushormonit pitävät huolen siitä, että rakkauden tunteita syntyy. Aina niin ei kuitenkaan käy, ja jos lapsi on vielä jollain tavalla ns. hankalasti rakastettava, tunteet voivat jäädä muodostumatta myöhemminkään.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli suhteen tavoitteena on nimenomaan lapsettomuus eikä rakkaus. Tapailee mieluummin lapsetonta ihmistä, jota ei rakasta, kuin yh:ta jota rakastaa.

Tapailee mieluiten lapsetonta ihmistä, jota rakastaa.

 

Mutta entä jos ei rakasta lapsetonta ihmistä, vaan sellaista jolla on lapsia?

Ei ole silti pakoo lähteä parisuhteeseen, vaikka on rakastunut. Voihan sitä tapailla ilman mitään vakavia tulevaisuuden näkymiä ja vain nauttia siitä tunteesta. Ei kaikki yyhootkaan halua mitään vakavaa.

Jos ollaan rakastuneita, niin sehän on vakavinta mitä voi olla. Jos joku sanoisi minulle, että hän on kyllä rakastunut minuun mutta ei halua mitään vakavaa ja haluaa vain nauttia tästä tunteesta, niin se ei kuulostaisi yhtään uskottavalta. Rakkaus, varsinkaan romanttinen rakkaus, ei edes ole yhtä nautintoa vaan voi olla kärsimystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen lapset eivät tarvitse 24/7 hoitoa ja menevät omissa menoissaan. YH:lla aikaa voi jäädä enemmän suhteeseen, koska omia harrastuksia ja menoja ei voi sopia samassa määrin, kuin esim. lapseton voi. Tämän vuoksi sillä YH:lla voi lopulta olla enemmän aikaa sille suhteelle, kuin esim. aktiivisella velalla, joka ei niistä harrastuksistaan tai menoistaan halua tinkiä.

Miksi pitäisi väkisin lyöttäytyä yhteen joko joustamattoman velan kanssa, tai joustavan tyypin, jolla on lapsia? Miksei voi etsiä joustavaa velaa?

Aina voi etsiä, mutta on eri asia löytyykö sellaista ihmistä, jonka elämäntilanne on juuri toiveiden mukainen ja joka on muutenkin kaikin puolin sopiva.

Mahtaisiko ap itsekään ilahtua, jos häntä pidettäisiin epäkiinnostavana vain siksi, että hänellä on lapsia tai koiria, tai vaikka vanha sukulainen jonka omaishoitajana hän toimii.