Välinpitämättömyys vihaa pahempi?
Joidenkin mielestä välinpitämättömyys on vihaa pahempi, koska viha on lähempänä ralkautta.
Tehdäänpäs ajatuskoe,.
Henkilö 1 suhtautuu välinpitämättömästi koiriin. Hän antaa niiden elää ottamatta koiriin mitään kontaktia.
Henkilö 2 suhtautuu vihamielisesti koiriin. Hän myrkyttää koiria ja ajaa tarkoituksella niiden yli.
Kumpi on lähempänä "rakkaudellista" suhtautumista koiriin? Vastaus on itsestäänselvä.
Mutta mikä onkaan alkuperäisen mysteerion takana? Uskovaiset, tietenkin. Kas kun uskovaisten jumala ilmentää rakkauttaan vihaamalla.
Jahve, tuo äärinarsistinen kaikkipystyvä olio, epäonnistui oman kuvansa luomisessa, syyllisti virheestään luomustaan ja yritti lopulta hävittää sen muutamaan otteeseen siinäkään onnistumatta. Lopulta jumala siitätti itselleen pojan ja uhrautti sen jotta ihmiset saisivat synrymävikansa anteeksi.
On ymmärrettävää että tällaiseen uskovat pitävät vihaa välinpitämättömyyttä parempana.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Viha on tunne, kuten rakkauskin. Ne on siinä mielessä lähempänä toisiaan. Kohde liikuttaa sinua jollain tapaa, jos vihaat sitä. Siinä ON silloin potentiaali myös rakkaudelle. Tyhjästä taas ei voi nyhjästä.
Jos pitäisi valita, valitsitko itseesi kohdistuvan vihan vai välinpitämäryömyyden? Jos vastaat vihan, et tiedä mistä puhut.
Koko maailma toimii tuolla välinpitämättömyyden periaatteella. Se on kaikkien luonnollisten symbioosien edellytys. Rakkaus ja viha ovat taas aktiivista vuorovaikutusta, joka ei ole kovin luonnollista. Jos ajattelet vaikka omenapuuta nin se tekee työnsä ja tuottaa hedelmänsä nimenomaan niin, että on suurimman osan vuodesta ihan rauhassa. Pieni lannoite ja ehkä leikkuu, muuten ei liity mitenkään mihinkään.
Miksi ihmiset ovat niin addiktoituneita toistensa räpläämiseen ja huomion kohteena olemiseen? Miksette vaan toimi? Niinkuin se omenapuu?
Vierailija kirjoitti:
Viha on tunne, kuten rakkauskin. Ne on siinä mielessä lähempänä toisiaan. Kohde liikuttaa sinua jollain tapaa, jos vihaat sitä. Siinä ON silloin potentiaali myös rakkaudelle. Tyhjästä taas ei voi nyhjästä.
Mitä helvettiä. Totta kai neutraalius ja rauha (välinpitämättömyys) on lähempänä rakkautta, kuin viha. Se on niiden puolivälissä. Rakkaus vetää puoleensa ja viha ttyöntää luotaan, rakkaus ravitsee ja viha tuhoaa. Väliin jää neutraalius, ph 7.
Olen lapsesta asti ihmetellyt samaa kuin ap. Millä IHMEEN PERUSTEELLA viha muka olisi parempi kuin välinpitämättömyys?
Vierailija kirjoitti:
Viha on tunne, kuten rakkauskin. Ne on siinä mielessä lähempänä toisiaan. Kohde liikuttaa sinua jollain tapaa, jos vihaat sitä. Siinä ON silloin potentiaali myös rakkaudelle. Tyhjästä taas ei voi nyhjästä.
En usko tuohon ollenkaan. Mietipä nyt vaikka, että sinä vihaisit tuttavaa A, ja tuttavaan B suhtautuisit välinpitämättömästi. Kumman kanssa todennäköisemmin ryhtyisit parisuhteeseen? Kyllä minä sanon, että se on tuttava B, johon suhtaudut välinpitämättömästi, sillä välinpitämättömyys muuttuu rakkaudeksi todennäköisemmin kuin viha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on tunne, kuten rakkauskin. Ne on siinä mielessä lähempänä toisiaan. Kohde liikuttaa sinua jollain tapaa, jos vihaat sitä. Siinä ON silloin potentiaali myös rakkaudelle. Tyhjästä taas ei voi nyhjästä.
Mitä helvettiä. Totta kai neutraalius ja rauha (välinpitämättömyys) on lähempänä rakkautta, kuin viha. Se on niiden puolivälissä. Rakkaus vetää puoleensa ja viha ttyöntää luotaan, rakkaus ravitsee ja viha tuhoaa. Väliin jää neutraalius, ph 7.
