Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet

Mitä mielestäsi on minuus? Koetko empatiaa toisen ihmisen heikkoa minuutta kohtaan? Entä jos toinen ihminen ei koe minuutta, ansaitseeko hän mielestäsi mitään? Mihin ihmisen ihmisarvo mielestäsi perustuu; lujaan tahtoonko?

En ole hän, mutta tää sun kommentti on jostain aivan toiselta raiteelta... toiseen ketjuun kuuluva kenties?

Ei. Me vaan ollaan eri planeetoilla. Ehkä kiertoratamme eivät koskaan kohtaa. Sellaista sattuu maailmankaikkeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin varmaan tehnyt niitä harjoituksia pakonomaisesti tarkalleen ohjeiden mukaan ja ahdistunut yhä enemmän siitä, etten osaa niiden avulla parantaa itseäni vaikka ilmeisesti olisi pitänyt.

Niin että odotat, että parin puhalluksen jälkeen olisitkin simsalabim yhtäkkiä terve? Ja sitten lopettaisit harjoitukset siihen, koska "ei ne toimi minulle". 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet

Mitä mielestäsi on minuus? Koetko empatiaa toisen ihmisen heikkoa minuutta kohtaan? Entä jos toinen ihminen ei koe minuutta, ansaitseeko hän mielestäsi mitään? Mihin ihmisen ihmisarvo mielestäsi perustuu; lujaan tahtoonko?

En ole hän, mutta tää sun kommentti on jostain aivan toiselta raiteelta... toiseen ketjuun kuuluva kenties?

Ei. Me vaan ollaan eri planeetoilla. Ehkä kiertorat

Ehdottomasti olet nyt väärässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Ei ollut tarkoitus parantaa. Vain ihminen itse voi parantaa itsensä. On kaksi vaihtoehtoa: velloa tai ei velloa. Kumpiko auttaa?

Minä suostun kulkemaan vellojan rinnalla. Se voi auttaa. Hänen ei pidä antaa kulkea yksin kun on liian rankkaa.

Minä en enää suostu. Itse lopetin vellomisen, ja olen huomannut, että vellovat ihmiset vetävät minuakin vellomaan. Akuutti kriisi on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Ei ollut tarkoitus parantaa. Vain ihminen itse voi parantaa itsensä. On kaksi vaihtoehtoa: velloa tai ei velloa. Kumpiko auttaa?

Minä suostun kulkemaan vellojan rinnalla. Se voi auttaa. Hänen ei pidä antaa kulkea yksin kun on liian rankkaa.

Minä en enää suostu. Itse lopetin vellomisen, ja olen huomannut, että vellovat ihmiset vetävät minuakin vellomaan. Akuutti kriisi on eri asia.

Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin varmaan tehnyt niitä harjoituksia pakonomaisesti tarkalleen ohjeiden mukaan ja ahdistunut yhä enemmän siitä, etten osaa niiden avulla parantaa itseäni vaikka ilmeisesti olisi pitänyt.

Niin että odotat, että parin puhalluksen jälkeen olisitkin simsalabim yhtäkkiä terve? Ja sitten lopettaisit harjoitukset siihen, koska "ei ne toimi minulle". 🙄

Kanada

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen? Auttaako sinun näsäviisastelusi ketään?

Eri 

"Ehdottomasti olet nyt väärässä ketjussa."



tai sitten suorassa

Koko aikuisiän kokonaisvaltaista ahdistusta ja vitutusta. Ei auta kuin kemia, eli lääkkeet ja alkoholi. Olen sitkeää tyyppiä, eli en ihan pienestä mene matalaksi, mutta kun opettelee olemaan selkä suorana ja torppaa tietyt asiat, niin ihan hyvin jaksaa. Mulla toi tulee ilmeisesti sukurasituksesta...mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen? Auttaako sinun näsäviisastelusi ketään?

Eri 

Älä häiritse. Hengittelen. Ommmm

Vierailija kirjoitti:

Minun vakava masennukseni johtui monesta tekijästä ja seikasta. Ei siitä, että olisin vaan päättänyt heittäytyä tunteisiini vellomaan. Sehän se yksi pahimmista syistä olikin, kun en antanut itselleni lupaa tuntea vihaa, surua, pelkoa tai mitään. Ne kun oli jo lapsuudessa kielletty. Minut kuohittiin tahdottomaksi kiltiksi tytöksi, joka ei koskaan kelpaa, oli miten päin tahansa. En osannut edes itkeä moneen vuosikymmeneen.

Jos joku olisi käskenyt lopettaa tunteissa vellomisen, se olisi tuntunut maassa makaavan potkimisena, vähättelynä ja ylimieliseltä pätemiseltä, jota voi odottaa ihmiseltä, joka ITSE on liikaa märehtinyt oman napansa ympärillä jotain kyntensä katkeamista, ja siksi luulee, että kaikki muut on samanlaisia typeryksiä, jotka eivät vaan hänen laillaan "älyä" lopettaa vellomista.

