Olen aina tiennyt, etten missään nimessä halua uusioperhettä - siksipä en siihen ikinä ryhtynytkään
Tiesin jo ennen lasten saamista, että haluan kasvattaa lapset vain ydinperheessä. Uusperhekuvioihin ei ikinä, ei missään tilanteessa.
Noh, kävipä niin, että mies häipyi toisen naisen matkaan lasten ollessa esiteini-ikäisiä. Lapset jäivät minulle. Ja niin vain päätökseni piti. Ei tullut mieleenkään edes ottaa uutta miestä, saati jotain uusioperhettä. Kasvatin ja hoidin lapseni itse.
Nyt lapset ovat täysi-ikäisiä ja olen yhä tyytyväinen siihen, että tarjosin heille rauhallisen kodin ilman ulkopuolista ja vierasta miestä. Ja ilman säätöjä ja hankaluuksia. Oma tupa ja oma lupa.
Kommentit (8)
Muita, jotka ovat mieluummin lasten kanssa yksin?
Kun erosin, tiesin kyllä haluavani vielä löytää rakkauden, mutta yhtä lailla tiesin että yhteisen kodin aika tulisi vasta sitten kun lapset lähtevät omilleen. Lapseni olivat aika pieniä tuolloin (3 ja 5). Se päätös on pitänyt. Uusi rakkaus tuli elämääni muutama vuosi sitten (lapseni ovat nyt 15 ja 17) ja joskus tulevaisuudessa sitten muutetaan saman katon alle. Yhteinen mökki ostettiin pari vuotta sitten ja siellä ollaan aikaa vietetty erilaisilla kokoonpanoilla.
Taloudellisesti tämä on toki ollut välillä haastavaa mutta kaikesta selviää.
Nythän sä voit alkaa katsella ympärilles.
Kuka hullu tommoseen kuvioon suostuisi?
Onpas erikoista no vieläkö elelet yksin vai?
Mikäs tohon oli perusteluna? Miks ei? Mikä ihmeen ydinperhe jos erositte? Teini- ikäisiä on vaikeaa kasvattaa yksin, etenkään kahtaa. Todella moni pitää kulissit pystyssä kunnes lapset lähtee omilleen.
Ei koskaan voi tietää minkälainen pervo se uusi mies on.
Hienoa. Moni nainen pistää munanhimonsa omien lasten hyvinvoinnin edelle, mikä on erittäin säälittävää.
Miestä ei tarvita mihinkään. Helpompi elää yksin tai siis lasten kanssa vain.