Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon

"Sinä se et muuta osaa kuin käydä henkilöön.. hohhoijaa.

Jos vaihtamalla paranisi, miksi siitä uudesta suhteesta erotaan (entistä matalammalla kynnyksellä)? Kyllä edelleen allekirjoitan, että tuo nimenomaan viittaa siihen, ettei vaihtamalla parane useimmiten. 

Ja miksi parinisikaan? Omat ongelmat eivät mihinkään katoa. Itse pysyy tasan yhtä ärsyttävänä, vaikka ärsyttävästä puolisosta eroon pääsee "

Taidat nyt sekoittaa nyt minut johonkin toiseen keskustelijaan. Sinulla ei ole mitään tutkimustulosta allekirjoitettavana väitteellesi, joten kirjoitat vain omista mielipiteistäsi. Ehkäpä koet eroamisen uhkaavana ja arvojesi vastaisena ja koetat valjastaa tutkimuksesta hevosta vaunujesi eteen. 

Vierailija kirjoitti:

 Tässä se minun kysymykseni:

"Mielenkiintoista, sillä olen ollut siinä uskossa, että mies tietää heti rakastaako vai ei ja että mies rakastuu todella helposti. Eikä sitä voi olla huomaamatta. Rakkaudestaan epävarma mies on mulle täysin uusi konsepti, niin uusi, etten oikein vieläkään ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Onko rakkauskäsitykseen silloin liitetty jotain valtavan painavaa ja raskauttavaa, että sitä pitää miettiä kauan vai eikö oikein kukaan ole miellyttänyt niin paljon jo heti alkuun, että jalat notkahtavat ja se on siinä?"

Tietty noita syitä voi olla vaikka kuinka paljon, tuossa vain kaksi arvaustani. Haluaisin tietää mihin se liittyy, että rakastamisen sanominen sinusta tuntuu vaikealta? Eli vähän tarkemmin kuin että lapsuuteen tms. 

Olen nähnyt miehiä jotka käyttävät rakkaudentunnustusta työkaluna. En halunnut olla yksi heistä.

Rakkauden käsite on minun mielestäni epämääräinen ja usein siihen on liitetty elämää suurempia ominaisuuksia ("kaiken se kestää..."). Jos sanon että rakastan jotakuta niin minun ja rakkauteni kohteen käsitys siitä mitä nuo sanat tarkoittavat voi olla kovin erilainen.

Koulutustaustani ja työni vuoksi olen aika analyyttinen ja rationaalinen ilmiöiden ja asioiden suhteen. Tunteet menevät tuon ulkopuolelle joten minulla ei ole itselleni tuttuja keinoja ottaa niistä selkoa. Monet naiset ilmeisesti (luulen vaan en tiedä) harjoittelevat tunteiden sanoittamista ja tutkiskelua lapsesta asti. Miehet harvemmin sitä tekevät.

Ei ole kovin romanttista selittää mitä rakastamisella tarkoittaa siinä vaiheessa kun sen tunnustaa. Näin kuitenkin toimin.  Kerroin että minulla on tunteita ja kuvailin tunteeni sanoen lopuksi että minusta tuo tuntuu rakkaudelta. Olin jo aiemmin kertonut että en käytä sanaa "rakastan" kevyesti ja sanon sen vasta kun itse olen varma asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Tai että yhdessä ollessa mennään terapiaan ja muututaan molemmat. Yleensä ei kumpikaan yksin syypää ongelmiin ole.

Terve ihminen eroaa paljon ennen kuin ollaan jossain terapiaan menemisen vaiheessa.

Terve ihminen tunnistaa omassa parisuhteessaan tilanteen, jossa vaihtoehtoina on ero tai se, että joku puolueeton ulkopuolinen kertoo miltä parisuhteen ongelma hänen mielestään näyttää ja miten siitä voisi päästä yli. Jos jatkamiseen olisi ilman tätä yhtä ongelmaa muuten hyvät edellytykset niin sitten katsotaan tämäkin kortti.

