Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ei ole "edes" addiktio niin aika itsekästä on pitää työnteosta enemmän kuin puolisosta ja lapsista. Siis nämä tapaukset, jotka jättävät koko perheen toiselle ja lapsensa elämään lapsuutta käytännössä ilman toista vanhempaa. Mutta roikkuvat siinä perheen liepeillä kuitenkin.

Jos työnteko on ykkösprioriteetti, ei pidä tehdä lapsia ja pitää löytää sellainen puoliso, jolle se on ok. Kenties itsekin tekee paljon töitä tai vaativa harrastus, esim.

Aiemmassa viestissäni kirjoitin kolmiosuhteista, joiden yksi kulma voi olla työnteko. Mutta yhtä hyvin kovakin työnteko voi olla ihan normaalin, terveen ihmisen intohimo.

Kaikkea ei tarvitse patologisoida eikä siis sitä kolmioitumistakaan. Ihmiskunnan historiassa se kuuluu selvästi normaalin janalle siinä missä uskottomuus ja addiktiot ja depressiotkin. On monia tapoja elää. Niiden välillä sitten te

Huh, onneksi joku ymmärtää meitä paljon töissä roikkuviakin. Minä teen pitkää päivää ja viikonloppujakin. Olen töissä aina käytettävissä, kun tarve vaatii. Ahkera, joustava ja hyvä työntekijä. Ilman työtä minulla ei olisi mitään, menisi elintaso ja vapaus.

Mies järjestelee sitten oman työnsä lasten ja kodin hoidon mukaan. Mies arvostaa enemmän vapaa-aikaa ja tekee isomman osan kotitöistä. Minä tuon perheelle rahaa eli hoidan oman velvollisuuteni. Elämä tosiaan on valintoja.

N33