Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille lapsille kuuluu osansa, eikä sinulle kaikki ahne ap.
Kuule ap ja miehensä on vielä elossa, silloin lapsille ei kuulu mitään. Ap ja miehensä ovat naimisissa ja he omistavat itse oman omaisuutensa. Vaikka sinä AHNE lokki olisit sitä jo jakamassa!Nämä ap:n kaltaiset uusvaimot ovat tulleet siihen ihan itse lokkeilemaan. Luultavasti yrittää saada kaiken nimiinsä ennen miehen kuolemaa. Häpeäisitte.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.
No onko hänellä? Ihan sellaista itse hankittua omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille lapsille kuuluu osansa, eikä sinulle kaikki ahne ap.
Kuule ap ja miehensä on vielä elossa, silloin lapsille ei kuulu mitään. Ap ja miehensä ovat naimisissa ja he omistavat itse oman omaisuutensa. Vaikka sinä AHNE lokki olisit sitä jo jakamassa!Nämä ap:n kaltaiset uusvaimot ovat tulleet siihen ihan itse lokkeilemaan. Luultavasti yrittää saada kaiken nimiinsä ennen miehen kuolemaa. Häpeäisitte.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.
No onko hänellä? Ihan sellaista itse hankittua omaisuutta?
Incel jatka vaan nysäsi näpräämistä. Pimppa et saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille lapsille kuuluu osansa, eikä sinulle kaikki ahne ap.
Kuule ap ja miehensä on vielä elossa, silloin lapsille ei kuulu mitään. Ap ja miehensä ovat naimisissa ja he omistavat itse oman omaisuutensa. Vaikka sinä AHNE lokki olisit sitä jo jakamassa!Nämä ap:n kaltaiset uusvaimot ovat tulleet siihen ihan itse lokkeilemaan. Luultavasti yrittää saada kaiken nimiinsä ennen miehen kuolemaa. Häpeäisitte.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.
No onko hänellä? Ihan sellaista itse hankittua omaisuutta?
Vai onko hankkinut vain papin aamenen kautta nämä Hänen ja Heidän rahat, joita nyt niin kovasti verisukulaiset havittelevat.
Eikö vaan.voi sanoa että hankkia itte ny vaan ne kaupunki asunnot ja mökit
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut,
Tämä on tiukkaa asiaa. Mummon neuvoilla eteenpäin, ap. Kyllä kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vaan.voi sanoa että hankkia itte ny vaan ne kaupunki asunnot ja mökit
Todennäköisesti ap ei ole itse hankkinut niitä asuntoja ja mökkejä.
Vierailija kirjoitti:
:D Voi apua! Pimppa et saa :D
Inkkelillä nysä senkun kutistuu🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut,
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä?
Tää mummon keitto-juttu saa kyllä aina hyvälle tuulelle, kiitos:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vaan.voi sanoa että hankkia itte ny vaan ne kaupunki asunnot ja mökit
Todennäköisesti ap ei ole itse hankkinut niitä asuntoja ja mökkejä.
Jaa miksi näin? Eikö nainen voi tienata ja hankkia näitä vai mistä moinen oletus??
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut,
Millä osastolla bunkkaat incel?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vaan.voi sanoa että hankkia itte ny vaan ne kaupunki asunnot ja mökit
Todennäköisesti ap ei ole itse hankkinut niitä asuntoja ja mökkejä.
Vaikka sulla ei oo mahkuja hankkia muuten omaisuutta kuin alapäälläs ni usko pois, naiset voivat ihan yhtähyvin tienata itse oman omaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Tää mummon keitto-juttu saa kyllä aina hyvälle tuulelle, kiitos:D
Miksi kommentoit omia kommenttejasi kehitysvammainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille lapsille kuuluu osansa, eikä sinulle kaikki ahne ap.
Kuule ap ja miehensä on vielä elossa, silloin lapsille ei kuulu mitään. Ap ja miehensä ovat naimisissa ja he omistavat itse oman omaisuutensa. Vaikka sinä AHNE lokki olisit sitä jo jakamassa!Nämä ap:n kaltaiset uusvaimot ovat tulleet siihen ihan itse lokkeilemaan. Luultavasti yrittää saada kaiken nimiinsä ennen miehen kuolemaa. Häpeäisitte.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.
No onko hänellä? Ihan sellaista itse hankittua omaisuutta?
No yleensä ihmisillä on omaakin omaisuutta. Susta en oo nii varma..
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut,
Kerrot tämän täällä kymmenennen kerran, enkä tajua, miten tämä liittyy aloitukseen.
Joillain fiksuilla onnistuu etukäteisjakaminen.
Tuttavani äiti kutsui koolle kaikki kolme lastaan ja kertoi laittavansa talonsa myyntiin ja muuttavansa palvelutaloon. "Kuolinsiivous" siis edessä, kuten taisivat kutsua tätä.
Kaikki irtain jaettiin siinä illan kuluessa. Talon myynnistä saadut rahat kai sijoittivat, kun kaikki lapset ovat varakkaita, eivätkä akuutisti tarvitse rahaa.
Upeita mattoja, kristallia ja hienoja uusia huonekaluja oli tutullani, kun menin käymään. Kuulemma mitään riitaan viittaavaakaan ei ollut tullut. Kaikki meni hienosti.
Nyt näin lehdestä vanhan rouvan menehtyneen. Ja tästä jaosta ehti kulua n. 20 vuotta. Hyvät välit edelleen noilla kolmella.
Itse rakastin vanhempiani, eikä tullut mieleenikään sanoa, että sitten kun kuolette, niin kai minä saan tämän talon.
Vaikuttaa siltä, että miehesi lapset eivät rakasta isäänsä.
Puhut niinkuin ap:lla naisena ei voisi mitenkään olla omaa omaisuutta.