Tunnetteko suorittajanaisia, jotka ovat hakeneet adhd-diagnoosin?
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281776.html
En pysty keskittymään. Tuntuu kuin päässä olisi kymmenen tv-kanavaa auki. Unohdan vastata sähköposteihin enkä saa to do -listojani suoritettua. Muiden puheen seuraaminen on vaikeaa, olo on stressaantunut.
Minulla on varmaankin adhd.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehden mukaan terveydenhuoltoon tulee nyt nuoria ja keski-ikäisiä naisia, jotka kuvaavat elämäänsä näin. Syyksi he epäilevät adhd:ta, mutta Lehden mielestä kyse on jostain aivan muusta.
Lehti sanoo, että näitä naisia yhdistää usein suorituskeskeisyys ja kovat vaatimukset itseä kohtaan.
Heillä on myös akateemista tai ammatillista ahneutta, jota he itse kuvaavat eteenpäin pyrkimiseksi, määrätietoisuudeksi ja kunnianhimoksi.
Kyse ei ole adhd:sta, vaan kutsun tilaa pinnistelijän syndroomaksi.
Mistä sitten tunnistaa pinnistelijän ja kenellä on todellinen adhd?
Ero löytyy elämänhistoriasta.
Lehden mukaan todellisesta adhd:sta kärsivillä on historiassaan pärjäämisen vaikeuksia: keskeytyneitä opintoja, katkenneita työsuhteita, pitkäjänteisyyden puutteesta johtuvia ihmissuhdeongelmia.
Pinnistelijät puolestaan ovat pärjänneet elämässään keskimääräistä paremmin.
Kommentit (331)
Vierailija
"Minulla itselläni on ADHD ja tutkimukset julkisella kesti kauan. Kesto kauan myös sen takia, että en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään niiden miljoonien lomakkeiden täyttämiseen. Ongelma on kuitenkin se, että jotkut yksityiset antaa aivan liian helpolla diagnoosin. Olen lukenut vertaistukiryhmistä lukuisia kokemuksia, joissa henkilö on saanut jopa yhdellä (!!) kerralla diagnoosin ja lääkkeet. Näin ei saisi ikinä olla."
----
Se ei kai ole sen henkilön, joka diagnoosin saa "liian helpolla" vika, jos yksityisellä näin toimitaan. Itse olen yksityisen puolen asiakas ja esim. pelkästään Divan läpi käyminen kesti yhdessä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa 4,5 tuntia. Tähän lisäksi kaikki muut haastattelut, tutkimukset, paperimateriaali/kirjaukset lapsuudesta etc ja psykiatriakin tapasin 4 kertaa tunnin ajoilla ennen kuin diagnoosi asetettiin. Lisäksi oli sydänfilmin otto, verikokeet, verenpaineen seurantaa etc.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei onnistu, mutta numerolle 238. Sinä varmaankin ymmärrät, että tässä oli kuvattu hyvin lyhyesti yksi asia elämästä. Ei lapsella ole diagnosoitu hyperaktiivisuutta vaan ADHD. ADHD voi olla myös ilman hyperaktiivisuutta ja ADHD itsessään pitää sisällään vaikka ja mitä. Add on ilman hyperaktiivisuutta, vaikka nykyään kaikki diagnoosit menee ADHD:n alle. Itse asiassa ADHD:ssa energiatasot voivat vaihdella valtavasti, en nyt muista virallista nimikettä tälle. Aika yleinen harhakuvitelma on se, että ajatellaan, että ADHD on pelkkää energisyyttä ja vilkkautta. Ei ole vaan esimerkiksi minulla ja lapsella se näkyy niin ylivirittyneisyytenä kuin alivirittyneisyytenä, päivästä riippuen.
