IS: Näin vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat elämäänsä: Voi luojan kiitos

Eihän nykypäivänä parisuhteet edes kestä niin kauaa, että vauvan hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa kokemuksesta ettei kuolinvuoteella olla iloisia että olin vela. Päinvastoin, kadutaan ettei ole lapsenlapsia!. Lapset ja lapsenkapsrt käyvät saattohoidossa vanhempiensa luona. Se lohduttaa kuoleman lähestyessä.

Väärin. Se lohduttaa itsekästä ihmistä. Olen vapaaehtoisesti lapsettoman kaikista onnellisin siitä, että en joudu koskaan hautaamaan lapsiani, eivätkä lapseni joudu hautaamaan minua. 

Tuollainen kuvaamasi itsekkyys kuoleman hetkellä kuulostaa minusta aivan sairaalta. Sillä hetkellä viimeistään luulisi kirkastuvan, että on itse aiheuttanut omille lapsilleen tulevat menetykset, sairaudet, kuoleman, pelkästään omasta itsekkäästä valinnasta tehdä lapsia täyttämään tyhjää elämää, tai muun aivopesun tai mielikuvituksettomuuden takia. Tai itsekeskeisestä halusta kokea äitiys! 

Vai oletteko lisääntyneet niin itsekkäitä, että teitä syövän kourissa lohduttaa ajatus, että oma lapsikin pääsee ehkä samasta sairaudesta nauttimaan? 

Minua huojentaa ajatus, että kun vapaudun tästä maailmasta, ei tänne jää yhtäkään jälkeläistä suremaan, eikä minun tekemäni ihmiset koskaan tule satuttamaan ketään toista, kuten te hyvät lisääntyjät täällä yritätte tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateudestahan se johtuu. Kun joku toinen elää sellaista elämää kuin haluaa, eikä ole mennyt massan mukana. 

Oletko ihminen, joka tuntee usein kateutta, kun argumenttisi on että kateus kateus.

Täytyy olla yksinkertainen ihminen, jos ei muuta syytä keksi kuin kateus. 

Taidat itse olla kateellinen perheellisille 

Myönnät siis olevasi yksinkertainen?

🤦 Olikohan viimeinen lauseeni sarkasmia. Voisiko olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku katkera vela poistatti kommentin. Puhui mitrn perheellisiä haittaa kun ei pääse kakkavaippojen vaihtamisen takia keikoille.

Totesin vaan, osa ihmisistä kasvaa yli siitä siideripissis-ajasta. Toiset ei. 

Oli ilmeisesti liian osuva kommentti kun piti poistattaa. 

 

Tuollahan se sinun aivopierukommenttisi edelleen näkyy.

Kaikki eivät ole siideripissiksiä kuten sinä. Surullista jos ei keksi elämällään muuta tekemistä kuin pissistouhut tai vauvojen pullauttelu.

Miten minä olen siideripissis jos en keikoilla käy enkä sitä harmittele? Eihän tossa kommentissasi ole mitään järkeä.  Eli nyt olen pissis ja äiti molempia? Koita jo päättää.

 

On lapsellista verrata keikalla käymistä siihen, että vaihtaa kotona vaippaa omalle lapselle. Se joka kuvittelee, että se kotona oleva vaipanvaihtaja on onneton ja vihaa elämäänsä kun ei pääse keikalle on todella kypsymätön ja lapsellinen. Juuri tosta näkee miten kypsymätön mieli on monella velalla. 

Tää on vähän sama ku väittelis lapsen kanssa. En viitti edes jatkaa.

T. Se 11v:n äiti 

Lapsentasolle tuo provoaja on jäänytkin. Taitaa olla saman hullun näppikseltä liki kaikki velana kirjoitetut kommentit. En nimittäin halua uskoa, että kaikki velat on noin lapsellisia. Ne, jotka minä tunnen,ovat  ihan normaaleja, ja saavat elää elämänsä ilman lapsia, jos niin haluavat. 

Jostain syystä tähänkin heti joku tarttuu että kylläpä sua velat häiritsee jne  olen siis saman asian sanonut jo aiemmin. 

