Lue keskustelun säännöt.
19-v nainen Hesarissa: Yhtäkkiä mulla oli kauhean ikävä sitä kun olin lapsi
Kommentit (164)
Ai nyt sä alat puhumaan jostain 4-vuotiaasta. Niilläkö on kokeita koulussa yms. josta tässä puhuttiin?
Puhuttiin lapsista. Jos et vielä tiennyt niin 4-vuotiaskin on lapsi. Eikä kaikki kouluikäisetkään ole mitään stressikimppuja hikipinkoja, joille kokeet ovat joku ongelma. Itse olin hyvin huoleton koululainen. Kokeita tuli ja meni, turha niillä oli päätään sen kummemmin vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Onko ap: lla ollut niin paskai*** lapsuus, että siellä ei ole mitään kaivattavaa? Ja muutrnkin ilävä elämä. Just juteltiin äidin 85v ja isän 89v kanssa siitä, että oi kun saisi olla vielä lapsi, päästä mummolaan ja ja syödä mummon lihapullia ja lettuja. Silti ollaan ihan aikuisia, nautitaan elämästä.
On myös muita kaivattavia elämänvaiheita: olisi kivaa päästä siihen lasten mielikuvitusmaailmaan, kokea se hetki, kun sai tiedon lempiopiskelupaikasta. Ensimmäinen unelmavakityö. Vauvan ekat potkut vatsassa. Lapsen syntymä. Jne
Tee nyt ihmeessä ap jotain elämällesi, jotta jonain päivänä voit kaihoiten muistella ja ikävöidä tätä hetkeä.
80-luvulla jokainen vähintään kouluikään ehtinyt lapsi osasi pelätä mm. ydinsotaa. Myös syöpä ja myöhemmin AIDS oli asioita joita pelättiin. 80-luvulla oli se dokumentti suomalaisista lapsisyöpäpotilaista, moni koululainen sai traumoja siitä (näytettiin kivuliaat selkäydinnäytteen ottamiset yms).
Nuo olivat niin epämääräisiä ja kaukaisia asioita, ettei ainakaan minun kaveripiirissäni kukaan aktiivisesti tuollaista pelännyt. Mitään lapsisyöpädokumenttia ei meillä katseltu. Muutenkin telkkärilla oli hyvin pieni rooli. Keskityimme olemaan lapsia ja suurin osa ajasta meni pihaleikeissä. Ei siellä ehtinut mitään ydinsotaa miettiä, kun piti näyttää pojille, että tyttökin voi pelata jääkiekkoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms.
Joo, ehkä 2020-luvulla, kun lapsille asetetaan pienestä saakka valtavia paineita. Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. Avioerot olivat harvinaisia eikä niitä osannut stressata. Moni ei varmasti edes tiennyt, että sellainen on mahdollista. Ja niin edellen.
Samaan aikaan ihmiset kuolivat ns. helpommin, syövästä ei selvitty, isovanhempien elinikä oli lyhyempi, liikenteessä kuoli enemmän, lapsiakin. Väkivaltakuolemiakin oli enemmän.
Sä et vaan muista enää. Lapset näki ja kuuli uutisia 80-luvullakin, silloinkin oli puoli ysin uutiset, paperilehti tuli kotiin. Oli sotakuvia (mm. Irakin ja Iranin sota), kylmän sodan aikaa, ydinsodan pelko. Ihan koulussakin näistä puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynainen? Ei vaan nuori, teini vielä. Ihan ymmärrettävää. On iso muutos ottaa vastuu omasta elämästään. Kyllä siihen vähitellen tottuu. Monissa muissa kulttuureissa nuoret asuu kotona 25-30-vuotiaaksi.
Lisäksi nykyään maailmassa on niin paljon epävarmuutta ja uhkia, ei ihme että välillä kaipaa lapsuutta jolloin näistä ei vielä mitään tiennyt
80-luvulla jokainen vähintään kouluikään ehtinyt lapsi osasi pelätä mm. ydinsotaa. Myös syöpä ja myöhemmin AIDS oli asioita joita pelättiin. 80-luvulla oli se dokumentti suomalaisista lapsisyöpäpotilaista, moni koululainen sai traumoja siitä (näytettiin kivuliaat selkäydinnäytteen ottamiset yms).
