Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi samoin. Muutimme Uudenmaan sisällä idylliseen kylään jossa kesäisin olimme vierailleet. Olimme niin kiimoissamme tästä kämpästä että taustatyö jäi tekemättä. Jo 2kk asumisen jälkeen totesimme että nyt kyllä kustiin omiin muroihin. Pari vuotta jaksettiin, nyt on kämppä myynnissä ja JOS joku tämän ostaa, paluu pk-seudulle ja kerrostaloon on tosiasia. 

Mutta onko se sitten pikkukylän tai maaseudun vika, jos sellainen elämäntyyli ei lopulta itselle sovi? Minusta ei.

Onhan sitä esimerkiksi ihmisiä, jotka innoissaan ostavat omakotitalon tai ison rivitalohuoneiston, todetakseen, että puutarhanhoito ja lumenluonti ei sovi itselle. Sitten muuttavat keskustaan kerrostaloon ja ovat tyytyväisiä.

Lyhyt aika asettua kodiksi ja saada tuttava-  ja ystäväpiiri. Olisi kiva kuulla, kuinka hän itse on yrittänyt tutustua ihmisiin. Ei kai nyt vaan oletettu, että maalla ihmiset tulevat kotiisi toivottamaan tervetulleeksi ja tarjoamaan apua.

Kun on itse avulias ja sosiaalinen, varmasti ajan kanssa olisi löytynyt niitä samanhenkisiä joiden kanssa sitä yhteisöllisyyttä voisi kokea. Nyt tuli mieleen että haluttiin istua valmiiksi katetun pöydän ääreen.

-Maalaisemäntä

Okei? Painukoon matkoihinsa sitten.

Miksi nykyään käytännössä kaikki artikkelit missä käsitellään jotain tavallisia asioita on jonkin sortin vinkumista jostain turhanpäiväisestä? 

Ainoat artikkelit mitä esitetään positiivisessa valossa käsitellään jonkin sortin haureutta tai jotain pintaliitohölynpölyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla yhteisöllisyys on tekemistä ja hyödyksi olemista. Janinan olisi kannattanut aloittaa etsimällä tapa olla hyödyksi yhteisölle sen sijaan,että odottaa omien vaatimusten kanssa että häntä tullaan auttamaan ja huomioimaan. Avuttomuudesta ylipäätään ei tykätä ja apu kohdistuu mieluiten vaikka yksin asuviin senioreihin, jotka ovat aikanaan antaneet panoksensa yhteisön hyväksi. 

Olen käsittänyt että maaseudulla tehdään yhdessä, muttei kenenkään pihalla, vaan esim kunnostetaan 4 ja kerhon tiloja ja nuorisoseuran tiloja jne. Ei siis hoideta naapurin hevosia ja lapsia. Maaseudulla ihmiset ajavat asioita esim kevyenliikenteen väyliä koulumatkoille jne. 

Kaikki ei harrasta 4h kerhoa, kaikki

Se vastavuoroisuus on sitäpaitsi pieniä juttuja, eikä niin että ensimmäisenä kesänä jostain ilmestyy lapsenvahti. Maalla vaihdetaan marjoja, sieniä, polttopuita tai haetaan naapurin karannut laituri pois vastarannalta yms yms. Tällaisten asioiden kautta tutustuminen ei synny muutamassa kuukaudessa, mutta kukapa sinne hötkyilemään menisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi samoin. Muutimme Uudenmaan sisällä idylliseen kylään jossa kesäisin olimme vierailleet. Olimme niin kiimoissamme tästä kämpästä että taustatyö jäi tekemättä. Jo 2kk asumisen jälkeen totesimme että nyt kyllä kustiin omiin muroihin. Pari vuotta jaksettiin, nyt on kämppä myynnissä ja JOS joku tämän ostaa, paluu pk-seudulle ja kerrostaloon on tosiasia. 

Mutta onko se sitten pikkukylän tai maaseudun vika, jos sellainen elämäntyyli ei lopulta itselle sovi? Minusta ei.

Onhan sitä esimerkiksi ihmisiä, jotka innoissaan ostavat omakotitalon tai ison rivitalohuoneiston, todetakseen, että puutarhanhoito ja lumenluonti ei sovi itselle. Sitten muuttavat keskustaan kerrostaloon ja ovat tyytyväisiä.

Kustiin omiin muroihimme ihan itse. Harvoin, jos koskaan missään on juuri sellaista kuin kuvittelee. 

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.

En tiedä Hesasta mutta kyllä meidän talossa pikkukaupungissa on yhteisöllisyyttä.

Ehkei kannata lähteä yleistämään kuitenkaan. Huonoja kokemuksia on ihmisillä varmasti yhtälailla kaupungeissa kun maaseudullakin. Mikä sopii yhdelle ja toiselle ei ehkä sovi kolmannelle.

