IS: Näin vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat elämäänsä: Voi luojan kiitos
Väitöskirjan mukaan muut suostuttelevat vapaaehtoisesti lapsetonta muuttamaan näkemystään. Hänet myös kyseenalaistetaan, mikä saa vaikenemaan tai kehittämään oman tilannekohtaisen puhumisen strategian.
Välillä mä tuon sitä omaa lapsettomuutta esiin. Jos ei jaksa vaivautua mihinkään väittelyihin, niin sitten on vaan hiljaa, mutta kyllä se lapsellisuus ja lapsettomuus päivittäin vähän nousee esille. Milloin joku on saanut just esikoisensa ja milloin joku on tullut toista kertaa raskaaksi. Onhan se ajankohtainen aihe mun ikäluokan kanssa.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009261066.html
Ajatella jos tuo olisi toisinpäin että vanhemmat joutuisi miettimään uskaltaako kertoa uuden lapsen syntymästä kellekään. Ei olisi reilua kellekään. Miksi ei annettaisi ihmisten vain olla sitä mitä on, olipa kyseessä vela tai ei.
Kommentit (571)
Ette tiedäkään miten hauskaa on ajella vintage-avoautolla lasten ja myöhemmin lapsenlasten kanssa, jutella mukavia, nauraa, käydä syömässä mutkateiden mielenkiintoisissa pikku ruokapaikoissa ja tutustua ihaniin maisemiin ja pittoreskeihin kyliin. Talvella voi yhdessä rempata kulkupeliä ja suunnitella seuraavan vuoden retkiä. Ja mikä makeampaa kuin kuskailla uutta rippilasta tai ylioppilasta avoautolla ympäriinsä.
Rakkaat perheenjäsenet maustaa ihan kaikkea elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelette , että velat maksavat enemmän veroja tai yleensä käyvät töissä ?
Ei ainakaan se, joka käytti pyykkitupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velojen verorahoja ei ole millään tavalla korvamerkitty lapsiperheille.
Verot kerätään menoja varten.
Menoja on korvamerkitty vain lapsiperheille, mutta yhtään menoa ei ole korvamerkitty vain veloille.
Etkö näe tässä ristiriitaa tasa-arvon kannalta että ihmisiä erotellaan lapsiluvun perusteella?
Kaikki ymmärtää että syrjintä on väärin seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin yms perusteella mutta miksi syrjintä on ok, jos on lapseton?
Selittäkää järjellä.
Vela saa käyttää kaikki rahansa ja tarmonsa vain itseensä. Kun taas samantuloinen lapsellinen kasvattaa ja tietysti elättää uutta ihmistä, siksi esim.lapsilisä. Mikä olisi se Vela-tuki?
Jokainen vastatkoon omista elämänvalinnoistaan sitten myös eläkeiässä, eikä vaatiko muiden lapsia hoitamaan itseään ja maksamaan sen elämäntapavelan eläkkeitä.
Toisaalta miksipä sitten nimetään yhtään mitään millään tavalla ja yritetään ymmärtää sävyeroja tyyliin mikä ja kuka on vela ja mikä ja kuka ei.
Voidaan samalla sopia, että kaikki koirat ovat koiria ja rotuerottelut voidaan unohtaa, koska nehän ovat kaikki koiria. Turhaa puhua mistään spanielista ja saksanpaimenkoirasta, kun ne on koiria.
Samoin ruoka voidaan nimetä ihan vaan ruoaksi. Mitä sitä turhaan erottelemaan, että onko tämä keitto nyt kalakeittoa vai hernekeittoa, kun se on keittoa.
Tahattomasti lapsettomat ja tietoisesti lapsettomat voivat olla tästä lähtien ihan vaan lapsettomia, koska kummallakaan ei ole lapsia. Mitä sitä sävyeroja tuossa miettimään, ihan turhaa jankkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisiä kiinnostaa muiden elämä niin paljon?
Esim minulla on lapsia, koska halusin lapsia. Minulla on myös koira, koska halusin koiran. Kaveripiiriin kuuluu ihmisiä, joilla ei ole lapsia eikä välttämättä lemmikkejäkään. Vaikuttaa ihan ok elämältä sekin. Itse vietin lapsetonta ja lemmikitöntä elämää ennen lapsien ja lemmikkien hankkimista. Se oli omaan makuuni todella tylsää, mutta ymmärrän jos jotkut haluaa elää niin.
Minulla on lapsia, koska halusin lapsia. Minulla on myös koira, koska halusin koiran.