Näin olen itsekin tehnyt eksän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs kotipsykologit sanotte minun suhteestani?

Hyvin pitkä suhde kyseessä, lapsetkin asuneet omillaan jo pitkään. Meillä on miehen kanssa ollut hyvin samanlaiset haaveet, ja ollaan nähty vaivaa sen eteen että ollaan ne saatu toteutettua, ollaan hypätty yhdessä rohkeasti uuteen, haaveista totta. Ja ollaan siitä ihan superonnellisia.

Meidän normiarki on lämmintä ja hauskaa. Käydään yhdessä lenkillä, usein käsi kädessä ja voidaan kävellä niin ostoskeskuksessakin. Tehdään jekkuja toisillemme, ja paljon myös palveluksia. Nauretaan, paljon. Kokataan yhdessä. Läheisyyttä, halauksia ja suukkoja on päivittäin useita kertoja. Iltaisin käperryn sohvalle hänen kainaloon ja siinä on paras paikka. Lomat vietetään aina yhdessä, koska se vaan on niin kivaa. Tsemppaan häntä hänen urahaaveissaan, taon päähänsä että hän kyllä saa ne toteen. Hän tukee minua kaikissa huolissani ja mu

Et varmaan ihan vakavissasi kysynytkään ulkopuoliselta onko suhde hyvä vai huono. Mielenkiintoista teksissäsi on mielestäni se, että et sano rakastavasi miestäsi, vaan näkökulma on hänessä, kun epäilet hänen rakkauttaan. Eikö näkökulman tulisi olla se rakastatko itse häntä vai et ja miten hyvin suhde hänen kanssaan saa sinut voimaan, jos kyseessä on suhteen hyvyys tai huonous sinun kannaltasi? 

Ihan vakavissank kysyin, juuri siksi että moni ajattelee näissä niin mustavalkoisesti. Jos olisin kirjoittanut vain tuon arki-tekstin, olisi monen mielestä hyvä suhde. Jos vain ongelmat, olisi samojen mielestä huono suhde. 

Vaan kun se elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Ja kyllä, tottakai häntä rakastan. En sitä erikseen huomannut sanoa, mutta kuten kirjoitin, hänen kainalonsa on maailman paras paikka. Melkein aina, kun ei ongelmat paina.

Mustasukkaisuutta meillä ei ole.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tässä se minun kysymykseni:

"Mielenkiintoista, sillä olen ollut siinä uskossa, että mies tietää heti rakastaako vai ei ja että mies rakastuu todella helposti. Eikä sitä voi olla huomaamatta. Rakkaudestaan epävarma mies on mulle täysin uusi konsepti, niin uusi, etten oikein vieläkään ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Onko rakkauskäsitykseen silloin liitetty jotain valtavan painavaa ja raskauttavaa, että sitä pitää miettiä kauan vai eikö oikein kukaan ole miellyttänyt niin paljon jo heti alkuun, että jalat notkahtavat ja se on siinä?"

Tietty noita syitä voi olla vaikka kuinka paljon, tuossa vain kaksi arvaustani. Haluaisin tietää mihin se liittyy, että rakastamisen sanominen sinusta tuntuu vaikealta? Eli vähän tarkemmin kuin että lapsuuteen tms. 

Olen nähnyt miehiä jotka käyttävät rakkaudentunnustusta työkaluna. En halunnut olla yksi hei

Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Saan sen käsityksen, että sinun on hieman vaikea tunnistaa rakkauden tunnetta ja reaktiota. Siihen on kenties kehittynyt jotain ekstraa ympärille niin että kehollinen reaktio voi jäädä tunnistamatta ja nimeämättä. Kaikki perustunteethan ovat kehollisia reaktioita, hermoston vasteita, hormonaalisia muutoksia, jotka voi havaita myös fysiologisissa mittauksissa, mutta niiden nimeäminen ei aina ole helppoa. Rationalisointi on yksi ihmisen yleisistä puolustuskeinoista, jotka tulevat silloin avuksi. Keho elää siitä huolimatta omaa elämäänsä eli se elää pelossa, rakkaudessa jne. vaikka yhteys olisi poikki tai tietäen katkaistu.

