Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Millähän tiedoilla säkin taas täällä jakelet ihan väärää tietoa? Tottakai testamentti vaikuttaa aina perinnönjakoon siksi se tehdäänkin ääliö!
Osaatko vatipäinen idioottivajakki lukea? Tuossa kommenti
Tajuatko sinä vajaa lukemaasi! Siinä sanottiin että teidän keskinäinen testamentti EI MUUTA MITÄÄN, kun tosiasiassa se muuttaa paljonkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille lapsille kuuluu osansa, eikä sinulle kaikki ahne ap.
Kuule ap ja miehensä on vielä elossa, silloin lapsille ei kuulu mitään. Ap ja miehensä ovat naimisissa ja he omistavat itse oman omaisuutensa. Vaikka sinä AHNE lokki olisit sitä jo jakamassa!Nämä ap:n kaltaiset uusvaimot ovat tulleet siihen ihan itse lokkeilemaan. Luultavasti yrittää saada kaiken nimiinsä ennen miehen kuolemaa. Häpeäisitte.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.
Tuntuu olevan yleinen käsitys naisten taloudenpidosta. Itselläni oli kahta työtä tekemällä maksettu asunto, ennenkuin pistimme miehen
Jos ap:lla ei ole lapsia, niin hänelle on jäänyt enemmän rahaa sijoitettavaksi kuin miehellä, joka on aikaisemmin joutunut elättämään lapsiaan. Useamman lapsen kasvattaminen aikuiseksi saakka on kallista puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastin vanhempiani, eikä tullut mieleenikään sanoa, että sitten kun kuolette, niin kai minä saan tämän talon.
Vaikuttaa siltä, että miehesi lapset eivät rakasta isäänsä.
Jos joku lapsistamme haluaa talomme, niin toivon, että hän kertoisi sen. Ei tarvitsisi miettiä myyntiin valmistautumista ja mahdollista myyntiä. Mielellään luopuisimme tästä jo ennen kuolemaa.
sano mökki ja x.y.c on mun omaisuutta ja meillä on avioehto ja ne on testamentattu henkilölle x
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastin vanhempiani, eikä tullut mieleenikään sanoa, että sitten kun kuolette, niin kai minä saan tämän talon.
Vaikuttaa siltä, että miehesi lapset eivät rakasta isäänsä.
Jos joku lapsistamme haluaa talomme, niin toivon, että hän kertoisi sen. Ei tarvitsisi miettiä myyntiin valmistautumista ja mahdollista myyntiä. Mielellään luopuisimme tästä jo ennen kuolemaa.
Oletko kysynyt heiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain fiksuilla onnistuu etukäteisjakaminen.
Tuttavani äiti kutsui koolle kaikki kolme lastaan ja kertoi laittavansa talonsa myyntiin ja muuttavansa palvelutaloon. "Kuolinsiivous" siis edessä, kuten taisivat kutsua tätä.
Kaikki irtain jaettiin siinä illan kuluessa. Talon myynnistä saadut rahat kai sijoittivat, kun kaikki lapset ovat varakkaita, eivätkä akuutisti tarvitse rahaa.
Upeita mattoja, kristallia ja hienoja uusia huonekaluja oli tutullani, kun menin käymään. Kuulemma mitään riitaan viittaavaakaan ei ollut tullut. Kaikki meni hienosti.
Nyt näin lehdestä vanhan rouvan menehtyneen. Ja tästä jaosta ehti kulua n. 20 vuotta. Hyvät välit edelleen noilla kolmella.
Aika pitkä aika kökkiä palvelutalon yhdessä huoneessa!
Onhan niitä sellaisiakin palvelutaloja, joissa jokaisella asukkaalla on oma huoneisto. Halutessaan saa kuitenkin käydä yhteisissä tiloissa syömässä tai muuten viettämässä aikaa.
Kaikki yhteinen omaisuutemme on yhdessä hankittua ja omilla rahoillamme olemme puoliksi kaiken maksaneet. Meillä on myös omaa rahaa ja sijoituksia ja mies aikoo omista rahoistaan/sijoituksistaan jättää perintöä lapsilleen. Asunnot ja mökki on meidän yhteisiä joihin liittyy paljon muistoja ja toivomme molemmat että saisimme viettää vanhustemme näissä kohteissa, mielummin toki yhdessä mutta kun se ei enää ole mahdollista niin jäljelle jäänyt yksin jos vain kykenee.
