Mieheni äidinkieli ei ole suomi. Päiväkodin mielestä kotona on hyvä puhua yhtä kieltä, neuvola painostaa käyttämään molempia.

Belgian viralliset kielet ovat ranska, hollanti ja saksa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Tuo yhteinen englanti on sellainen syöpä etten tiedä mitä sanoisi. Siinä kommunikointi jää latteaksi ja alun fyysisyyden häivyttyä suhde väljähtyy.

Miksi ihmeessä kommunikointi jäisi latteaksi? Mun ja exän suhde alkoi yön yli kestävistä keskusteluista liittyen historiaan, kirjallisuuteen, filosofiaan, kosmologiaan jne. Ei ollut latteata.

Kun me exän kanssa molemmat oltiin osattu englantia jo vuosikymmeniä tavatessamme, niin vaikka sittemmin opinkin hänen äidinkieltään, niin kyllä mun englanti silti on se mun vahvempi vieras kieli.

Se on sitten eri asia, jos se englanti lähtökohtaisesti ei ole kovin hyvä.

"Jos molemmat vanhemmat puhuisivat lapselle äidinkieltään, lapsella olisi (parhaassa tapauksessa) kaksi äidinkieltä. Kaksi on enemmän kuin yksi. Äidinkieli on se tunnekieli, siinä kielessä nyanssien taju on enemmän kuin ikinä kielten oppitunneilla voidaan opetuksen tuloksena oppia. Mielestäni tämä on henkistä pääomaa jos mikä.

Erityisesti Suomessa, ruotsinkielisyys tuo sosiaalista pääomaa. Sinulta ei liene jäänyt huomaamatta, miten lapsen virallisen äidinkielen laittaminen ruotsiksi avaa ovia. Klassinen esimerkki on lääkiksen, oikiksen kielikiintiöt ja Hankenin matalampi sisäänpääsyyn tarvittava pistemäärä."

Muutin lapsena asumaan ruotsinkieliselle alueelle ja menin kouluun missä opetuskieli on ruotsi. Kyllä se kieli tarttui ympäristöstä hyvin helposti, kun kaverit puhuivat ruotsia sekä tietty kaikki ympärillä olevat aikuiset. Luin kirjoja ruotsiksi, koska kirjaston suomenkielisten kirjojen valikoima oli ankea, ja varsinkin lukeminen karttoi sanavarastoa. Kävin myös lukion ruotsiksi ja se meni ihan yhtä hyvin kuin kavereilla, vaikka heidän äidinkielensä oli ruotsi ja minun suomi. Nykyisin määrittelisin kielitaitoni ruotsin suhteen ihan kiitettäväksi, käytän ruotsia edelleen myös työelämässä.

Kieltä siis voi oppia monella tavalla, vaikka se ei olisikaan varsinainen äidinkieli.

Kun lapsi kasvaa ympäristössä, jossa puhutaan kahta kieltä, eli on kaksikielinen, se voi tuoda monia hyötyjä, mutta myös joitain haasteita. Tässä on joitain keskeisiä hyötyjä ja vaikutuksia kaksikielisyyden suhteen:

1. Kognitiiviset hyödyt

Parantunut kognitiivinen joustavuus: Kaksikieliset lapset voivat usein siirtyä tehtävästä toiseen nopeammin ja joustavammin. He oppivat käsittelemään monimutkaisempia tehtäviä ja vaihtamaan ajattelutapaa helpommin.

Parempi ongelmanratkaisukyky: Kaksikieliset lapset voivat kehittää parempia ongelmanratkaisutaitoja, koska he tottuvat jatkuvasti valitsemaan, kumman kielen sanat tai rakenteet käyttää.

Vahvempi muistitoiminta: Kaksikielisyys voi parantaa työmuistia, koska se vaatii muistamaan sanoja ja sääntöjä useammassa kielessä.

2. Kielelliset hyödyt

Kielitaito kehittyy varhain: Kaksikielisille lapsille tulee usein varhaisempi ja laajempi sanavarasto kuin yksikielisille, sillä he saavat kieltä usealta eri taholta. Tämä voi parantaa heidän kykyään ilmaista itseään ja ymmärtää monimutkaisempia rakenteita.

