IS: Näin vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat elämäänsä: Voi luojan kiitos
Väitöskirjan mukaan muut suostuttelevat vapaaehtoisesti lapsetonta muuttamaan näkemystään. Hänet myös kyseenalaistetaan, mikä saa vaikenemaan tai kehittämään oman tilannekohtaisen puhumisen strategian.
Välillä mä tuon sitä omaa lapsettomuutta esiin. Jos ei jaksa vaivautua mihinkään väittelyihin, niin sitten on vaan hiljaa, mutta kyllä se lapsellisuus ja lapsettomuus päivittäin vähän nousee esille. Milloin joku on saanut just esikoisensa ja milloin joku on tullut toista kertaa raskaaksi. Onhan se ajankohtainen aihe mun ikäluokan kanssa.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009261066.html
Ajatella jos tuo olisi toisinpäin että vanhemmat joutuisi miettimään uskaltaako kertoa uuden lapsen syntymästä kellekään. Ei olisi reilua kellekään. Miksi ei annettaisi ihmisten vain olla sitä mitä on, olipa kyseessä vela tai ei.
Kommentit (571)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla ei ole yhtään lasta (bio, adoptio, bonus) ja joka on päättänyt ettei hanki yhtään lasta, on vela, eli lapsivapaa.
Jos tällainen ihminen hankkii lapsen, hän ei ole enää vela, eli lapsivapaa, ja samalla kumoutuu hänen aikaisempi status muotoon: tahattomasti lapseton / olosuhdelapseton / aidallaistuja. Koska vela on määritelmän mukaisesti ikuisesti lapsivapaa, on mahdotonta, että vela saa lapsen. Lapsen voi saada lapseton, aidallaistuja tai vanhemmaksi haluava. Mutta ei vela.
Ei tarvitse odottaa 50-vuotiaaksi. Riittää ettei lapsia ole itsellä, oli ikä mikä hyvänsä.
Miten tätä voi olla niin vaikea käsittää. 🥱🙄
Toisin sanoen velan mieli voi muuttua! Ja vasta eletyn elämän jälkeen pystytään siis sanomaan, oliko henkilö vela vai ei!
Alkaa ihan vakavissaan huolestuttaa, oletteko oikeasti noin vajaaälyisiä. Vela ei hanki lapsia missään olosuhteissa, ja sen kyllä tietää. Jos hankkii lapsia, ei tietenkään ole vapaaehtoisesti lapseton.
Herranjumala, kuinka tyhmä olet! 😂
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman on vaikea ymmärtää rakkautta lapsia kohtaan. Kun kokemus puuttuu, niin ei vain pysty ymmärtämään.
Onko sinulla lemmikkiä? Jos, niin lisääkö se rakkautta elämässäsi?
Minulla ei ole koiraa, koska inhoan sitä miten ne haisee, kuolaa joka paikkaan ja levittää karvoja kaikkialle. Lisäksi en kestä yhtään sitä äänekästä räksytystä. En pystyisi rakastamaan sitä, koska vihaisin niin syvästi joka hetkeä jolloin jouduin kärsimään noista minulle vastenmielisistä lieveilmiöistä. Miksi siis hankkisin koiran? Ja mikäli et ymmärrä yhteyttä niin väännetään se rautalangasta, jos tunnen yhtä suurta vastenmielisyyttä lapsia kohtaan niin miksi hankkisin sellaisen? Miten ei-toivotun ihmisolion olemassaolo lisäisi rakkautta elämässäni?
Puhumattakaan siitä, millaista vahinkoa tällainen aiheuttaa sille lapselle. Siitä lähtee erittäin helposti niin pitkä traumakierre, että se saattaa pahimmillaan jatkua sukupolvelta toiselle. Itse en uskaltaisi laittaa tällaista lumipalloefektiä liikkeelle, joten olen ihan tietoisesti päättänyt pysyä lapsettomana - ja koirattomana. Minusta on hyötä maapallolle jollain muulla tavalla kuin ihmiskunnan jatkuvuuden ylläpitäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsellinen on ensin ollut lapseton.