Nämä paikat on meille erityisen rakkaita ja siksi loukkaa kun miehen lapset puhuvat näistä jo ominaan vaikka meillä itsellä on vielä paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ja ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen, voi tosiaan olla että mitään perintöä ei olekin kuolemme siksikin on vähän törkeää kuunnella tuollaista!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Millähän tiedoilla säkin taas täällä jakelet ihan väärää tietoa? Tottakai testamentti vaikuttaa aina perinnönjakoon siksi se tehdäänkin ääliö!
Osaatk
Turhaa alapeukutat palikka, olit väärässä ja piste.
Kyllähän tämmöiset keskustelut avataan perinnönjättäjien toimesta, ei perillisten. Harmi, jos perinnönjättäjät eivät itse sitä keskustelua avaa ajoissa, mutta sitten se on niin. Jotenkin tuosta tulee sellainen olo kuin he oikein odottaisivat ap:n ja isänsä kuolemaa, kun perintöä jo kärkkyvät. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vaan.voi sanoa että hankkia itte ny vaan ne kaupunki asunnot ja mökit
Todennäköisesti ap ei ole itse hankkinut niitä asuntoja ja mökkejä.
Entäs jos kaupunkiasunto ja mökki ovat aineellistuneet perheeseen ap:n myötä. Ja miehen tyhmähköt lapset luulevat niitä perinnökseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yhteinen omaisuutemme on yhdessä hankittua ja omilla rahoillamme olemme puoliksi kaiken maksaneet. Meillä on myös omaa rahaa ja sijoituksia ja mies aikoo omista rahoistaan/sijoituksistaan jättää perintöä lapsilleen. Asunnot ja mökki on meidän yhteisiä joihin liittyy paljon muistoja ja toivomme molemmat että saisimme viettää vanhustemme näissä kohteissa, mielummin toki yhdessä mutta kun se ei enää ole mahdollista niin jäljelle jäänyt yksin jos vain kykenee.
Nämä paikat on meille erityisen rakkaita ja siksi loukkaa kun miehen lapset puhuvat näistä jo ominaan vaikka meillä itsellä on vielä paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ja ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen, voi tosiaan olla että mitään perintöä ei olekin kuolemme siksikin on vähän törkeää kuunnella tuollaista!
ap
Kannattaa oikeasti mainita tuosta miehen lapsille, niinkuin huomaat täälläkin on joitakin jotka puolustavat tuollaista käytöstä kun eivät tajua että se on loukkaavaa. Heillä ei alentunut aivotoiminta eivätkä osaa ajatella että sinäkin olet itse tienannut rahat millä omaisuus on hankittu (tai sitten kommentoijat ovat itse lokkeja jotka eivät ole itse tienanneet mitään ja luulevat että kaikilla muillakin on näin)
Kerro lapsille suoraan että mökki ja asunnot ovat myös sinun etkö silmänilo niitä heille jättämässä, ja jos käytös ei parane niin eivät tule saamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämmöiset keskustelut avataan perinnönjättäjien toimesta, ei perillisten. Harmi, jos perinnönjättäjät eivät itse sitä keskustelua avaa ajoissa, mutta sitten se on niin. Jotenkin tuosta tulee sellainen olo kuin he oikein odottaisivat ap:n ja isänsä kuolemaa, kun perintöä jo kärkkyvät. Hyi.
Viimeistään tuossa kohtaa se keskustelu pitäisi avata ja tehdä selväksi että mökki ei ole jäämässä lapsille. Kuulisivat edes asian suoraan isältään. Muutenhan tuossa on ihan taattu perintöriita odottamassa tapahtumistaan.
Tarvitseeko ottaa niin vakavasti? Meillä lapset sanoo joskus jostain tavarasta, että varattu hänelle perinnöksi. Itse puolestani kehoitan miettimään, kuka heistä tulee lauantai-illalla auttamaan saunaan, jos itse en enää yksin pääse.
Koko keskustelu riippuu myös kontekstista. Toki jos perheessä ei ole avointa puhetta tai mustaa huumoria siten, että kaikki sen ymmärtävät huumoriksi, niin tökerö puheenaihe.
Jos meidän nuoret noin puhuisivat, ottaisin huumorina. Ei kuvioista sen enempää, ei liene oleellista. Mutta voi olla sitäkin heitä tuntematta, tai jopa mustaa huumoria teidän kustannuksella.. triggeröidyit kuitenkin tekemään tämän aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan että lopettakaa, tämä perintö ei ole tulossa teille niin eivät ainakaan ylläty asista
Olen sanonut asiasta miehelleni ja hän vain naureskelee että kyllä ne sitten aikoinaan saavat tietää. Minua loukkaa tuollainen puhe.
ap
Miksi se loukkaa sinua? Pelkäätkö kuolemaa tai etkö ole hyväksynyt vanhenemistasi? Kuka tahansa meistä voi kuolla vaikka huomenna, oli nuori tai vanha, terve tai sairas.
