19-v nainen Hesarissa: Yhtäkkiä mulla oli kauhean ikävä sitä kun olin lapsi

On mullakin joskus. Erityisesti mummoa ja mummolaa kaipaan. Ja keski-ikäinen jo alan olla. 

Onko elämä pelattu läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 15-vuotias vai miksi hän täyttää teinitytöstä nimitystä nainen?

19- vuotias on nainen, pöhelö. 

19-vuotias on teinityttö. NineTEEN. 

So? Minulla on 19- vuotias tytär ja kyllä hän ihan iso aikuinen nainen on, ei mikään 15- vuotias teinityttö enää. Mutta toki se riippuu vähän kasvatuksestakin. 

Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. 

Joo, ehkä 2020-luvulla, kun lapsille asetetaan pienestä saakka valtavia paineita. Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. Avioerot olivat harvinaisia eikä niitä osannut stressata. Moni ei varmasti edes tiennyt, että sellainen on mahdollista. Ja niin edellen. 

Vierailija kirjoitti:

Pöhlö, ei kyse siitä ollut vaan väitteestä ettei lapsena ole huolta mistään. Jokaisella lapsella on jonkinlaisia huolia ja pelkoja. Sitä ei vaan aikuisena enää muista/ymmärrä samalla tavalla. Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. Aikuisen näkökulmasta ne on pieniä huolia, mutta ei ne sitä ole lapsen mielestä. Vituttaa tuollainen lasten huolien mitätöiminen. 

///

Pölhö on se, joka ei tajua asioiden suhteellisuutta. Joku lapsen huoli siitä, että lauantaina ei saakkaan karkkia, vaikka on karkkipäivä, ei aikuisen perspektiivistä ole mikään oikea huoli. Noin muutenkin hölmöä projisoida omia pelkojaan muihin ja väittää niiden pohjalta, että KAIKILLA on huolia. Ei ole, vaikka miten väkäisit. 

Tässä ei mistään karkista puhuttu, ääliö. Normaalia elämää ne lapsetkin elää, esimerkiksi mummo voi kuolla, voi menettää parhaan ystävän, voi sairastua itse vakavastikin tai saattaa pelätä sairastumista. Ihan yhtä isoja huolia ne on kuin aikuisella. No joku lemmikin kuolemakin voi olla lapselle jopa pahempi koska se on saattanut olla olemassa lapsen koko elämän ajan, eikä lapsi ns. ole tottunut siihen että eläinten elämä on lyhyempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 15-vuotias vai miksi hän täyttää teinitytöstä nimitystä nainen?

19- vuotias on nainen, pöhelö. 

19-vuotias on teinityttö. NineTEEN. 

So? Minulla on 19- vuotias tytär ja kyllä hän ihan iso aikuinen nainen on, ei mikään 15- vuotias teinityttö enää. Mutta toki se riippuu vähän kasvatuksestakin. 

Ei riipu kasvatuksesta, vaan siitä, mitä on sanan teini määritelmä. Teinejä ovat kaikki, joiden ikä päättyy engalnninkielisillä numeroilla sanaan TEEN. Siitähän se koko termi tulee. Tietenkään 19v ei ole 15v, mutta eipä ole kukaan väittänytkään sellaista. Teini-ikäisiä ovat kaikki 13-19-vuotiaat kasvatuksesta riippumatta. 

Just tota aikuisen ääliömäistä ajattelua että joku karkki olisi lasten suurin murhe🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana ensin se artikkeli ennen kuin tulette tänne aukomaan päätänne.

Siinähän haastateltiin juuri kotoaan pois muuttaneita nuoria opiskelijoita. Eikö kukaan teistä ole ollut sellainen?

Joo taas on otsikko  palstalla - irti kontekstista vaikka onkin ko.jutun oikea otsikko. Palsta on tyytyväinen kun pääsee puhumaan muunneltua totuutta. 85% ei jaksa lukea kuin otsikon jos viittaus artikkeliin ,  ymmärrä lukemaansa, ei halua ymmärtää kun on eri mieltä.

"joko olet lakannut lyömästä vaimoasi " on klassikko mitä täällä kopioidaan kiivaasti.

