Lue keskustelun säännöt.
Mieheni äidinkieli ei ole suomi. Päiväkodin mielestä kotona on hyvä puhua yhtä kieltä, neuvola painostaa käyttämään molempia.
15.10.2025 |
Joten mikäpä olisi oikea tapa? Meillä ei puhuta ollenkaan miehen äidinkieltä, neuvola kuittailee asiasta toistuvasti ja kannustaa molempien kielien käyttöön. Päiväkodissa taas jostain syystä ''epäillään'' että lasten pää sekoittuu kahdesta kielestä vaikka ollaan sanottu useasti ettei meillä puhuta kotona kuin suomea.
Kyllästyttää, ihan sama miten teet niin joku tuomitsee vääräksi.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Helposti voi käydä niin, että tunneyhteys lapsen ja tämän vanhemman välillä jää etäisemmäksi kuin se jäisi, jos vanhempi käyttäisi vahvinta kieltää. (Toki näin voi käydä monesta muustakin syystä kuin kielen takia.) Lisäksi lapsen yhteys tämän vanhemman puolen sukulaisiin jää helposti etäisemmäksi, kun lapsi ei osaa (ainakaan pienenä) näiden sukulaisten äidinkieltä. Omassa lähipiirissäni on tästä esimerkki.
Ajatelkaa edes sukulaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs päiväkodissa ollaan noin kuistilla? Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että vanhemman on parempi puhua lapselle omaa äidinkieltään.
Eiks jani sievinen puhunut pojilleen vain englantia. mietin silloin että toivottavasti sanavarasto on riittävän laaja.
Jani Sievinen, englannin arvosana 5 Nummelan peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Melko monessa kv-perheessä suomi on vain yksi kolmesta kielestä. Usein kummallakin vanhemmalla on oma äidinkielensä, jolla keskustelee ja kommunikoi lapsen kanssa.
Sitten vanhempien yhteisenä kielenä on esim. englanti, joka on jäänyt käyttöön seurusteluajoilta ja josta on muodostunut se kieli, jolla perhe yhteisesti kommunikoi.
Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat puhua omaa äidinkieltään lapselle. Toisinkin voi olla. Oman äidinkielen puhuminen lapselle muun kielisessä ympäristössä on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoisi.
Osa luovuttaa, mikä on sääli.
Meillä on kotona juuri mainitsemasi tilanne. Meillä puhutaan kolmea kieltä: mies puhuu hollantia lapsen kanssa, minä puhun suomea lapsen kanssa, ja me vanhemmat puhumme englantia keskenämme, mihin on sekoittunut jonkin verran suomea. Oikein hyvin pärjätään, vaikka lapsen kielenkehitys on vähän jäljessä, mutta hän on vasta vähän alle 4v.
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus? Päiväkoti ei puutu lasten kaksikielisyyden. Nyt jokin provo tai väärinymmärryksiä. Kielitaito on rikkaus.
Päiväkodin velvollisuus on puuttua, jos lapsella epäillään tai havaitaan kielenkehityksen viivettä. Eivät he kiusallaan tuota tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus? Päiväkoti ei puutu lasten kaksikielisyyden. Nyt jokin provo tai väärinymmärryksiä. Kielitaito on rikkaus.
Päiväkodin velvollisuus on puuttua, jos lapsella epäillään tai havaitaan kielenkehityksen viivettä. Eivät he kiusallaan tuota tee.
Mutta ei kai kukaan pedagogian ammattilainen suosittelisi vanhempia puhumaan lapselle jotain muuta kuin äidinkieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä nyt olet olevinasi joku huippuälykäs tohtori, vaikka todellisuudessa ainoa syy tuohon ulkomaalaiseen mieheen on ollut erikoisuudentavoittelu ja oman itsetunnon kohottaminen. Miehesi todennäköisesti ei olisi edes saanut omasta maastaan naista, piti hakea Suomesta postimyyntimorsian.
Siis oikeasti, mikä ihme saa kirjoittamaan tuollaista tuntemattomasta ihmisestä? Mistä tuo aggressiivisuus ja halu haukkua toisia?
En ole olevinani mikään huippuälykäs tohtori. Mistä lähtien joku yleissivistys ja kiinnostus kulttuurista ja kielitaito jne. on jotain huippuälykköjen heiniä?
Mulla on ulkomaalainen ex ihan vaan siksi, koska asuin hänen kotimaassaan. Hänkin haki minut niinkin kaukaa kuin kadun toiselta puolelta.
Maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka asuvat muualla kuin syntymämaassaan, ja pariutuvat muiden kuin samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Se on ihan tavallista elämää, ei mitään erikoisuuden tavoittelua.
Toiselta puolelta katua? Siis otit ensimmäisen ulkomaalaisen mihin törmäsit, todennäköisesti ensimmäisen viikkosi sielläolosi aikana. Haarovälissä oli kutina koska ympärillä on muita kuin junttisuomalaisia.