"Tiedän tapauksen, jossa yksinasuva lapseton henkilö kertoi sukulaistensa odottavan häneltä perintöä. Nämä olivat avoimesti keskustelleet henkilön omaisuudesta tämän kuullen. Hän teki sen jälkeen testamentin. Suomeen pitäisi vain saada turvallinen systeemi, että testamentti on jossain rekisterissä tai sitä säilytetään viranomaisten toimesta. Muutenhan kuka tahansa voi repiä testamentin, kun se aika koittaa."
Me teimme pankissa ja on varmasti siellä tallessa. Jäljennökset annettiin myös lapsillemme, jotka perivät meidät. Tuttavalta voi kysyä, onko tallessa jossain. Kun pankin lakimies tekee, on varmasti pätevä, eikä kenenkään revittävissä.
En pelkää kuolemaa mutta mielestäni on tökeröä ruveta jakamaan toisten omaisuutta kahvipöydässä. Ihan niinkuin emme saisi itse päättää asiasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain fiksuilla onnistuu etukäteisjakaminen.
Tuttavani äiti kutsui koolle kaikki kolme lastaan ja kertoi laittavansa talonsa myyntiin ja muuttavansa palvelutaloon. "Kuolinsiivous" siis edessä, kuten taisivat kutsua tätä.
Kaikki irtain jaettiin siinä illan kuluessa. Talon myynnistä saadut rahat kai sijoittivat, kun kaikki lapset ovat varakkaita, eivätkä akuutisti tarvitse rahaa.
Upeita mattoja, kristallia ja hienoja uusia huonekaluja oli tutullani, kun menin käymään. Kuulemma mitään riitaan viittaavaakaan ei ollut tullut. Kaikki meni hienosti.
Nyt näin lehdestä vanhan rouvan menehtyneen. Ja tästä jaosta ehti kulua n. 20 vuotta. Hyvät välit edelleen noilla kolmella.
Aika pitkä aika kökkiä palvelutalon yhdessä huoneessa!
Onhan niitä sellaisiakin palve
Minulle tuli just sama mieleeni äsken, ja varmaan näin on ollutkin. Rouva oli kyllä varallisuuteensa nähden erittäin vaatimaton ja pukeutuikin aika usein ihan niihin samoihin vaatteisiin ja takkeihin, kun häntä ohimennen aina jossain näin. -Tarinan kertoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämmöiset keskustelut avataan perinnönjättäjien toimesta, ei perillisten. Harmi, jos perinnönjättäjät eivät itse sitä keskustelua avaa ajoissa, mutta sitten se on niin. Jotenkin tuosta tulee sellainen olo kuin he oikein odottaisivat ap:n ja isänsä kuolemaa, kun perintöä jo kärkkyvät. Hyi.
Viimeistään tuossa kohtaa se keskustelu pitäisi avata ja tehdä selväksi että mökki ei ole jäämässä lapsille. Kuulisivat edes asian suoraan isältään. Muutenhan tuossa on ihan taattu perintöriita odottamassa tapahtumistaan.
miten lapset voivat edes olettaa tuollaista että ap testamenttaisi heille omaa omaisuuttaan! Todella hölmöä. En testamenttasi tuollaisille lapsille mitään joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan.
Onko ap:lla itsellä lapsia? Jos on niin sano miehen lapsille että mökki on menossa sun lapsille joten turha haaveilla.
On minulla yksi lapsi, hän on saanut jo aikoja sitten ennakkoperinnön ja tienaa itse hyvin (asuu ulkomailla). Oman lapsen toive on että käyttäisin itse omat rahani omaan hyvinvointiini:) Ei ole ikinä ollut kärkkymässä minulta rahaa tai perintöä.
ap
Niin, en oikein tiedä millaisissa oloissa eleli. Oma päätöksensä oli, eikä kukaan pakottanut, vihjaillut tai suostutellut. Luulisi, että olisi vaikka pienen kaksion hankkinut.
Ihan tervejärkinen ja koulutettu.
Epäilen, että hänellä oli mahdollisuus olla jossain kesänviettopaikassa tai muualla paljon, ovat varakasta sukua. Leskirouva oli. Pitkän elämän eli.