Lue keskustelun säännöt.
19-v nainen Hesarissa: Yhtäkkiä mulla oli kauhean ikävä sitä kun olin lapsi
Kommentit (166)
Mikä tuossa on suomea ymmärtämättömyyttä tai itsestäänselvyyttä? Täysi-ikäinen ihminen on Suomen lain mukaan aikuinen. Opettele itse juntti suomea äläkä ota esimerkiksi joitain englanninkielisiä numeroita.
Lähinnä se, ettet ymmärrä aikuisen olevan muutakin kuin sitä, mitä laki sanoo. Aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi tietynlainen kypsyys, jota ihminen ei saavuta sormia napsauttamalla sillä sekunnilla, kun ikä vaihtuu 17:sta 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän minä yritin sanoa että aikuinen määrittää lapsen elämän huolettomaksi vaikka se lapsi on saattanut tuntea ihan eri tavalla. Jotain lemmikin kuolemaakin lapsi voi surra paljon voimakkaammin kuin aikuinen. Se lemmikki oli todellinen eikä mikään mielikuvitusystävä. Toisaalta lapsi voi pelätä vaikka pimeää kellaria hysteerisesti, eikä yhtään auta että vanhempi pitää sitä naurettavana.
Ei, vaan yrität kumota ihmisen oman määritelmän tämä OMASTA kokemuksesta. Et millään ymmärrä, että on mahdollista elää lapsuus ilman mitään hysteerisiä pelkotiloja tai menetyksiä. Ei kaikilla ole lemmikkejä ja osa elää elämänsä hyvinkin pitkälle ennen kuin joku läheinen kuolee. Miten tämä on niin vaikea asia tajua?
Silti kuulostaa todella oudolta ettei 80-luvun koululainen olisi kuullut kylmästä sodasta, ydinsodan uhasta tms. mitään
///
Niistä voi kuulla ilman, että niitä alkaa pelkämään ja lapsuuden huolettomuus katoaa
Ihanaa, miten nuoret on sinut omien tunteidensa kanssa ja puhuvat niistä ääneenkin. Vanhemmille sukupolville tää on tietty ihan kauhistus, kun itse ovat eläneet henkisessä pakkopaidassa ja haluaisivat sellaisen sitten muidenkin päälle, kun eivät kestä sitä nuorten avointa tunteiden ilmaisua.
Mutta oikeasti se on hyväksi ihmiselle, että on sinut kaikenlaisten tunteiden kanssa. Kyllä, nuorella on ja saa olla ikävä, kun omilleen muuttaa. Se on ihan tervettä ja normaalia sekin. Ihan yhtä lailla on normaalia sekin, jos ei ole ikävä.
Ei tunteita tarvitse pelätä. Keski-ikäistenkään.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa nyt saatana ensin se artikkeli ennen kuin tulette tänne aukomaan päätänne.
Siinähän haastateltiin juuri kotoaan pois muuttaneita nuoria opiskelijoita. Eikö kukaan teistä ole ollut sellainen?
Kommentoijat ei ehtineet lukea, kun oli jo niin kova tarve triggeröityä toisten (eli omista kielletyistä) tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulostat melko epäempaattiselta ihmiseltä. 80-luku oli kuitenkin monella tapaa aika julmaa aikaa. Tai sitten olet elänyt todella pumpulissa. Kuulitko koskaan edes nälkäänäkevistä lapsista? Olitko ikinä kenenkään hautajaisissa? Et osannut pelätä läheisten menettämistä? Sekin on aika tyypillinen pelko lapsilla.
Toki sulla voi olla vain hyvin valikoiva muisti, muistat vain kivat pihapelit ja ikuisen auringonpaisteen.
///
Tai sitten olen ihminen, joka on saanut lapsuudessaan olla lapsi eikä ole tarvinut koko maailmaa kantaa harteilla. Sellainenkin on mahdollista, vaikka sinä olet jo taaperoikäisestä kantanut huolta kaikesta mahdollisesta ja traumatisoitunut siitä niin pahasti, ettet voi hyväksyä erilaista elämää kuin omasi.
Pakko kyllä sanoa, että ei se tarkoita että kantaisi huolta kaikesta mahdollisesta jos on tietoinen jostakin, tai joskus miettii jotain. En minä esim. aktiivisesti murehtinut Jokelan koulusurmaa, mutta kyllä se minua järkytti lapsena ja pidimme siitä hiljaisen hetken koulussamme. Olin n. 8-9v tuolloin.
