Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

Maaseudulla yhteisöllisyys on tekemistä ja hyödyksi olemista. Janinan olisi kannattanut aloittaa etsimällä tapa olla hyödyksi yhteisölle sen sijaan,että odottaa omien vaatimusten kanssa että häntä tullaan auttamaan ja huomioimaan. Avuttomuudesta ylipäätään ei tykätä ja apu kohdistuu mieluiten vaikka yksin asuviin senioreihin, jotka ovat aikanaan antaneet panoksensa yhteisön hyväksi. 

Aika normaalisti maalla asutaan niin, että seuraavaan naapuriin voi olla kilometri. Vaikka itsellä on lapsiperhe, naapuri voi olla kasikymppinen poikamiesisäntä, kuten seuraavakin naapuri.

Ei se tunnu oikein luontevalta, että soittaisi näille vanhuksille ja pyytäisi käymään katsomassa, että onko lapsilla joku hätä.

Seuraava lapsiperhe voikin olla itsekin kiireinen, ja kymmenen kilsan päässä. Lähdepä sitten kesken hommiesi autolla tai pyörällä katsomaan, että mitä jonkun toisen lapsille kuuluu.

Vähän realismia voisi olla näissä yhteisöllisyyden hauissa.

Eikä jutusta käynyt ilmi, että miten henkilö itse on yrittänyt luoda sitä yhteisöä näiden kuukausien aikana. Onko kutsunut naapuruston tupareihin? Ei varmaan, kun hänellä on yksi tuttu.

Kaupungissa helposti törmää naapureihin useita kertoja viikossa. Maalla ei törmää, ja siksi pitää itse nähdä vaivaa, jos haluaa tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Jutun perusteella välittyy kuva, että Janina on ostanut kaikki romanttiset myytit ja mielikuvat maalaiselämän ihanuudesta ja muuttanut niiden houkuttelemana maalle. Toisaalta Janina sanoo olevansa naiivin optimistinen, joten todennäköisesti hän itsekin tiedostaa sen, ettei lähtenyt maalle riittävän realistisella asenteella. Joskus jonkin asian sisäistää vasta kantapään kautta käytännössä. Tuntuu, että tämä on tyypillistä erityisesti haaveilijaluonteille, jotka eivät aina malta tai osaa analysoida sitä, millaista se haavekuvaelämä olisi todellisuudessa.

Maaseutuyhteisöt voivat olla kyräileviä, urautuneita ja sisäänpäinlämpiäviä, joten sitä en epäile, etteikö Janinakin olisi törmännyt vihamieliseen tai vähintäänkin erikoiseen käytökseen. Toisaalta maalle lähtijältä vaaditaan omatoimisuutta ja ongelmanratkaisukykyä, taitoa luovia itselle vieraassa ympäristössä/yhteisössä ja ymmärrystä siitä, että maalla toimintakulttu

Itse sorrut ihan samaan kuin Janinakin. Vanhentuneisiin ja pölyisiin käsitteisiin. Maaseutu on kaupunkilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että kokivat noin. Mutta toisaalta nykypäivänä on melkoinen vaatimus, että muuttaessasi mihin vain löytyisi nopeasti se tukiverkosto. Omalla paikkakunnalla on paljon mökkiläisiä. Ihmisiin suhtaudutaan ystävällisesti, apua saa jos tarvitsee. Kaupassa ei tuijotella, koska kesällä väkeä on paljon eikä kukaan oleta tuntevansa kaikkia. Vaikka maalla ollaan avuliaita, niin itse olen törmännyt siihen että enemmänkin oletus sille että maalla aina joku rientää apuun on automaatio. Esimerkiksi kakkoskodin omaavilla ihmisillä osalla on ajatus, että hyvää hyvyyttään ne koneet liikkuvat. Omakotitalon pihojen auraukset hoituvat ihan harrastuksena. Puita saa metsästä ja niitä tuodaan ihan kahvipaketin hinnalla pihaan. Tuli mitä vain tarvetta naapurit käyvät sitten hoitamassa ja tarkistelemassa ja raportoivat tarkasti. Saatetaan vain varoitella peilijäässä olevasta pihasta, ettei nyt liukastu sitten. Mitään välineitä ei itseltä löydy tai edes si

Jotkut luulee vielä, että vastavuoroisuudeksi riittää, kun hän erinomaisuuttaan on asettunut kylään lokkei... mökkeilemään.  Jakelemaan auliisti neuvojaan "näille maalaisille".

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuville luonto ja eläimet ovat yleensä toisarvoinen asia, paitsi jos niistä voi taloudellisesti hyötyä jotenkin.

