Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

Olen asunut lapsena ja nuorena maalla. Vaikka ihan lähellä ei ollut naapureita, niin pienessä kunnassa eläminen oli ahdistavaakin, vaikka varsin tavallinen perhe olimme. Kaikki tiesivät kaikkien asiat, utelivat ja juorusivat. Silti mitään yhteisöllisyyttä ei sinänsä ollut. Jos oli vaikeaa aikaa perheessä, ei mitään apua keltään saanut. Muutin sitten suomalaisittain ison kaupungin kerrostaloon aikuisena. Nautin vapaudesta, että  kukaan ei ollut kiinnostunut, udellut, vahtinut. Olin täysin anonyymi vailla mitään rooleja. Tunsin lepoa, kun tulin töistä, ei tarvinnut puhua kenellekään pihalla ym, oli oma rauha. Nykyisin asun ison kaupungin lähiössä omakotitalossa. Täällä naapurit tuntevat vähän paremmin kuin vieri vieressä asutaan. Jotain puentä yhteistä ollut silloin tällöin. Eivät he silti meidän elämästä tiedä eivätkä isommin ole kiinnostuneita. Hyvä niin. En mitään yhteisöllisyyttä täälläkään koe mutta en kaipaakaan. Oma rauha on tärkein.  Mutta mielestäni tuon jutun nainen odotti liikaa yhteisöllisyydeltä maalla. Ikäänkuin naapurit olisivat vastuussa hänen lapsistaankin. Suomalaisen kulttuurin syvimpään olemukseen kuuluu aika usein oman rauhan kaipuu ja se myös muille annetaan useimmiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.

Ehkä asut narkkilähiössä tai olet itse muuten omituinen. Omat kokemukset esimerkiksi Helsingin Kumpulasta tai Käpylästä on, että kaikki tuntee toisensa ja puuhaavat talkoohommia yhdessä.

Haha, Kumpula on ihan omansa. Intiankatu kertoo kaiken. 

Ai, sittenhän minäkin voisin muuttaa maalle. Olen aina luullut, että siellä ovat kaikki oksettavan yhteisöllisiä ja kyttäävät toistensa tekemisiä. Tietävät naapurinsa asiat paremmin kuin omansa. Jos siellä saakin olla rauhassa, voisin tykätä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan alkaisi tukiverkoksi uppo-oudoille ja uusille asukkaille. 

Tämä. Voi saada uusista naapureista vaikka minkälaisen riesan. Hoidattavat ja vahdituttavat naapurilla lapsensa, jotta saavat itse puuhata itsekkäästi mitä haluavat. Tämmöisiä ihmisiä oikeasti on olemassa. Lisäksi vaaditaan monenlaisia muita palveluksia niin paljon, kun vaan venyt. Jokaisella on ihan omatkin asiat hoidettavanaan. 

Mieskonmäellä just kuin Janinan kertomuksessa.  ( Joutsa)

No herttinen! Viime keväänä muutti, ja nyt lähtee kun ei ollutkaan kyläläisistä turvaverkoksi. Eihän tuossa ajassa kerkeä edes tutustua hyvänpäiväntuttua läheisemmin, kyllä siinä oma aikansa menee. Mutta niin sen näppituntumalla voi sanoa, että yli puolet maallemuuttajista palaa vuoden sisällä kaupunkiin. Ja niin saa ollakin, pääasia että yrittää niin ei jää kaduttamaan kun ei kokeillut.

En sitten tiiä,koko kyläkö siellä mainostaa et kissoja saa uusia vai tuliko kenties vain yhden suusta?  

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiiä,koko kyläkö siellä mainostaa et kissoja saa uusia vai tuliko kenties vain yhden suusta?  

Luultavasti vain yhden henkilön suusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti siltä, että hän odotti naapuriensa vahtivan lapsia, jotta saa itse touhuta heppojen kanssa

Jutussa ei mainita sanallakaan miehestä joten hän taisi odottaa että naapurit paikkaisi asian rientämällä tekemään kaikki paskanluonnit ja aitojen teot että Janina voi keskittyä rapsuttelemaan heposiaan.