Mutta jos nyt siihen motoriseen levottomuuteen haluat tarttua niin käytännössä se on näkynyt etenkin nuorempana esimerkiksi niin, että lapsi on syönyt kyniään, piirrellyt pulpettinsa, istunut sermin takana, ettei häiriinny jne. Enemmän hän on
Ja lisään tähän vielä, että ei lapsella koulufobiaa ollut. Mistä edes tuollaista sait päähäsi, kun sanoin asian olevan nimenomaan toisin päin? Esimerkiksi itselläni töissä helpottaa erittäin paljon, jos saan olla pyörivällä tuolilla. Tai tehdä jotain muuta huomaamatonta. Onko minullakin työfobia, kun olen korkeasti koulutettu ja työskentelen asiantuntijatehtävissä (vasta lääkittynä onnistui) mutta saatan ruokiksella maata tunnin sohvalla tai työpaikalla olen välillä mennyt vessan lattialle makaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esille tuotu käyttäytyminen ilmentää hyperaktiivisuutta? Olen nähnyt hyperaktiivisia lapsia, ja jossain vaiheessa heillä on elämässään vaihe, että tätä piirrettä on mahdotonta piilottaa. Motorinen levottomuus on kehollinen tila, eikä se ole vain luokkahuoneeseen sidottu. Sen näkee ihmisestä suoraan. Sen voi nähdä ihmisen käyttäytymisestä ilman minkäänlaista päättelyketjua. Vanhemmiten se vähenee ja ihminen oppii säätelemään toimintaansa, mutta jos äiti pitää ensisijaisena hyperaktiivisuuden oireena tätä ylimitoitettua kontrollia, niin missä on oireet, joita tyttö kontrollloi? En osta ajatusta, että kovin moni motorisesti levoton vilkas lapsi kykenisi kontrolloimaan käytöstään etenkään pienempänä. Se havaitaan tunnistetaan siis paljon ennen, kuin tällainen itsekontrolli kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kaksikätinen,
Liittyykö kaksikätisyys ADHD:en tai autismiin?
Ainakin yhteys oppimisvaikeuksiin on olemassa, ja nimenomaan niissä tapauksissa, joissa kumpikaan käsi ei erikoistu riittävän hyväksi. Siksi lapsia ohjataan ottamaan kynä johdonmukaisesti jompaankumpaan käteen. Mutta ei osata sanoa, onko kätisyyden puutteellinen vakiintuminen syy oppimisen vaikeuksiin vai onko taustalla jokin tekijä, joka aiheuttaa molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
"Minulla itselläni on ADHD ja tutkimukset julkisella kesti kauan. Kesto kauan myös sen takia, että en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään niiden miljoonien lomakkeiden täyttämiseen. Ongelma on kuitenkin se, että jotkut yksityiset antaa aivan liian helpolla diagnoosin. Olen lukenut vertaistukiryhmistä lukuisia kokemuksia, joissa henkilö on saanut jopa yhdellä (!!) kerralla diagnoosin ja lääkkeet. Näin ei saisi ikinä olla."
----
Se ei kai ole sen henkilön, joka diagnoosin saa "liian helpolla" vika, jos yksityisellä näin toimitaan. Itse olen yksityisen puolen asiakas ja esim. pelkästään Divan läpi käyminen kesti yhdessä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa 4,5 tuntia. Tähän lisäksi kaikki muut haastattelut, tutkimukset, paperimateriaali/kirjaukset lapsuudesta etc ja psykiatriakin tapasin 4 kertaa tunnin ajoilla ennen kuin diagnoosi
Mä en käsitä miten Divan saa tehtyä neljässä tunnissa :) Tai miten ihmeessä siihen voi keskittyä noin kauaa. Eihän se sen henkilön vika ole, mutta näissä on varmasti niitä virhediagnooseja. Lisäksi jos taustoja ei tutkita tarkkaan niin voi tulla asiakkaan kannalta todella raadollisia tilanteita. Minulla on kaksi tuttua, joilla suvussa psykoositaipumus. Molemmat sai yksityiseltä todella helposti diagnoosin ja lääkityksen jälkeen puhkesi eka psykoosi. Adhd-lääkitystä ei saisi antaa tuollaisessa tilanteessa ollenkaan tai sen pitäisi olla hyvin valvottua. Jotain yksityisten tekemistä diagnooseista kertoo varmasti sekin, että täällä julkinen ei uusi reseptiä, jos diagnoosi on tehty yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esille tuotu käyttäytyminen ilmentää hyperaktiivisuutta? Olen nähnyt hyperaktiivisia lapsia, ja jo
Jospa lukisit kommenttini ennen päättelyiden tekemistä. Sanoinko jossain, että lapsi istui hiljaa vessassa? Hän meni vessaan, koska ei jaksanut istua paikallaan tunneilla. Siellä vessassa pystyi liikkumaan. En muutenkaan ymmärrä, että miksi takerrut tuohon hyperaktiivisuuteen. Olet varmaan niitä samoja, jotka on sanoneet minulle töissä, että ei sinusta kyllä päälle päin näe, että sinulla on ADHD.
