Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

No herttinen! Viime keväänä muutti, ja nyt lähtee kun ei ollutkaan kyläläisistä turvaverkoksi. Eihän tuossa ajassa kerkeä edes tutustua hyvänpäiväntuttua läheisemmin, kyllä siinä oma aikansa menee. Mutta niin sen näppituntumalla voi sanoa, että yli puolet maallemuuttajista palaa vuoden sisällä kaupunkiin. Ja niin saa ollakin, pääasia että yrittää niin ei jää kaduttamaan kun ei kokeillut.

Ihan sama kokemus, vaikka en muuttanut vietin lapsena pitkiä aikoja maalla Mäntsälässä. Juuri eläinten, hevosten ym. takia. Mutta kaupunkilaisena sain monelta lapselta erityisen ilkeän kohtelun, ajateltiin olin rikas keskustassa asuva joka ei ymmärrä eläimistä ja maaseudusta mitään.. Tosiasiassa olin yli 30 min. Kaukana keskustasta, asuin lähellä metsää Helsingissä ja keskituloinen /köyhä perhe, ja lemmikki oli myös. Oletus oli täysin väärä. En ole koskaan asunut keskustassa. Ei vaadi maalla asumista että ymmärtää. Haukkuivat jopa tunnin minua kuuntelin ikkunan takaa. En tiennyt mitään eläimistä kuulemma vaikka luulin ja kauheasta paikasta kotoisin. Ja tietysti myös ulkonäköä. Ja sain olla viimeinen kaikessa. Kyllä se jätti jäljet, en koskaan korosta itseäni, he kyllä korosti miten huono olen synnyinseudun takia. Ei edes ulkomailla tähän törmää paitsi joskus saksan kielisissa, mutta tuo haukunta kesti tunnin päivässä ja viikon ajan. Heidän ajatus oli polkea mutiin kaupunkilaisen itsetunto. Ja sitten ne haukkujat mielellään osti kaupasta Helsingissä, tai kävi konsertissa Helsingissä kuitenkin. Eli jyvät pullasta. En haluaisi enää asua maalla Suomessa, ulkomailla kyllä, koska vähemmän tuollaista kohtelua, tai lyhyt kestoisempaa. 

kiusaaminen oli monenlaista maalla, myös niin että hevostytöt keksi varata suosikkini, vain siksi että luulin kuulemma olevani paras.  Koska olen kaupungista. Ja suosikki oli siksi vietävä. No en ollut, kävi minulle muutkin, ei ollut minulta pois mitä varaavat. Sitten he puhui aborteista. Ja bileistä ja vaihtuvista pojista. Ja haukkui kaupunkilaiset suohon samalla, ne jotka ei seurustellut ja oli kaupungista piti haukkua. Se oli ihan uutta minulle. Olin vain eläinten takia maalla. Heidän aika kului eläinten lisäksi juomiseen, sieniä keräämään, sitten viikonloppuna bileet, mopoilua/ajorallia eri poikien kanssa jne. Ei ollut minulle mieleistä, en ymmärrä heitä. Aika alieniksi sai itsensä tuntea kun kaupungista meni maalle. Eläimistä sentään jäi hyvät muistot. 

Jutussa sanotaan "Etäisyys ei ollut kilometrein mitattuna kovinkaan iso, mutta maakuntarajan toisella puolella kulttuuri oli hyvin erilainen."  olikohan tuossa maakuntarajassa myös se että muutettiin ehkä ruotsinkieliselle alueelle tuo kohtelu kuulostaa voimakkaasti siltä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kokemus, vaikka en muuttanut vietin lapsena pitkiä aikoja maalla Mäntsälässä. Juuri eläinten, hevosten ym. takia. Mutta kaupunkilaisena sain monelta lapselta erityisen ilkeän kohtelun, ajateltiin olin rikas keskustassa asuva joka ei ymmärrä eläimistä ja maaseudusta mitään.. Tosiasiassa olin yli 30 min. Kaukana keskustasta, asuin lähellä metsää Helsingissä ja keskituloinen /köyhä perhe, ja lemmikki oli myös. Oletus oli täysin väärä. En ole koskaan asunut keskustassa. Ei vaadi maalla asumista että ymmärtää. Haukkuivat jopa tunnin minua kuuntelin ikkunan takaa. En tiennyt mitään eläimistä kuulemma vaikka luulin ja kauheasta paikasta kotoisin. Ja tietysti myös ulkonäköä. Ja sain olla viimeinen kaikessa. Kyllä se jätti jäljet, en koskaan korosta itseäni, he kyllä korosti miten huono olen synnyinseudun takia. Ei edes ulkomailla tähän törmää paitsi joskus saksan kielisissa, mutta tuo haukunta kesti tunnin päivässä ja viikon ajan.

Ja tämä sama ilkeily voidaan kääntää maalaislapsen kokemukseen kaupungista, kun on mitään mistään ymmärtämätön maalainen eikä tunne kaupunkia ja tiedä kaikkia klikkien juttuja tai slangia. Ei se minua silti mitenkään saa kaupunkia tai kaupunkilaisia karsastamaan, itsekin aikuisena olen asunut kaupungissa. Onneksi ihmiset kasvaa aikuisiksi eikä niitä lapsuuden kiusaajia tarvitse enää tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Ai, sittenhän minäkin voisin muuttaa maalle. Olen aina luullut, että siellä ovat kaikki oksettavan yhteisöllisiä ja kyttäävät toistensa tekemisiä. Tietävät naapurinsa asiat paremmin kuin omansa. Jos siellä saakin olla rauhassa, voisin tykätä.

Kaikki eivät ole oksettavan yhteisöllisiä, mutta kyttäys on se mikä yhdistää. Mitä pienempi paikkakunta sen enemmän kyttäystä.