No sellaista kuvaahan maaseudusta usein juhlapuheissa luodaan. "Täällä ihmiset välittävät toisistaan ja koko kyläyhteisö puhaltaa yhteen hiileen". Ja muuta vastaavaa kaunista.

Todellisuus on usein toisiaan kyräileviä hieman erikoisia ihmisiä jotka huolehtivat vain ja ainoastaan omista asioistaan.

 

Ja juuri siinä kiteytyy hienosti se kaikki miksi täällä on ihanaa asua. Ei mitään käsitystä naapureiden tekemisistä ja nimistä vaikka jo vuosikausia tässä asuttu. 

Morjestetaan, siinä se. Välit eivät voisi enää paremmat olla!

Maalla on idyllistä, kaunista ja mukavaa. Maalaiset rakastavat eläimiään - myös kissojaan - hoitavat niitä, ottavat yöksi sisään, vaikka antavatkin päivät niiden viettää lajityypillistä elämäänsä (rakkaudesta eläimiin). Maalla rakastetaan luontoa, maalla todellakin autetaan naapuria - mutta apu perustuu vastavuoroisuuteen. Annat marjoja/ hedelmiä, toinen tarjoaa kyydin jne. Kyllä maalla on myös luomuviljelijöitä, ja eläinrakkaita ihmisiä. Itsekin olen toiminut löytöeläinkodeissa kaupungeissa ja asun maalla, eli olen maalainen. On ihan eri asia päästää kissa irti päivälenkilleen paikassa, jossa ei ole asvalttitietä näkyvissä. Se jos mikä on kissan rakastamista. Ei se, että puetaan se elukkaraukka ihmisen vaatteisiin ja kuljetellaan söpöissä muovisissa kopeissa tai ikkunallisissa repuissa Tokion vilinässä, ja saateta tätä saalistamiseen luotua petoa stressitilaan.

Kyllä on ihminen irtaantunut luonnosta kauas, jos eläinsuojelukin luulee, että maalla rääkätään kissoja.

Kaikista onnellisin kissa on rakastettu ja hoidettu, vapaasti ulkoileva maalaiskissa.

Onnellinen lammas? Onnellinen kana? Onnelinen lehmä? Miksi kissan pitäisi olla onneton? Meinaatteko että päästän vapaat kanani pihalle, ja kissa - täällä maalla jumalan selän takana jossa ei ole minnkäänlaista autoliikennettä edes - jäisi kärsimään sisälle, kun perhe touhuaa pihalle? Nykyeläinsuojelijat ovat kaupungeissa syntyneitä, biologiaa ja kissan historiaa (kannattaa tutustua; kissalla on aina ollut aivan erikoinen asema ihmisen vierellä läpi historian, se on todella ollut tärkeä osa perhettä) tuntemattomia, sivistymättömiä yksinkertaistajia.

Ihan sama kokemus, vaikka en muuttanut vietin lapsena pitkiä aikoja maalla Mäntsälässä. Juuri eläinten, hevosten ym. takia. Mutta kaupunkilaisena sain monelta lapselta erityisen ilkeän kohtelun, ajateltiin olin rikas keskustassa asuva joka ei ymmärrä eläimistä ja maaseudusta mitään.. Tosiasiassa olin yli 30 min. Kaukana keskustasta, asuin lähellä metsää Helsingissä ja keskituloinen /köyhä perhe, ja lemmikki oli myös. Oletus oli täysin väärä. En ole koskaan asunut keskustassa. Ei vaadi maalla asumista että ymmärtää. Haukkuivat jopa tunnin minua kuuntelin ikkunan takaa. En tiennyt mitään eläimistä kuulemma vaikka luulin ja kauheasta paikasta kotoisin. Ja tietysti myös ulkonäköä. Ja sain olla viimeinen kaikessa. Kyllä se jätti jäljet, en koskaan korosta itseäni, he kyllä korosti miten huono olen synnyinseudun takia. Ei edes ulkomailla tähän törmää paitsi joskus saksan kielisissa, mutta tuo haukunta kesti tunnin päivässä ja viikon ajan. Heidän ajatus oli polkea mutiin kaupunkilaisen itsetunto. Ja sitten ne haukkujat mielellään osti kaupasta Helsingissä, tai kävi konsertissa Helsingissä kuitenkin. Eli jyvät pullasta. En haluaisi enää asua maalla Suomessa, ulkomailla kyllä, koska vähemmän tuollaista kohtelua, tai lyhyt kestoisempaa. 