En kyllä oikein käsitä mihin jotkut oikeasti tarvitsee noita diagnooseja 6 ällän papereilla, 2 yliopistotutkinnoilla ja kuusinumeroisilla vuosituloilla.
Keskustellaan ihan eri asioista, kun toisessa päässä heikkolahjaiset moniongelmaiset koulupudokkaat ja toisessa hikipingot supersuorittajat, jotka ikävystyvät tiskikoneen täytöstä.
Menty ihan yli tavallisten asioiden medikalisaatiossa. Kyllä itsekin priorisoin työn ja arki sakkaa, mutta en mä siihen mitään diagnoosia tarvitse, ettei kuivat kotityöt innosts, kun elämässä on muutakin.
Onko tämä ilmiö todella itsenäinen biologinen etiteetti vai sittenkin ihan jotain muuta, jos diagnoosikin perustuu pitkälti ihmisen ja lähipiirin kertomukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esille tuotu käyttäytyminen ilmentää hyperaktiivisuut
Takerrun hyperaktiivisuuteen varmaan siksi, koska kerroit tytön hyperaktiivisuudeksi oireeksi vessaan pakenemisen ja väsymyksen. Eikö missään vaiheessa lapsi ollut mielestäsi villi, juoksennellut päätä pahkaa siellä sun täällä, tarvinnut paljon liikuntaa? Puhunut loputtomasti assosiatiivista tajunnanvirtaa? Hytkyttänyt jatkuvasti jalkojaan istuessaan tai räplännyt käsillään koko ajan jotain? ADHD nimenomaan näkyy käytöksessä, sen perusteella se diagnosoidaan. Ei ole mitään muuta keinoa sitä tunnistaa, koska se palautuu siihen käytökseen, jota se kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esill
En kertonut vaan vastasin siihen kysymykseen, jossa kysyttiin, että miten hyperaktiivisuutta onnistuu piilottamaan. Vessaan meneminen tai väsymys ei liittynyt millään tavalla hyperaktiivisuuden oireisiin vaan nimenomaan siihen, mitä seuraa siitä, kun hyperaktiivisuutta pyrkii hallitsemaan. Ja kyllä, lapsella on ollut ihan kaikkea tuota. Ihan vauvasta lähtien. Jälkeen päin ajatellen hän oli veljeensä verrattuna hyvin erilainen lapsi. Myös minä olen ollut pienenä hyperaktiivinen ja se on ollut vanhemmilleni hyvin raskasta. En kuitenkaan enää kiipeile esimerkiksi kirjahyllyissä ja tämä vain yhtenä oireena. Kuten sanoin, minulla ja yhdellä lapsistani on diagnoosi ja pitkä hoitopolku, jos näin voi sanoa. Oireet ovat hyvin tuttuja. Diagnoosia ei tietenkään tehdä sen perusteella, että onko joku hyperaktiivinen tutkimushuoneessa vaiko ei. Ja lapset ovat myös luonnostaan liikkuvaisia ja vilkkaita, ei sitä sovi unohtaa. Oirekuva voi olla hyvin moninainen ja vaihdella ihan iänkin mukaan.
