Lue keskustelun säännöt.
Mieheni äidinkieli ei ole suomi. Päiväkodin mielestä kotona on hyvä puhua yhtä kieltä, neuvola painostaa käyttämään molempia.
15.10.2025 |
Joten mikäpä olisi oikea tapa? Meillä ei puhuta ollenkaan miehen äidinkieltä, neuvola kuittailee asiasta toistuvasti ja kannustaa molempien kielien käyttöön. Päiväkodissa taas jostain syystä ''epäillään'' että lasten pää sekoittuu kahdesta kielestä vaikka ollaan sanottu useasti ettei meillä puhuta kotona kuin suomea.
Kyllästyttää, ihan sama miten teet niin joku tuomitsee vääräksi.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu lapselleen jotain muuta kuin äidinkieltä, hän käytännössä opettaa puhumaan huonosti kakkoskieltään
Niin mitä tapahtuu? Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta isä on aina puhunut kanssani suomea. Mielestäni osaan suomea ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ìdiootteja täällä palsatlla oikein on? Neuvolan ja päiväkodin sanomiset voi täysin sivuuttaa.
Numerolle 76 kertoisin aivan ohiksena, että siihen aikaan, kun ihmiset eivät olleet vielä keksineet kirjoitusta, sanavarasto ei ollut kovinkaan laaja. Ihmiset eivät puhuneet Pythagoraan lauseesta, Salkkarien juonesta eivätkä todennäköisesti omista tunteistaankaan. Joitakin jumaltaruja todennäköisesti oli. Mutta kyllä kirjoitustaito on vaikuttanut suuresti myös puhetaitoomme ja ajatteluumme, ja tuntuu kovin oudolta, että joku hakisi vertailukohtaa noista kulttuureista lapsensa kasvatukseen tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu lapselleen jotain muuta kuin äidinkieltä, hän käytännössä opettaa puhumaan huonosti kakkoskieltään
Niin mitä tapahtuu? Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta isä on aina puhunut kanssani suomea. Mielestäni osaan suomea ihan hyvin.
Mutta kuinkas hyvin osaat sitä ruotsia? :) Ehkä sinulla oli äitikin, joka puhui kanssasi suomea, se auttaa kyllä suomen osaamiseen myös.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu lapselleen jotain muuta kuin äidinkieltä, hän käytännössä opettaa puhumaan huonosti kakkoskieltään
Toisaalta sitten taas: jos on isän kieli, äidin kieli, isän ja äidin yhteinen kieli ja vielä koulukielikin, jää yhdelle kielelle altistuminen sen verran vähäiseksi, että hän oppii kaikkia kieliä huonosti. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu lapselleen jotain muuta kuin äidinkieltä, hän käytännössä opettaa puhumaan huonosti kakkoskieltään
Niin mitä tapahtuu? Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta isä on aina puhunut kanssani suomea. Mielestäni osaan suomea ihan hyvin.
Mutta kuinkas hyvin osaat sitä ruotsia? :) Ehkä sinulla oli äitikin, joka puhui kanssasi suomea, se auttaa kyllä suomen osaamiseen myös.
Ihan hyvin sitäkin, kun sitä taas puhuttiin isän sukulaisten kanssa sekä äitipuolen ja sisarusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äidinkieli on aramea, mutta koska ei ole puhunut sitä lapsuuden jälkeen hän on puhunut lapsellemme englantia. Minä puhun lapselle tietysti suomea. Tosin nykyään mies puhuu lapselle suomeakin, koska osaa nykyään suomea ihan hyvin.
Tässä tosiaankin ongelmana on, että ei uskalleta nostaa pöydälle sitä sosioekonomista puolta. Jos vanhemmat ovat koulutettuja ja motivoituneita oppimaan kieliä sekä kiinnostuneita lapsensa elämästä, he tekevät sen tunnekielen vaikka esperantosta.
Mutta sitten taas jos vanhemmilla ei ole yhteistä kieltä ja lapsikin tulee yllättäen, kuten joku täällä kuvaili, on viisainta neuvoa heitä pysymään siinä kielessä, jota edes jotenkin osaavat, koska elämässä on varmasti monenlaista stressitekijää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Äidinkieli ei aina ole se vahvin kieli. Toki tilanteena varmaan aika harvinainen, mutta mahdollinen. Esimerkiksi meidän tapauksessa mies ei ole käyttänyt äidinkieltään varhaislapsuutensa jälkeen olosuhteista johtuen, siksi ei nähnyt järkevänä puhua sitä omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
Täähän auttaa tosi hyvin siinä vaiheessa, kun ne lapset on jo syntyneet. Nerokasta.
Tosiaan, eihän sitä voi mistään tietää, että kenen kanssa niitä lapsia alkaa tulla.