Parempi ääntämys ja kielitaito: Kaksikieliset lapset saattavat oppia paremmin ääntämään sanoja ja erottamaan vivahteita kielissä, koska he altistuvat useille äänteille ja kielirakenteille.

3. Sosiaalinen ja kulttuurinen hyöty

Kulttuurien ymmärtäminen: Kaksikielisyys tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ja arvostaa useampia kulttuureja. Lapsi saattaa oppia myös tapoja ja perinteitä, jotka liittyvät toiseen kieleen ja kulttuuriin.

Kaksikielisyys tuo yhteyksiä: Jos perheellä on yhteyksiä kahteen eri kieliyhteisöön, lapsi voi toimia kulttuurisena sillanrakentajana ja osallistua moniin sosiaalisiin ympäristöihin.

4. Tulevaisuuden hyödyt

Hyödyllinen työelämässä: Kaksikielisyyttä arvostetaan monilla aloilla, erityisesti kansainvälisissä työympäristöissä. Lapsi voi hyötyä tästä aikuisena, kun on taito kommunikoida useammalla kielellä.

Aivojen joustavuus pitkällä aikavälillä: Kaksikieliset aivot saattavat olla paremmat suoriutumaan monista muista kognitiivisista tehtävistä myös vanhemmalla iällä. On tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että kaksikielisillä on suurempi kyky suojautua muistisairauksilta, kuten Alzheimerin taudilta.

5. Haasteet kaksikielisyydessä

Kieliopillinen kehitys: Aluksi kaksikielisillä lapsilla voi olla hitaampi kehitys kielellisissä taidoissa, sillä he saavat altistusta useille kielille ja voivat aluksi sekoittaa sanoja ja kieliopillisia sääntöjä.

Kieliopilliset "virheet": Joillakin lapsilla voi olla taipumus sekoittaa sanoja ja lauserakenteita eri kielistä, mutta tämä ei ole merkki kielellisistä ongelmista vaan osa kaksikielisyyden luonnollista prosessia.

Väärinkäsitykset ja sosiaalinen paine: Joissakin ympäristöissä lapsi saattaa kohdata paineita valita "oikea" kieli, ja kaksikielisyys voi joskus aiheuttaa epävarmuutta. Lapsi voi kokea, että hän ei "puhukaan oikeaa" kieltä tarpeeksi hyvin.

6. Kaksikielisyys ja koulutuksen haasteet

Alkuvaiheen vaikeudet: Kaksikielinen lapsi saattaa alkuun kehittää molemmat kielet hitaammin verrattuna lapsiin, jotka oppivat vain yhden kielen. Tällöin voi olla tärkeää tukea lasta kielen kehityksessä esimerkiksi tarjoamalla lisäresursseja, kuten kielenopetusta tai tukevia ympäristöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinsuomalaiset puhuivat lapsilleen ruotsia siksi, että tuohon aikaan suomen puhuminen oli häpeä, eikä koululaitos tukenut sitä mitenkään.

Eivät puhuneet vaan antoivat lastensa puhua vain ruotsia.

Päiväkodissa nyt kyllä höpötetään. Lapset imee tietoa kuin sienet ja kaksi kielisyys pienestä asti on vain hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Tuo yhteinen englanti on sellainen syöpä etten tiedä mitä sanoisi. Siinä kommunikointi jää latteaksi ja alun fyysisyyden häivyttyä suhde väljähtyy.

Siis oletko sä sitä mieltä, että ihminen ei voi ikinä oppia vierasta kieltä niin hyvin, ettei sillä kommunikointi jäisi latteaksi? 😮

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi kasvaa ympäristössä, jossa puhutaan kahta kieltä, eli on kaksikielinen, se voi tuoda monia hyötyjä, mutta myös joitain haasteita. Tässä on joitain keskeisiä hyötyjä ja vaikutuksia kaksikielisyyden suhteen:

1. Kognitiiviset hyödyt

Parantunut kognitiivinen joustavuus: Kaksikieliset lapset voivat usein siirtyä tehtävästä toiseen nopeammin ja joustavammin. He oppivat käsittelemään monimutkaisempia tehtäviä ja vaihtamaan ajattelutapaa helpommin.

Parempi ongelmanratkaisukyky: Kaksikieliset lapset voivat kehittää parempia ongelmanratkaisutaitoja, koska he tottuvat jatkuvasti valitsemaan, kumman kielen sanat tai rakenteet käyttää.