Ja edelleen, hyperaktiivisuus tai sen puute ei ole ainoa adhd-oire tai viite siitä, että ei voisi olla ADHD:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin edelleen, eivät suorittajanaiset hae lääkkeistä parempaa suorittamista, ymmärrättekö, hehän jo valmiiksi suorittavat oikein hyvin. He hakevat helpotusta siihen, että arjen hallinta on kohtuuttoman vaikeaa. Haluavat fiksusti estää burniksen ennen kuin tilanne on liian paha. Mahdollisesti myös halutaan eroon jatkuvasta ahdistuksesta, jonka jatkuvat unohtelut ja kaoottisuus aiheuttavat.
Eli ihan asian vierestä jankuttaa, ettei stimulantti auta akateemiseen suoriutumiseen. Tämä olisi argumentti sen puolesta, ettei lääkitä oppimisvaikeuksista kärsiviä, mutta ei sen puolesta, etteikö kannattaisi lääkitä suorittajia.
Voihan sen arjen hallinnan kanssa periaatteessa myös höllentää? Vai onko sekin pakko vetää tappiin vaikka sitten lääkkeillä? Jos vaan hyväksyy, että muut pystyy johonkin mutta minä en, vaikka jossain toisessa asiassa olen menestynyt
Tietenkin voi, mutta jos ne ongelmat johtuvat jostain vaivasta niin miksi ei voisi hakea apua siihen? Ei kyse ole siitä, että haetaan jotain erityisboostia, vaan apua jotta olla samalla viivalla niiden kanssa, joilla ei ole samaa vaivaa. Aivan samalla tavalla kuin likinäköinen hakee silmälasit sen sijaan, että hyväksyy sen, että katselee vaan lähelle toisin kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esille tuotu käyttäytyminen ilmentää hyperaktiivisuutta? Olen nähnyt hyperaktiivisia lapsia, ja jo
Hyperaktiivisuus voi olla myös täysin päänsisäistä. En minäkään ole koskaan häslännyt, renkkunut tuoleilla, kliksutellut kyniä tai tärisyttänyt jalkoja, sen sijaan päässä on aina meno kuin sirkuksessa. Oma pää on pahimmillaan kuin asemahalli ruuhka-aikaan ja ajatukset sinkoilevat sinne tänne, uusia ideoita tulee jatkuvasti ja käyt koko ajan mielessäsi kierroksilla. Silloin kaikki ulkopuoliset ärsykkeet tuntuvat ihan älyttömän kuormittavilta ja ymmärrän hyvin, että tuon kirjoittajan lapsi on mennyt pimeään vessaan rauhoittumaan. Kun kaikki muut ärsykkeet sulkee pois, on edes jonkinlainen mahdollisuus saada rauhoitettua ne villinä virtaavat lukuisat päälekäiset ajatukset.
Tämän takiahan tyttöjen ja naisten ADHD on edelleen alidiagnosoitu ja ylipäätään huomattavasti lyhyemmän aikaa tunnettu ilmiö kuin poikien ADHD. Pojilla hyperaktiivisuus näkyy yleensä ulkoisena toimintana, mutta tytöillä ei, koska se tapahtuu usein sisäisesti.
Mulla aivan samoin kun edellisellä, lapsena olin ulospäin erittäin hiljainen ja vetäytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esille tuotu käyttäytyminen ilmentää hyperaktiivisuut
Minäkin sitten varmaan ole ADHD, kun stressitilassa ajatukseni poukkoilevat villisti ja pitää käyttää hirvittävästi energiaa, että saa ajatukseni järjestykseen. Ennen luulin, että se on ihan normaali vireyden säätelyn ja stressikuorman aiheuttama mielentila, ei mikään neurologinen erityispiirre. Ja Pitäisikö mennä tutkimuksiin? Millaisen narratiivin kerron psykiatritädille, että tämä sisäinen tilani ei sekaannu stressiperäisiin häiriöihin vaan on ihka oikea ADHD? Neuroleptit ja terapia kuulostavat mälsiltä, mieluummin haluaisin käyttää amfetamiinijohdannaisia vireyteni säätelyyn.