Miksi olisi kiellettyä kommentoida näillä perustein? Joillakin on keskittymishäiriö ja jollain voi olla lukihäiriö. Mikä teitä täydellisiä ihmisiä vaivaa, kun pitää notkua täällä vttuilemassa?

Nykynainen? Ei vaan nuori, teini vielä. Ihan ymmärrettävää. On iso muutos ottaa vastuu omasta elämästään. Kyllä siihen vähitellen tottuu. Monissa muissa kulttuureissa nuoret asuu kotona 25-30-vuotiaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. 

Joo, ehkä 2020-luvulla, kun lapsille asetetaan pienestä saakka valtavia paineita. Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. Avioerot olivat harvinaisia eikä niitä osannut stressata. Moni ei varmasti edes tiennyt, että sellainen on mahdollista. Ja niin edellen. 

Samaan aikaan ihmiset kuolivat ns. helpommin, syövästä ei selvitty, isovanhempien elinikä oli lyhyempi, liikenteessä kuoli enemmän, lapsiakin. Väkivaltakuolemiakin oli enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Oho, siellähän oli pelaava nuori mies. Ei taida av-mammoille kelvata, vaikka opiskelee kauppatieteitä Aallossa, on urheilullinen, siivoaa ja on kivannäköinen. Pelaaminen on kuulemma 🚩

Väärin. Ei kelpaisi, koska kauppatieteitä opiskelevana joku kokoomusnuori kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöhlö, ei kyse siitä ollut vaan väitteestä ettei lapsena ole huolta mistään. Jokaisella lapsella on jonkinlaisia huolia ja pelkoja. Sitä ei vaan aikuisena enää muista/ymmärrä samalla tavalla. Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. Aikuisen näkökulmasta ne on pieniä huolia, mutta ei ne sitä ole lapsen mielestä. Vituttaa tuollainen lasten huolien mitätöiminen. 

///

Pölhö on se, joka ei tajua asioiden suhteellisuutta. Joku lapsen huoli siitä, että lauantaina ei saakkaan karkkia, vaikka on karkkipäivä, ei aikuisen perspektiivistä ole mikään oikea huoli. Noin muutenkin hölmöä projisoida omia pelkojaan muihin ja väittää niiden pohjalta, että KAIKILLA on huolia. Ei ole, vaikka miten väkäisit. 

Tässä ei mistään karkista puhuttu, ääliö. Nor

Huomaa, että olet vielä pieni lapsi. Et osaa keskustella haukkumatta muita. Etkä ymmärrä mitään suhteellisuuden tajusta. 4-vuotiaalle lauantaikarkkien väliin jääminen on todella suuri asia. Sen sijaan mummon kuolema on asia, jota tuon ikäinen ei osaa vielä edes murehtia, koska kuolema on pienelle lapselle asia, jonka olemassaoloa ei vielä tiedosteta. Jos mummo sattuu kuolemaan, lapsi kuittaa sen "nyt mummo on taivaassa" ja jatkaa elämäänsä sen kummemmin murehtimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen? Ei vaan nuori, teini vielä. Ihan ymmärrettävää. On iso muutos ottaa vastuu omasta elämästään. Kyllä siihen vähitellen tottuu. Monissa muissa kulttuureissa nuoret asuu kotona 25-30-vuotiaaksi. 

Lisäksi nykyään maailmassa on niin paljon epävarmuutta ja uhkia, ei ihme että välillä kaipaa lapsuutta jolloin näistä ei vielä mitään tiennyt

Saman turvan tunteen löysin aikuisena henkisyydestä. Meillä on se aina, aikuisten tosikkomaisissa leikeissä se unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. 

Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. 

No ehkä sulla. Mulla oli karmea venäläisen koulukunnan soitonopettaja, voimistelussakin valmentaja oli melkoinen sadisti. Kyllä silloinkin oli tavoitteellisia harrastuksia, eikä ajateltu että harrastamisen pitäisi olla mukavaa niin kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. 

Joo, ehkä 2020-luvulla, kun lapsille asetetaan pienestä saakka valtavia paineita. Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. Avioerot olivat harvinaisia eikä niitä osannut stressata. Moni ei varmasti edes tiennyt, että sellainen on mahdollista. Ja niin edellen. 

