Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....
17.09.2025 |
lopettamaan tunteissa vellominen ja annettu käteen moniste jossa on ohjeita hengitysharjoitusten tekemiseen ja käsketty noudattamaan ohjeita.
Kommentit (153)
Mä olisin varmaan tehnyt niitä harjoituksia pakonomaisesti tarkalleen ohjeiden mukaan ja ahdistunut yhä enemmän siitä, etten osaa niiden avulla parantaa itseäni vaikka ilmeisesti olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet
Mitä mielestäsi on minuus? Koetko empatiaa toisen ihmisen heikkoa minuutta kohtaan? Entä jos toinen ihminen ei koe minuutta, ansaitseeko hän mielestäsi mitään? Mihin ihmisen ihmisarvo mielestäsi perustuu; lujaan tahtoonko?
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin varmaan tehnyt niitä harjoituksia pakonomaisesti tarkalleen ohjeiden mukaan ja ahdistunut yhä enemmän siitä, etten osaa niiden avulla parantaa itseäni vaikka ilmeisesti olisi pitänyt.
sama täällä
No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?
Paljon sellaisia, joilla ei ole pelkästään mielipiteenä että parantakaa itsenne vaan myös selvä tarve syyllistää psyykkisesti sairastuneet.
Onko siis suomeen/kin rakennettu psyykkisiä hoitolaitoksia kasapäin, ja koulutettu henkilökuntaakin ihan tyhmyyttään?
Nimittäin niitä hoitolaitoksia ja psykiatreja on olemassa ihan oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöön ei kyllä mitkään keholliset hengitysharjoitukset auta. Yleensä näitä neuvoja antavat ne, joilla ei ole mitään käsitystä koko asiasta.
Höpöhöpö. Hengitysharjoituksilla ja muilla mindfullness-harjoituksilla on ihan tutkitusti todistettu teho ahdistuneisuuteen.
Ne jotka väittävät sillein kuin sinä, eivät ole oikeasti edes koskaan kokeilleet sitä. Koska eihän sitä nyt itse voi eikä viitsi mitään tehdä olonsa parantamiseksi...
Vierailija kirjoitti:
No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?
Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöön ei kyllä mitkään keholliset hengitysharjoitukset auta. Yleensä näitä neuvoja antavat ne, joilla ei ole mitään käsitystä koko asiasta.
Höpöhöpö. Hengitysharjoituksilla ja muilla mindfullness-harjoituksilla on ihan tutkitusti todistettu teho ahdistuneisuuteen.
Ne jotka väittävät sillein kuin sinä, eivät ole oikeasti edes koskaan kokeilleet sitä. Koska eihän sitä nyt itse voi eikä viitsi mitään tehdä olonsa parantamiseksi...
Ehkä väestötasolla. Yksilötason erot ovat suuria.
Näin minulle on tehtykin. Käsketty ajatella jotain kivaa ja venytellä ja ulkoilla. Mitä kyllä teenkin, ei siinä mitään.
En kyllä tiedä miten psykiatri voisi minua auttaa, koska en halua mitään mielialalääkitystä (kärsin vahvasta ahdistuksesta enkä masennuksesta). Olisin käynyt omalla kustannuksella kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, koska se tuntui auttavan, mutta en saanut siihen mitään Kela-korvausta ja rahat loppui kesken.
Kaikkeen tottuu, ahdistukseenkin. Ja on kyllä ihan hyvä neuvo lopettaa tunteissa vellominen ja keskittyä ahdistuksen/paniikin iskiessä esim. hengitykseen - ne ovat niitä harvoja keinoja jotka minulla DIY-meiningillä auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sanottiin että viikonloppu edessä, se varmaan piristää. Ei kylläkään, vaan oli enemmän aikaa kelata. Myin auton, koska pelkäsin että ajan päin rekkaa. Nyt tasapaksua mikään ei tunnu miltään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin pöllämystynyt ja halunnut tunkea paperin sen antajan kurkkuun.
Vihaan ja inhoan nimenomaan teennäistä hengityksen muuttamista. ("harjoituksia" - ja passkat!)
Minulla on matala syke, perusilme, hengitän hitaasti. Ulkoa päin kukaan ei voi nähdä miten ahdistunut olen.
Joo, onhan se paljon kivempaa vihata ja olla ahdistunut kuin tehdä harjoituksia, joilla saa sen ahdistuksen ja vihan lieventymään.
Jos ihminen kykenee suuttumaan, se voi joissakin tilanteissa olla terapeuttisempaa ja parantavamapaa kuin lannistuva alistuminen ja hengittely. Suuttumisen ansiosta ihminen saattaa tajuta, mikä häntä ei ainakaan auta tai että mikä saattaa sittenkin auttaa.
Tai sitten. Joillain kun tuo suhtautuminen näyttää olevan negatiivinen kaikkeen mahdolliseen ja ehdotettuun. Ja tekosyitä tekosyiden perään, miksi ainakaan tämä tuo tai se ei juuri spesiaali-ihmiselle toimi. Ei viitsitä edes yrittää mitään itse, kun odotetaan, että jonkun toisen pitäisi vain sormia napsauttamalla taikoa se oma paha olo pois. Ei oteta itse mitään vastuuta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan hyväksynyt itsemurhaa OMAAN elämänfilosofiaani (huom! toistan vielä tämän nimenomaisesti määrittelevän vain itseäni) jonka vuoksi on ollut pakko etsiä muita ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?
Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?
Ei ollut tarkoitus parantaa. Vain ihminen itse voi parantaa itsensä. On kaksi vaihtoehtoa: velloa tai ei velloa. Kumpiko auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuntuu ehkä samalta kuin jos olisi eksynyt vauvapalstalle huonona päivänä yrittäessään hakea empatiaa ja saakin osakseen ilkeilyä.
Ehkä. Mutta niissä on se merkittävä ero, että toinen oikeasti auttaa ja toinen ei.
Jokaisen maailman yksilön kohdalla väitteesi ei pidä paikkaansa.
Jokainen maailman yksilö tuskin hakeutuu vauvapalstallekaan 😂.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet
Mitä mielestäsi on minuus? Koetko empatiaa toisen ihmisen heikkoa minuutta kohtaan? Entä jos toinen ihminen ei koe minuutta, ansaitseeko hän mielestäsi mitään? Mihin ihmisen ihmisarvo mielestäsi perustuu; lujaan tahtoonko?
En ole hän, mutta tää sun kommentti on jostain aivan toiselta raiteelta... toiseen ketjuun kuuluva kenties?
Minun vakava masennukseni johtui monesta tekijästä ja seikasta. Ei siitä, että olisin vaan päättänyt heittäytyä tunteisiini vellomaan. Sehän se yksi pahimmista syistä olikin, kun en antanut itselleni lupaa tuntea vihaa, surua, pelkoa tai mitään. Ne kun oli jo lapsuudessa kielletty. Minut kuohittiin tahdottomaksi kiltiksi tytöksi, joka ei koskaan kelpaa, oli miten päin tahansa. En osannut edes itkeä moneen vuosikymmeneen.
Jos joku olisi käskenyt lopettaa tunteissa vellomisen, se olisi tuntunut maassa makaavan potkimisena, vähättelynä ja ylimieliseltä pätemiseltä, jota voi odottaa ihmiseltä, joka ITSE on liikaa märehtinyt oman napansa ympärillä jotain kyntensä katkeamista, ja siksi luulee, että kaikki muut on samanlaisia typeryksiä, jotka eivät vaan hänen laillaan "älyä" lopettaa vellomista.
Minun masennukseni parantumiseen tarvittiin monenlaista apua, paljon järjestelyjä elämässä, ihmissuhteiden remonttia, terveeseen ympäristöön muuttamista, laadukasta terapiatyötä, lääkkeitä, fyysisten sairauksien hoitamista, tutkimista, lääkitysten kokeiluja, lääkehaittojen ja kärsimyksen läpi kitumista, tuuria ja onneakin.
Yhtään mitkään fakin hengittelyt ja positiivisyyslässytykset eivät ole auttaneet minua tipan vertaa. Ei sairauteni johtunut niiden puutteesta, väärästä hengityksestä ja negatiiviseksi tyhmänä heittäytymisestä, niin ei ne siksi auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?
Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?
Ei ollut tarkoitus parantaa. Vain ihminen itse voi parantaa itsensä. On kaksi vaihtoehtoa: velloa tai ei velloa. Kumpiko auttaa?
Minä suostun kulkemaan vellojan rinnalla. Se voi auttaa. Hänen ei pidä antaa kulkea yksin kun on liian rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon sellaisia, joilla ei ole pelkästään mielipiteenä että parantakaa itsenne vaan myös selvä tarve syyllistää psyykkisesti sairastuneet.
Onko siis suomeen/kin rakennettu psyykkisiä hoitolaitoksia kasapäin, ja koulutettu henkilökuntaakin ihan tyhmyyttään?
Nimittäin niitä hoitolaitoksia ja psykiatreja on olemassa ihan oikeasti!
Joo tosin hoitopaikkoja on supistettu rankasti, ja se näkyy.
Vuosien 2015-2021 välillä psykiatrisia hoitopaikkoja vähennettiin yli 40%, ja 70-luvulta psykiatristen hoitopaikkojen määrä on romahtanut yhteensä 88%!! Myös hoitopäivien määrä on vähentynyt ja kesto lyhentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minun vakava masennukseni johtui monesta tekijästä ja seikasta. Ei siitä, että olisin vaan päättänyt heittäytyä tunteisiini vellomaan. Sehän se yksi pahimmista syistä olikin, kun en antanut itselleni lupaa tuntea vihaa, surua, pelkoa tai mitään. Ne kun oli jo lapsuudessa kielletty. Minut kuohittiin tahdottomaksi kiltiksi tytöksi, joka ei koskaan kelpaa, oli miten päin tahansa. En osannut edes itkeä moneen vuosikymmeneen.
Jos joku olisi käskenyt lopettaa tunteissa vellomisen, se olisi tuntunut maassa makaavan potkimisena, vähättelynä ja ylimieliseltä pätemiseltä, jota voi odottaa ihmiseltä, joka ITSE on liikaa märehtinyt oman napansa ympärillä jotain kyntensä katkeamista, ja siksi luulee, että kaikki muut on samanlaisia typeryksiä, jotka eivät vaan hänen laillaan "älyä" lopettaa vellomista.
Minun masennukseni parantumiseen tarvittiin monenlaista apua, paljon järjestelyjä elämässä, ihmissuhteiden remonttia, terveeseen ympäris
virtuaalihalaus sinulle
Jokaisen maailman yksilön kohdalla väitteesi ei pidä paikkaansa.