Lue keskustelun säännöt.
Mieheni äidinkieli ei ole suomi. Päiväkodin mielestä kotona on hyvä puhua yhtä kieltä, neuvola painostaa käyttämään molempia.
15.10.2025 |
Joten mikäpä olisi oikea tapa? Meillä ei puhuta ollenkaan miehen äidinkieltä, neuvola kuittailee asiasta toistuvasti ja kannustaa molempien kielien käyttöön. Päiväkodissa taas jostain syystä ''epäillään'' että lasten pää sekoittuu kahdesta kielestä vaikka ollaan sanottu useasti ettei meillä puhuta kotona kuin suomea.
Kyllästyttää, ihan sama miten teet niin joku tuomitsee vääräksi.
Kommentit (151)
Normaaliälyinen lapsi oppii neljääkin kieltä vaivattomasti.
Olen itse tästä esimerkki. Äitini on suomenruotsalainen ja puhui minulle pääsääntöisesti ruotsia. Edesmennyt isäni oli saksalainen ja käytti kanssani saksan kieltä. Vanhempani puhuivat keskenään paljolti englantia, vaikka ruotsi ja saksa sukulaiskieliä ovatkin.
Kouluni olen käynyt suomeksi ja näin ollen ystäväpiirini on valtaosaltaan suomenkielisiä.
Jokaista kieltä osaan hyvin. Jokaisessa on kuitenkin kompastuskivensä. Esim. saksaksi en hallitse kovin hyvin luontoon liittyviä sanoja, koska isäni ja vanhempansa eivät olleet luontoihmisiä.
Mutta yhteenvetona toteaisin saman kuin täällä jo sanottu on: aina vanhemman omaa äidinkieltä lapselle. Perheen yhteinen kieli voi olla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Kaikista pahinta on se, että kotikieleksi otetaan esim englanti, joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Tälloin vasta puolikielisiä lapsia kasvaakin.
Näinhän taisi olla yhden uimarin suomalais-norjalaisessa perheessä, vitosen oppilaita enkussa molemmat vanhemmat.
Ei tuo mitään, meillä koulu oli vielä neljännellä kielellä. Sen englannin lisäksi. Olisko se sitten pahinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän päiväkodin aikuiset jämähtäneet 70-luvulle? Eikös tuolloin pelätty sitä "puolikielisyyttä", jos lapsella on useampi kotikieli?
Johdonmukaisuushan tuossa on tärkeää, eli kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään lapselle.
Kaikista pahinta on se, että kotikieleksi otetaan esim englanti, joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Tälloin vasta puolikielisiä lapsia kasvaakin.
Näinhän taisi olla yhden uimarin suomalais-norjalaisessa perheessä, vitosen oppilaita enkussa molemmat vanhemmat.
Minun erään tuttavani supisuomalaiset vanhemmat ottivat englannin kotikieleksi, koska tuohon aikaan niin suositeltiin englanninkielisessä maassa, jossa he työskentelivät yliopiston tutkijoina. Lapsista kasvoi erittäin älykkäitä ja kielellisesti lahjakkaita, ja he ovat pärjänneet eläm
Hyvänen aika, tässä tietysti se englanninkielisen maan koululaitos, kaverit ja median informaatio kompensoi. Tosin, tutkijavanhemmilla englannin osaaminenkin on ollut varmasti oikein hyvää.
Vastaesimerkkinä tuhannet ruotsinsuomalaiset, joiden supisuomalaisissa työläisperheissä aikanaan alettiin puhua kotikielenä huonoa ruotsia. Juuri tästä puolikielisyyden käsite 1970-luvulla keksittiin.
Suomalaisilla on tässä asiassa ihmeellistä sääntöuskovaisuutta. Entisaikaan ei saanut puhua useampaa kieltä, nykyään kaikkien pitää puhua omaa äidinkieltään. Jos jokin perhe haluaa tehdä toisin, seurauksien täytyy olla kammottavat.
Minä väitän, että lopulta ihan muut tekijät määrittelevät, miten lapsilla perheessä menee. Jos heille luetaan paljon ja opetetaan puhumaan tunteista ja vanhempi myös itse työstää kielitaitoaan, lopputulos on hyvä riippumatta siitä, mitä kieltä puhutaan. Sitten jos lasten kielitaito ja yhteinen aika ei kiinnosta vanhempia, se on aika laiha lohtu, jos jokin herkkyyskausi naksahtaa kohdalleen ja osaa jonkin aikaa puhua jotain kieltä ilman vierasmaalaista aksenttia.
Hyvän äidinkielen taidon hankkiminen lapsille ei ole mikään läpihuutojuttu, ei yksikielisessäkään perheessä. Se vaatii hurjasti työtä.
46: tämäpä juuri! Kaksi ulkomaille Suomesta lähtenyttä tutkijatohtoria pystyy vaivatta kasvattamaan fiksuja natiivienglantia puhuvia lapsia, vaikkei englanti olisi heidän äidinkielensä. Sen sijaan kaksi matalapalkkatöihin Suomesta Ruotsiin lähtenyttä vanhempaa altistaa lapsensa puolikielisyydelle.