Samaan aikaan ihmiset kuolivat ns. helpommin, syövästä ei selvitty, isovanhempien elinikä oli lyhyempi, liikenteessä kuoli enemmän, lapsiakin. Väkivaltakuolemiakin oli enemmän. 

Varmasti, mutta ei lapsi tuollaisia asioita mieti ellei tuollainen satu omalle kohdalle. Lapsi elää hetkessä eikä murehdi asioita, joita mahdollisesti joskus ehkä saattaa tapahtua. Lapsi ei myöskään seuraa uutisia (varsinkaan 80-luvulla, jolloin ei ollut nettiä) eikä näin ollen tiedä mistään onnettomuuksista ja väkivallasta jota tapahtuu jossain kauana lapsen elinpiirin ulkopuolella. 80-luvulla maailma oli suhteessa suurempi paikka eikä kaikki tullut niin paljon kasvoille kuin nykyisin. 

Vierailija kirjoitti:

Just tota aikuisen ääliömäistä ajattelua että joku karkki olisi lasten suurin murhe🤦

Aika monelle turvallisessa ja rakastavassa perheessä kasvaneelle se on. Etenkin pienillä lapsilla. Mitä pienempi lapsi, sitä pienemmät murheet. Aikuisena tämän ymmärtää. Teininä, joka kommunikoi vain hokemalla ääliötä, voi olla vaikeampi hahmottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Just tota aikuisen ääliömäistä ajattelua että joku karkki olisi lasten suurin murhe🤦

Just tota teinien ajatusmaailmaa, jossa kaikkien elämä on samanlaista kuin oma. Oikeastiko luulet, että joku 3-vuotias pohtii ilmastonmuutosta tai Ukrainan sotaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöhlö, ei kyse siitä ollut vaan väitteestä ettei lapsena ole huolta mistään. Jokaisella lapsella on jonkinlaisia huolia ja pelkoja. Sitä ei vaan aikuisena enää muista/ymmärrä samalla tavalla. Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. Aikuisen näkökulmasta ne on pieniä huolia, mutta ei ne sitä ole lapsen mielestä. Vituttaa tuollainen lasten huolien mitätöiminen. 

///

Pölhö on se, joka ei tajua asioiden suhteellisuutta. Joku lapsen huoli siitä, että lauantaina ei saakkaan karkkia, vaikka on karkkipäivä, ei aikuisen perspektiivistä ole mikään oikea huoli. Noin muutenkin hölmöä projisoida omia pelkojaan muihin ja väittää niiden pohjalta, että KAIKILLA on huolia. Ei ole, vaikka miten väkäisit. 

 

Ai nyt sä alat puhumaan jostain 4-vuotiaasta. Niilläkö on kokeita koulussa yms. josta tässä puhuttiin?

Ja kyllä vaan todellakin myös 4-vuotias osaa surra mummon kuolemaa jos mummo on ollut paljon läsnä hänen elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni stressaa kokeita, vanhempien avioeroa, isovanhemman kuolemaa, sitä kun paras kaveri vaihtaa toiseen, epäonnistumista harrastuksessa yms. 

Itse olin lapsi 80-luvulla, jolloin lasten annettiin olla lapsia eikä ollut mitään paineita harrastuksista. Harrastukset olivat lähinnä pihalla remuamista ja omaehtoista urheilua, jota mikään seura ei koordinounut. Täysin paineetonta ja rentoa. 

No ehkä sulla. Mulla oli karmea venäläisen koulukunnan soitonopettaja, voimistelussakin valmentaja oli melkoinen sadisti. Kyllä silloinkin oli tavoitteellisia harrastuksia, eikä ajateltu että harrastamisen pitäisi olla mukavaa niin kuin nykyään. 

No ehkä sulla. Koeta kuitenkin ymmärtää, että kaikkien elämä ei ole samanlaista kuin sinun. On paljon lapsia, jotka elivät huolettoman lapsuuden, jossa suurin murhe oli tosiaan tasoa "en saanut yhtä montaa karkkia kuin veli".