TÄMÄ! Vai oikeastiko te "välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha"-hokijat olisitte mieluummin ihmisten vihaamia julkipedofiilejä kuin satunnaisia kaduntallaajia joihin ihmiset suhtautuvat välinpitämättömästi?
Välinpitämättömyys on parempi vaihto ehto, sillekin joka tuntee vihaa.
Vihasta ei kyllä synny mitään rakkautta, se on vaan utopista harhaa.
Viha on tunne, samoin kuin rakkaus, ne ovat vaan ääripäitä.
Molemmat ovat sallittuja, on myös sallittua opetella käsittelemään niitä tunteita.
Välinpitämätöntä ei vaan liikuta esimerkissäsi oleva koira, tuskin edes sen vertaa, että auttaisi sitä koiraa pois pulasta. Tai voi auttaa pulasta pois, mutta ei sitä kiinnosta autettavan tilanne yhtään, ns. Kylmää apua.
Mutta välinpitämätön ei myöskään nosta nyrkkiä lyödäkseen, kuin viha. Viha jättää myös kokonaan auttamatta, ja nauttii toisen ahdingosta.
Unohtu vielä, vihan pystyy kätkemään välittämiseen ja rakkauteen, mutta välittämättömyyttä ei.
Vierailija kirjoitti:
Koko maailma toimii tuolla välinpitämättömyyden periaatteella. Se on kaikkien luonnollisten symbioosien edellytys. Rakkaus ja viha ovat taas aktiivista vuorovaikutusta, joka ei ole kovin luonnollista. Jos ajattelet vaikka omenapuuta nin se tekee työnsä ja tuottaa hedelmänsä nimenomaan niin, että on suurimman osan vuodesta ihan rauhassa. Pieni lannoite ja ehkä leikkuu, muuten ei liity mitenkään mihinkään.
Miksi ihmiset ovat niin addiktoituneita toistensa räpläämiseen ja huomion kohteena olemiseen? Miksette vaan toimi? Niinkuin se omenapuu?
Suurin ongelma on juuri tekemisen kultuuri. Asioita tehdään. Juoppo nähdään juoppona joka juopuu. Tupakoiva on tupakoiva vaikkei sinä hetkenä polttaisi ainuttakaan. Hän on siilti leimallisesti tupakoiva. Työtön on usein työtön, vaikka oikeasti on pätkätyöläinen.
Työssäkäyvä on työssäkävä, vaikka on iltapäivä ja ei ole töissä vaan vapaalla.
Asioita suoritetaan raivon vallassa itseään pakottaen ja ihannoidaan tätä. Lenkille pitää mennä aikataulutettuna ja "itsestä kiinni" asenteella. Maapallo on saastunut tällä reseptillä melkoisesti ja ihmisten tuottavuus ei ole sinällään kasvanut tai tuotosten laatu mihinkään.
Jos et tee mitään ja yrität olla tekemättä mitään, niin voisi luulla ettei tapahdu mitään, mutta oleellisin tapahtuu aina taustalla. Elämänsekundaattori hakkaa. Tik tak tik tak.
Varmin tapa on tehdä välttämättömin on vältellä kaikkea tekemistä. Kun rapsutit nenääsi, niin teit sen minkä kykenit.
Raamatusta tulee myös perustuloa vastustava aate. Kovalla työllä sinun on leipäsi ansaitseva.
Odotetaan myös koneellistumisen aikakautena tätä. Ja kaikki tietää mitä se tarkoittaa jos töitä ei ole ja perustulolle ei löydy ahneuden vuoksi halukkaita maksajia.
Väestö pienenee, aktivoidaan vähän sotia väestön pienentämiseksi ja tauteja levitetään, koska maksajia ei löydy. Rahaa kyllä olisi, mutta halua ei löydy elättämään suuria ihmisjoukkoja, jotka haluaisivat annoksen ruskeaa jauhenlihakastiketta ja spagettia.
Ei ole. Kyllä kristitytkin tietävät että tyhjyys on feministiä parempi. Feminismi edustaa vihaa, ja on kaikista pahin olento maan päällä. Pahempi kuim Hitler.
Viha on tunne, kuten rakkauskin. Ne on siinä mielessä lähempänä toisiaan. Kohde liikuttaa sinua jollain tapaa, jos vihaat sitä. Siinä ON silloin potentiaali myös rakkaudelle. Tyhjästä taas ei voi nyhjästä.