Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....

Vierailija kirjoitti:

"Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?"

Onko tällä palstalla tarkoitus kehottaa masentuneita ihmisiä jatkamaan tunteissa vellontaa?

Saarn.  3:1 

"Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin pöllämystynyt ja halunnut tunkea paperin sen antajan kurkkuun.

Vihaan ja inhoan nimenomaan teennäistä hengityksen muuttamista. ("harjoituksia" - ja passkat!)

Minulla on matala syke, perusilme, hengitän hitaasti. Ulkoa päin kukaan ei voi nähdä miten ahdistunut olen.

Joo, onhan se paljon kivempaa vihata ja olla ahdistunut kuin tehdä harjoituksia, joilla saa sen ahdistuksen ja vihan lieventymään. 

Jos se menee niin, että mies ei kestä sitä elämää jonka hän on alusta asti itse halunnut, silloin joskus, haluaa vaihtelua.

Hän menee lääkäriin ja sanoo suupielet roikkuen olevansa kovin masentunut, no lääkäri kirjoittaa tunnettua masennuslääkettä.

Potilas saa tästä syyn uusia elämänsä ja syyllistää entisen elämänsä ihmiset, että hänen täytyy näin toimia koska kaikki käytöksensä ja toimensa

johtuu masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Kuka on muka väittänytkään, että voisi ihan vain päättämällä lopettaa masennuksen??

Hengitysharjoituksia kyllä tekisin, mutta tunteissa en niinkään ole vellonut, vaan pakenen niitä kaikkeen muuhun. Eli ne tunteet olisi pitänyt käsitellä ja siihen vaikka neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuihan se vähän pahalta, mutta jälkiviisaana voi todeta vain että oikeassa oli. Muista myös terveelliset elintavat. 

Näin myös minulla. Masentunut on niin käsittämättömän kietoutunut oman napansa ympärille, ettei sitä ymmärtämisellä paranneta. Oma masennukseni oli onneksi ennen älypuhelimia, joten muutaman kuukauden sängyssä makaamisen jälkeen yksinkertaisesti kyllästyin myös siihen ja siitä sitten se paraneminen pikkuhiljaa lähti liikkeelle.

Netti, älypuhelimet ja some ylläpitävät monella masennusta, koska niiden selaaminen on helppoa myös sängyn pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?"

Onko tällä palstalla tarkoitus kehottaa masentuneita ihmisiä jatkamaan tunteissa vellontaa?

Saarn.  3:1 

"Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla."

Ei ole. Kaikella ei ole aikaansa. 

keppi vai porkkana. Kas siinäpä pulma. Keppejä on enemmän tarjolla ja halvempiakin ovat. Tarjotaan siis niitä. 

Kas, eivätpä auttaneet. Tarjotaan siis lisää keppejä. 

Kas, eivätpä auttaneet. Tarjotaan siis isompia keppejä.

Kas, eivätpä auttaneet. Otetaan kepitkin pois.

Kas, ei auttanut.



"Mutta minua ainakin keppi auttoi"

Hyvä vinkki. Kannattaa myös ulkoilla metsässä.

Jokainen voi miettiä, onko pätevä neuvo kertoa keuhkokuumetta sairastavalle, että nyt lopetat sen makaamisen, nouset ylös ja lähdet lenkille. Vaikeasti psyykkisesti sairaalle ohjeet hengityharjoituksiin on yhtä hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?"

Onko tällä palstalla tarkoitus kehottaa masentuneita ihmisiä jatkamaan tunteissa vellontaa?

Saarn.  3:1 

"Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla."

Ei ole. Kaikella ei ole aikaansa. 

Ison kirjan kanssa en lähte väittelemään. Siinä lukee mitä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vinkki. Kannattaa myös ulkoilla metsässä.

Pelto on parempi. Tai niitty. Tai suo.

Nelosluokkalaisesta lähtien olen miettinyt itsaria. Voi sanoa että olotila on henkisesti ollut melko kehno. Olen hengitysharjoituksia kokeillut, auttavat lähinnä autonomisen hermoston rauhoittamiseen, eikä masennukseen ja ahdistukseen. M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Kuka on muka väittänytkään, että voisi ihan vain päättämällä lopettaa masennuksen??

Jos lähdetään sitä olettamuksesta että ihmisellä on vapaa tahto päättää itse tehdä asioita parantuakseen, niin silloin henkilö väittää että ihmisellä on vapaa tahto.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että sain samanlaiset ohjeet jo teininä koulussa ja myöhemmin äidiltäni ja että olen kokeillut niitä usein, mutta niistä ei ole mitään apua voimakkaissa ja toistuvissa ahdistus- ja pelkotilanteissa. Ne voivat auttaa lievissä ohimenevissä tilanteissa, esim. jos jännittää esitelmän pitämistä luokan edessä. Myöskään sellaisessa masennuksessa, joka johtuu esim. elämän turhuuden ja merkityksettömyyden tunteesta, ei hengitysharjoituksista ole paljonkaan apua.

Aivan, "kokeillut usein". Niitä pitäisikin tehdä aktiivisesti ja säännöllisesti. Ei vain silloin tällöin ja tuolloin, kun on jokin jännittävä tilanne edessä tai voimakas ahdistus päällä. Monet jotka sanovat, ettei mikään tämmöinen harjoittelu auta, ovatkin juuri näitä, jotka eivät ole niitä harjoitteita edes tehneet aktiivisesti. Eivät ne ole mitään täsmähoitoja siihen, kun ahdistus iskee, vaan niitä pitäisi tehdä säännöllisesti silloinkin, kun ei ole sitä ahdistusta päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuihan se vähän pahalta, mutta jälkiviisaana voi todeta vain että oikeassa oli. Muista myös terveelliset elintavat. 

Näin myös minulla. Masentunut on niin käsittämättömän kietoutunut oman napansa ympärille, ettei sitä ymmärtämisellä paranneta. Oma masennukseni oli onneksi ennen älypuhelimia, joten muutaman kuukauden sängyssä makaamisen jälkeen yksinkertaisesti kyllästyin myös siihen ja siitä sitten se paraneminen pikkuhiljaa lähti liikkeelle.

Netti, älypuhelimet ja some ylläpitävät monella masennusta, koska niiden selaaminen on helppoa myös sängyn pohjalla.

Työni puolesta kokemuksen perusteella väitän, ettei monikaan vakavasti masentunut pysty somettamaan.

Kesät talvet kun hiihtää kouluun niin minä ainakin hengittelin aina ylämäessä 99-98-97-96 -tekniikalla ja tulin vihdoin paremmaksi kuin muut siinä tekniikassa. Suosittelen ehhdotttomasti. Mitään et häviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Otsikossa puhutaan VAKAVASTA masennuksesta 

Asian vierestä, mutta "itseään niskasta kiinni ottaminen" on vähän hassu sanonta. Mihin se edes viittaa? Todellisuudessa kukaan ei voi nostaa itseään ylös niskasta tai hiuksista. Kokeilkaa vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi miettiä, onko pätevä neuvo kertoa keuhkokuumetta sairastavalle, että nyt lopetat sen makaamisen, nouset ylös ja lähdet lenkille. Vaikeasti psyykkisesti sairaalle ohjeet hengityharjoituksiin on yhtä hyvä idea.

Ei vaan keuhkokuumeessa on tehtävä oikeanlaiset hengitysharjoitukset...