En ole ikinä edes kuullut tuollaisesta dokumentista.
vuosimallia 72 oleva nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap 15-vuotias vai miksi hän täyttää teinitytöstä nimitystä nainen?
19- vuotias on nainen, pöhelö.
19-vuotias on teinityttö. NineTEEN.
So? Minulla on 19- vuotias tytär ja kyllä hän ihan iso aikuinen nainen on, ei mikään 15- vuotias teinityttö enää. Mutta toki se riippuu vähän kasvatuksestakin.
Ei riipu kasvatuksesta, vaan siitä, mitä on sanan teini määritelmä. Teinejä ovat kaikki, joiden ikä päättyy engalnninkielisillä numeroilla sanaan TEEN. Siitähän se koko termi tulee. Tietenkään 19v ei ole 15v, mutta eipä ole kukaan väittänytkään sellaista. Teini-ikäisiä ovat kaikki 13-19-vuotiaat kasvatuksesta riippumatta.
13- vuotias on enemmänkin lapsi, vaikka onkin englanninkielisen lukusanan mukaan thirTEEN. 19- vuotias on täysi-ikäinen ja Suomen lain mukaan aikuinen, vaikka 19 kuinka olisi englanninkielellä nineTEEN, sille sinä et voi mitään.
Sä et vaan muista enää. Lapset näki ja kuuli uutisia 80-luvullakin, silloinkin oli puoli ysin uutiset, paperilehti tuli kotiin. Oli sotakuvia (mm. Irakin ja Iranin sota), kylmän sodan aikaa, ydinsodan pelko. Ihan koulussakin näistä puhuttiin.
Sulla on outo pakkomielle muovata toisten lapsuutta tahtosi mukaiseksi. Meillä ei edes ollut telkkaria, joten ei ollut mitenkään mahdollista nähdä puoli ysin tai minkään muunkaan kellonajan uutisia Paperilehteä luki isä. Ei se meitä lapsia kiinnostanut millään tasolla. Meille tuli Aku Ankka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä voi nyt jo olla sitä ikävä? Eihän siitä ole kuin pari vuotta kun se oli lapsi.
? Reissussa olevaa puolisoakin alat kaipaamaan siinä 5 vuoden kohdalla?
En ala,yli kymmenen vuotta sitten läksi,ei ikävää vieläkään.
13- vuotias on enemmänkin lapsi, vaikka onkin englanninkielisen lukusanan mukaan thirTEEN. 19- vuotias on täysi-ikäinen ja Suomen lain mukaan aikuinen, vaikka 19 kuinka olisi englanninkielellä nineTEEN, sille sinä et voi mitään.
Täysi-ikäinen on eri asia kuin aikuinen. Kannattaa opetella suomea eikä vängätä vastaan itsestäänselvyyksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla jokainen vähintään kouluikään ehtinyt lapsi osasi pelätä mm. ydinsotaa. Myös syöpä ja myöhemmin AIDS oli asioita joita pelättiin. 80-luvulla oli se dokumentti suomalaisista lapsisyöpäpotilaista, moni koululainen sai traumoja siitä (näytettiin kivuliaat selkäydinnäytteen ottamiset yms).
Nuo olivat niin epämääräisiä ja kaukaisia asioita, ettei ainakaan minun kaveripiirissäni kukaan aktiivisesti tuollaista pelännyt. Mitään lapsisyöpädokumenttia ei meillä katseltu. Muutenkin telkkärilla oli hyvin pieni rooli. Keskityimme olemaan lapsia ja suurin osa ajasta meni pihaleikeissä. Ei siellä ehtinut mitään ydinsotaa miettiä, kun piti näyttää pojille, että tyttökin voi pelata jääkiekkoa jne.
