Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon
26.10.2025 |
Kattava tutkimus paljastaa nyt, millainen on parisuhteen pimeä vaihe, joka päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon. Psykoterapeutti Heli kertoo, että jopa joka viides vastaanotolle saapuva pariskunta on jo terminaalivaiheessa. Näin tunnistat.
Edessä lopullinen ero
Kun pitkässä liitossa menee huonosti, ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että jospa tämä tästä.
On kuitenkin olemassa eräs terminaalivaihe, josta ylös ponnistaminen on jo todellinen ihme, paljastaa kokenut psykoterapeutti.
Kun parisuhde saavuttaa tietyn pisteen, se on tuomittu päättymään. Tämä ilmiö tunnistettiin nyt myös tuoreessa ja kattavassa tutkimuksessa. Ruotsalainen päivälehti Aftonbladet kertoo laajasta eurooppalaisesta tutkimuksesta liittyen parisuhteiden päättymiseen.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/7705ce41-f6c4-4e0d-9666-0f778385b0bb
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan: sinun puolisosi järjestää asioita ja sinä mietit että itsestäänhän tämä parisuhteen huoltaminen tapahtuu. Kuulostat ikävältä kumppanilta.
Väärinpä arvasit. Minä olen huomattavasti puuhakkaampi järjestämään asioita, mutta mies on aika kotihiiri, joten saan harvemmin häntä innostettua mukaan. Joskus menen siis yksin, joskus jään kotiin ja joskus harvemmin lähdemme yhdessä. Mutta kun ei tee tästä ongelmaa tyyliin "miehen pitäisi huomioida minua enemmän" tämä toimii hyvin.
Ja rehellisyyden nimissä: onhan se niin, että jos minä olen tehnyt vaikka teatterireissun mies on saattanut käyttää sen ajan johonkin pikkunikkarointiin. Molemmat ovat tehneet, mitä huvittaa, mutta totta kai mies on ollut kodin kannalta tehokkaampi. Mutta hän ei ole nähnyt asiakseen tehdä taas tästä ongelmaa.
Pointtini juuri on, että jos on pakko koko ajan kehittyä, muuttua, muuntua ja tehdä kompromisseja, hoitaa,
Niin jos teillä sattuu sattumalta kohtaamaan toiveet tarpeet ja järjestelyt kätevästi
Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ero perheestä eroaa helposti. Oppinut sieltä että ero on ratkaisu. Valitkaa kumppani joka on eheästä perheestä. Ovat luotettavempia.
En ole huonompaa suomen kieltä lukenut.
Totuus sattuu. Koita kestää.
Ero muuttaa lapsia :(
Nainen halusi eron. No ymmärtäähän sen kun on rikkinäisestä eropeheestä. Ei ole oppinut rakastamaan.
Ihan viihdyttävä ketju tuli vaikkei kukaan ole vieläkään lukenut artikkelia.
Mikä oli se pimeä vaihe? Ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus
Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.
Tai voidaan hyväksyä että aikansa kutakin, harvemmin se liittokaan pidempään lusimalla paranee.
Ensimmäisestä tiesin jo yhteen muuttaessa että ei tule kestämään, mutta kiire oli nuorena pois äidin helmoista, onneksi järki sanoi ettei lapsia sen miehen kanss. Tähän toiseen ryhdyin harkitsevammin ja vasta 25. vuosi menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin jos teillä sattuu sattumalta kohtaamaan toiveet tarpeet ja järjestelyt kätevästi
Huoh
No ei ole sattunut sattumalta, mehän olemme aika erilaisia. Vaan pointtini on, että siinä kohtaa, kun alkaa ajattelemaan toisen kautta mennään usein metsään. Eli aletaan ajatella, että toista pitäisi erikseen koko ajan huomioida asioilla, jotka itselle eivät ole luontevia, koska parisuhde sitä vaatii. Eikä ajatella, että vaikka ollaan parisuhteessa, toinen saa olla semmoinen kuin on, eikä tarvitse alkaa työskentelemään minkään itselleen vieraan toimintatavan kautta huomioidakseen minua.
Itsekin nuorena pyrin muuttamaan suhdetta "minun näköiseksi" esittämällä, että jos sä siis rakastat mua niin sähän haluat tehdä näin jotta mä ilahdun-tyyppistä settiä. Mutta onneksi jotenkin aika pian tajusin, että nyt mennään pieleen. Jos mä rakastan häntä, en piittaa, kiinnostaako häntä joku teatterikappale, vaan menen sinne teatteriin ja annan hänen olla kotona jos tykkää.
