Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni miniä on tällainen lokki, paitsi elätyttää itseään mieheni pojan siivellä, huomauttelee että on tulossa perintöä, että miehensä isä, (minun miesystäväni) on varakas ja "iso pamppu" töissä. Tämä kauhuminiä on penkonut miesystävän asunnossakin testamenttia etsien. Miesystäväni on siis leski, ja hänellä jakamaton kuolinpesä.
Kerran sanoin tälle mieheni miniälle, että kyllä rahat mielellään maksetaan vaikka hyvään vanhushoitoon. (Miehen poika on asiassa puun ja kuoren välissä)
Lisäys, poika on toki saamassa, mutta avio-oikeuden ulkopuolista. Epäilen että hän ei kykene kuitenkaan puolustamaan tulevaisuudessa perintöään jos tämä nainen on yhä hänen puolisonsa. Tossun alta on vaikea nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin äiti kuoli hetki sitten ja kieli pitkällä odottaa perintöä. Tuntuu, ettei mistään muusta enää puhukaan ja kuinka mieskin oli sanonu että "me otetaan sitten ilmalämpöpumppu, se meiltä puuttuu". Oon niin järkyttyneenä kuunnellu ettei ihmisillä ole mitään käytöstapoja ja härskiydellä ei näköjään ole rajoja.
Raha tuntuu olevan ainut mikä kiinnostaa. Sairasta ja saastaisia puheita. Itellekin on tulossa perintöä, mutten aio puhua mitään asiasta. On niin hirveä asia jo itessään läheisen poismeno ja siitä selviytyminen.
Ai köyhyys ja uusperheellisyys? En usko. Elämässä voi joutua tekemään korjausliikkeitä, sattuu sitä paremmissakin perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on toki kyse aikuisista lapsista, mutta juuri tällä viikolla pyysin miestäni lupaamaan ettei koskaan ota meille kotiin asumaan tilalleni ketään naista kuka ei aidosti oikeasti rakasta tytärtämme, jos vaikka kuolen. En kestäisi ajatusta, että äitinsä menettänyt lapsi joutuisi tuntemaan olonsa kolmanneksi pyöräksi omassa kodissaan isän uuden puolison takia.
Lapsuudenkoti tai vanhemman ja tämän puolison koti ei ole aikuisen lapsen koti! Aikuisuus tarkoittaa sitä, että muuttaa omaan kotiin josta tulee siitä tulee aikuisen lapsen koti. Pitäisikö aikuisia lapsia paapoa loppuelämä?
Miesystäväni miniä on tällainen lokki, paitsi elätyttää itseään mieheni pojan siivellä, huomauttelee että on tulossa perintöä, että miehensä isä, (minun miesystäväni) on varakas ja "iso pamppu" töissä. Tämä kauhuminiä on penkonut miesystävän asunnossakin testamenttia etsien. Miesystäväni on siis leski, ja hänellä jakamaton kuolinpesä.
Kerran sanoin tälle mieheni miniälle, että kyllä rahat mielellään maksetaan vaikka hyvään vanhushoitoon. (Miehen poika on asiassa puun ja kuoren välissä)