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi samoin. Muutimme Uudenmaan sisällä idylliseen kylään jossa kesäisin olimme vierailleet. Olimme niin kiimoissamme tästä kämpästä että taustatyö jäi tekemättä. Jo 2kk asumisen jälkeen totesimme että nyt kyllä kustiin omiin muroihin. Pari vuotta jaksettiin, nyt on kämppä myynnissä ja JOS joku tämän ostaa, paluu pk-seudulle ja kerrostaloon on tosiasia. 

Mitä te sitten oletitte? Ei mekään tehty mitään taustatyötä muuta kuin talosta joka ostettiin. Tiedettiin mihin ryhdyttiin ja siihen yhtälöön ei naapurit tai muutkaan sosiaaliset suhteet vaikuttaneet. Mutta tiedettiin että matkat pitenevät palveluihin yms. kiinteistöhoidolliset realiteetit. Ei asiat ole vaikeita ennakoida jollei oleta jotain ihmisistä ja laske heidän varaansa.

Aika harva luki juttua loppuun. Uusikin koti on maalla, koska maalla on ihanaa.

"Janina ja hänen miehensä ovat nyt päättäneet, että talo laitetaan myyntiin. Se on tuntunut katkeransuloiselta.

Kun on aika lähteä etsimään uutta kotia, on kuitenkin selvää, että sekin tulee sijaitsemaan maaseudulla.

Maalla on ihana rauha ja tunnelma. Sydämeni pakahtuu, kun vien illalla ruokaa poneille, jotka hörisevät tyytyväisinä, ja näen ulkona tähtitaivaan, jollaista ei voi nähdä kaupungissa."

Vierailija kirjoitti:

Okei? Painukoon matkoihinsa sitten.

Miksi nykyään käytännössä kaikki artikkelit missä käsitellään jotain tavallisia asioita on jonkin sortin vinkumista jostain turhanpäiväisestä? 

Ainoat artikkelit mitä esitetään positiivisessa valossa käsitellään jonkin sortin haureutta tai jotain pintaliitohölynpölyä. 

Nimenomaan tällä asenteella maaseutu pysyykin autiona. 

Vierailija kirjoitti:

"Janina pitää itseään introverttina, joka kaipaa omaa tilaa. "

 

No, hän ei selvästikään ole kun päävalitus oli ettei naapurit ole tarpeeksi tekemisissä hänen kanssaan

Kyllä introverttikin voi pitää ihmisten seurasta ja olla sosiaalinen, vaikka tarvitseekin oman tilansa. Näin on sanonut temperamenttitutkimuksen uranuurtaja Liisa Keltikangas-Järvinen. Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta säädellysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei? Painukoon matkoihinsa sitten.

Miksi nykyään käytännössä kaikki artikkelit missä käsitellään jotain tavallisia asioita on jonkin sortin vinkumista jostain turhanpäiväisestä? 

Ainoat artikkelit mitä esitetään positiivisessa valossa käsitellään jonkin sortin haureutta tai jotain pintaliitohölynpölyä. 

Nimenomaan tällä asenteella maaseutu pysyykin autiona. 

Meille on nuo tuliaiset kyllä näyttäneet, että ylimääräinen nöyristely ja passaaminen ei edistä mitään positiivista. Että jos ei kaupunkilaiset osaa asettaa odotuksiaan realistisiin raameihin, niin pettykööt sitten. 

Mikä on Janinan pohjimmainen motiivi olla julkisuudessa? Of vai Ig?

Vierailija kirjoitti:

Aika harva luki juttua loppuun. Uusikin koti on maalla, koska maalla on ihanaa.

"Janina ja hänen miehensä ovat nyt päättäneet, että talo laitetaan myyntiin. Se on tuntunut katkeransuloiselta.

Kun on aika lähteä etsimään uutta kotia, on kuitenkin selvää, että sekin tulee sijaitsemaan maaseudulla.

Maalla on ihana rauha ja tunnelma. Sydämeni pakahtuu, kun vien illalla ruokaa poneille, jotka hörisevät tyytyväisinä, ja näen ulkona tähtitaivaan, jollaista ei voi nähdä kaupungissa."

Tämä on se pointti mitä en ymmärrä. Jos nyt on hyvä talo yms. harrastusmahdollisuudet, niin miksi muuttaa noin lyhyen ajan jälkeen. Ei hän ainakaan introvertti ole. Kyllä siihen muuttoon on syvemmät syyt jotka nyt taidetaan peittää muiden syyttelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ehkei kannata lähteä yleistämään kuitenkaan. Huonoja kokemuksia on ihmisillä varmasti yhtälailla kaupungeissa kun maaseudullakin. Mikä sopii yhdelle ja toiselle ei ehkä sovi kolmannelle.

Niin ja tämähän on täysin yksipuolinen näkemys asiasta. Emmehän tiedä tästä Janinasta yhtään mitään. Hänhän voi olla vaikka kuinka veemäinen tyyppi.