Jollakin on vissiin vähän paha olla itsensä kanssa, eikä ole muuta tekemistä. Näitä jankuttajia ja ilkeilijöitä on nykyään ketjut täynnä. Varmaan samat tyypit trollaavat joka ketjussa, milloin milläkin puolella.

"lisääntymisnormi on edelleen kulttuurissamme vahvasti läsnä"

Ihan oikeasti? Olisko sillä tekemistä jotain biologian kanssa?

Kaikki elollinen on lisääntyviä, koska muuten ne kuolee sukupuuttoon.

Ja nimenomaan meidän kulttuurissa se ei ole vahvasti läsnä, ja se näkyy siinä että syntyvyys on romahtanut ja väestö on koko ajan suurempi osa vanhuksia, toisin kuin muualla maailmassa, jossa lapsia ja nuoria on eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsellinen on ensin ollut lapseton.

 

Sherlock ilmoittautui. :D

No saatana. Mieti nyt vähän. En minäkään ensin halunnut lapsia. Sitten halusin. Ja sain. Sitten lapseni kuoli. Nyt olen vastentahtoisesti lapseton ja vapaa, vai olenko?

Vapaaehtoisesti lapseton (childfree) ei halua lapsia koskaan, eikä myöskään siksi saa niitä koskaan.

Se on eri asia kuin olla lapsettomana (childless) parikymppisenä, koska koulut pitää saada ensin alta pois.

Lapseton vs. lapsivapaa = kaksi eri käsitettä

 

Nämä on näitä jonkun keksimiä käsitteitä millä ei ole mitään m

Juuri tuollainen saa vapaaehtoisen lapsettomuuden kuulostamaan ideologialta. "Minä olen aito vela ja sinä et" vähän sama kuin joillan äärivegaaneilla menee asia ihan yli. Jokainen saisi elää kuten haluaa eikä siihen mitään erikoisia termejä tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Kissaesimerkin ironia on siinä, että lemmikin ottamiseen suhtaudutaan vakavalla hartaudella. Pitää miettiä, että onko aikaa, resursseja, rahaa, pystytäänkö kustantamaan eläinlääkärit ja vakuutus, miten hoidetaan lemmikit lomilla tai sairastapauksissa, mahtuuko tähän asuntoon vaikka koira  vai olisiko akvaario parempi jne. Kaiken lisäksi ulkopuoliset vielä usein painottavat tätä, että ettehän ota lemmikkiä, jos ette voi huolehtia siitä.

Sen sijaan kun minä kerron olevani lapseton, koska en jaksa aina huolehtia edes itsestäni ja saisin aikaiseksi vain traumatisoituneen aikuisen näillä resursseilla, niin minä olenkin laiska, mukavuudenhaluinen, itsekäs ja en tiedä mitä teen.

Tuossa on luullakseni taustalla vain se, että ihmisten on vaikea ymmärtää. 

Useimmille tulee jonkinlainen vauvakuume kuitenkin, ja sitten niitä lapsia hankitaan.  Ja kun ne lapset on, nehän on tietysti rakkaita ja ei osaa kuvitella elämää ilman lapsia. Toki sitten lapset kasvavat ja saa taas elää "lapsetonta" elämää, kun ei kotona ole huolehdittavia. 

Usein ihmisten on vaikea kuvitella, millaista elämä olisi ilman niitä lapsia. Sitä kuvittelee että vain otetaan jotain pois, mutta mitään ei tulisi tilalle, jäisi tyhjiö. 

Minä itse en esimerkiksi koskaan nuorena miettinyt, olisiko minulla lapsia vai ei. En kertakaikkiaan ajatellut asiaa. Tapasin mieheni ja yhtäkkiä tuli vauvakuume. Huomasin pitäväni lapsista ja äitiydestä (en siis ollut aiemmin mitenkään lapsirakas)  ja niin sain monta lasta. 