Kyllä se vaati juuri sen, että mietin, että mikä on tärkeää. Onko se sitä, että näen, että toinen tuossa vuokseni paiskii vaiko se, että hän vaan haluaa enimmäkseen olla kanssani.
214. Itse näkisin, että kyse on pitkälti yhteensopivuudesta. Eli halutaan pääsääntöisesti tehdä samantyyppisiä asioita, jolloin kuvaamasi ongelma ei lainkaan ilmene. Jos taas halutaan tehdä hyvin erilaisia juttuja, joista toinen ei lainkaan pidä, vaatii tyytyväisyys enemmän miettimistä molemmilta, että voidaan kokea sopusointua.
Lähipiirissöni kaksi hyvin erilaista ihmistä erosi vuosia sitten, syyksi voi varmaankin lukea pahamaineisen erilleen kasvamisen. Kaikesta oli aina ollut riitaa, koska kaikessa oli erilaiset mieltymykset. Kyseessä oli nuorena 70-luvulla avioitunut pari. Toinen halusi matkustaa ja mennä, toinen oli kotihiiri. Eron jälkeen nainen löysi kaltaisensa ja kaikki sujui kuin itsekseen. Nainen ihmetteli tätä usein, miten parisuhde voikin olla helppoa. Ex miehen kanssa olivat pienen tauon jälkeen hyviä ystäviä. Suhde alkoi toimia ystävyytenä ja lapsenlapsia hoidettiin yhdessä.
Ehkä persoonan erot eivät ole ketjussa olleet vielä riittävästi esillä. Niillä on iso vaikutus, ellei asioista saada aikaan toimivia ratkaisuja kuten te ilmeisesti olette saaneet toisen viestisi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä pimeä vaihe on?
Mies ei puhu eikä kerro tai puhuu paskaa ja valehtelee, ei pidä lupauksiaan, ei ole luotettava, pelkkä löysä läjä pas.aa, ällö limanuljaska.
Erittäin pimee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus
Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.
Tai voidaan hyväksyä että aikansa kutakin, harvemmin se liittokaan pidempään lusimalla paranee.
Ensimmäisestä tiesin jo yhteen muuttaessa että ei tule kestämään, mutta kiire oli nuorena pois äidin helmoista, onneksi järki sanoi ettei lapsia sen miehen kanss. Tähän toiseen ryhdyin harkitsevammin ja vasta 25. vuosi menossa.
Avioero on vähän sama kuin tekisi väkivaltarikoksen. Syynä narsistisuus ja impulssikontrollin puute. Lapset ja mies kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä aiheesta voi synnyttää ulkoapäinsellaista yhden totuuden lauselmaa, jonka kaikenlaiset ihmiset kaikkina aikoina hyväksyvät.
Eroaminen on tuskallista ja se on myös helpottavaa. Eroaminen on väärin ja on se myös oikein. Eroaminen on lapsille haitallista ja joskus myös erittäinkin hyödyllistä.
Eroaminen on ihan vain eroamista ja jokainen antaa itsestään ja mahdollisista lapsistaan käsin omalle erolleen sen merkitykset.
Ja vaikka jotkut kirkot ovat ylentäneet avioliiton sakramentiksi eli purkamattomaksi ja pyhäksi armonvälineeksi, mutta silti sielläkin käytännössä erotaan.
Keskustelu on ja on ollut hyvää ja tarpeellista, vaikka emme pimeää vaihetta tiedäkään 😊
Mutta ulkopuolelta toisten elämän mestaroimisen ja yhden ainoan totuuden junttaamisen soisin jäävän pois. Se ei ole muuten edes kristillistä.
Ehkä persoonan erot eivät ole ketjussa olleet vielä riittävästi esillä. Niillä on iso vaikutus, ellei asioista saada aikaan toimivia ratkaisuja kuten te ilmeisesti olette saaneet toisen viestisi perusteella.
Samaa mieltä. Likinnä pointtini oli vastailla tuohon alkupään keskusteluun, jossa joku huomautti, että nämä parisuhteen eteen työskentelyt ovat usein kikkakolmosia, joilla paikataan siis minustakin vähän väärää päätä parisuhdepeitosta.