254
Ensin kolmen vuoden jono julkiselle jos ylipäätään saat lähetteen erikoislääkärille, sitten 15-20 tuntia testejä, lapsuuden neuvolapapereiden, koulutodistuksen ja muiden läpikäymistä, vanhempien haastattelu ja sit ekana kokeillaan lääkkeettömiä hoitomuotoja. Jos oireet on vaikeita ja lääkkeettömät hoidot ei auta niin sitten saatat saada amfetamiinijohdannaisia. Tsemppiä (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esill
Minäkin sitten varmaan ole ADHD, kun stressitilassa ajatukseni poukkoilevat villisti ja pitää käyttää hirvittävästi energiaa, että saa ajatukseni järjestykseen. Ennen luulin, että se on ihan normaali vireyden säätelyn ja stressikuorman aiheuttama mielentila, ei mikään neurologinen erityispiirre. Ja Pitäisikö mennä tutkimuksiin? Millaisen narratiivin kerron psykiatritädille, että tämä sisäinen tilani ei sekaannu stressiperäisiin häiriöihin vaan on ihka oikea ADHD? Neuroleptit ja terapia kuulostavat mälsiltä, mieluummin haluaisin käyttää amfetamiinijohdannaisia vireyteni säätelyyn.
Eh, ahdh:llahan ei nimenomaa stressitilanteessa ajatukset poukkoile villisti, vaan silloin adhd on yleensä täysin rauhallinen ja pystyy keskittymään. Se poukkoilu tulee heti silloin kun joku asia muuttuu liian helpoksi, tylsäksi, toistoksi jne.
Kyseessä on dopamiinin ja noradrenaliinin säätelyn häiriö. Koska noradrenaliinia ei erity riittävästi jonkin asian aloittamiseen ja toisaalta taas dopamiinia silloin kun saa jonkun tehtyä ja pitäisi tuntea tyytyväisyyttä ja helpotusta, joten kaikki täytyy ajaa läpi kauhean stressipurkauksen kautta jotta pystyy toimimaan. Tämä on sitten taas ihan älyttömän kuormittavaa ja toisaalta myös tuhoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti kiinnostunut, että millä päättelyketkulla esill
Niin, ajattelepa sitä, että monilla meistä elämä on aina tuollaista. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Tosin itse asiassa itse toimin parhainmillani paineen alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön teki mieli siis liikuskella hirveästi, mutta kun ei kyennyt, niin meni mököttämään hiljaa pimeää vessaan? Mitä se sellainen motorinen levottomuus on? Miten diagnosoidaan hyperaktiivisuus, jos se näkyy vain istumisena hiljaa vessassa ja koulufobiana? Minulle tulee lukuisia muita syitä käytökselle kuin varsinainen hyperaktiivisuus. Ja levottomuuskaan ei ole yksiselitteinen tila, se voi johtua lukuisista eri asioista. Jos kotona ollaan uupuneita ja väsyneitä ja koulussa mökötetään vessassa, niin en kutsuisi sitä tilaa hyperaktiivisuudeksi. Sisäinen tunne voi toki olla levoton, mutta samalla hyvin monitulkintainen.
Onneksi sinä pystyt tekemään diagnoosin yhden tekstinpätkän perusteella.
Olen aidosti
Ja lisäyksenä, että niitä ajatuksia ei tosiaankaan saa kuriin vaan itse laittamalla.
Mullakin soi jatkuvasti joku laulu päässä, jalka tärisee, kymmeniä ajatuksia vipeltää päässä yhtä aikaa, lyijykynä on kuin majavan jäljiltä.
Mutta jos olen saanut lähes kympin keskiarvon pelkällä tunnilla kuuntelulla, niin luulenpa, että niillä huonommilla oppilailla on päässä vielä enemmän häiriötekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen suorittaja ja mulla ei ole diagnoosia mutta paljon adhd-piirteitä: olen äärimmäisen sotkuinen, mulla on diagnosoitu lukihäiriö, olen luova, kaksikätinen, myös autistisia piirteitä, erityislahjakkuuksia löytyy, päässä pyörii koko ajan miljoona biisiä yhtä aikaa, addiktoidun helposti, olen herkkä ja riehakas.