Minusta on aika erikoista ajatella, että naapureista ja muista asukkaista saisi itselleen jonkinlaisen turvaverkon, muuttipa sitten maaseudulle, pikkupaikkakunnalle tai vaikkapa Helsinkiin. Näistä kaikista on minulla asumiskokemusta. Sen sijaan itse päätyy aika helposti osaksi turvaverkkoa, jos ei pidä varaansa. Talkootyön ja muun palkattoman työn teettäjistä ei ole puutetta. 

kiusaaminen oli monenlaista maalla, myös niin että hevostytöt keksi varata suosikkini, vain siksi että luulin kuulemma olevani paras.  Koska olen kaupungista. Ja suosikki oli siksi vietävä. No en ollut, kävi minulle muutkin, ei ollut minulta pois mitä varaavat. Sitten he puhui aborteista. Ja bileistä ja vaihtuvista pojista. Ja haukkui kaupunkilaiset suohon samalla, ne jotka ei seurustellut ja oli kaupungista piti haukkua. Se oli ihan uutta minulle. Olin vain eläinten takia maalla. Heidän aika kului eläinten lisäksi juomiseen, sieniä keräämään, sitten viikonloppuna bileet, mopoilua/ajorallia eri poikien kanssa jne. Ei ollut minulle mieleistä, en ymmärrä heitä. Aika alieniksi sai itsensä tuntea kun kaupungista meni maalle. Eläimistä sentään jäi hyvät muistot. 

Jutussa sanotaan "Etäisyys ei ollut kilometrein mitattuna kovinkaan iso, mutta maakuntarajan toisella puolella kulttuuri oli hyvin erilainen."  olikohan tuossa maakuntarajassa myös se että muutettiin ehkä ruotsinkieliselle alueelle tuo kohtelu kuulostaa voimakkaasti siltä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kokemus, vaikka en muuttanut vietin lapsena pitkiä aikoja maalla Mäntsälässä. Juuri eläinten, hevosten ym. takia. Mutta kaupunkilaisena sain monelta lapselta erityisen ilkeän kohtelun, ajateltiin olin rikas keskustassa asuva joka ei ymmärrä eläimistä ja maaseudusta mitään.. Tosiasiassa olin yli 30 min. Kaukana keskustasta, asuin lähellä metsää Helsingissä ja keskituloinen /köyhä perhe, ja lemmikki oli myös. Oletus oli täysin väärä. En ole koskaan asunut keskustassa. Ei vaadi maalla asumista että ymmärtää. Haukkuivat jopa tunnin minua kuuntelin ikkunan takaa. En tiennyt mitään eläimistä kuulemma vaikka luulin ja kauheasta paikasta kotoisin. Ja tietysti myös ulkonäköä. Ja sain olla viimeinen kaikessa. Kyllä se jätti jäljet, en koskaan korosta itseäni, he kyllä korosti miten huono olen synnyinseudun takia. Ei edes ulkomailla tähän törmää paitsi joskus saksan kielisissa, mutta tuo haukunta kesti tunnin päivässä ja viikon ajan.

Ja tämä sama ilkeily voidaan kääntää maalaislapsen kokemukseen kaupungista, kun on mitään mistään ymmärtämätön maalainen eikä tunne kaupunkia ja tiedä kaikkia klikkien juttuja tai slangia. Ei se minua silti mitenkään saa kaupunkia tai kaupunkilaisia karsastamaan, itsekin aikuisena olen asunut kaupungissa. Onneksi ihmiset kasvaa aikuisiksi eikä niitä lapsuuden kiusaajia tarvitse enää tuntea.