Juu juu. Sä olet sitten elänyt harvinaisen pinnallista elämää. Ihan koulussakin kyllä niistä sodista puhuttiin ja tuo dokumenttikin oli meillä välitunnillakin puheenaiheena. Isovanhemmatkin muisteli sotaa. Lapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään. Minunkin koulustani yksi lapsi jäi auton alle. Erään pikkusisko kuoli syöpään. Mutta sulla oli elämä vaan hattaraa. Ei kiinnostanut muiden murheet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä voi nyt jo olla sitä ikävä? Eihän siitä ole kuin pari vuotta kun se oli lapsi.
? Reissussa olevaa puolisoakin alat kaipaamaan siinä 5 vuoden kohdalla?
En ala,yli kymmenen vuotta sitten läksi,ei ikävää vieläkään.
No sulla onkin uusi ukko aina viikon välein pedissä pyörähtämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19- vuotias on Suomen lain mukaan aikuinen ja sukupuoleltaan nainen. Murrosikä on jo kauan aikaa sitten koettu, se on nääs se ikä kun lapsi muuttuu aikuiseksi. Ainakin pitäisi muuttua. Eri asia toki ovat aikuisvauvat, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Ulinaa ja lapsellista kitinää koko elämä iästä riippumatta.
Sä et vaan muista enää. Lapset näki ja kuuli uutisia 80-luvullakin, silloinkin oli puoli ysin uutiset, paperilehti tuli kotiin. Oli sotakuvia (mm. Irakin ja Iranin sota), kylmän sodan aikaa, ydinsodan pelko. Ihan koulussakin näistä puhuttiin.
Uutispommi: Kaikkien lapsuus ei ole ollut samanlaista kuin sinun, joka olet istunut naama kiinni telkkarissa ja lukenut 4-vuotiaasta lähtien sanomalehteä. Lapsetkin ovat erilaisia. Ei kaikki ota stressiä samoista asiosita kuin sinä. Puoli ysin aikaan meillä oli lapsilla nukkumaanmenoaika. Ei silloin mitään uutisa katseltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynainen? Ei vaan nuori, teini vielä. Ihan ymmärrettävää. On iso muutos ottaa vastuu omasta elämästään. Kyllä siihen vähitellen tottuu. Monissa muissa kulttuureissa nuoret asuu kotona 25-30-vuotiaaksi.
Lisäksi nykyään maailmassa on niin paljon epävarmuutta ja uhkia, ei ihme että välillä kaipaa lapsuutta jolloin näistä ei vielä mitään tiennyt
80-luvulla jokainen vähintään kouluikään ehtinyt lapsi osasi pelätä mm. ydinsotaa. Myös syöpä ja myöhemmin AIDS oli asioita joita pelättiin. 80-luvulla oli se dokumentti suomalaisista lapsisyöpäpotilaista, moni koululainen sai traumoja siitä (näytettiin kivuliaat selkäydinnäytteen ottamiset yms).
En ole ikinä edes kuullut tuollaisesta dokumentista.
vuosi
No se on jo melko erikoista kun siitä on monesti kirjoitettu myöhemminkin.
https://areena.yle.fi/1-50207259
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002531609.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/television-lapsisyopapotilas-heratt…
Vierailija kirjoitti:
13- vuotias on enemmänkin lapsi, vaikka onkin englanninkielisen lukusanan mukaan thirTEEN. 19- vuotias on täysi-ikäinen ja Suomen lain mukaan aikuinen, vaikka 19 kuinka olisi englanninkielellä nineTEEN, sille sinä et voi mitään.
Täysi-ikäinen on eri asia kuin aikuinen. Kannattaa opetella suomea eikä vängätä vastaan itsestäänselvyyksille.