Sitten suomalaisen miehen pitäisi hyväksyä menneisyytesi johon kuuluu panoja kymmenien eri ulkomaalaisten miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs päiväkodissa ollaan noin kuistilla? Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että vanhemman on parempi puhua lapselle omaa äidinkieltään.
Eiks jani sievinen puhunut pojilleen vain englantia. mietin silloin että toivottavasti sanavarasto on riittävän laaja.
Jani Sievinen, englannin arvosana 5 Nummelan peruskoulussa.
Mitähän kieltä nää pojat nykyään puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä siitä sitten seuraa, jos vanhempi ei puhu lapselleen omaa äidinkieltään?
Omassa lapsuudenperheessäni nimittäin tehtiin näin, toisen vanhempani äidinkieli ei ole suomi, mutta hän on silti aina puhunut suomea minulle.
Yleisesti ajatellaan, että siitä voisi seurata jonkinlaista "puolikielisyyttä", eli että ei opi mitään kieltä niin hyvin, että pystyisi kunnolla ilmaisemaan sillä itseään ja ajattelemaan.
Tää on käsittääkseni kuitenkin vähän vanhentunut ajatus.
Monissa maissa yhäkin kannustetaan maahanmuuttajia puhumaan lapsilleen sitä asuinmaan kieltä, eikä omaa äidinkieltään. Mullekin päiviteltiin kun puhuin lapselleni suomea, että jos se ei sopeudu paikalliseen yhteiskuntaan jne. 🙄 Suomessa sentään onneksi ei.
Teen töitä tietyltä suunnalta tulleiden maahanmuuttajaperheiden kanssa. Tässä on varmasti eroja, mutta näille perheille suomi on iso juttu ja he puhuvat keskenään pääosin suomea. Lasten suomen oppimista tämä ei haittaa, koska lapset kyllä kuulevat oikeaoppista suomea muun muassa päiväkodissa ja koulussa, mutta ei se tunnu sitä tukevankaan, vaikka se vanhemmilla on ajatuksena. Monissa perheissä suomen kieli jää kohtuullisen yksinkertaiselle tasolle, vaikka he kyllä pärjäävät sekä arjessa että työelämässä. On vaikea kuvitella, että he kykenisivät käymään lastensa kanssa kovin syvällisiä keskusteluja. Lisäksi lapset eivät pysty keskustelemaan kotimaahan jääneiden sukulaisten kanssa lainkaan. Minusta nämä ovat aika isoja menetyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tosiaankin ongelmana on, että ei uskalleta nostaa pöydälle sitä sosioekonomista puolta. Jos vanhemmat ovat koulutettuja ja motivoituneita oppimaan kieliä sekä kiinnostuneita lapsensa elämästä, he tekevät sen tunnekielen vaikka esperantosta.
Mutta sitten taas jos vanhemmilla ei ole yhteistä kieltä ja lapsikin tulee yllättäen, kuten joku täällä kuvaili, on viisainta neuvoa heitä pysymään siinä kielessä, jota edes jotenkin osaavat, koska elämässä on varmasti monenlaista stressitekijää muutenkin.
Minä olen yliopistossa koulutettu kääntäjä, ja olen opiskellut ja harrastanut erästä vierasta kieltä alakouluikäisestä lähtien ja tehnyt sillä töitä kaksikymmentä vuotta. Olen myös asunut maassa, jossa tuota kieltä puhutaan, ja elänyt arkeani lähes yksinomaan tuolla kielellä. Silti en ikinä pystyisi tekemään siitä tunnekieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tosiaankin ongelmana on, että ei uskalleta nostaa pöydälle sitä sosioekonomista puolta. Jos vanhemmat ovat koulutettuja ja motivoituneita oppimaan kieliä sekä kiinnostuneita lapsensa elämästä, he tekevät sen tunnekielen vaikka esperantosta.
Mutta sitten taas jos vanhemmilla ei ole yhteistä kieltä ja lapsikin tulee yllättäen, kuten joku täällä kuvaili, on viisainta neuvoa heitä pysymään siinä kielessä, jota edes jotenkin osaavat, koska elämässä on varmasti monenlaista stressitekijää muutenkin.
Minä olen yliopistossa koulutettu kääntäjä, ja olen opiskellut ja harrastanut erästä vierasta kieltä alakouluikäisestä lähtien ja tehnyt sillä töitä kaksikymmentä vuotta. Olen myös asunut maassa, jossa tuota kieltä puhutaan, ja elänyt arkeani lähes yksinomaan tuolla kielellä. Silti en ikinä pystyisi tekemään siitä tunnekieltäni.
Mutta varmasti pystyisit tekemään siitä lapsesi tunnekielen.
Mulla on siskon mukulat neljän kielen kielikylvyssä, kun isä on saksalainen, äiti suomenruotsalainen ja asuivat jenkeissä reilu 12 vuotta.
Kaikkia lapset ovat oppineet puhumaan. Joskus puhuivat sujuvaa sillisalaattia, mutta tulivat ymmärretyksi ja kielet löysi omat karsinansa, kun kasvoivat. Nyt lukiolaisia Suomessa ja pärjäävät hyvin.