Varmaankin rakkaus on yksi eniten varovaisuutta aiheuttavista tunteista, jota on syytäkin vähän himmailla. Riskit ovat aika suuria kuitenkin (siis omasta mielestäni). Kun vieras ihminen ojentaa punaista, kaunista omenaa, ei voi tietää onko se myrkytetty tai myrkyllinen :)  

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun tilanteesi olisi minulle mahdoton. Kuin syvältä mätä mutta pintakaunis omena, jota pitäisi mädästä tietoisesti haukkoa. Peläten, milloin nämä kaksi todellisuutta kohtaavat.

:D

"Ihan vakavissank kysyin, juuri siksi että moni ajattelee näissä niin mustavalkoisesti. Jos olisin kirjoittanut vain tuon arki-tekstin, olisi monen mielestä hyvä suhde. Jos vain ongelmat, olisi samojen mielestä huono suhde. 

Vaan kun se elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Ja kyllä, tottakai häntä rakastan. En sitä erikseen huomannut sanoa, mutta kuten kirjoitin, hänen kainalonsa on maailman paras paikka. Melkein aina, kun ei ongelmat paina.

Mustasukkaisuutta meillä ei ole."

Elämä ei ole mustavalkoista, mutta isot ratkaisut (kuten ero) ovat - siihen se jännite kai rakentuu. Jos rakastat miehesi virheellisyyttä ja huonoja puolia myös, on se omasta mielestäni jo elämän suurinta rakkautta, koska silloinhan ne puolet eivät tuota tuskaa sinulle enää, vaan jätät ne hänen asiakseen.

Kuten jo monesti on sanottu, ei mitään täydellistä elämää, ihmistä tai avioliittoa ole olemassa. Siitä huolimatta voi elää hyvää elämää. Uskon, että myös liitot, joissa on kroonista pettämistä ja muita vakavina pidettyjä juttuja voivat joskus olla kokijalleen onnellisia, samaten ne liitot jossa riidellään paljon, vaikka vaikutus lapsiin onkin tuhoisa.

On nimittäin kyse myös arvoista, joiden mukaan eläminen tutkitusti tuottaa tyydytystä. Osan mielestä kärsimyskin jalostaa ja siitä kirkkaamman kruunun saa. Ihminen ottaa käyttöönsä ne keinot tuntea pätevyyttä ja itsearvostusta, jotka ovat hänelle mahdollisia. Mikäpä minä tai joku muu olisi siihen mitään sanomaan eikä asia edes kuulu ulkopuolisille, ellei kyseessä ole rikosasia.

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

Minä en kyllä ymmärrä vähääkään, että miten se rakkaus voi noin vain loppua, jos oltu jo vuosikausia yhdessä. Tai joo, ymmärrän jos kuvioihin on tullut väkivaltaa, pettämistä ja kunnon päihdeongelmaa tms, mutta mitä itse eropareja tiedän, niin mitään tällaista ei edes yleensä tarvita.

Minä olen olen ollut saman naisen kanssa 14 vuotta ja en tunne mitään syvää huumaa, en ole koskaan tuntenutkaan. Siltikään en haluaisi hänestä erota ja välitän hänestä paljon, vaikka hänessäkin on vikoja, mutta niin on meissä kaikissa. En minä edes usko sellaisiin saturakkauksiin, että saat elämässäsi juuri sen kenet haluat ja mätsäätte sitten täydellisesti vielä toisillenne. Helpommin saa lotossa 7 oikein sattumaan.

Minä olen sitä mieltä, että loppujaan ihmiset vain keskimäärin eroaa erittäin heppoisin perustein. Veikkaan, että eniten lasketaan naiivisti sen varaan, että parisuhteen myötä toinen muuttuu mieleiseksi ja alkuunsa niitä epäkohtia siedetään. Sekin on ihan naurettava lähtökohta parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

On tilanteita joissa ero on kaikkien osapuolien kannalta ainoa hyvä ratkaisu. Esimerkkinä puolison alkoholismi silloin, kun puoliso itse on perheessä ainoa joka ei sitä koe ongelmaksi.