Minä puhuin sellaisesta tilanteesta, jossa ollaan, en jostain tulevasta tilanteesta, jota voi suunnitella.
Sä et ole ikinä kuullut vahinkoraskauksista? Kaikki lapset syntyy vakaaseen parisuhteeseen pitkällisen harkinnan jälkeen, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä voi käyttää kotikielenä kieltä, jota osaan kömpelösti. Joku ehkä voi.
Miks sinä osaisit kieltä kömpelösti jos käytät sitä valtaosan valveillaoloajastasi????
Lapsi tosiaan oppii kielen itsestään, aikuisella se on ihan eri asia.
Ei todellakaan kuule opi kieltä itsestään.
t. kielten opettaja
Et todellakaan ole ainakaan Suomen yliopistosta valmistunut kielten opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Eikä pelkkä tunneyhteys. Jää kehittymättä se arvokas henkinen ja sosiaalinen pääoma, joka kaksikielisyyteen liittyy.
Sukulaislapseni ovat äidin puolelta suomenkielisiä, ja suomenruotsalainen isä ei laiskuuttaan heille puhunut lainkaan äidinkieltään ruotsia. Nyt jo aikuiset lapset osaavat ruotsia tasan verran, kuin huonosti peruskoulussa suoritettu pakkoruotsin oppimäärä on jättänyt jälkeä. Toisinkin olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen äidinkieli on aramea, mutta koska ei ole puhunut sitä lapsuuden jälkeen hän on puhunut lapsellemme englantia. Minä puhun lapselle tietysti suomea. Tosin nykyään mies puhuu lapselle suomeakin, koska osaa nykyään suomea ihan hyvin.
Aramea, meni heti kylmät väreet perheenne puolesta.
Joku arabi siis,
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat kolmekielisiä ja on ollut vain pakko hyväksyä että yksikään niistä ei ole 100-prosenttinen. Vaihtelee, mikä kullakin on vahvin. Työelämässä heidän monikielisyyttään on kuitenkin arvostettu paljon, se on nopeuttanut urakehitystä.
Kiitos tästä. Olen yrittänyt selittää asiaa monelle, jotka väittävät lasten oppivan vaikka kuinka monta kieltä ihan äidinkielen tasoisesti. Tässäkin keskustelussa esitellään vanhentuneena tietona, että lapsen kielellinen kehitys äidinkielessä olisi heikompaa, jos opeteltavia kieliä on useita.
Tietohan ei ole vanhentunut, vaan vaatimustaso on laskenut. Nykyään hyväksytään ihan yksikielisiltäkin todella vaatimaton kielellinen osaaminen ja huono sanavarasto. Tähän tasoon verrattuna useampaa kieltä käyttävä voi pärjätä jokaisessa kielessään erittäin hyvin, vaikka ei täydellisesti niitä hallitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Eiköhän ne muut tekijät ole tässä merkittävämmässä roolissa määrittämässä tätä tunneyhteyttä lapsen ja vanhemman välillä. Ihan jo lähtien siitä, miten lapsi ja vanhempi viettävät aikaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään ja toinen niistä on perheen yhteinen kotikieli. Tämä on suositus.
t. kielten opettaja
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
Tähän taas ei auta muu kuin että vanhemmat opettelevat toistensa kieliä. Kyllä, sinä opettelet arabiaa tai turkkia. Kyllä, maahanmuuttajamiehesi opettelee suomea.
Ei mulla ole maahanmuuttajamiestä, ja kukaan meillä ei puhu arabiaa tai turkkia. Mä sen sijaan olin maahanmuuttaja, ja mä osaan kyllä nykyään, tälleen kahdenkymmenen vuoden jälkeen, sitä exäni kieltä. Ex ei suomea suostu opettelemaan, monilla eurooppalaisilla on käsittämätön asenneongelma sen suhteen (ihminen, joka osaa englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa ja portugalia EI VOI oppia suomea, kun se on niin erilainen kieli 🙄).
Mulla meni viisi vuotta oppia se kieli niin, että kehtasin puhua sitä ääneen. Puhuin toki sitten suoraan ns. "täydellisesti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Eikä pelkkä tunneyhteys. Jää kehittymättä se arvokas henkinen ja sosiaalinen pääoma, joka kaksikielisyyteen liittyy.
Mielenkiintoista, tuo arvokas henkinen ja sosiaalinen pääoma, joka kaksikielisyyteen liittyy. Kerro toki lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Eikä pelkkä tunneyhteys. Jää kehittymättä se arvokas henkinen ja sosiaalinen pääoma, joka kaksikielisyyteen liittyy.
Muumiruotsia oppii kyllä aika helposti aikuisenakin.
Jos vanhempi puhuu lapselleen jotain muuta kuin äidinkieltä, hän käytännössä opettaa puhumaan huonosti kakkoskieltään