Ilmeisesti ihmisillä silti usein on jonkinlainen ajatus siitä, haluavatko he lapsia, ja jotkut jopa suunnittelevat nimet ym ennakkoon. Ehkä siksi joidenkin on niin vaikeaa ymmärtää, että joku ei vain halua lasta. 

Moni on varmaan kokenut sen äkillisen vauvakuumeen ja halun saada lapsi ja siksi kommentoi että kyllä se mieli muuttuu. ei ihmiset osaa ajatella, että jos ei ihan aidosti halua, se ärsyttää. Se on heille sellaista höpöttelyä vain.

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin artikkelissa kirjoitettiin, tästä on tulossa normi ja hyvä niin.

Tunnistin myös itseni tuosta artikkelista. Vapaus on velana olemisessa parasta. Itse olen parisuhteessa, mutta lapsia ei haluta. Haluamme vapauden tulla ja mennä miten yhdessä haluamme. Ihanan rauhallista ja mukavaa elämää.

Velaonnea!🙏💅💃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se elämä miljoona kertaa helpompaa ilman lapsia.

Helppo elämä ei ole synonyymi hyvälle elämälle.

Helppo elämä mahdollistaa hyvää elämää. Ei siitä pääse mihinkään.

Esimerkiksi köyhyydestä lähtöisin vs. rikkaasta perheestä lähtöisin. Rikkaasta perheestä lähtöisin olevalla on helpompi saada hyvä elämä koska onnellisuuden esteitä on vähemmän.

Vela saa lisää vapautta, enemmän resursseja omaan hyvinvointiin ja terveyteen, säästää rahaa pahan päivän varalle, vähemmän stressiä, jne

 

Nyt tämä meni sivu-urille, mutta melkein uskaltaisin väittää, että meillä on enemmän omaisuutta kuin keskiverto-velalla. Omakotitalo maks

Luuliko joku, et vertailtiin eri ihmisten välisiä rakkauksia? Ei niitä tietenkään voi vertailla.

Vertailu on ihmisen omissa fiiliksissä, ennen ja jälkeen lasten, ja siis ihan vain omalta kohdalta.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä lehtijuttu, itsellänikin tärkein asia on juurikin vapaus. 

Olen saanut elää aivan mahtavaa elämää, olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 20 vuotta ja hän on edelleen ykkönen elämässäni, paras kaveri, elämänkumppani ja rakastaja. Suurinta vapautta on ollut asuinpaikan ja sitä kautta elämäntavan valinta, eli pystytään asumaan syvällä maaseudulla kaukana kaikesta eläen onnellista ja seesteistä elämää. Lapsien kanssa olisi pitänyt asua enemmän ihmisten ilmoilla koulujen takia. Muuttamaan oltaisiin päästy vasta siinä vaiheessa kun lapset olisivat jo olleet aikuisia.

Työurani ei myöskään olisi mitenkään ollut mahdollista lapsien kanssa, en olisi voinut ottaa samanlaisia riskejä, koska lasten kanssa olisi pitänyt suosia vakaita jatkuvia tuloja, eli olisin jäänyt kauas taakse palkkakehityksessä. Lapsettomana olen pystynyt panostamaan täysillä työntekoon ilman pitkiä poissaoloja ja se on kantanut hedelmää si

Velaonnea velapariskunnalle! 😍🤩

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä kiinnostaa muiden elämä niin paljon?

Esim minulla on lapsia, koska halusin lapsia. Minulla on myös koira, koska halusin koiran. Kaveripiiriin kuuluu ihmisiä, joilla ei ole lapsia eikä välttämättä lemmikkejäkään. Vaikuttaa ihan ok elämältä sekin. Itse vietin lapsetonta ja lemmikitöntä elämää ennen lapsien ja lemmikkien hankkimista. Se oli omaan makuuni todella tylsää, mutta ymmärrän jos jotkut haluaa elää niin.

Minulla on lapsia, koska halusin lapsia. Minulla on myös koira, koska halusin koiran. 