Vahvempi muistitoiminta: Kaksikielisyys voi parantaa työmuistia, koska se vaatii muistamaan sanoja ja sääntöjä useammassa kielessä.

2. Kielelliset hyödyt

Kielitaito kehi

Oliko sinulla itselläsi asiaan jotain sanottavaa tuon ChatGPT-litanian lisäksi?

Tunnen vaikka kuinka monta perhettä, joiden alle 5-vuotiaat lapset puhuvat kolmea tai neljää kieltä, joista ainakin kahta natiivitasoisesti. Täysin keksitty ongelma.

Yksikielisyys taitaa oikeastaan olla aika harvinaista maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 76 kertoisin aivan ohiksena, että siihen aikaan, kun ihmiset eivät olleet vielä keksineet kirjoitusta, sanavarasto ei ollut kovinkaan laaja. Ihmiset eivät puhuneet Pythagoraan lauseesta, Salkkarien juonesta eivätkä todennäköisesti omista tunteistaankaan. Joitakin jumaltaruja todennäköisesti oli. Mutta kyllä kirjoitustaito on vaikuttanut suuresti myös puhetaitoomme ja ajatteluumme, ja tuntuu kovin oudolta, että joku hakisi vertailukohtaa noista kulttuureista lapsensa kasvatukseen tänä päivänä.

Luin jostain afrikkalaisista heimokielistä, että niissä on hyvin suppea sanavarasto ja kaikki hedelmät ovat esim. "apple" olkoonpa kyseessä omena tai mango. Tuleva aikamuoto puuttuu, kieli on hyvin köyhä ja ihmisten välinen kommunikaatio perustuu sanattomaan viestintään ja vaistoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tähän taas ei auta muu kuin että vanhemmat opettelevat toistensa kieliä. Kyllä, sinä opettelet arabiaa tai turkkia. Kyllä, maahanmuuttajamiehesi opettelee suomea.

Ei mulla ole maahanmuuttajamiestä, ja kukaan meillä ei puhu arabiaa tai turkkia. Mä sen sijaan olin maahanmuuttaja, ja mä osaan kyllä nykyään, tälleen kahdenkymmenen vuoden jälkeen, sitä exäni kieltä. Ex ei suomea suostu opettelemaan, monilla eurooppalaisilla on käsittämätön asenneongelma sen suhteen (ihminen, joka osaa englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa ja portugalia EI VOI oppia suomea, kun se on niin erilainen kieli 🙄).

Mulla meni viisi vuotta oppia se kieli niin, että kehtasin puhua sitä ääneen. Puhuin toki sitten suoraan ns. "täydellisesti".

 

Suomalaisillakin on vastaavia asenneongelmia esim. puolan, unkarin tai tsekin suhteen. Itse opettelisin nyt arabiaa koska jos sitä osaa valkoisena kristittynä, niin tulkin hommia riittää ja CIA saattaa myös palkata hommiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen vaikka kuinka monta perhettä, joiden alle 5-vuotiaat lapset puhuvat kolmea tai neljää kieltä, joista ainakin kahta natiivitasoisesti. Täysin keksitty ongelma.

Se että puhuu arkikieltä ei tod tarkoita että yhdessäkään osaaminen oikeasti olisi riittävä esim koulunkäyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Tuo yhteinen englanti on sellainen syöpä etten tiedä mitä sanoisi. Siinä kommunikointi jää latteaksi ja alun fyysisyyden häivyttyä suhde väljähtyy.

Miksi ihmeessä kommunikointi jäisi latteaksi? Mun ja exän suhde alkoi yön yli kestävistä keskusteluista liittyen historiaan, kirjallisuuteen, filosofiaan, kosmologiaan jne. Ei ollut latteata.

Kun me exän kanssa molemmat oltiin osattu englantia jo vuosikymmeniä tavatessamme, niin vaikka sittemmin opinkin hänen äidinkieltään, niin kyllä mun englanti silti on se mun vahvempi vieras kieli.

Se on sitten eri asia, jos se englanti lähtökohtaisesti ei ole kovin hyvä.

Yön yli keskusteluista? Taisi olla luokkaa please fuck me ja lukemisena oli Aku Ankka.