Luulen että olit aika yksinkertainen lapsi, jos et ikinä ajatellut mitään edes vähän, tai mikään elokuva/kirja (varsinkin tositapahtumiin perustuvat) tms ei ikinä herättänyt mitään ajatuksia sinussa. :D
En minä elänyt murehtien lapsuuttani, ja leikittiin paljon pihaleikkejä, piirretyt oli tärkeitä jne. Silti oli ihan normaalia että mietittiin asioita, urbaanilegendoita kertoiltiin ja oli yhä yleinen luulo että ilman pipoa jäätyy aivot, peilin edessä ei voi sanoa bloody mary ja että pitää varoa, jos tuntemattomat aikuiset tarjoaa karkkia.
Silti luin kiinnostuneena historiaa, eri kirjoja ja tykkäsin lukea kaikenlaisia lehtiä juorulehtiä myöten.. Mietin että ohoh mitenkähän tuolle Britneylle käy. :D Enkä ollut ainoa koulussa jota se kiinnosti. Marilyn Mansonin kylkiluun poisto levisi myös meidän kouluun, vaikka suurimmalla osalla ei ollut pääsyä nettiin tuolloin vielä.
Oli vapaa pääsy äidin kirjahyllyyn ja luin kiinnostuneena kaiken mahdollisen, ja minua kiehtoi vanhanaikaisuus ja vanhat ajat, jolloin käytettiin isoja hameita ja ratsastettiin hevosilla. Kiehtoi merirosvot ja muu jännä.
Mikä tämä vänkääminen lapsuudenkokemuksista on? Ihan kuin osa porukkaa luulisi, että on jotenkin hienomapaa elää lapsuus, joka on täynnä pelkoa ja uhkakuvia sen sijana, että lapsi olisi ihan vain lapsi ja keskittyisi minäkeskeisesti nauttimaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus: ei siis luulo tuo tuntemattomien aikuisten karkkien tarjoaminen :D Vaan ihan hyvä neuvo.
Mikä pilkanteon aihe tää nyt on?
Jokaiselle tulee nostalgian ailahduksia, kiva tunne, toisaalta ikävöi ja toisaalta ei. Usein 19-vuotias vielä pyristelee täysillä etäämmäksi lapsuudestaan mutta tämä pystyy jo katselemaan taaksepäin.
Olen aina ajatellut että mulla oli paikalla teini-ikä (sairauksia, vahvoja lääkkeitä ja osin niistä aiheutunutta sosiaalista alemmuusentuntoa) mutta onnellinen varhaislapsuus ja aikuisuus.
Sitten pääsin käymään lapsuudenkodissa (harvinaista meille kerrostaloasiakkaille) ja tunnistin paikat hyvin - ja mulle tuli outo ahdistus, että ehkä siinäkin ajassa oli ongelmansa. Vanhemmista se ei johtunut, he olivat kunnollisia ja hyviä.
Mutta se pitää että aikuisuus on ollut hyvä ja keski-ikä erityisen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että olit aika yksinkertainen lapsi, jos et ikinä ajatellut mitään edes vähän, tai mikään elokuva/kirja (varsinkin tositapahtumiin perustuvat) tms ei ikinä herättänyt mitään ajatuksia sinussa. :D
Miksi sinulla on tarve vääristellä muiden sanomisia? Kukaan ei ole missään sanonut, ettei ajatellut lapsena asioita. Puhe oli siitä, oliko lapsena PELKOJA ja HUOLIA. Kaikki lapset eivät ota elokuvia ja kirjoja niin tosissaan, että kehittäisivät niistä itselleen jotain pelkotiloja. Yksinkertaista on väitellä muiden kokemuksista, joista sinä et tiedän yhtään mitään. Lapset ovat erilaisia. Koeta takoa se kaaliisi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä vänkääminen lapsuudenkokemuksista on? Ihan kuin osa porukkaa luulisi, että on jotenkin hienomapaa elää lapsuus, joka on täynnä pelkoa ja uhkakuvia sen sijana, että lapsi olisi ihan vain lapsi ja keskittyisi minäkeskeisesti nauttimaan elämästä.