No, ainakaan et piilottele sitä että olet minä-minä-ihminen ja kOsKa MiNä HalUsiN 🙄 

Ja käsität varmaan, että jos et keksi muuta sisältöä elämääsi, vaan sinun on jopa tehtävä uusia ihmisiä seuraksesi ja ajankuluksesi, on kyse pelkästään sinun mielikuvituksen puutteesta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakin harkita. Jos haluut alkaa pissiin housuun alle 3kymppisenä, lapsenteko nuorellaiällä suositus. Nää on juttuja, joista ei puhuta tai kuitataan kylläse siitä ja hanki tenoja. Synnytyksestä jää aina vaurioita jotka pitää naisen vaan sietää, esim.kaikenlaisen hyppelyliikunnan, juoksun, aivastelun voit unohtaa. Ei palaudu kymmenen vuodenjälkeenkään ne vauriot

 

Tämä. Yksi ystäväni iloitsi ettei hänelle jäänyt mitään vaivoja synnytyksistä (2), niin helppoja olivat ja ennalleen palautui kaikki. Parin vuoden päästä selvisi ettei hän voi hyppiä enää trampoliinilla kusematta housuun.

Jäin miettimään että mikä sitten on sitä huonoa palautumista..

Iän myötä virtsankarkailu lisääntyy myös synnyttämättömillä, et ehkä sinne trampalle pitää laittaa meille naisille joku ikäraja :D 

Äiti 53 jolla ei lirahtele kuin joskus äärimmäisessä naurukohtauksessa ystävien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ihmetyttää tuo nuoruuden eläminen. En nuorena enkä nyt keski-ikäisenäkään välittänyt bilettämisestä tai matkustelusta  

Tein niitä samoja asioita, mitä nytkin. Asuin ja asun maalla, harrastan asioita, joista pidän ja teen duunarityltä, jossa ei ole etenemis- ura- tai rikastumismahdollisuuksia. 

Minulla on lapsia, useampia. Mutta jos ei olisi, olisi silti tehnyt ne samat valinnat (lapsia lukuunottamatta siis) kuin nytkin. Eli eläisin samoin, poislukien ne lapset.

Tästä syystä minun on myös vaikeaa ymmärtää käsitettä lapsettoman vapaus. Minua itseäni sitoo ja on sitonut, työ ja eläimet, niille pitää olla hoitaja, ei niinkään lapset. 

Lapseni ovat siis jo 15-20 vuotiaita. 

 

Sinulla olisi muutama satatuhatta euroa enemmän tilillä, ja olisit käyttänyt muutaman sataatuhatta tuntia eri a

Sitä on se velan vapaus. Valinnanvapautta. Vaikka et ehkä muuttaisi mitään, mutta sinulla olisi mahdollisuus siihen.

Vela näköjään ajattelee asian eritavoin. Näkee lapsen sitoutumisena tiettyyn elämäntapaan. Voin kyllä vastata kaikkiin kysymyksiisi, että minulla ei olisi mitään noista. 

Eläisin ihan aidosti samalla tavoin. Minulla ei olisi edes sitä satatuhatta tilillä, koska palkkani on niin pieni. 

En myöskään osaa jossitella. Miksi jossittelisin. Että jos olisin vela elämäni voisi olla x kertaa parempaa tai ainakin erilaista. Jos olisin opiskellut paremman ammatin, elämäni olisi varmasti erilaista, mutta olisiko se parempaa? Olen onnellinen tässä elämässäni. Valitsin muuten väärän miehen lasteni isäksi. Todella väärän. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä, joten kyllä, varmaan elämä olisi mennyt eritavoin jos ei olisi ollut lapsia tai etenkin jos olisi eri mies ollut 

Silti en osaa ajatella, että olisinpa valinnut toisin. Jos olisin valinnut toisin, en olisi juuri tässä, juuri nyt. Juuri näiden ihmisten kanssa. Ja minä olen onnellinen siitä, että olen tässä, juuri nämä tyypit ovat lapsiani

Varmasti olisin ollut onnellinen toisilla valinnoillakin. En väitä sitä. Sanoin vain, että vaikka tietäisin etukäteen kaikki vaikeudet, valitsisin silti samoin, jotta voisin olla jonain päivänä juuri tämä ihminen, tässä elämässä.