No, ainakaan et piilottele sitä että olet minä-minä-ihminen ja kOsKa MiNä HalUsiN 🙄Ja käsität varmaan, että jos et keksi muuta sisältöä elämääsi, vaan sinun on jopa tehtävä uusia ihmisiä seuraksesi ja ajankuluksesi, on kyse pelkästään sinun mielikuvituksen puutteesta.
En käsitä alkuunkaan. Ettäkö oltaisiin miehen kanssa pyöritelty peukaloita ja päätetty, että kuule, tehdääs uusi ihminen seuraksemme ja ajankuluksemme?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta joku on ilmeisesti kertonut jonkun miehen jättäneen velanaisen?
No, niin ei käynyt minulle. Olen puolitoista kuukautta vaille 60-vuotias, mies on 62-vuotias. Olemme olleet yhdessä 36 vuotta, joista 33 naimisissa. Heti suhteemme aluksi ilmoitin, että minä en sitten lapsia tee, jos niitä haluat, voit ihan hyvin lähteä käpöttelemään nyt heti. Ei lähtenyt, on pysynyt. Aina silloin tällöin huokaisee, miten mukavaa on kun ei ole lapsia tai lastenlapsia, mies tykkää yhtä paljon hiljaisuudesta kuin minäkin. Ei ole ollut ongelmia uhmaiästä, ei teininuoren haistatteluista eikä poliisi ole tuonut kotiin huumeista tokkurassa olevaa yhteiskunnan nuorta toivoa. Eikä ole tarvinnut myöskään pelätä huumepsykoosissa riehuvaa lasta - yläasteen aikainen kaverini menetti sellaisessa päänsä ja henkikin lähti.
Syytä ollakin huolissaan niistä lapsistaan: sinähän olet alku ja juuri heidän jokaiselle surulle ja murheelle. Jos et olisi itsekkyyttäsi heitä tehnyt, eivät olisi koskaan kärsineet mistään, eivätkä mistään jääneet paitsi. (Koska jäädäkseen jostain paitsi, täytyy ensin olla olemassa.)
Syytä ollakin huolissaan niistä lapsistaan: sinähän olet alku ja juuri heidän jokaiselle surulle ja murheelle. Jos et olisi itsekkyyttäsi heitä tehnyt, eivät olisi koskaan kärsineet mistään, eivätkä mistään jääneet paitsi. (Koska jäädäkseen jostain paitsi, täytyy ensin olla olemassa.)
Tällaisten kommenttien kohdalla minä aina mietin, onko kirjoittaja itse onneton elämässään ja kokee sen olevan silkkaa kärsimystä.
Näitä vastaavia kommentteja tällä palstalla on paljon. Eli ettei halua synnyttää tänne ketään kärsimään.
Silloin tulee mieleen, että kirjoittaja kirjoittaa omasta mielenmaisemastaan.
Se on surullista, sillä itse koen, että elämä on lahja. Hieno seikkailu, josta ei halua jäädä paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan "hehkuta elämäni" vaan ihan vaan elän. Välillä on suruja, enimmäkseen kuitenkin iloja ja nautin siitä millaiseksi omani on muodostunut. En ole onnellinen erityisesti siksi että olen lapseton, vaan siksi että olen ylipäätään tehnyt sellaiset valinnat elämässäni jotka ovat olleet minulle ne oikeat ja se on kyllä huomattavasti laajempi kokonaisuus kun tämä yksi yksittäinen valinta. Ei minun onnellisuuteni rakennu valitsemani lapsettomuuteni ympärille vaan sen kokonaisuuden mitä elämäni on.
Se juuri näiden äitien tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Että vaikka heillä elämä supistuu pyörimään ainoastaan sen oman jälkikasvun ympärillä, niin lapsettoman henkilön elämään silti mahtuu todella paljon muutakin kuin se lapsettomuuspäätös.
Älä nyt viitsi. Miten päättelet, e
Kyllä, tuo edellinen kommentoija, joka väitti äitien elämän pyörivän lastensa ympärillä, puhui täyttä potaskaa!
Kaikki tietää, että äitien elämä pyörii kännykän ympärillä. Ja oman navan.
Mun mielestä on täysin turha miettiä noin huolella, miten lasten takia olisi niin hirveän paljon aikaa ja rahaa pois muusta. Lasten kanssa kun saa niin paljon lisää, kun ottaa heidät elämään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velojen verorahoja ei ole millään tavalla korvamerkitty lapsiperheille.
Verot kerätään menoja varten.
Menoja on korvamerkitty vain lapsiperheille, mutta yhtään menoa ei ole korvamerkitty vain veloille.
Etkö näe tässä ristiriitaa tasa-arvon kannalta että ihmisiä erotellaan lapsiluvun perusteella?