Jos persoonien erot ovat kovin vahvoja, esim. toinen on lähtökohtaisesti kovin analyyttinen ja toinen tunteikas, voi tulla ongelmallisia yhteenottoja. Onnea meillä on ollut siinä, että olemme molemmat aika sopuisia, eli ns. periksi antaminen vaikka juuri menojen suhteen ei ole iso asia, emmekä ota yhteen periaatteen vuoksi juuri mistään.
Eli jos ne kuuluisat luonteet ei yhtään yhteen sovi, sittenhän lähes kaikki, mitä suhteessa on vähänkään negatiivista, suhdetta rapauttaa. Ja toisaalta niillä paljon paikkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus
Jep, näinhän se on. Eikä ne useampaa kierrosta vetävät kovin onnellisilta vaikuta huuman haihduttua
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus
On tilanteita joissa ero on kaikkien osapuolien kannalta ainoa hyvä ratkaisu. Esimerkkinä puolison alkoholismi silloin, kun puoliso itse on perheessä ainoa joka ei sitä koe ongelmaksi.
T: arkitodellisuus
Mutta kuten sulle on monesti jo sanottu, ne erot syyt pääosin on muita. Ihmiset ei osaa sitoutua enää mihinkään nykyään ja juostaan oikkujen ja himojen perässä. Eikä sen onnellisemmaksi siitä tule. Odottakaahan vaan mitä nuo rikkoinaisten perheiden tulevat polvet tuovat tullessaan...
T. Nykyaika + tulevaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä aiheesta voi synnyttää ulkoapäinsellaista yhden totuuden lauselmaa, jonka kaikenlaiset ihmiset kaikkina aikoina hyväksyvät.
Eroaminen on tuskallista ja se on myös helpottavaa. Eroaminen on väärin ja on se myös oikein. Eroaminen on lapsille haitallista ja joskus myös erittäinkin hyödyllistä.
Eroaminen on ihan vain eroamista ja jokainen antaa itsestään ja mahdollisista lapsistaan käsin omalle erolleen sen merkitykset.
Ja vaikka jotkut kirkot ovat ylentäneet avioliiton sakramentiksi eli purkamattomaksi ja pyhäksi armonvälineeksi, mutta silti sielläkin käytännössä erotaan.
Keskustelu on ja on ollut hyvää ja tarpeellista, vaikka emme pimeää vaihetta tiedäkään 😊
Mutta ulkopuolelta toisten elämän mestaroimisen ja yhden ainoan totuuden junttaamisen soisin jäävän pois. Se ei ole muuten edes kristillistä.
Tosi fiksusti kirjoitat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä pimeä vaihe on?
Mies ei puhu eikä kerro tai puhuu paskaa ja valehtelee, ei pidä lupauksiaan, ei ole luotettava, pelkkä löysä läjä pas.aa, ällö limanuljaska.
Erittäin pimee.
Vierailija kirjoitti:
Nainen halusi eron. No ymmärtäähän sen kun on rikkinäisestä eropeheestä. Ei ole oppinut rakastamaan.
Olitte avioliitossa kuitenkin. Kauanko?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä persoonan erot eivät ole ketjussa olleet vielä riittävästi esillä. Niillä on iso vaikutus, ellei asioista saada aikaan toimivia ratkaisuja kuten te ilmeisesti olette saaneet toisen viestisi perusteella.
Samaa mieltä. Likinnä pointtini oli vastailla tuohon alkupään keskusteluun, jossa joku huomautti, että nämä parisuhteen eteen työskentelyt ovat usein kikkakolmosia, joilla paikataan siis minustakin vähän väärää päätä parisuhdepeitosta.
Jos persoonien erot ovat kovin vahvoja, esim. toinen on lähtökohtaisesti kovin analyyttinen ja toinen tunteikas, voi tulla ongelmallisia yhteenottoja. Onnea meillä on ollut siinä, että olemme molemmat aika sopuisia, eli ns. periksi antaminen vaikka juuri menojen suhteen ei ole iso asia, emmekä ota yhteen periaatteen vuoksi juuri mistään.
Eli jos ne kuuluisat luonteet ei yhtään yhteen sovi, sittenhän lähes kaikki, mitä suhteessa on vähänkään negatiivista, suhdetta rapau
Juu, huomasin että kommentoit tuota minun kikkakolmoskritiikkiäni. Viestisi on minusta fiksu siinä mitä sanot eli se on aika yleistä, että toiselle pyrkii tarjoamaan omaa hyväänsä ja pahoittaa mielensä, jos sitä ei arvosteta. On ikään kuin vain yksi mittapuu sen sijaan että näkisi ja kuulisi puolison oman laadun ja arvostukset.