Luepa lakia, täysi-ikäinen on lain mukaan aikuinen ja hänellä itsellään on vastuu elämästään ja vanhempien holhousvastuu loppuu. Se on ihan lainopillinen fakta. Se on ihan fakta riippumatta siitä, että sinä kasvatat aikuisvauvoja, jotka eivät ole aikuisia vielä kolmekymppisinäkään. Heitähän nykypäivänä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Sä et vaan muista enää. Lapset näki ja kuuli uutisia 80-luvullakin, silloinkin oli puoli ysin uutiset, paperilehti tuli kotiin. Oli sotakuvia (mm. Irakin ja Iranin sota), kylmän sodan aikaa, ydinsodan pelko. Ihan koulussakin näistä puhuttiin.
Meillä ei edes ollut telkkaria, joten ei ollut mitenkään mahdollista nähdä puoli ysin tai minkään muunkaan kellonajan uutisia Paperilehteä luki isä. Ei se meitä lapsia kiinnostanut millään tasolla. Meille tuli Aku Ankka.
No olisit heti kertonut että teillä oli noin eristäytynyttä. "1970-luvulta alkaen lähes jokaisessa suomalaisessa kotitaloudessa on ollut vähintään yksi televisiovastaanotin"
Olitteko lestadiolaisia?
Juu juu. Sä olet sitten elänyt harvinaisen pinnallista elämää. Ihan koulussakin kyllä niistä sodista puhuttiin ja tuo dokumenttikin oli meillä välitunnillakin puheenaiheena. Isovanhemmatkin muisteli sotaa. Lapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään. Minunkin koulustani yksi lapsi jäi auton alle. Erään pikkusisko kuoli syöpään. Mutta sulla oli elämä vaan hattaraa. Ei kiinnostanut muiden murheet?
Kylläpä sinulle on vaikeaa tajuta, että kaikkien elämä ei ole ollut samanlaista kuin sinun. Ei se tee elämästä mitenkään pinnallista, jos ei katso jotain dokumenttia syöpäpotilaasta kouluikäisenä tai jos kenekään läheisen sisko ei satu kuolemaan syöpään. Ymmärrän, että nuo ovat olleet sinulle trauamattisia kokemuksia, mutta ei se tee helpommalla päässeiden elämästä mitään hattaraa. Elämä kulkee meillä jokaisella eri polkuja ja osa ei koe lapsiudessaan mitään suurempia murheita. Turha siitä on tuolla tavalla kiukutella.
Sama homma kun kaikilla alle kolmekympoisillä naisilla eli haluaa huollettavaksi jonka eteen tehdään asioita että ei tarvi itse tehdä mitään eikä ainakaan kantaa vastuuta omasta elämästä ja omista teoista kun vaaditaan että muut kantaa vastuu naisen omista teoista. Tuosta iästä se naisten ajattelumalli lähtee että kaikki on aina muiden ja varsinkin miestem vikaa ja nainen voi olla vain täydellinen uhri. Nuoresta iästä se naisten narsismi alkaa
Vierailija kirjoitti:
Sä et vaan muista enää. Lapset näki ja kuuli uutisia 80-luvullakin, silloinkin oli puoli ysin uutiset, paperilehti tuli kotiin. Oli sotakuvia (mm. Irakin ja Iranin sota), kylmän sodan aikaa, ydinsodan pelko. Ihan koulussakin näistä puhuttiin.
Uutispommi: Kaikkien lapsuus ei ole ollut samanlaista kuin sinun, joka olet istunut naama kiinni telkkarissa ja lukenut 4-vuotiaasta lähtien sanomalehteä. Lapsetkin ovat erilaisia. Ei kaikki ota stressiä samoista asiosita kuin sinä. Puoli ysin aikaan meillä oli lapsilla nukkumaanmenoaika. Ei silloin mitään uutisa katseltu.
Ei edelleenkään puhuttu 4-vuotiaista.
80-luvulla jokainen vähintään kouluikään ehtinyt lapsi osasi pelätä mm. ydinsotaa. Myös syöpä ja myöhemmin AIDS oli asioita joita pelättiin. 80-luvulla oli se dokumentti suomalaisista lapsisyöpäpotilaista, moni koululainen sai traumoja siitä (näytettiin kivuliaat selkäydinnäytteen ottamiset yms).