Sherlock ilmoittautui. :D
No saatana. Mieti nyt vähän. En minäkään ensin halunnut lapsia. Sitten halusin. Ja sain. Sitten lapseni kuoli. Nyt olen vastentahtoisesti lapseton ja vapaa, vai olenko?
Vapaaehtoisesti lapseton (childfree) ei halua lapsia koskaan, eikä myöskään siksi saa niitä koskaan.
Se on eri asia kuin olla lapsettomana (childless) parikymppisenä, koska koulut pitää saada ensin alta pois.
Lapseton vs. lapsivapaa = kaksi eri käsitettä
Nämä on näitä jonkun keksimiä käsitteitä millä ei ole mitään m
Ei todellakaan ole rakettitiedettä. On vain perin sekavaa sölkötystä velalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta ettei kuolinvuoteella olla iloisia että olin vela. Päinvastoin, kadutaan ettei ole lapsenlapsia!. Lapset ja lapsenkapsrt käyvät saattohoidossa vanhempiensa luona. Se lohduttaa kuoleman lähestyessä.
Väärin. Se lohduttaa itsekästä ihmistä. Olen vapaaehtoisesti lapsettoman kaikista onnellisin siitä, että en joudu koskaan hautaamaan lapsiani, eivätkä lapseni joudu hautaamaan minua.
Tuollainen kuvaamasi itsekkyys kuoleman hetkellä kuulostaa minusta aivan sairaalta. Sillä hetkellä viimeistään luulisi kirkastuvan, että on itse aiheuttanut omille lapsilleen tulevat menetykset, sairaudet, kuoleman, pelkästään omasta itsekkäästä valinnasta tehdä lapsia täyttämään tyhjää elämää, tai muun aivopesun tai mielikuvituksettomuuden takia. Tai itsekeskeisestä halusta kokea
Siina onkin ajatus. Mita jos henkilo joka ei jata mitaan jatkaa matkaa minne lie taivaaseen/universiumiin ja lapsen saavat jaavat kummittelemaan, kun sidos maanpaalliseen elamaan on niin vahva
Olen jo vanhempi vela 59v ja monilla kavereilla ja työkavereilla on lapsenlapsia, osa hoitaa heitä innoissaan ja osa taas haluaa vihdoin elää lapsivapaana lomat ja viikonloput. Itse olen onnellinen ettei tarvitse tuotakaan vaihetta kokea enkä myöskään jaksaisi edes aikuisia lapsia kyläilemässä ja kontaktoimsssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä että jos haluaa vanhemmaksi, haluaa tehdä kaiken tuon. elää noin. Miksi siis irvit?
Mikä sinua siinä vanhemmuudessa noin hiertää? Miksi et usko, kun hän sanoo voivansa elää, kuten haluaa.
Sekoitat nyt kaksi eri asiaa.
Ymmärrän täysin että vanhempi haluaa tuota elämää ja on onnellinen siitä.
Mutta siitä ei ollutkaan kyse.
Vaan siitä, kun väitetään ettei lapset ole olleet mistään pois ja että elämä ei ole muuttunut mitenkään. Sehän on ilmiselvä valhe, ja siihen tuolla kommentilla viitattiin. Itsestäänkö lapset syntyy, syötetään, kasvatetaan, viedään kouluun, tentataan läksyt, maksetaan, kuljetetaan harrastuksiin, saa säästötilit jne? No ei tietenkään. Se on aina jostain pois. Ajasta (esim. puolison kanssa), rahasta, vaihtoehtoisista valinnanmahdollisuuksista yms.
Ellei sitten
Raha, raha, raha. Veloille tuntuu tuo rahan satsaaminen omaan ainutlaatuiseen vapauteen olevan prioriteetti yksi. Olen äiti enkä väitä, ettei elämä lapsien myötä olisi muuttunut. Se on muuttunut hurjasti. Vain ja ainoastaan positiivisuuteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien täytyy aina oikein mainostaa sitä lapsettomuuttaan? Kyllä siinä haisee tietynlainen epävarmuus ja tyytymättömyys sitä turhaa elämäänsä kohtaan.
Miksi vanhemmat mainostavat lapsiaan?
Koska:
a) lapset on tärkeitä heille.
b) lapset tekevät heidät onnelliseksi.
