Lue keskustelun säännöt.
Mieheni äidinkieli ei ole suomi. Päiväkodin mielestä kotona on hyvä puhua yhtä kieltä, neuvola painostaa käyttämään molempia.
15.10.2025 |
Joten mikäpä olisi oikea tapa? Meillä ei puhuta ollenkaan miehen äidinkieltä, neuvola kuittailee asiasta toistuvasti ja kannustaa molempien kielien käyttöön. Päiväkodissa taas jostain syystä ''epäillään'' että lasten pää sekoittuu kahdesta kielestä vaikka ollaan sanottu useasti ettei meillä puhuta kotona kuin suomea.
Kyllästyttää, ihan sama miten teet niin joku tuomitsee vääräksi.
Kommentit (151)
Lapselle aina puhutaan omaa äidinkieltä. Ja lapsen olisi hyvä myös vastata samalla kielellä.
Meillä puhutaan kolmea kieltä. Ainut huono puoli, että lasten oli vaikea opetella neljättä kieltä. Kolme tuli automaattisesti, neljänteen piti opetella oppimaan vieraita kieliä. Ja tehä töitä. Se on sit teininä vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää kuin parhaaksi näette, ei siinä tarvitse muiden mielipiteitä miettiä.
Kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään ja toinen niistä on perheen yhteinen kotikieli. Tämä on suositus.
t. kielten opettaja
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Jokainen perhe on omanlaisensa ja lapset ovat joustavia. Ei näihin asioihin ole yhtä oikeaa ratkaisua.
Itse arvostaisin korkealle sitä, että perheellä on yhteinen kieli, jolla puhutaan sekä lasten että aikuisten asioita, ja joka olisi ainakin toisen vanhemman äidinkieli. Tällöin lapsi varmasti oppii hyvin ainakin yhden kielen.
Miehen äidinkieli voi olla tärkeä, jos miehellä on laaja sukuyhteisö, johon kuuluminen vaatii kielen osaamisen. Mikäli tällaista ei ole, ymmärrän hyvin miehen päätöksen olla puhumatta äidinkieltään lapselle. Ylipäätään tämä on mielestäni aikuisen henkilökohtainen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Edelleen ollaan sitä mieltä, että epäjohdonmukaisuus on pahasta. Samaten se että vanhempi puhuu lapselleen kieltä, joka ei ole vanhemman äidinkieli.
Pienet lapset oppii kieliä tosi helposti, ja ihmisellä äidinkieli on kuitenkin se tunnekieli. On rikkaus asua perheessä, jossa oppii jo pienestä asti kaksi kieltä. Ei lasten pää siitä sekaisin mene, jos oppii kahta kieltä pienestä asti.
Tärkeintä on kuitenkin, että puhutte lapsille ylipäätään, ja paljon. Teen töitä nuorten kanssa, joilla on paljon haasteita, ja älypuhelinten tulon jälkeen on alkanut näkyä nuoria, joilla ei oikein ole omaa äidinkieltä; he eivät ymmärrä vanhemman puhetta, koska eivät oppineet tämän äidinkieltä kun sitä ei käytetty paljon kotona, mutta myöskin suomen kielen taidossa on puutteita, koska sitä on kyllä käytetty koulussa, mutta iso osa lasten sanavarastosta karttuu koulujen ulkopuolella puheissa, keskusteluissa, kirjoissa, tarinoissa. Jos näitä ei ole, jää lapsen kielitaito tosi puutteelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päiväkoti ei halua mitään, varhaiskasvattajat haluavat kaikenlaista, mutta minä vetoan aina GDPR:n säädöksiin ja kieltäydyn vastaamasta. Pohjatiedot on annettu päiväkotipaikkaa haettaessa, minun ei tarvitse määrittää perheeseen ja sen aikuisiin liittyviä tietoja uudestaan.
Mun lapsuudenkodissa puhuttiin sekaisin venäjää, puolaa, englantia ja tataaria. Yksi saattoi kysyä toiselta jotain puolaksi, jolloin toinen vastasi venäjäksi. Sen lisäksi, että mun piti oppia hallitsemaan edellä mainitsemani kielet, jouduin luonnollisestikin opettelemaan myöskin suomen ja ruotsin. Vaikka lähtökohtani olivat jokseenkin sekavat, kirjoitin silti äidinkielestä (eli siis suomesta) sekä ruotsista laudaturit:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Edelleen ollaan sitä mieltä, että epäjohdonmukaisuus on pahasta. Samaten se että vanhempi puhuu lapselleen kieltä, joka ei ole vanhemman äidinkieli.
No niinhän minä kirjoitin, että johdonmukaisuus on tärkeää, mikä tarkoittaa siis, että epäjohdonmukaisuus on pahasta. Mutta aikanaan siis perheitä käskettiin valitsemaan kielistä jompi kumpi ja pysymään siinä. "Että ei saa sekoittaa lapsen päätä" koska "muuten hänestä tulee puolikielinen". Ja tämä uskomus on monta kertaa kumottu.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa puhuttiin sekaisin venäjää, puolaa, englantia ja tataaria. Yksi saattoi kysyä toiselta jotain puolaksi, jolloin toinen vastasi venäjäksi. Sen lisäksi, että mun piti oppia hallitsemaan edellä mainitsemani kielet, jouduin luonnollisestikin opettelemaan myöskin suomen ja ruotsin. Vaikka lähtökohtani olivat jokseenkin sekavat, kirjoitin silti äidinkielestä (eli siis suomesta) sekä ruotsista laudaturit:)
Sinulla on selvästikin ollut monipuoliset lähtökohdat ja myös kielellistä lahjakkuutta. Kuulostaa myös siltä, että teillä on puhuttu paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.
Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.
Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.