Lapset eivät koskaan ole tuntuneet rasitteelta, tai ongelmalta. Ei edes niiden pahimpien vuosien aikana, mitä heidän isänsä kanssa oli. Ja onneksi lapsilla on hyvät välit isäänsä. Minulle hän ei ollut hyvä, mutta hän on lasten isä ja heille rakas, ei minun tarvitse hänen kanssaan olla tekemisissä, ja vaikeudetkin laantuivat aikanaan .

Nämä ehkä ovat asioita, jotka velasta tuntuu kauhistukselta. Minusta tuntuu oudolta ajatus elämästä vain itselle. Toki minulla on nyt puoliso, mutta olisi outoa olla vain kaksin. Tuntuu että jotain lähtisi pois, eikä mitään tulisi tilalle. Oikeastihan siinä olisi jotain tilalla, jos lapsia ei olisi, mutta kun niitä on, niin se puuttuva osa olisi tyhjiö. Vähän kuin eläisi ilman toista kättä. 

Mutta tietenkään velasta ei tunnu siltä, eikä tarvitsekaan tuntua, hänhän on elänyt sitä elämää, missä ei ole lapsia. Silloin lapsettomuus ei tunnu elämältä ilman toista kättä. Eikä se ole parempaa tai huonompaa, kuin elämä lasten kanssa. Se on vain elämää, iloineen ja suruineen, kuten meillä kaikilla. 

Voin kertoa kokemuksesta ettei kuolinvuoteella olla iloisia että olin vela. Päinvastoin, kadutaan ettei ole lapsenlapsia!. Lapset ja lapsenkapsrt käyvät saattohoidossa vanhempiensa luona. Se lohduttaa kuoleman lähestyessä.

Voi hyvää päivää! 🤦 Miksi ihmeessä joku olisi niin umpiääliö että tekisi lapsia vaikka ei halua jotta jotkut töröttäisivät sitten kuolinvuoteen vierellä 😂 Eli en halua lapsia, en lapsenlapsia ikinä enkä missään tai mihinkään tilanteeseen. Sano vielä kuten eräs työkaveri että sun haudalla ei sitten kukaan käy, voi kyynel 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä lapsettomat kuvittelevat, että rahan tuhlaaminen turhuuteen on "onnea" ja jotenkin korvaa lapset :D Mitä ihmettä minä teen jollain urheiluautolla tai "jokkiksen" harrastamisella? No, minulla on kyllä toisaalta kaksi lasta ja osakesalkussa 500 000 euroa velattomana enkä silläkään tee yhtään mitään.

NIn. Sinä et tee mitään. Se tuli selväksi. Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Maailmassa on silti muutama miljoona muutakin ihmistä, jotka voivat kokea asiat eri tavoin kuin sinä.

Sinun toive kokemus kokemus =/= kaikkien kokemukset ja toiveet

 

Lapset eivät ole estäneet minua millään tavalla harrastamasta sitä mitä harrastan ja mitä harrastin ennen lapsia.

Kuka kasvatti lapset? Kuka

Etkö ymmärrä että jos haluaa vanhemmaksi, haluaa tehdä kaiken tuon.  elää noin. Miksi siis irvit? 

Mikä sinua siinä vanhemmuudessa noin hiertää? Miksi et usko, kun hän sanoo voivansa elää, kuten haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannta lähteä väittelyn tielle, lisääntyjät saavat rauhassa pilata elämänsä ja aivan se ja sama mitä ajattelevat lapsettomuudesta.

 

t: vela M59

Voitko kuitenkin hyväksyä sen, ettei kaikkien mielestä lapsi pilaa elämää? 

Niinpä, ihan vapaaehtoisesti lapselliset 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17 vastaajaa on niin pieni otos, että sillä ei ole minkäänlaista merkitsevyyttä. Ja miten tämä todennäköisesti feministinen tutkija valitsi otoksensa? Kaveripiiristään? :)

Lisäksi minua kummastuttaa otsikko: IS: Näin vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat elämäänsä: Voi luojan kiitos

Miksi pitää hehkuttaa, jos on aidosti tyytyväinen valintoihinsa? Se tuntuu turhan vakuuttelevalta. Miksi pitää myyskennellä omaa elämäntapaansa, kun ihmiset ovat yksilöitä ja saavat tyydytystä erilaisista asioista?

