Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (129)
Koko keskustelu riippuu myös kontekstista. Toki jos perheessä ei ole avointa puhetta tai mustaa huumoria siten, että kaikki sen ymmärtävät huumoriksi, niin tökerö puheenaihe.
Jos meidän nuoret noin puhuisivat, ottaisin huumorina. Ei kuvioista sen enempää, ei liene oleellista. Mutta voi olla sitäkin heitä tuntematta, tai jopa mustaa huumoria teidän kustannuksella.. triggeröidyit kuitenkin tekemään tämän aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan että lopettakaa, tämä perintö ei ole tulossa teille niin eivät ainakaan ylläty asista
Olen sanonut asiasta miehelleni ja hän vain naureskelee että kyllä ne sitten aikoinaan saavat tietää. Minua loukkaa tuollainen puhe.
ap
Miksi se loukkaa sinua? Pelkäätkö kuolemaa tai etkö ole hyväksynyt vanhenemistasi? Kuka tahansa meistä voi kuolla vaikka huomenna, oli nuori tai vanha, terve tai sairas.
"Tiedän tapauksen, jossa yksinasuva lapseton henkilö kertoi sukulaistensa odottavan häneltä perintöä. Nämä olivat avoimesti keskustelleet henkilön omaisuudesta tämän kuullen. Hän teki sen jälkeen testamentin. Suomeen pitäisi vain saada turvallinen systeemi, että testamentti on jossain rekisterissä tai sitä säilytetään viranomaisten toimesta. Muutenhan kuka tahansa voi repiä testamentin, kun se aika koittaa."
Me teimme pankissa ja on varmasti siellä tallessa. Jäljennökset annettiin myös lapsillemme, jotka perivät meidät. Tuttavalta voi kysyä, onko tallessa jossain. Kun pankin lakimies tekee, on varmasti pätevä, eikä kenenkään revittävissä.
En pelkää kuolemaa mutta mielestäni on tökeröä ruveta jakamaan toisten omaisuutta kahvipöydässä. Ihan niinkuin emme saisi itse päättää asiasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain fiksuilla onnistuu etukäteisjakaminen.
Tuttavani äiti kutsui koolle kaikki kolme lastaan ja kertoi laittavansa talonsa myyntiin ja muuttavansa palvelutaloon. "Kuolinsiivous" siis edessä, kuten taisivat kutsua tätä.
Kaikki irtain jaettiin siinä illan kuluessa. Talon myynnistä saadut rahat kai sijoittivat, kun kaikki lapset ovat varakkaita, eivätkä akuutisti tarvitse rahaa.
Upeita mattoja, kristallia ja hienoja uusia huonekaluja oli tutullani, kun menin käymään. Kuulemma mitään riitaan viittaavaakaan ei ollut tullut. Kaikki meni hienosti.
Nyt näin lehdestä vanhan rouvan menehtyneen. Ja tästä jaosta ehti kulua n. 20 vuotta. Hyvät välit edelleen noilla kolmella.
Aika pitkä aika kökkiä palvelutalon yhdessä huoneessa!
Onhan niitä sellaisiakin palve
Minulle tuli just sama mieleeni äsken, ja varmaan näin on ollutkin. Rouva oli kyllä varallisuuteensa nähden erittäin vaatimaton ja pukeutuikin aika usein ihan niihin samoihin vaatteisiin ja takkeihin, kun häntä ohimennen aina jossain näin. -Tarinan kertoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämmöiset keskustelut avataan perinnönjättäjien toimesta, ei perillisten. Harmi, jos perinnönjättäjät eivät itse sitä keskustelua avaa ajoissa, mutta sitten se on niin. Jotenkin tuosta tulee sellainen olo kuin he oikein odottaisivat ap:n ja isänsä kuolemaa, kun perintöä jo kärkkyvät. Hyi.
Viimeistään tuossa kohtaa se keskustelu pitäisi avata ja tehdä selväksi että mökki ei ole jäämässä lapsille. Kuulisivat edes asian suoraan isältään. Muutenhan tuossa on ihan taattu perintöriita odottamassa tapahtumistaan.
miten lapset voivat edes olettaa tuollaista että ap testamenttaisi heille omaa omaisuuttaan! Todella hölmöä. En testamenttasi tuollaisille lapsille mitään joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan.
Onko ap:lla itsellä lapsia? Jos on niin sano miehen lapsille että mökki on menossa sun lapsille joten turha haaveilla.
On minulla yksi lapsi, hän on saanut jo aikoja sitten ennakkoperinnön ja tienaa itse hyvin (asuu ulkomailla). Oman lapsen toive on että käyttäisin itse omat rahani omaan hyvinvointiini:) Ei ole ikinä ollut kärkkymässä minulta rahaa tai perintöä.
ap
Aika yleinen näköjään on käsitys siitä, että "rahaton muija ottaa miehen ja alkaa lokkeilemaan miehen rahoilla ja omaisuudella".
Minä sijoitin perintöni ja mies otti omaan osuuteensa pankkilainan, kun yhteinen rivarikoti hankittiin. Puoliksi. Tasan. Maksettu on.
On pariin kertaan jo, kun ollaan jotain tuttuja nähty ja on tullut asuminen puheeksi, että saattaa joku miehen kaveri ehdotella miehelle esim. "myy se sun kämppä ja sijoita rahat siihen ja silleen ja näin, varma tuotto" yms, vaikka minä, tasan puolet omistava seison vieressä.
Tekisi mieleni muistuttaa.
Tarvitseeko ottaa niin vakavasti? Meillä lapset sanoo joskus jostain tavarasta, että varattu hänelle perinnöksi. Itse puolestani kehoitan miettimään, kuka heistä tulee lauantai-illalla auttamaan saunaan, jos itse en enää yksin pääse.