Mitä pitää vastata kysymykseen "mitä kuuluu"
En oikeasti ymmärrä mitä sillä ajetaan takaa. Olen yleensä vastannut vaan että hyvää kiitos kysymästä.
Kommentit (60)
Riippuu kysyjästä. Läheiselle ystävälle voi vuodattaa pahimmat ja salaisimmat kuulumiset. Sukulaiselle valitut pääkohdat yksityis- ja perhe-elämästä. Kollegalle ehkä uraan liittyviä kuulumisia tai muuta liibalaabaa.
Riippuu niin monesta asiasta, mutta kysymys on mun mielestä sellainen kohteliaisuusfraasi varsinkin etäisemmän ihmisen suusta, että vastauskin voi olla samaa luokkaa
No vatsa ollut muutaman päivän aika löysällä.
Mitäs itsellesi?
Ei kauhean hyvää, mutta jotenkin porskuttelen. Miten itselläsi?
Kiitos hyvää. MItä itsellesi?
Se on tervehdys ja small talkia. Juntit ei osaa, ne selostaa kaiken mitä niille on tapahtunut. Älkää lähtekö siihen.
Kaikki kuuluu, mitä riittävän kovaa puhutaan. Kuiskausta en kuule.
Peräpukamat vähän vaivaa mutta muuten hyvää
Ensinnäkin kysyttäessä käytetään ?-merkkiä.
Jos joku kysyy suullisesti, että mitä kuuluu, niin vastaat kohteliaasti "how do you do" ja poistut äkkiä paikalta.
Sitten on vaihtoehtona olla vastaamatta yhtään mitään, mutta tämähän luo vain mielikuvaa ja-pahaa, joka toisaalta sopii melankolisen suomalaisen arkeen.
Itse kannan mukanani pientä huilua. Jos joku rohkenee kysymään minulta vaikka säästä hississä, kaivan huiluni esiin ja slan soittamaan kevytlentoista "haista itse"-musiikkia.
vittuako se sinulle kuuluu kyllä typerät kyselyt loppuu
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kysyjästä. Läheiselle ystävälle voi vuodattaa pahimmat ja salaisimmat kuulumiset. Sukulaiselle valitut pääkohdat yksityis- ja perhe-elämästä. Kollegalle ehkä uraan liittyviä kuulumisia tai muuta liibalaabaa.
Riippuu niin monesta asiasta, mutta kysymys on mun mielestä sellainen kohteliaisuusfraasi varsinkin etäisemmän ihmisen suusta, että vastauskin voi olla samaa luokkaa
Miksi tuommoista tyhjiä fraasia sanotaan kohteliaisuusfraasiksi?
Siinähän sanotaan käytännössä, että en halua tietää mitä sinulle oikeasti kuuluu, vaan sen sijaan haluan pakottaa sinut sanomaan että hyvin menee vaikka elämä olisi kuinka hirveää hyvänsä.
Ei sellainen ole kovin kohteliasta.
Kysymykseen on kohteliasta vastata totuudenmukaisesti.
Seikkaperäisen vastauksen jälkeen onkin mukavan hiljaista.
Multa kerran eräs täti kysyi "mitä kuuluu.. ohoh onpas sulla naama punastunut, miten se noin". (Sairastan siis tätä punaisen naaman oiretta, johon ei selitystä ole, naama vain on punainen 24/7 ja sitä pahentaa kahvi, mausteet, aurinko, kylmä, kuuma, suunnilleen kaikki ja kärsin tästä). Vastasin: "enpä tiedä, ootpas sinä lihava, miten se noin?". Meni täti vaivaantuneeks ja yritti alkaa mussuttamaan jotain että ei noin sais sanoa, niin keskeytin ja sanoin, että niinhän sinäkin arvostelit minun naamaa ja vieläpä kuuluvaan ääneen. Täti yritti vielä alkaa jotain selittää, niin keskeytin heti ja sanoin että älä selitä yhtään. Täti lähti tuhisten kävelemään. Mitäs aloitti, opettelisi pitämään suunsa supussa.
Minä vastaan rehellisesti. Kiitos hyvää, ei kovin hyvää, kiirettä pitelee, hirveä krapula, meinaa palella. Sanon aina niin kuin asia oikeasti on.
Siihen kuuluu vastata 'ihan hyvää, kiitos. Mitä itsellesi'. Eikä missään nimessä alkaa vaahtoamaan oikeasti kuulumisiaan eli valittamaan kihdistä ja lompakon laihuudesta. Vain juntit alkaa sönköttämään vaivojaan small talk kysymykseen.
Mitä vaan voi vastata. Mistä ihminen itsekään tietää mitä kuuluu, ellei ole jotain erityistä menossa. Virkailijoiden tai muiden ei pitäisi kysyä turhaan sitä, koska toinen on pakotettu sanomaan hyvää kiitos. :0