Samasta syystä vela puhuu velaudestaan (kohdat a ja b)
Kummatkin ovat ok valintoja. Valitettavasti tuntuu että sinä hyväksyt vain toisen niistä.
Sinun vanhempiesi olisi pitänyt valita lapsettomuus.
Jos kenen tahansa potentiaalinen vanhempi valitsee lapsettomuuden, ei tämä syntymätön siitä mitään kärsi, että jää syntymättä.
Sen sijaan jos kenen tahansa potentiaalinen vanhempi valitsee hankkia lapsen, on kutakuinkin taattua, että syntyvä tulee kärsimään elämänsä mitalta kaikenlaisista erilaisista kivuista, surusta, menetyksistä, onnettomuuksista, sairauksista, peloista, lopulta kuolemasta. Mitä nyt kenellekin osuu kohdalle. Aika sattumanvaraista se näyttää olevan.
Ja kaikki vältettävissä vain sillä, että jättää tekemättä itsekkään päätöksen lisääntyä.
Kuitenkin tänne synnytään ilman minkäänlaista suostumusta asiaan, vanhempien itsekeskeisistä syistä, joten se, jota kuvittelet heitoillasi jotenkin loukkaavan, ei ole itse voinut syntymiseensä vaikuttaa. Mutta voi vaikuttaa siihen, ettei ITSE jatka sitä itsekkyyden noidankehää.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vähän tämmöinen vanhanaikainen niin jo seurustelun alussa sanoin haluavani lapsia sitten joskus. Tyttöystävä oli heti samassa hengessä mukana niin pitihän siitä vaimo tehdä heh.
Olette olleet aivopestyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta joku on ilmeisesti kertonut jonkun miehen jättäneen velanaisen?
No, niin ei käynyt minulle. Olen puolitoista kuukautta vaille 60-vuotias, mies on 62-vuotias. Olemme olleet yhdessä 36 vuotta, joista 33 naimisissa. Heti suhteemme aluksi ilmoitin, että minä en sitten lapsia tee, jos niitä haluat, voit ihan hyvin lähteä käpöttelemään nyt heti. Ei lähtenyt, on pysynyt. Aina silloin tällöin huokaisee, miten mukavaa on kun ei ole lapsia tai lastenlapsia, mies tykkää yhtä paljon hiljaisuudesta kuin minäkin. Ei ole ollut ongelmia uhmaiästä, ei teininuoren haistatteluista eikä poliisi ole tuonut kotiin huumeista tokkurassa olevaa yhteiskunnan nuorta toivoa. Eikä ole tarvinnut myöskään pelätä huumepsykoosissa riehuvaa lasta - yläasteen aikainen kaverini menetti sell
Kuulostaa vakavalta masennukselta :( Silloin kaikki tuntuu ilottomalta, kamalalta ja kärsimykseltä, ja silloin onkin parasta olla lapseton.
Tsemppiä masentuneille <3
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka lapsettomat alkavat selittää jotain kakkavaippojen vaihtamisesta :D
Ettehän te tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN. Meillä on lasten kanssa nukuttu aina oikein mainiosti ja vaipanvaihtoon menee noin 5 minuuttia. On kyllä kamalaa tämä elämä! :)
Toiset tykkää paskanhajusta! 😂
Femcellit. Jos et ole naimisissa ja ole lapsia olet naislapsi/naisvauva. Naislapset viettää paljon aikaa tinderissä prinsessaharhoissaan
Kuuntelen paljon englanninkielisiä podcasteja mm. John Delony Show. Ihmiset kertovat niissä omista ongelmistaan ja etsivät ratkaisua psykologilta. 99% ihmisten ongelmista juontaa juurensa heidän lapsuuteensa ja miten heitä on kohdeltu lapsia omien vanhempien toimesta. Nyt niitä samoja ongelmia löytyy omasta parisuhteesta, omalta työpaikalta, omien lasten kanssa, oman puolison kanssa, oman taloustilanteen kanssa jne. Osa kamppailee lapsuuden aiheuttamien haavojen kanssa vielä vanhuksenakin.