Alapeukkuja ropisee tähänkin, mutta tuo ihan totta. Metsästä tykätään, kun sieltä saa puuta (€€€) ja koirista, kun ne ajavat metsästyssaaliin rihlalle. Siksi ne ovat tärkeitä, ja niistä "naatitaan".  Samahan se on lemmikkien ja useimpien muidenkin harrastusten kanssa: sellainen on itselle tärkeää, mitä käyttää, hyödyntää ja saa hupia itselleen + mahdollisesti rahaa, mainetta ja kunniaa, jos vielä kilpailee sillä saralla.

Pyytetöntä luomtorakkautta, jossa luonnolla ja sen eläimillä onnitseisarvo, näkee erittäin harvoin. Yleensä on aina jotenkin oma lehmä ojassa. Esim. oman kotipaikan vierestä ei saa avohakata, mutta naapurikunnasta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HAHAHAHAH KERRANKIN NÄIN PÄIN. Ei olekkaan lande niin kultainen kuin hehkutetaan! hahahahah

Olen junantuoma espoolainen ja tiedän landepaukkujen takahikilän kylän ajatuksenjuoksun. Ainoa mikä siellä on hyvää että lenkkipolulla ei aina tule ketään vastaan toisin kuin täällä espoossa.

 

Missä hehkutetaan? Olen nähnyt vain maalaisia ja maalaiselämää haukkuvia kommentteja joita betonikuutioisaa asuvat suoltavat kateuksissaan.

Minä maaseudulta nuorena paenneena naisena ihmettelen, että mikä asia tarkalleen maalaiselämässä on kadehtittavaa? Asuisin aina ennemmin vaikka kymmenen ihmisen yhteisössä kaksiossa kuin muuttaisin takaisin maalle ikinä elämässäni. Oletko ajatellut, että monet maalaiset voisivat ensisijaisesti katsoa itseään peiliin ja ihmetellä sitten, mistä maaseudun väestökato johtuu?

Meillä on esim kissoja pyydystämässä hiiriä, eikä tyydyttämässä ihmisen narsistisia tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla yhteisöllisyys on tekemistä ja hyödyksi olemista. Janinan olisi kannattanut aloittaa etsimällä tapa olla hyödyksi yhteisölle sen sijaan,että odottaa omien vaatimusten kanssa että häntä tullaan auttamaan ja huomioimaan. Avuttomuudesta ylipäätään ei tykätä ja apu kohdistuu mieluiten vaikka yksin asuviin senioreihin, jotka ovat aikanaan antaneet panoksensa yhteisön hyväksi. 

Olen käsittänyt että maaseudulla tehdään yhdessä, muttei kenenkään pihalla, vaan esim kunnostetaan 4 ja kerhon tiloja ja nuorisoseuran tiloja jne. Ei siis hoideta naapurin hevosia ja lapsia. Maaseudulla ihmiset ajavat asioita esim kevyenliikenteen väyliä koulumatkoille jne. 

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

Kyllä maalla ollaan yhteisöllisiä, mutta yhteisöissä, kuten yhdistyksissä ja seuroissa ja näiden järjestämissä riennoissa ja tapahtumissa. Kukaan ei tule kotoa hakemaan eikä toiselle olla muutenkaan liikaa taakaksi. Naapuria autetaan hädässä. Kuitenkaan kenenkään koteihin ei tungeta eikä yksityisasioita jaeta kuin oman sisäpiirin kanssa, ja se pitää rakentaa muuttajan itse.  Muuten kaikkien asiat olisivat ympäri kylää eikä kukaan ehtisi tehdä mitään muuta kuin kuunnella toinen toistensa valituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla yhteisöllisyys on tekemistä ja hyödyksi olemista. Janinan olisi kannattanut aloittaa etsimällä tapa olla hyödyksi yhteisölle sen sijaan,että odottaa omien vaatimusten kanssa että häntä tullaan auttamaan ja huomioimaan. Avuttomuudesta ylipäätään ei tykätä ja apu kohdistuu mieluiten vaikka yksin asuviin senioreihin, jotka ovat aikanaan antaneet panoksensa yhteisön hyväksi. 

Ei maaseudullakaan ole mitään yhtä suurta rintamaan jossa kaikki puhaltaa yhteen suureen hiileen. Meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä, mutta ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen täällä maallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

LUKE:n mukaan maaseudun yksi suurimpia ja luontoarvoiltaan pahimpia toimintoja on ollut ja on, että käytännössä kaikkiin Suomen järvien pohjille on pudotettu ympäristölle vaarallisia ja myrkyllisiä aineita. Yksistään vanhoja akkuja, fillareita, jääkaappeja ja vastaavia löytyy Suomen järvien pohjista arviolta 500 000 kilon edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla yhteisöllisyys on tekemistä ja hyödyksi olemista. Janinan olisi kannattanut aloittaa etsimällä tapa olla hyödyksi yhteisölle sen sijaan,että odottaa omien vaatimusten kanssa että häntä tullaan auttamaan ja huomioimaan. Avuttomuudesta ylipäätään ei tykätä ja apu kohdistuu mieluiten vaikka yksin asuviin senioreihin, jotka ovat aikanaan antaneet panoksensa yhteisön hyväksi. 