T: arkitodellisuus

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä. 

 

Rakastaminen on päätös, ei tunne.

 

Meidän pitkässä liitossa on ollut hetkiä, että olen miettinyt, mitä rakkaus oikeastaan on. Ei ole tuntunut siltä, että jaksaisi jatkaa. Olen tehnyt päätöksen, että jatkan ja myös ne lämpimät ja romanttiset tunteet ovat seuranneet perässä.

Uskon myös kolmisäikeisen yhteyden merkitykseen (mies, vaimo ja Jumala). Kun yhteys Jumalaan heikkenee, myös avioliittoon tulee haasteita ja paholainen pääsee iskemään väliin uskotellen, että rakkaus on loppunut. Kun rukousyhteys vahvistuu, myös avioliitto alkaa voimaan hyvin. 🤍

Vierailija kirjoitti:

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.

Se olisi varmasti Jumalan mielen mukaista toimintaa. Yhteiskunnan ongelmat johtuvat suurilta osin heikoista perheistä ja huonoista isäsuhteista sosiopaattisiin alfoihin, jotka väistävät punaiset liput ja ovat ominaisuuksiltaan naisten mieleen.

Minusta on ikävää, että rakkaus liitetään työelämän termeihin ja opiskeluun niin vahvasti.

Tästä samaa mieltä. Samoin itse pitkän (40+) vuotta suhteen perusteella sanoisin, että ei kannata rakentaa mitään rutiineja tms. sillä perusteella, että ne ovat toiselle tärkeitä. Ihan hyvä esimerkki tästä annettiinkin: toinen haluaa treffi-iltoja ja toinen haluaa huomioida, eli näkee ison vaivan, kun järjestää jotain, jota ei itse erityisemmin arvosta. Siellä sitä sitten istutaan, koska on niin tärkeää tämä. Tarkemmin ajatellen, ihan järjetöntä. 

Itse olen tullut tulokseen, että enemmän kuin sitä, että työskennellään kovasti pitääkseen toinen huomioituna ja tehdä asioita, joita ei halua, olisikin tärkeää luopua vaatimasta kaiken maailman lopulta ihan turhia juttuja. Jos vire pariskunnan välillä on vahva, hauskaa on kaikkialla. Jos toinen ei ole jouluihminen, ei sitten ole, kivan joulun voi viettää vähemmällä tai sitten tehdä ihan yksin kaikki. 

Totta kai joskus joku juttu voi olla tärkeä ja silloin pidetään huoli, että se yhdessä tehdään. Mutta jotenkin tämä, että parisuhde olisi kuin pikku vauva, jota pitää koko ajan hoivata ja hoitaa on minullekin vierasta.

Minusta on ikävää, että rakkaus liitetään työelämän termeihin ja opiskeluun niin vahvasti.

Tästä samaa mieltä. Samoin itse pitkän (40+) vuotta suhteen perusteella sanoisin, että ei kannata rakentaa mitään rutiineja tms. sillä perusteella, että ne ovat toiselle tärkeitä. Ihan hyvä esimerkki tästä annettiinkin: toinen haluaa treffi-iltoja ja toinen haluaa huomioida, eli näkee ison vaivan, kun järjestää jotain, jota ei itse erityisemmin arvosta. Siellä sitä sitten istutaan, koska on niin tärkeää tämä. Tarkemmin ajatellen, ihan järjetöntä. 

Itse olen tullut tulokseen, että enemmän kuin sitä, että työskennellään kovasti pitääkseen toinen huomioituna ja tehdä asioita, joita ei halua, olisikin tärkeää luopua vaatimasta kaiken maailman lopulta ihan turhia juttuja. Jos vire pariskunnan välillä on vahva, hauskaa on kaikkialla. Jos toinen ei ole jouluihminen, ei sitten ole, kivan joulun voi viettää vähemmällä tai sitten tehdä ihan yksin kaikki. 