No niinhän suurin osa tekee aikuisenakin? Ei ihmistä ole TARKOITETTU kantamaan maailman huolia joka hetki. Mutta silti voi olla tietoinen asioista, seurata uutisia ja olla ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulostat melko epäempaattiselta ihmiseltä. 80-luku oli kuitenkin monella tapaa aika julmaa aikaa. Tai sitten olet elänyt todella pumpulissa. Kuulitko koskaan edes nälkäänäkevistä lapsista? Olitko ikinä kenenkään hautajaisissa? Et osannut pelätä läheisten menettämistä? Sekin on aika tyypillinen pelko lapsilla.
Toki sulla voi olla vain hyvin valikoiva muisti, muistat vain kivat pihapelit ja ikuisen auringonpaisteen.
///
Tai sitten olen ihminen, joka on saanut lapsuudessaan olla lapsi eikä ole tarvinut koko maailmaa kantaa harteilla. Sellainenkin on mahdollista, vaikka sinä olet jo taaperoikäisestä kantanut huolta kaikesta mahdollisesta ja traumatisoitunut siitä niin pahasti, ettet voi hyväksyä erilaista elämää kuin omasi.
Pakko kyllä sanoa, että ei se tarkoita että kantaisi huolta kaikesta mahdollisesta jos on tietoinen jostakin
Kuinka yksinkertainen ihminen olet, kun et tajua eroa ajattelun ja pelkäämisen/stressamisen välillä? Nythän ei ollut puhe siitä, mitä lapsi ajattelee. Puhe oli siitä, onko lapsuus ollut HUOLETONTA. Normaali lapsi pystyy elämään huoletonta elämää, vaikka välillä ajattelisikin Aftikan nälkäänäkviä lapsia tai ydinsotaa. Ne ovat tyypillisesti jotain kaukaisia asioita, jotka tapahtuvat lapsen kokemusmaailman ulkopuolella. Ei niistä silloin tarvitse stressata tai kehitellä pelkotiloja.
No niinhän suurin osa tekee aikuisenakin? Ei ihmistä ole TARKOITETTU kantamaan maailman huolia joka hetki. Mutta silti voi olla tietoinen asioista, seurata uutisia ja olla ajatuksia.
Tämä. Täällä nyt yksi autisti takertui sanaan huoleton ja kuvittelee sen tarkoittavan sitä, ettei ihminen ole tietoinen mistään pahasta. Oikeastihan huoleton tarkoittaa sitä, että omassa elämässä ei ole huolen aiheita, ei suinkaan sitä, että koko maailma elää vailla huolta ja murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että olit aika yksinkertainen lapsi, jos et ikinä ajatellut mitään edes vähän, tai mikään elokuva/kirja (varsinkin tositapahtumiin perustuvat) tms ei ikinä herättänyt mitään ajatuksia sinussa. :D
Miksi sinulla on tarve vääristellä muiden sanomisia? Kukaan ei ole missään sanonut, ettei ajatellut lapsena asioita. Puhe oli siitä, oliko lapsena PELKOJA ja HUOLIA. Kaikki lapset eivät ota elokuvia ja kirjoja niin tosissaan, että kehittäisivät niistä itselleen jotain pelkotiloja. Yksinkertaista on väitellä muiden kokemuksista, joista sinä et tiedän yhtään mitään. Lapset ovat erilaisia. Koeta takoa se kaaliisi.
No voivoi, mutta kun täällä väitettiin ettei lapset mieti mitään muuta kuin hetkeä jossa elää :D Siinähän aloitettiin tuo vänkäys että ei voi olla muuta, koska HÄN ei sellaista tehnyt lapsena. Minä vain kerroin omista lapsuudenkokemuksistani. Itse en mistään pelkotiloista vängännyt yhtikäs mitään, vaan sitä tarkoitin että kyllä lapsetkin yleensä saattavat jostain murehtia tai jotain ajatella, eivätkä ole niin yksinkertaisia kuin olettaisi.
Tao itse se kaaliisi. Itsehän sinä siinä vänkäät
No voivoi, mutta kun täällä väitettiin ettei lapset mieti mitään muuta kuin hetkeä jossa elää :D Siinähän aloitettiin tuo vänkäys että ei voi olla muuta, koska HÄN ei sellaista tehnyt lapsena. Minä vain kerroin omista lapsuudenkokemuksistani. Itse en mistään pelkotiloista vängännyt yhtikäs mitään, vaan sitä tarkoitin että kyllä lapsetkin yleensä saattavat jostain murehtia tai jotain ajatella, eivätkä ole niin yksinkertaisia kuin olettaisi.