Eli ihan hyvä miettiä vakavasti näitä lisääntymisasioita siltä kannalta, että olenko minä pätevä ja sopiva niinkin vakavaan ammattiin kuin vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Näihin lapsettomiin on kyllä selvästi uponnut kaikki pelottelu lapsiarjesta. Itsekin ennen lapsia pelkäsin vaikka mitä, mutta mikään ei pitänyt paikkaansa. Hyvin on nukuttu ja lapset ovat harvoin sairaita. On tämä kyllä ihme juttu, että niinkin tavallinen asia kuin lisääntyminen nähdään niin pelottavana asiana.
Ei kyse ole siitä, vaan lapsiperhe-elämä ei vain houkuttele millään tavalla. En kerta kaikkiaan pidä lapsista enkä mistään niihin liittyvästä.
En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa olisin ajatellut, että lapsi tekisi tästä parempaa.
"Puhumattakaan siitä, millaista vahinkoa tällainen aiheuttaa sille lapselle. Siitä lähtee erittäin helposti niin pitkä traumakierre, että se saattaa pahimmillaan jatkua sukupolvelta toiselle. Itse en uskaltaisi laittaa tällaista lumipalloefektiä liikkeelle, joten olen ihan tietoisesti päättänyt pysyä lapsettomana - ja koirattomana. Minusta on hyötä maapallolle jollain muulla tavalla kuin ihmiskunnan jatkuvuuden ylläpitäjänä."
Olet äärimmäisen viisas kun tiedostat, että lapsi tai koira ei olisi sinulle viisas "valinta"!
Mutta oletko vilpittömästi sitä mieltä, että kaikki ihmiset ajattelevat ja kokevat kuin sinä? Juttu lähti siitä, miten velan on usein vaikea ymmärtää vanhemman rakkautta lapseen. Siis kyse ei ole sinusta tai velojen rakkauden puutteesta, vaan sen lapsia haluavan ihmisen rakkaudesta lapsiin. Miksi se on vaikea ymmärtää tai myöntää?
Vai olenko ymmärtänyt väärin? Pahoittelut jos en vain tajunnut, ja sinä oikeasti tajuatkin että ihmiset kokevat eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt kun lapset on nuoria aikuisia niin on taas vapautta liikaakin. Välillä pitää oikein miettiä, et mitä sitä tekisi ajalla :D Itse olen kyllä harrastanut sekä punttisalia että kuoroa heti kun vauvat söi kiinteitä eli n. 6kk ->. Ei ollut hankala juttu miehelle, olla lastensa kanssa tunti pari, täysin normaalia."
Muista kuitenkin, että virallisen velatotuuden mukaan sinä et kuitenkaan ole Koskaan Enää Vapaa, vaan elämäsi on hautaan saakka täynnä lasten aiheuttamia huolia. :D Oikeastaan se oma aikasikin on harhaa ja vaihetta, sen vela tietää. Olet vuosikymmenien väsyttämä kehäraakki, joka ei koskaan palaudu. :D :D
Virallinen velatotuus: jos on lapsia, ei ole Koskaan Enää Vapaa. Ja jatkoa, ettäs tiedät: oma aikasikin on vain harhaa ja valetta! Tämä tekstihän on kuin jostain woodoo-hommasta, ellei olisi niin koominen. -----minulla on lapsia, mutta ensimmäistä kertaa kuulen, että lapsellisen oma aika on vain harhaa, valetta. Minä koen olevani ihan elossa ja rehellisesti olemassa, vaikka vietän "omaa aikaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin harkita. Jos haluut alkaa pissiin housuun alle 3kymppisenä, lapsenteko nuorellaiällä suositus. Nää on juttuja, joista ei puhuta tai kuitataan kylläse siitä ja hanki tenoja. Synnytyksestä jää aina vaurioita jotka pitää naisen vaan sietää, esim.kaikenlaisen hyppelyliikunnan, juoksun, aivastelun voit unohtaa. Ei palaudu kymmenen vuodenjälkeenkään ne vauriot
Tämä. Yksi ystäväni iloitsi ettei hänelle jäänyt mitään vaivoja synnytyksistä (2), niin helppoja olivat ja ennalleen palautui kaikki. Parin vuoden päästä selvisi ettei hän voi hyppiä enää trampoliinilla kusematta housuun.