Aiemmin ajattelin myös että ei minulla voi olla adhd:ta koska olin hyvä koulussa (muistan asiat ilman pänttäystä) mutta nyt ymmärrän että kuten autistit, myös adhdt voidaan jakaa ns. low performing ja high performing tyyppeihin.
On todettu että monilla neroilla on ollut adhd.
Adhd aiheuttaa myös addiktioherkkyyttä ja mikäpä olisikaan fiksulle ja luovalle ihmiselle addiktoivampaa kuin suorittaminen asioissa, joissa hän on hyvä?
Diagnoosia en ajatellut hakea vaan pyrin vaan ymmärtämään itseäni yksilönä ja keksimään keinoja halli
Lainaus ei onnistu kokonaan, mutta joku valitti että ei ole diagnoosin paikka jos oireista ole merkittävää haittaa. Ei adhd-oireet ole niin mustavalkoisia että voi sanoa että niistä joko on tai ei ole haittaa: todennäköisesti molemmat väitteet ovat totta. Jotkin oireet ovat hyödyksi, jotkin haitaksi. Mainitsin joitain oireitani, mutta eivät ne aina ole hyviä piirteitä. Esimerkiksi lukihäiriö haittaa minua tietyissä tilanteissa, joita pyrin ennakoimaan jotta selviydyn niistä. Olen tehnyt elämäni aikana myös vaikka kuinka paljon tyhmiä asioita impulsiivisuuspäissäni. Kotini on kaaos. Suorittaminen johtuu myös tksinkertaisesti siitä syystä, että en saa tehtyä _mitään_ ilman deadlinea. En nouse edes sängystä ylös ja tunnen oloni kamalaksi ja saamattomaksi. Sen vuoksi olen oppinut hankkimaan itselleni kasan deadlineja jokaiselle päivälle, jotta pysyn vireänä ja aktiivisena. Suuri uupumisriskihän se on.
Lainaus ei onnistu, mutta numerolle 238. Sinä varmaankin ymmärrät, että tässä oli kuvattu hyvin lyhyesti yksi asia elämästä. Ei lapsella ole diagnosoitu hyperaktiivisuutta vaan ADHD. ADHD voi olla myös ilman hyperaktiivisuutta ja ADHD itsessään pitää sisällään vaikka ja mitä. Add on ilman hyperaktiivisuutta, vaikka nykyään kaikki diagnoosit menee ADHD:n alle. Itse asiassa ADHD:ssa energiatasot voivat vaihdella valtavasti, en nyt muista virallista nimikettä tälle. Aika yleinen harhakuvitelma on se, että ajatellaan, että ADHD on pelkkää energisyyttä ja vilkkautta. Ei ole vaan esimerkiksi minulla ja lapsella se näkyy niin ylivirittyneisyytenä kuin alivirittyneisyytenä, päivästä riippuen.
Mutta jos nyt siihen motoriseen levottomuuteen haluat tarttua niin käytännössä se on näkynyt etenkin nuorempana esimerkiksi niin, että lapsi on syönyt kyniään, piirrellyt pulpettinsa, istunut sermin takana, ettei häiriinny jne. Enemmän hän on ollut haaveilija. Mutta ei hän juokse ympäri luokkaa tai häiriköi muuten. Ja se on todellakin tullut huomatuksi, että ulkopuolisilla tulee mieleen vaikka ja mitä. Lapselle on "diagnosoitu" esimerkiksi dissosiaation, kun hän on ollut pakollisissa palavereissa poissaoleva. Ja tiedän itse, että erittäin tylsissä tilanteissa sitä näyttää niin kuin ei paikalla olisikaan. Ja kyllä, tiedän mitä on dissosiaatio. Edelleen, tässä on hyvin pieni otos siitä mitä meidän diagnoosit tai elämät pitää sisällään.