Osa luovuttaa, mikä on sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Edelleen ollaan sitä mieltä, että epäjohdonmukaisuus on pahasta. Samaten se että vanhempi puhuu lapselleen kieltä, joka ei ole vanhemman äidinkieli.
No niinhän minä kirjoitin, että johdonmukaisuus on tärkeää, mikä tarkoittaa siis, että epäjohdonmukaisuus on pahasta. Mutta aikanaan siis perheitä käskettiin valitsemaan kielistä jompi kumpi ja pysymään siinä. "Että ei saa sekoittaa lapsen päätä" koska "muuten hänestä tulee puolikielinen". Ja tämä uskomus on monta kertaa kumottu.
Huoli lasten puolikielisyydestä on edelleen olemassa. On paljon täysin suomenkielisiä lapsia, joiden äidinkielen taito ei riitä jatko-opintoihin, koska he eivät ole lukeneet riittävästi ja kielenkäyttö on muutenkin ollut köyhää. Kaksikielisyys tai kolmikielisyys ei tällaisissa perheoloissa suinkaan helpota tilannetta, eikä myöskään nykyajan ruutujen möllötys.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että päiväkoti antaa tuollaisia vanhanaikaisia ohjeita. Noin on neuvottu 70-luvulla, ja lopputuloksena monet ovat menettäneet vanhempansa kielen ja sitten aikuisena yrittäneet opetella kieltä kielikursseilla. Molempien vanhempien pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään, koska omalla äidinkielellä puheen tunnesisältö, kulttuuri ja merkitykset välittyvät parhaiten. Samalla lapsi oppii vanhemman kielen, identiteetin ja kulttuurin, joka tulee kielen mukana. Myös yhteys vanhemman sukuun on vahvempi, kun osaa kielen.
Vierailija kirjoitti:
Missäs päiväkodissa ollaan noin kuistilla? Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että vanhemman on parempi puhua lapselle omaa äidinkieltään.
Näin on. Ihmisen äidinkieli on "tunnekieli", jolla on tärkeä merkitys hänen sisimmässään ja psykologisesti. Kun hän puhuu sitä kieltä lapsensa kanssa, hänen ja lapsen tunneside syvenee. Samaan aikaan on tärkeää, että Suomessa asuva ulkomaalainen opettelee suomea niin, että hänen on mukava elää täällä ja hän pystyy juttelemaan ihmisten kanssa, ymmärtämään tavallista tekstiä. On hyvä ymmärtää, että monet Suomessa asuvat ulkomaalaiset eivät osaa maailman yleiskieltä englantia. Silloin he puhuvat suomea toistensa kanssa. Asuinmaan kielen osaaminen antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden kommunikoida monien kanssa. Palaan vielä aloitukseen. Kaksikielisessä perheessä kasvava lapsi voi puhuessaan sotkea sanoja ja lauseita, mutta se ei ole vaarallista. Sen sijaan on tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapselle tiettyä kieltä koko ajan. Olisi myös hyvä lukea lapselle kirjoja omalla kielellä, jotta lapselle kehittyy hyvä sanavarasto. Kotikieli on joskus vähän "köyhää" eli kotona puhutaan aina samoista asioista: ruoka on valmista, tule syömään, ota lakki pois päästä, ei saa lyödä pikkuveljeä, oletko tehnyt läksyt? Jne. Lastenkirjoista lapsi oppii lisää sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.
Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.
Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.
Osa luovuttaa, mikä on sääli.
Periaatteellisella tasolla on hienoa, että kielet säilyvät niin pitkään kuin mahdollista. Suurin osa maapallon kielistähän kuolee seuraavan vuosisadan aikana. Ja varmastihan on hienoa aikuisena osata jotakin kuollutta tai elävää kieltä.
Mutta jos mietitään oikeasti tosi pieniä kieliä, niin niissä on monenlaisia ongelmia. Ensinnäkin sanasto voi olla todella kapea. Toiseksi sanasto ei välttämättä sovi tänne Suomen oloihin. Kolmanneksi on aika yksinäistä, jos mistään ei ikinä löydy kielen puhujia. Vanhempi itsekään ei välttämättä puhu kieltä kovin sujuvasti, jos ei ole sitä sitten lapsuutensa puhunut. Harvinaisilla kielillä ei välttämättä ole kouluopetusta tai edes kirjoja.
Toinen juttu on sitten, jos vanhemman kieli on jokin maailmankieli ja yhteydenpito vanhemman sukuun on vilkasta.
Vierailija kirjoitti:
Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.
Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.
Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.
Osa luovuttaa, mikä on sääli.
Tiedän yhden perheen, jossa vanhempien yhteisenä kotikielenä oli englanti, äiti puhui lapsille venäjää, isä espanjaa ja kumpikin osasi myös suomea (äiti tullut Suomeen teininä, isä opiskelemaan) ja asuivat Suomessa eli lapset oppivat Suomea myös päivähoidossa. Nykyään asuvat Belgiassa, joten kielivalikoimaan lienee tullut ainakin yksi kieli lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.
Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.
Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.
Osa luovuttaa, mikä on sääli.
Tiedän yhden perheen, jossa vanhempien yhteisenä kotikielenä oli englanti, äiti puhui lapsille venäjää, isä espanjaa ja kumpikin osasi myös suomea (äiti tullut Suomeen teininä, isä opiskelemaan) ja asuivat Suomessa eli lapset oppivat Suomea myös päivähoidossa. Nykyään asuvat Belgi
Kielten nimet kirjoitetaan pienellä...
Molemmat vanhemmat puhuvat äidinkieltään. Tämä ohje oli pari vuotta sitten yliopistolla.
Missäs päiväkodissa ollaan noin kuistilla? Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että vanhemman on parempi puhua lapselle omaa äidinkieltään.