Totta kai joskus joku juttu voi olla tärkeä ja silloin pidetään huoli, että se yhdessä tehdään. Mutta jotenkin tämä, että parisuhde olisi kuin pikku vauva, jota pitää koko ajan hoivata ja hoitaa on minullekin vierasta.

Annas kun arvaan: sinun puolisosi järjestää asioita ja sinä mietit että itsestäänhän tämä parisuhteen huoltaminen tapahtuu. Kuulostat ikävältä kumppanilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.

Nyt provoilet. Parisuhteen ongelmat voivat aiheutua puolison päihdeongelmasta, jota puoliso itse ei halua tai pysty korjaamaan. Silloin sillä toisella ei ole muuta keinoa suojella itseään ja yhteisiä lapsia kuin ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Tai että yhdessä ollessa mennään terapiaan ja muututaan molemmat. Yleensä ei kumpikaan yksin syypää ongelmiin ole.

Kyllä joskus on. Nämä syntipukin eivät kyllä terapiaan vaivaudu. Heillä me ee hyvin kun puoliso elää ja on niin kuin hän käskee. Siinä ei suhde kukoista jos toinen joutuu kokoajan vää tymään ja venymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta vaan tulille, kun tulee isompia ongelmia. Vapaus ja onnellisuus on tärkeintä. Ihan sama, kun lapset traumatisoituvat. Sinulla on oikeus elää mahdollisimman vahvaa tunnetta. T: media, kulttuuri, älymystö, viihdeteollisuus

Juuri näin. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja pysyä liitoissaan, jos sellaisiin ovat päätyneet. Liittojen ongelmat pitää ratkaista liitoissa eikä lähteä lampsimaan.

Nyt provoilet. Parisuhteen ongelmat voivat aiheutua puolison päihdeongelmasta, jota puoliso itse ei halua tai pysty korjaamaan. Silloin sillä toisella ei ole muuta keinoa suojella itseään ja yhteisiä lapsia kuin ero.

Yleisin syy erolle on "erilleen kasvaminen" eivätkä päihteet. Nainen laittaa alulle 70 prosenttia eroista. Päihdeongelma (tupakka, alkoholi, huumeet) voi olla legitiimi peruste interventiolla, jos se vaikuttaa elämään riittävän kielteisesti. Kuitenkin ensin sitä pitäisi koittaa ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

"Sinä se et muuta osaa kuin käydä henkilöön.. hohhoijaa.

Jos vaihtamalla paranisi, miksi siitä uudesta suhteesta erotaan (entistä matalammalla kynnyksellä)? Kyllä edelleen allekirjoitan, että tuo nimenomaan viittaa siihen, ettei vaihtamalla parane useimmiten. 

Ja miksi parinisikaan? Omat ongelmat eivät mihinkään katoa. Itse pysyy tasan yhtä ärsyttävänä, vaikka ärsyttävästä puolisosta eroon pääsee "

Taidat nyt sekoittaa nyt minut johonkin toiseen keskustelijaan. Sinulla ei ole mitään tutkimustulosta allekirjoitettavana väitteellesi, joten kirjoitat vain omista mielipiteistäsi. Ehkäpä koet eroamisen uhkaavana ja arvojesi vastaisena ja koetat valjastaa tutkimuksesta hevosta vaunujesi eteen. 

Runsaasti eronnut eroaa todennäköisesti jatkossakin. Jos haluat pysyvän suhteen, vältä runsaasti eronnutta.

Paljon seksikumppaneita omaava hankkii niitä jatkossakin. Jos etsit loppuelämän juttua, vältä näitä.

Poikkeuksiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ero perheestä eroaa helposti. Oppinut sieltä että ero on ratkaisu. Valitkaa kumppani joka on eheästä perheestä. Ovat luotettavempia.

En ole huonompaa suomen kieltä lukenut.

Totuus sattuu. Koita kestää.