Olen käsittänyt että maaseudulla tehdään yhdessä, muttei kenenkään pihalla, vaan esim kunnostetaan 4 ja kerhon tiloja ja nuorisoseuran tiloja jne. Ei siis hoideta naapurin hevosia ja lapsia. Maaseudulla ihmiset ajavat asioita esim kevyenliikenteen väyliä koulumatkoille jne. 

Kaikki ei harrasta 4h kerhoa, kaikki ei harrasta vpk, kaikki ei harrasta partiota, kaikki ei laula kirkkokuorossa, kaikki ei osallistu seuraintalon kunnostukseen, yms.  Eikä koko kylä kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

Asuin vielä kuukausi sitten puiston laidalla, vähän puistometsää välissä, kyllä mopoilijat kaahasivat siinä kuntopolulla, lasten leikkipuistossa jne. Lauantaiaamuisin oli puiston roskikset hajotettu ja usein oli roskia poltettu keskellä leikkipuistoja, kaupungin keskustaan matkaa noin kolme kilometriä. Että maallako ne terrorisoi mopoilla ? 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

Ja miten tämä eroaa kaupungeista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

LUKE:n mukaan maaseudun yksi suurimpia ja luontoarvoiltaan pahimpia toimintoja on ollut ja on, että käytännössä kaikkiin Suomen järvien pohjille on pudotettu ympäristölle vaarallisia ja myrkyllisiä aineita. Yksistään vanhoja akkuja, fillareita, jääkaappeja ja vastaavia löytyy Suomen järvien pohjista arviolta 500 000 kilon edestä. 

 

Miksi ihmeessä veisin mitään akkua minnekään järveen? Akuista saa rahaa kun vie romuliikkeeseen ja perkele mä nyt ala jääkaappia mihinkään veneeseen roudata kun sen voi viedä peräkäryllä jäteasemalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

LUKE:n mukaan maaseudun yksi suurimpia ja luontoarvoiltaan pahimpia toimintoja on ollut ja on, että käytännössä kaikkiin Suomen järvien pohjille on pudotettu ympäristölle vaarallisia ja myrkyllisiä aineita. Yksistään vanhoja akkuja, fillareita, jääkaappeja ja vastaavia löytyy Suomen järvien pohjista arviolta 500 000 kilon edestä. 

Silti on aivan uskomatonta, miten moni uskoo johonkin puhtaaseen Suomalaiseen luontoon. Paskavettä ja avokhakkuita koko maa täys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

Ja miten tämä eroaa kaupungeista?

Oikeassa kaupungissa harvemmin nuorilla on niin tylsä elämä, että tarvittaisiin mopoja yhtään mihinkään. Kouvola ei ole mikään oikea kaupunki vaan maalaistiivistymä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun pahimpia ongelmia on järjetön kaahailu ja se, että mopoilla terrorisoiminen on aivan normaalia ja hyväksyttävää.

LUKE:n mukaan maaseudun yksi suurimpia ja luontoarvoiltaan pahimpia toimintoja on ollut ja on, että käytännössä kaikkiin Suomen järvien pohjille on pudotettu ympäristölle vaarallisia ja myrkyllisiä aineita. Yksistään vanhoja akkuja, fillareita, jääkaappeja ja vastaavia löytyy Suomen järvien pohjista arviolta 500 000 kilon edestä. 

 

Mä en nyt osta tätä järvet-täynnä-fillareita höpöjuttua ensinkään. Mistä niitä fillareita, skuuttilautoja yms löytyy? Kaupunkien siltojen alta.

LUKE on täynnä änkyrävihreitä puhumassa joka käänteessä paskaa maaseudusta.

Pitää vaan hyväksyä että maallakin asuu kaikenlaisia ihmisiä. Kaikkia ei kiinnosta yhteisöllisyys, ja toisaalta jotkut ovat koko ajan muiden kanssa tekemisissä. Olen itse pieneltä kylältä kotoisin ja tunnen vielä siellä asuvia. Joskus sinne muuttaa kaupunkilaisia, jotka tulevat jotenkin henkseleitään paukutellen ja kuvittelevat että voivat pyörittää sitä yhteisöä sormensa ympärille, koska ovat kaupungista. Ihan samalla tavalla sielläkin tutustutaan, pikkuhiljaa ja useimmiten jonkun tekemisen kautta. Tämä uutisen nainen asui siellä ilmeisesti vain yhden kesän ajan.