Kaikki ymmärtää että syrjintä on väärin seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin yms perusteella mutta miksi syrjintä on ok, jos on lapseton?
Selittäkää järjellä.
Vela saa käyttää kaikki rahansa ja tarmonsa vain itseensä. Kun taas samantuloinen lapsellinen kasvattaa ja tietysti elättää uutta ihmistä, siksi esim.lapsilisä. Mikä olisi se Vela-t
Eli vanhemmat hankkivat lapsia, jotta lasten tehtävä aikuisena on hoitaa vanhuksiksi muuttuneita vanhempiaan? Okei, selvä juttu! Älkää päästäkö lapsianne muuttamaan kauhean kauas teistä, että ehtivät keski-ikäisinä hoitaa teitä ja jos eivät hoida, niin huolehtikaa nyt siitä, etteivät ne teidät lapset päädy työttömiksi, vammaudu, sairastu tai pahimmillaan kuole, että ovat maksamassa niitä veroja teidän vanhuusvuosien hoitoon.
Tahattomasti lapsettomat varmaan viedään saunan taakse?
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti lapsettomat ja tietoisesti lapsettomat voivat olla tästä lähtien ihan vaan lapsettomia, koska kummallakaan ei ole lapsia. Mitä sitä sävyeroja tuossa miettimään, ihan turhaa jankkausta.
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta ettei kuolinvuoteella olla iloisia että olin vela. Päinvastoin, kadutaan ettei ole lapsenlapsia!. Lapset ja lapsenkapsrt käyvät saattohoidossa vanhempiensa luona. Se lohduttaa kuoleman lähestyessä.
Väärin. Se lohduttaa itsekästä ihmistä. Olen vapaaehtoisesti lapsettoman kaikista onnellisin siitä, että en joudu koskaan hautaamaan lapsiani, eivätkä lapseni joudu hautaamaan minua.
Tuollainen kuvaamasi itsekkyys kuoleman hetkellä kuulostaa minusta aivan sairaalta. Sillä hetkellä viimeistään luulisi kirkastuvan, että on itse aiheuttanut omille lapsilleen tulevat menetykset, sairaudet, kuoleman, pelkästään omasta itsekkäästä valinnasta tehdä lapsia täyttämään tyhjää elämää, tai muun aivopesun tai mielikuvituksettomuuden takia. Tai itsekeskeisestä halusta kokea
Tällainen kylmä, surullinen, kamala ja toivotan tapa ajatella elämää on ihan vierasta. Jos näin ajattelisin, en itsekään varmastikaan haluaisi lapsia.
Mutta oma elämäni on lämmintä, onnellista, ihanaa ja toivoa täynnä, ja omilla lapsillanikin on ihan mukava elämä. Siitä huolimatta että sairauttakin on. Kauheinta tietenkin olisi joutua hautaamaan oma lapsi, mutta omien vanhempien hautaaminen on täysin normaalia. Miksi ajatus siitä on niin kamala sinusta?
Synnytään, eletään ja kuollaan, ja parhaimmillaan ollaan aika paljon onnellisia ja iloisia siinä välissä :)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta miksipä sitten nimetään yhtään mitään millään tavalla ja yritetään ymmärtää sävyeroja tyyliin mikä ja kuka on vela ja mikä ja kuka ei.
Voidaan samalla sopia, että kaikki koirat ovat koiria ja rotuerottelut voidaan unohtaa, koska nehän ovat kaikki koiria. Turhaa puhua mistään spanielista ja saksanpaimenkoirasta, kun ne on koiria.
Samoin ruoka voidaan nimetä ihan vaan ruoaksi. Mitä sitä turhaan erottelemaan, että onko tämä keitto nyt kalakeittoa vai hernekeittoa, kun se on keittoa.
Tahattomasti lapsettomat ja tietoisesti lapsettomat voivat olla tästä lähtien ihan vaan lapsettomia, koska kummallakaan ei ole lapsia. Mitä sitä sävyeroja tuossa miettimään, ihan turhaa jankkausta.
Voidaan myös puhua ihan vain perheistä eikä uusioperheistä tai tavallisista perheistä, kun tuossakaan ei ole mitään eroa. Ovat perheitä.
Sairaudet kaikki vaan samaan listaan ilman sävyeroja, siinä se syöpä on sairaus missä heinänuhakin.
Autotkin vaan samaan malliin ja muottiin, autoja kun ovat :) Ihan turhaa höpötystä jotkut korimallit ja merkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin tuon anoppi kommentin eritavoin. Eli että anoppi vain harmitteli itseään, olisi halunnut mummoksi. Mutta että hän hyväksyi lastensa valinnat.