Tao itse se kaaliisi. Itsehän sinä siinä vänkäät
Sun kannattaa vielä treenata tuota luetunymmärtämistä. Vänkääminen alkoi siitä, kun 42-vuiotias nainen kertoi eläneensä huolettoman lapsuuden. Paikalle hyökkäsi heti autistijankkajia huutamaan ydinsotaa, AIDSia ja ties mitä. Ihan kuin nuo olisivat olleet jotenkin tyyppisiä suomalaisen lapsen elämää koskettavia asioita. Normaali lapsi keskittyy hyvinkin minäkeskeisesti asioihin, joitka koskettavat häntä itseään. Hän voi ajatella muutakin, mutta ei se poista sitä HUOLETTOMUUTTA, joka lapsuuteen monilla kuuluu. Oliko nyt tarpeeksi ratakiskoa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 42v ja välillä ikävöin aikaa, jolloin olin lapsi. Silloin oli niin helppoa eikä ollut huolta mistään.
Sinulla on ollut helppo ja turvattu lapsuus,itselläni oli alkoholisti vanhemmat jotka eivät usein edes ostaneet pikkuveljelleni ja minulle edes ruokaa vaan joivat kaikki rahansa,pahimmillaan keräsimme reilu 10 vuoden ikäisinä pulloja että saamme ostettua edes jotain syötävää nälkäämme,M39.
No voivoi, mutta kun täällä väitettiin ettei lapset mieti mitään muuta kuin hetkeä jossa elää :D
No voivoi, kun trollipellellä on nyt kova tarve muokata asioita. Puhe ei ole missään kohtaa ollut ajattelusta tai miettimisestä, vaan huolettomuudesta. Lapsi opettelee lukemaan ja tunnistamaan sanojen merkityksen eikä jankuta aivottamasti asiasta, josta kukaan ei ole puhunut.
Sun kannattaa vielä treenata tuota luetunymmärtämistä. Vänkääminen alkoi siitä, kun 42-vuiotias nainen kertoi eläneensä huolettoman lapsuuden. Paikalle hyökkäsi heti autistijankkajia huutamaan ydinsotaa, AIDSia ja ties mitä. Ihan kuin nuo olisivat olleet jotenkin tyyppisiä suomalaisen lapsen elämää koskettavia asioita. Normaali lapsi keskittyy hyvinkin minäkeskeisesti asioihin, joitka koskettavat häntä itseään. Hän voi ajatella muutakin, mutta ei se poista sitä HUOLETTOMUUTTA, joka lapsuuteen monilla kuuluu. Oliko nyt tarpeeksi ratakiskoa sinulle?
Ruikuta rauhassa, kun itse ymmärrät tahallaan väärin ja koet tarpeelliseksi hyökkäillä minua vastaan, vaikka minä en mistään AIDSISTA tai mistään sanonut yhtään mitään. Minä sanoin ainoastaan että kyllä lapsetkin voivat pohtia monenlaista, ja se on ihan totta. En sanonut mitään siitä että ei olisi huoletonta, ja sanoin myös että ei aikuisenkaan suurin osa murehdi ydinsodasta, tms kaikista maailman murheista koko ajan, vaikka uutisia seuraisi.
Vierailija kirjoitti:
No voivoi, mutta kun täällä väitettiin ettei lapset mieti mitään muuta kuin hetkeä jossa elää :D
No voivoi, kun trollipellellä on nyt kova tarve muokata asioita. Puhe ei ole missään kohtaa ollut ajattelusta tai miettimisestä, vaan huolettomuudesta. Lapsi opettelee lukemaan ja tunnistamaan sanojen merkityksen eikä jankuta aivottamasti asiasta, josta kukaan ei ole puhunut.
Voivoi kun KESKUSTELUPALSTALLA joku sanoi eri lailla kuin minä, sen on pakko olla trolli!! :D Ymmärrä sinä rauhassa kaikki väärin, ja suutu siitä.
No sitähän minä yritin sanoa että aikuinen määrittää lapsen elämän huolettomaksi vaikka se lapsi on saattanut tuntea ihan eri tavalla. Jotain lemmikin kuolemaakin lapsi voi surra paljon voimakkaammin kuin aikuinen. Se lemmikki oli todellinen eikä mikään mielikuvitusystävä. Toisaalta lapsi voi pelätä vaikka pimeää kellaria hysteerisesti, eikä yhtään auta että vanhempi pitää sitä naurettavana.