Tämä on ihan yhtä uskottava juttu kuin ne, joissa joku toinen Janina remontoi talon yksin. Kun vähän tutkii, niin sieltä takaa löytyy vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti siltä, että hän odotti naapuriensa vahtivan lapsia, jotta saa itse touhuta heppojen kanssa

Tai sitten odotti naapureiden luovan lantaa ja hoitavan heppoja sillä aikaa kun hän itse somettaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti siltä, että hän odotti naapuriensa vahtivan lapsia, jotta saa itse touhuta heppojen kanssa

Jutussa ei mainita sanallakaan miehestä joten hän taisi odottaa että naapurit paikkaisi asian rientämällä tekemään kaikki paskanluonnit ja aitojen teot että Janina voi keskittyä rapsuttelemaan heposiaan.

No sellaista kuvaahan maaseudusta usein juhlapuheissa luodaan. "Täällä ihmiset välittävät toisistaan ja koko kyläyhteisö puhaltaa yhteen hiileen". Ja muuta vastaavaa kaunista.

Todellisuus on usein toisiaan kyräileviä hieman erikoisia ihmisiä jotka huolehtivat vain ja ainoastaan omista asioistaan.

Huom. etäisyydet  muualla kuin taajamassa.  Ei joka pikkuasian vuoksi lähdetä naapurilta pyytämään.  Siinä mielessä naapureita ei ole. Mutta jotkin asiat on takapajuisia kuten mainittu kissakulttuuri. 

Miksi ihmeessä Janina muutti maalle jos hän halusi yhteisöllisyyttä?

Toki maalla on kyllä sitäkin, joka sellaista haluaa, mutta lähtökohtaisesti maalla annetaan toisten elää omassa rauhassa. Tietenkin sitä yhteisöllisyyttäkin tarvittaessa löytyy, mutta ei sitä voi alkaa vaatimaan samalla hetkellä, kun maalle muuttaa. Pitää liittyä eri yhteisöihin (kyläyhdistys, metsästysseura jne) ja tutustua kunnolla naapureihin ja antaa aikaa luottamuksen kasvulle, jos siis sitä yhteisöllisyyttä haluaa.

Jotenkin tästä Janinasta paistaa sellainen nykynuorten heti-kaikki-mulle-nyt asenne, että jos ei heti asiat mene niin kuin haluaa, niin maisema vaihtoon. Huvitti myös tämä kommentti "Janina tiedostaa, että kyse voi myös olla kulttuurieroista. Ehkäpä nykyisellä paikkakunnalla vain on vanhoillisempi näkemys moniin asioihin." Vanhoillisempi näkemys? Janinalla ei taida olla kovin hyvä näkemys entisajoista. Ennen vanhaan nimenomaan yhteisöllisyys oli olennainen osa maalla asumista, (toki kaupunkiasumista myös) kun yksin oli lähes mahdoton tulla toimeen. Yksilöllisyys ja omissa oloissa oleminen on nimenomaan lisääntynyt uudisasukkaiden myötä, jotka ovat muuttaneet maalle juuri siksi, että haluavat olla omassa rauhassaan. 

Itse olen asunut maalla jo 30 vuotta ja kuulun niihin, jotka nimenomaan haluaa olla omissa oloissaan. En ole missään tekemisissä naapureitteni, enkä varsinkaan kyläläisten kanssa (asun kylän ulkolaidalla). Naapurini toki asuukin yli puolen kilometrin päässä, eli näköyhteyttä ei ole. Kun yksityistiellämme vastaan tulevat niin moikkaan kyllä. Toki mä moikkaan kaikkia jotka yksityistiellämme vastaan tulee, koska minulla ei ole hajuakaan, minkä näköisiä ja keitä naapurini ovat, eikä ole minkäänlaista kiinnostusta tietääkään. Mitä vähemmän tiedän heistä ja he minusta, sitä parempi. Viihdyn maalla ja omissa oloissani loistavasti.

Tärkeintä on paskan puhuminen toisesta selän takana ja se toisen asioiden levittely missä vain puhutaan.

Tosi elämän salkkarit pyörii koko ajan. Ja jos sitten on intrompi ihminen joka ei jutustele sitä paskapuhetta niin saa kyllä friikin leiman otsaan nopeasti ja se eriyttää nopeasti pois yhteisöstä- johon sitten luuli automaattisesti kuuluvansa. Sisäpiiriin pääsy ei ehkä enää onnistu jos sieltä ulkoistetaan.

Maalla ei todellakaan ole sitä romantiikkaa mitä nuoret aikuiset ovat jostain kuulleet ja luulevat että sama toistuu sinne maalle minne päättää muuttaa.

Itse olen selkeästi introvertti mutta pystyn kyllä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja esiintymiseen, mutta mulla on henkinen "akku" joka tyhjenee puhuessa. Sen lataamiseen seuraavaan puhumis kertaan tarviin omaa aikaa ilman puhetta.