Mummoksi kenelle?
Hän voi tulla mummoksi vain lapsensa lapsille.
Ei ole muita osapuolia. Ei ole mielikuvituslapsia joille voisi olla mummo.
Hän siis harmittelee lapsensa päätöstä olla vela. Hän ei selvästikään hyväksy lasten velapäätöstä.
Höpsis. Moni äiti miettii, millaista on sitten joskus olla mummo. Minä ainakin olen miettinyt, ihan katsoessani omaa äitiäni ja hänen intoa ja onnea lastenlastensa kanssa. Olisi hienoa saada itsekin lapsenlapsia sitten aikanaan. Se on selvästi erilaista, kuin omien lasten kanssa.
Mutta se ei tarkoita, ettenkö hyväksyisi lasteni päätöstä, jos he eivät lapsia halua tai jos he eivät niitä muista syistä saa.
Nehän ovat kaksi ihan eriasiaa. Kyllä se haave nimenomaan on mielikuvitusta, ja toive. Silti se ei tarkoita, etteikö hyväksyisi lapsensa valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii tiettyä luonteenheikkoutta porsia jonkun epäilyttävän jannun limaliemien saastuttamana. Itse naatiskelen elämästä, vapaudesta ilman räkäisiä, oksentavia mukuloita. Taitaa mammoja kateus vaivata.
Kukaan ei ole kateellinen sinun merkityksettömästä ja epäonnistuneesta elämästä jotka selität itsellesi ikään kuin "valinnaksi" :D
Menehän emakko porsimaan, röh-röh
Velan kielenkäyttö tuntuu stoppaavan tyystin navetan tiimoille.
Elän varmaan jotain velan painajaista. Kotona kolme lasta ja töissä 500 teiniä joka päivä. Koen olevani onnellinen, vaikkei vela sitä voisi uskoakaan. Se ei oikeastaan haittaa minua, koska en hirveästi välitä mielipiteistänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera vela poistatti kommentin. Puhui mitrn perheellisiä haittaa kun ei pääse kakkavaippojen vaihtamisen takia keikoille.
Totesin vaan, osa ihmisistä kasvaa yli siitä siideripissis-ajasta. Toiset ei.
Oli ilmeisesti liian osuva kommentti kun piti poistattaa.
Tuollahan se sinun aivopierukommenttisi edelleen näkyy.
Kaikki eivät ole siideripissiksiä kuten sinä. Surullista jos ei keksi elämällään muuta tekemistä kuin pissistouhut tai vauvojen pullauttelu.
Miten minä olen siideripissis jos en keikoilla käy enkä sitä harmittele? Eihän tossa kommentissasi ole mitään järkeä. Eli nyt olen pissis ja äiti molempia? Koita jo päättää.
Minä olen 11v. tytön äiti eikä ole kiinnostanut
Haloo! Vela ei pysty saamaan lapsia. Hän kieltäytyy ajattelemastakaan oman lapsen saamista. Vela on syntymästään hamaan tappiin lapseton, kyvytön siis lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vapaaehtoisesti kissaton. Kaikki kyselee jatkuvasti miksi mulla ei ole kissaa. Ärsyttävää.
Ihan varmasti ärsyttäisi muakin jos siitä joku jankuttaisi jatkuvasti miten kissallisuus antaa elämälle tarkoituksen ja kissattomat eivät voi koskaan tuntea oikeaa rakkautta koska muiden kissat ei ole samoja kuin oma kissa!
Sulleko oikeasti tullaan töissä ja kaveripiirissä ja sukujuhlissa jankuttamaan noin? Jatkuvasti, vuodesta toiseen?
Ihan en usko, tai jo on törpöt ihmiset ympärillä. Nettijankutiksia ei kannata päästää ihon alle, samaa sontaa jankuttavat velatkin, eri sanoin vain.
Olen eri, mutta me velathan ihan vaan huvikseen keksitään satuja siitä, että meitä painostetaan hankkimaan lapsia. Nykyisin ihan jo valtion tasolta. Ensimmäisen kerran kuulin "mieli muuttuu" hokemaa 15-vuotiaana, kun piti kertoa tulevaisuuden suunnitelmista ja kerroin, etten halua lapsia. Tämä koulussa opettajan taholta (miesopettaja, jos on väliä). Tuosta lähtien minun tietämystäni siitä, mitä haluan, on aina kyseenalaistettu silloin, kun kyseessä on lapset. Ikinä ei tule kyseenalaistusta vaikkapa työpaikan valinnasta. Onneksi menopaussi on kohta ovella.