Jäin miettimään että mikä sitten on sitä huonoa palautumista..
No mulla on 4 lasta, 20-13 vuotiaita, ja voin edelleen, 46 vuotiaana hyppiä trampoliinilla ilman lirahteluja.
No vain väljävattu synnyttäjä kääntäisi tuonkin terveyskeskustelun p illulla keulimiseksi! Taitaa olla arka paikka, pun intended! 😂
No, kyllähän miehet toisaalta tietää. Yksi isukki melkein itki, että oli unohtanut miten ihanalta oikea nainen tuntuu, kun sai pitkästä aikaa synnyttämätöntå.
En tosiaan toivo, että tuota synnytysvaurioihin liittyvää vaikenemisen kulttuuria jatketaan, ja naiset vammautuvat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin lapsettomiin on kyllä selvästi uponnut kaikki pelottelu lapsiarjesta. Itsekin ennen lapsia pelkäsin vaikka mitä, mutta mikään ei pitänyt paikkaansa. Hyvin on nukuttu ja lapset ovat harvoin sairaita. On tämä kyllä ihme juttu, että niinkin tavallinen asia kuin lisääntyminen nähdään niin pelottavana asiana.
Ei kyse ole siitä, vaan lapsiperhe-elämä ei vain houkuttele millään tavalla. En kerta kaikkiaan pidä lapsista enkä mistään niihin liittyvästä.
En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa olisin ajatellut, että lapsi tekisi tästä parempaa.
Ymmärrän kun kerrot, että et pidä lapsista tai mistään niihin liittyvästä.
Kommentoin siis vain tuota lausettasi, että olisit ajatellut, että lapsi tekisi tästä parempaa.
En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta arvelen, että yleisin syy lasten hankintaan on vauvakuume. Se vain on sellainen "tarve" mikä kalvaa sisuksia. Että haluaa lapsen. Puhdasta biologiaa siis.
Eihän sitä tiedä, millä tavoin lapsi tekee kaikesta parempaa, kun siitä ei ole kokemusta.
Luulen siis, että on vain joko halu saada lapsi (kuten moni sanoo aina halunneensa lapsia) tai sitten tosiaan ihan sellainen fyysinen halu tai tarve.
Onneksi kenenkään ei nykypäivänä tarvitse hankkia lapsia, ellei niitä halua. Suomessa ei myöskään ole sellaista sosiaalista tai kulttuurillista pakkoa, perheen perustamiseen, kuten monissa vanhoillisemmissa maissa nykyäänkin on. Toki vela voi kokea, että jonkinlainen oletus on, mutta oikeasti lapsettomuus on nykyään todella yleistä, ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velojen verorahoja ei ole millään tavalla korvamerkitty lapsiperheille.
Verot kerätään menoja varten.
Menoja on korvamerkitty vain lapsiperheille, mutta yhtään menoa ei ole korvamerkitty vain veloille.
Etkö näe tässä ristiriitaa tasa-arvon kannalta että ihmisiä erotellaan lapsiluvun perusteella?
Kaikki ymmärtää että syrjintä on väärin seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin yms perusteella mutta miksi syrjintä on ok, jos on lapseton?
Selittäkää järjellä.
Vela saa käyttää kaikki rahansa ja tarmonsa vain itseensä. Kun taas samantuloinen lapsellinen kasvattaa ja tietysti elättää uutta ihmistä, siksi esim.lapsilisä. Mikä olisi se Vela-tuki?
Eduskuntaan vaan aloite lapsettoman elämäntapa-korvauksesta. Vela-korvaus hakuun! Olis siinä hallituksella naurussa pitelemistä, muullakin kuin nykyisellä.
? Olisiko sinusta parempi, että ihmisellä on lapsia vaikka ei niitä halua? Tai koira, vaikkei sellaisesta jaksa huolehtia?
En nyt ihan tajunnut, miksi omien toiveidensa miettiminen lasten tai kotieläinten kohdalla olisi erityisen itsekästä. Päinvastoin, se on vastuullista. Aivan kuten velakin on vastuullinen, jos sanoo, että "Minulla ei ole lapsia, koska en halunnut lapsia". Haukutko heitäkin minäminä- ja koska minä halusin -ihmisiksi?