Ilmeisesti tästä sosioekonomisesta puolesta ei ole nykyään soveliasta puhua ääneen, ja siksi on lanseerattu tunnekielen käsite. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että aikojen saatossa hyvin moni ihminen on menestyksekkäästi vaihtanut kieltä, pakon edessä tai vapaaehtoisesti. Milan Kundera opetteli kirjoittamaan ranskaksi, joten tuskinpa hän tuhoaisi lastakaan ranskaa puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsinsuomalaiset puhuivat lapsilleen ruotsia siksi, että tuohon aikaan suomen puhuminen oli häpeä, eikä koululaitos tukenut sitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään ja toinen niistä on perheen yhteinen kotikieli. Tämä on suositus.
t. kielten opettaja
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhuttiin molempia kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsinsuomalaiset puhuivat lapsilleen ruotsia siksi, että tuohon aikaan suomen puhuminen oli häpeä, eikä koululaitos tukenut sitä mitenkään.
Ilman muuta näin. Mikä ei sivuuta sitä tosiasiaa, että näin tehden lapset eivät oppineet hyvin suomea eivätkä ruotsia.
Itsekin tunnen yhden viisikymppisen ruotsinsuomalaisnaisen, joka ei osaa käyttää suomen sijamuotoja, vaikka syntyi kahden suomalaisen lapseksi Ruotsissa ja on nyt asunut Suomessa jo yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:.
"Mutta jos mietitään oikeasti tosi pieniä kieliä, niin niissä on monenlaisia ongelmia. Ensinnäkin sanasto voi olla todella kapea. Toiseksi sanasto ei välttämättä sovi tänne Suomen oloihin. Kolmanneksi on aika yksinäistä, jos mistään ei ikinä löydy kielen puhujia."
MITÄ horiset!
Sen vanhemman kanssa voi puhua, se on tunnekieli!
"sanasto ei sovi Suomen oloihin" ...Tunteista puhuminen ei sovi?
Tämä oli omituisin veto ikinä!
Puhutaanno vieläkin äidinkielestä? Missä isänkieli? Eikö pitäisi käyttää vsin sanaa kieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
Tämä, tuhannesti tämä!
Jotenkin halki koko ketjun on näkynyt ajatus, että lapsi kyllä oppii ihan itsestään vaikka kuinka monia kieliä. Sitten samanaikaisesti pidetään ihan normaalina, että samaisen lapsen vanhempi ei pysty tai vaivaudu edes opettelemaan kunnolla elämänsä tärkeimmän ihmisen eli puolisonsa kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
No minäpäs menen tästä nyt tuonne kahdenkymmenen vuoden taa, ja opettelen sen kielen 🙄.
Miten mä jotenkin arvasin, että joku tällä palstalla sanois just jotain noin tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
Täähän auttaa tosi hyvin siinä vaiheessa, kun ne lapset on jo syntyneet. Nerokasta.
Lapseni ovat kolmekielisiä ja on ollut vain pakko hyväksyä että yksikään niistä ei ole 100-prosenttinen. Vaihtelee, mikä kullakin on vahvin. Työelämässä heidän monikielisyyttään on kuitenkin arvostettu paljon, se on nopeuttanut urakehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän ongelmallista on, että siihen ei sitten löydykään ohjeita, jos vanhemmat ei puhu toistensa kieliä, vaan kotikieli on sitten jokin muu, yleensä englanti.
Meidän lapset alkoi nimittäin puhua sitä englantia, mitä minä ja mies puhuttiin keskenään, ja suosia sitä yli niiden omien äidinkielien, mitä yritettiin puhua suoraan lapsille. Mutta kun niillä kielillä ei voinut käydä perheen yhteistä keskustelua.
No siihenhän löytyy ratkaisu: Opetelkaa toistenne kieli jo ennen lapsia.
Täähän auttaa tosi hyvin siinä vaiheessa, kun ne lapset on jo syntyneet. Nerokasta.
Päätään voi käyttää ihan hyvin JO ENNEN LAPSIA. Ei siihen mitään estettä ole. Ja siinäkin vaiheessa kun esikoienn on vauva on vielä vuosi aikaa opetella.
Puhukaa vaikka esperantoa, ketään ei kiinnosta. Neuvola ja päiväkoti saa sanoa mitä haluavat mutta haistakoot paskan.
Minun erään tuttavani supisuomalaiset vanhemmat ottivat englannin kotikieleksi, koska tuohon aikaan niin suositeltiin englanninkielisessä maassa, jossa he työskentelivät yliopiston tutkijoina. Lapsista kasvoi erittäin älykkäitä ja kielellisesti lahjakkaita, ja he ovat pärjänneet elämässään erinomaisesti. Eli paljon on kiinni ihan siitä kodistakin.