 

Miksi lisääntyneet hehkuttavat tässäkin ketjussa lapsiperheen auvoa? Ja kaverit, työkaverit, sukulaiset velan tavatessaan?

Miksi hehkuttaa, jos on aidosti tyytyväinen valintoihinsa?

Olisiko se et

Eli kun et ymmärrä, että lapset voi olla ihana asia vanhemmilleen, niin olet heikkolahjainen kun perustat vain omiin horror-markettikokemuksiisi?

Voihan sen näinkin ihan itse myöntää, vaikka vahinko varmaan olikin.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka lapsettomat alkavat selittää jotain kakkavaippojen vaihtamisesta :D

Ettehän te tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN. Meillä on lasten kanssa nukuttu aina oikein mainiosti ja vaipanvaihtoon menee noin 5 minuuttia. On kyllä kamalaa tämä elämä! :)

Lapsettomien kakkavaippoja kauhistelevien kannattaa ymmärtää myös se, että he itsekin kakkIlevat taas vaippoihinsa, kun ikää kertyy... 🧐

Vierailija kirjoitti:

On ihanaa nauttia elämästä vapaana ilman koiraa ja sen tuomia rajoitteita elämään.

Silti monilla ihmisillä on koiria, useampiakin, ja edellisen kuoltua he hankkivat uuden koiran. Eli koiran kanssa halutaan elää, ja se selvästi antaa enemmän kuin ottaa. 

Moni ei näe sitä, että jostain pitää pitää huolta, rajoitteena. Monia rajoittaa enemmän esimerkiksi työ. Etenkin jos se on alalla, jossa ei voi tehdä etänä, se on vuorotyötä ja aina ei edes lomiin voi vaikuttaa. Esim. Minun työssäni vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin vähäiset. Niinpä työ on eniten elämääni määrittävä tekijä, ja myös kuormittava. 

Lapset, koira, hevonen, omakotitalo ja kesämökki (kaikki asioita joita palstalla aina pidetään sitovina ja työleirinä)  ovat kaikki elämään iloa tuovia juttuja. Työssäni viihdyn kyllä, mutta kyllähän erityyppinen työ kuormittaisi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ihmetyttää tuo nuoruuden eläminen. En nuorena enkä nyt keski-ikäisenäkään välittänyt bilettämisestä tai matkustelusta  

Tein niitä samoja asioita, mitä nytkin. Asuin ja asun maalla, harrastan asioita, joista pidän ja teen duunarityltä, jossa ei ole etenemis- ura- tai rikastumismahdollisuuksia. 

Minulla on lapsia, useampia. Mutta jos ei olisi, olisi silti tehnyt ne samat valinnat (lapsia lukuunottamatta siis) kuin nytkin. Eli eläisin samoin, poislukien ne lapset.

Tästä syystä minun on myös vaikeaa ymmärtää käsitettä lapsettoman vapaus. Minua itseäni sitoo ja on sitonut, työ ja eläimet, niille pitää olla hoitaja, ei niinkään lapset. 

Lapseni ovat siis jo 15-20 vuotiaita. 

 

Sinulla olisi muutama satatuhatta euroa enemmän tilillä, ja olisit käyttänyt muutaman sataatuhatta tuntia eri a

Toi satatuhatta on ihan outo summa, varmastikaan en minä tai mieheni olla niin paljon laitettu.

Nyt kun lapset on nuoria aikuisia niin on taas vapautta liikaakin. Välillä pitää oikein miettiä, et mitä sitä tekisi ajalla :D Itse olen kyllä harrastanut sekä punttisalia että kuoroa heti kun vauvat söi kiinteitä eli n. 6kk ->. Ei ollut hankala juttu miehelle, olla lastensa kanssa tunti pari, täysin normaalia.