Huh, on tosi vaikeaa kirjoittaa näistä, koska parisuhteessa on niin paljon monenlaista tasoa ja dynamiikkaa. Tarkennan siis ed. kommenttiani sikäli, etten tarkoittanut, että vain yhteensopivat parit olisivat onnellisia. Sillä osa parien sopusoinnusta syntyy täydentävyyden kautta. Jos toisen erilaisuutta arvostaa ja kunnioitttaa.
Parisuhteen pimeä vaihe on tunnistettavissa useista merkeistä, jotka liittyvät tyytymättömyyteen, etääntymiseen ja jatkuviin riitoihin.
Keskeisiä tunnusmerkkejä
Yhteyden katkeaminen: Kumppanit eivät enää tunne olevansa toistensa tärkein aikuinen, tuki ja välittäminen puuttuvat.
Lisääntyneet riidat, kritiikki ja pettymykset arjessa.
Vetovoiman ja läheisyyden hiipuminen, arki tuntuu tasapaksulta tai kämppäkaverimaiselta.
Mustasukkaisuuden, epävarmuuden ja kilpailun tunteet lisääntyvät.
Yhteisen ajan väheneminen ja oman tilan kaipuu.
Viestinnän vaikeudet, avoimen kommunikaation puute ja väärinymmärrykset johtavat etäisyyteen.
Toistuvat ajatukset siitä, kannattaako suhdetta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pimeä vaihe on tunnistettavissa useista merkeistä, jotka liittyvät tyytymättömyyteen, etääntymiseen ja jatkuviin riitoihin.
Keskeisiä tunnusmerkkejä
Yhteyden katkeaminen: Kumppanit eivät enää tunne olevansa toistensa tärkein aikuinen, tuki ja välittäminen puuttuvat.
Lisääntyneet riidat, kritiikki ja pettymykset arjessa.
Vetovoiman ja läheisyyden hiipuminen, arki tuntuu tasapaksulta tai kämppäkaverimaiselta.
Mustasukkaisuuden, epävarmuuden ja kilpailun tunteet lisääntyvät.
Yhteisen ajan väheneminen ja oman tilan kaipuu.
Viestinnän vaikeudet, avoimen kommunikaation puute ja väärinymmärrykset johtavat etäisyyteen.
Toistuvat ajatukset siitä, kannattaako suhdetta jatkaa.
Kiitos. Jokainen noista tapahtui minulle ja ero oli todellinen helpotus vaikka työmäärä lisääntyi.
Annas kun arvaan: sinun puolisosi järjestää asioita ja sinä mietit että itsestäänhän tämä parisuhteen huoltaminen tapahtuu. Kuulostat ikävältä kumppanilta.
Väärinpä arvasit. Minä olen huomattavasti puuhakkaampi järjestämään asioita, mutta mies on aika kotihiiri, joten saan harvemmin häntä innostettua mukaan. Joskus menen siis yksin, joskus jään kotiin ja joskus harvemmin lähdemme yhdessä. Mutta kun ei tee tästä ongelmaa tyyliin "miehen pitäisi huomioida minua enemmän" tämä toimii hyvin.
Ja rehellisyyden nimissä: onhan se niin, että jos minä olen tehnyt vaikka teatterireissun mies on saattanut käyttää sen ajan johonkin pikkunikkarointiin. Molemmat ovat tehneet, mitä huvittaa, mutta totta kai mies on ollut kodin kannalta tehokkaampi. Mutta hän ei ole nähnyt asiakseen tehdä taas tästä ongelmaa.
Pointtini juuri on, että jos on pakko koko ajan kehittyä, muuttua, muuntua ja tehdä kompromisseja, hoitaa, huoltaa, järjestää, niin kamalan vaivalloista se vaan olisi ja varmaan joku pistelaskukin voisi käynnistyä. Sen sijaan jos aidosti hyväksyy toisen ja se aika, kun yhdessä vietetään on molemmista hauskaa ja kivaa, noin pääsääntöisesti, suhde voi jopa kestääkin sellaisena, että toista arvostaa vielä vuosikymmenien jälkeen.