Minulta evättiin alunperin kohdunpoisto sairaiden hoitokeinoksi, koska voin mahdollisesti ehkä kenties sittenkin haluta lapsia joskus. Siis lääkärin mielestä. Kummituslapsilla, joita ei ole kuin mielikuvituksessa, oli suurempi oikeus lääkärin mielestä minun kehooni kuin minulla terveeseen kehoon. Piti odottaa 5 vuotta sairaana (koska muu lääkitys ei tehonnut) ennen kuin lääkäri uskoi, että tuo ei ole hankkimassa lapsia, kun ikä alkaa nyt jo nelosella.
Velamiehistä ainoa, jonka olen koskaan kuullut saaneen painostusta lapsien hankintaan, on yksi ystäväni, mutta hän onkin italiainen.
Veljeni on myös vela ja häneltä ei ole kukaan koskaan kysynyt,että missä on lapset, missä on nainen, ootahan kun tapaat oikean friidun niin haluat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla ei ole yhtään lasta (bio, adoptio, bonus) ja joka on päättänyt ettei hanki yhtään lasta, on vela, eli lapsivapaa.
Jos tällainen ihminen hankkii lapsen, hän ei ole enää vela, eli lapsivapaa, ja samalla kumoutuu hänen aikaisempi status muotoon: tahattomasti lapseton / olosuhdelapseton / aidallaistuja. Koska vela on määritelmän mukaisesti ikuisesti lapsivapaa, on mahdotonta, että vela saa lapsen. Lapsen voi saada lapseton, aidallaistuja tai vanhemmaksi haluava. Mutta ei vela.
Ei tarvitse odottaa 50-vuotiaaksi. Riittää ettei lapsia ole itsellä, oli ikä mikä hyvänsä.
Miten tätä voi olla niin vaikea käsittää. 🥱🙄
Tuntuu tosiaan olevan mahdottoman vaikea käsite, mutta ihmiset onkin pullauttaneet aivonsa sinne synnärille johonkin sinkkisankkoon synnyttäessään. Mikä siinä onkin, että just nää vähälahjaisimmat tuottelee niitä lapsia? Ei taida taito ja äly riittää kuin pöksyjen riisumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Elän varmaan jotain velan painajaista. Kotona kolme lasta ja töissä 500 teiniä joka päivä. Koen olevani onnellinen, vaikkei vela sitä voisi uskoakaan. Se ei oikeastaan haittaa minua, koska en hirveästi välitä mielipiteistänne.
Ja silti piti päästä kertomaan :)
Ei vanhempi koe,että se olisi jostain pois. Kun siihen vanhemmuuteen kasvaa. Se elämä muuttuu pikkuhiljaa, ei yhtäkkiä.
Jos valmiiseen elämään yhtäkkiä paiskataan joku taapero, tottahitossa elämä muuttuu. Mutta kun se elämä muuttuu pikkuhiljaa, kuten elämä yleensäkin muuttuu,eihän se stabiilia ole.
Siksi sitä ei osaa ajatella. Lisäksi suurimmalla osalla ihmisiä kuitenkin on ne arjen rutiinit siivouksineen, ruuanlaittoineen ym. Nehän tehdään joka tapauksessa, oli lapsia tai ei. Siksi vanhempi ei sitä ajattele, että se on lapsiin liittyvä juttu.
Sama harrastuksissa. Minulla on paljon aikaa ja rahaa vievä hevosharrastus. Hevoset jo itsessään ovat sitovia. Sitovampia kuin lapset ja enemmän niistä tuntuu olevan huoltakin. En minä osaa arvioida, olisinko paljon enemmän tallilla ilman lapsia. Ehkä. Mutta työ on minulle se, mikä luo ne raamit ja minkä mukaan arki rytmittyy.
Kun lapset ovat pois kotoa, minulla on ihan liikaa aikaa. On myös liian hiljaista. Niin siihen omaan arkeen tottuu, ja se, mikä näyttää sivulliselle sitovalta, kiireiseltä ja työntäyteiseltä, on toiselle vain arkea
Noita hevosia moni kauhistelee. Hirveä ajan ja rahanmeno, sen kaiken voisi käyttää niin paljon paremminkin. Joten sinänsä tässä lapsikeskustelussa ei ole mitään uutta.
On ihan mahdotonta koittaa selittää asiaa ihmiselle, joka ei ymmärrä. Joka ei halua lasta, tai hevosta. Hän ei vain käsitä, koska ajattelee eri tavoin. En minäkään oikein meinaa ymmärtää, mitä tarkoitat. Mikä työ ja vaiva ja sitovuus?
Eikä kummankaan mielipide tai tapa elää ole sen oikeampi tai väärempi.