Outo aloitus? Päiväkoti ei puutu lasten kaksikielisyyden. Nyt jokin provo tai väärinymmärryksiä. Kielitaito on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Tuo yhteinen englanti on sellainen syöpä etten tiedä mitä sanoisi. Siinä kommunikointi jää latteaksi ja alun fyysisyyden häivyttyä suhde väljähtyy.

Miksi ihme

Yön yli keskusteluista? Taisi olla luokkaa please fuck me ja lukemisena oli Aku Ankka.

Mistä ihmeestä tulee tuollainen asenne toisten ihmisten sanomisiin? On niissä keskusteluissa toki voitu Aku Ankkaakin sivuta, mulla on kyllä nostalgiasuhde Carl Barksin ankkasarjoihin.

Mutta ei, minä nimenomaan kerroin esimerkin siitä, että kyllä muullakin kuin äidinkielellään pystyy käymään monipuolista keskustelua. Miksi ei pystyisi?

Ja että myös eri kielisten ihmisten suhde voi perustua muullekin kuin vain fyysisyydelle. Miksi ei voisi?

Minä ja ex ollaan molemmat sellaisia kälättäjiä, että helposti meni ja menee yö- ja päiväkaudet höpötellessä kaikkea maan ja taivaan väliltä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Tuo yhteinen englanti on sellainen syöpä etten tiedä mitä sanoisi. Siinä kommunikointi jää latteaksi ja alun fyysisyyden häivyttyä suhde väljähtyy.

Miksi ihme

Yön yli keskusteluista? Taisi olla luokkaa please fuck me ja lukemisena oli Aku Ankka.

Mistä ihmeestä tulee tuollainen asenne toisten ihmisten sanomisiin? On niissä keskusteluissa toki voitu Aku Ankkaakin sivuta, mulla on kyllä nostalgiasuhde Carl Barksin ankkasarjoihin.

Mutta ei, minä nimenomaan kerroin esimerkin siitä, että kyllä muullakin kuin äidinkielellään pystyy käymään monipuolista keskustelua. Miksi ei pystyisi?

Ja että myös eri kielisten ihmisten suhde voi perustua muullekin kuin vain fyysisyydelle. Miksi ei voisi?

Minä ja ex ollaan molemmat sellaisia kälättäjiä, että helposti meni ja menee yö- ja päiväkaudet höpötellessä kaikkea maan ja taivaan väliltä 

 

Sinä nyt olet olevinasi joku huippuälykäs tohtori, vaikka todellisuudessa ainoa syy tuohon ulkomaalaiseen mieheen on ollut erikoisuudentavoittelu ja oman itsetunnon kohottaminen.  Miehesi todennäköisesti ei olisi edes saanut omasta maastaan naista, piti hakea Suomesta postimyyntimorsian. 

Neuvolan täti voi rohkaista mutta ei saa painostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.

Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka  on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.

Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.

Osa luovuttaa, mikä on sääli. 

Sinä nyt olet olevinasi joku huippuälykäs tohtori, vaikka todellisuudessa ainoa syy tuohon ulkomaalaiseen mieheen on ollut erikoisuudentavoittelu ja oman itsetunnon kohottaminen. Miehesi todennäköisesti ei olisi edes saanut omasta maastaan naista, piti hakea Suomesta postimyyntimorsian.

Siis oikeasti, mikä ihme saa  kirjoittamaan tuollaista tuntemattomasta ihmisestä? Mistä tuo aggressiivisuus ja halu haukkua toisia?

En ole olevinani mikään huippuälykäs tohtori. Mistä lähtien joku yleissivistys ja kiinnostus kulttuurista ja kielitaito jne. on jotain huippuälykköjen heiniä?

Mulla on ulkomaalainen ex ihan vaan siksi, koska asuin hänen kotimaassaan. Hänkin haki minut niinkin kaukaa kuin kadun toiselta puolelta. 

Maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka asuvat muualla kuin syntymämaassaan, ja pariutuvat muiden kuin samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Se on ihan tavallista elämää, ei mitään erikoisuuden tavoittelua. 

Vierailija kirjoitti:

Missäs päiväkodissa ollaan noin kuistilla? Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että vanhemman on parempi puhua lapselle omaa äidinkieltään. 

Eiks jani sievinen puhunut pojilleen vain englantia. mietin silloin että toivottavasti sanavarasto on riittävän laaja.