Minun masennukseni parantumiseen tarvittiin monenlaista apua, paljon järjestelyjä elämässä, ihmissuhteiden remonttia, terveeseen ympäris

"Yhtään mitkään fakin hengittelyt ja positiivisyyslässytykset eivät ole auttaneet minua tipan vertaa. Ei sairauteni johtunut niiden puutteesta, väärästä hengityksestä ja negatiiviseksi tyhmänä heittäytymisestä, niin ei ne siksi auta."

Ei tuollaiset keinot varmasti vakavaan masennukseen autakaan (tosin tuskin niistä on arjen selviytymiskeinona haittaakaan).

Mutta pakko sanoa, ettei minun yleistynyt ahdistuneisuushäiriönikään johdu "väärästä hengityksestä" tai omasta tyhmyydestä. Mutta se, että tuon itseni takaisin "maan pinnalle" noilla hengittelyillä ja muilla lässytyksillä on ainoa asia, joka minua on käytännössä auttanut.

Toihan on tosi pehmeätä.

Sairaanhoitaja kertoi, että, pukeudun väärin, istun väärin ja olen väärä.

Yks lääkäri sai potkut, kun käski luvata. Jos ei luvannut. Joutui sairaalaan. Keskustelua ei käyty. Potkut sai ja lähete kaatui alle vuorokaudessa.

Jos on väärä, ei sitä voi korjata.

Paranin. Kun lopetin lääkärissä ja terapiassa käteisen.

Yhteenkään lääkäriin, enkä sairaanhoitajaan luota ikinä.

Se paperi ois ollu todella pehmeä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Ei ollut tarkoitus parantaa. Vain ihminen itse voi parantaa itsensä. On kaksi vaihtoehtoa: velloa tai ei velloa. Kumpiko auttaa?

Minä suostun kulkemaan vellojan rinnalla. Se voi auttaa. Hänen ei pidä antaa kulkea yksin kun on liian rankkaa.

Minä en enää suostu. Itse lopetin vellomisen, ja olen huomannut, että vellovat ihmiset vetävät minuakin vellomaan. Akuutti kriisi on eri asia.

Se on hyvä. Seuralla on tosi paljon väliä, ja jos itse on kyllästynyt masennukseen eikä yksinkertaisesti JAKSA enää voida huonosti, niin tulee suorastaan allergiseksi niille kavereille jotka haluavat edelleen elää siinä suossa. 

"Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?"

Onko tällä palstalla tarkoitus kehottaa masentuneita ihmisiä jatkamaan tunteissa vellontaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No auttaako tunteissa vellomisen jatkaminen sitten?

Paransitko jonkun ihmisen kommentillasi?

Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen? Auttaako sinun näsäviisastelusi ketään?

Eri 

Miksi sinä et vastannut kysymykseen? 

Vierailija kirjoitti:

"Jostain kumman syystä sinulla oli mielenkiintoa tulla keskustelemaan tästä aiheesta palstalle. Kerrotko lisää miksi päädyit juuri tähän ketjuun. Haluatko osoittaa että nyt osaat neuvoa muitakin ottamaan itseään niskasta kiinni?"

Onko tällä palstalla tarkoitus kehottaa masentuneita ihmisiä jatkamaan tunteissa vellontaa?

Eihän siihen mikään kehoitus toimi. 

Se lähtee ihmisestä itsestään, sitten kun on tarpeeksi parantunut. 

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Se olisi tuntunut raskaamman sarjan vittuilulta.

Sanoisin, että sain samanlaiset ohjeet jo teininä koulussa ja myöhemmin äidiltäni ja että olen kokeillut niitä usein, mutta niistä ei ole mitään apua voimakkaissa ja toistuvissa ahdistus- ja pelkotilanteissa. Ne voivat auttaa lievissä ohimenevissä tilanteissa, esim. jos jännittää esitelmän pitämistä luokan edessä. Myöskään sellaisessa masennuksessa, joka johtuu esim. elämän turhuuden ja merkityksettömyyden tunteesta, ei hengitysharjoituksista ole paljonkaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Minun vakava masennukseni johtui monesta tekijästä ja seikasta. Ei siitä, että olisin vaan päättänyt heittäytyä tunteisiini vellomaan. Sehän se yksi pahimmista syistä olikin, kun en antanut itselleni lupaa tuntea vihaa, surua, pelkoa tai mitään. Ne kun oli jo lapsuudessa kielletty. Minut kuohittiin tahdottomaksi kiltiksi tytöksi, joka ei koskaan kelpaa, oli miten päin tahansa. En osannut edes itkeä moneen vuosikymmeneen.

Jos joku olisi käskenyt lopettaa tunteissa vellomisen, se olisi tuntunut maassa makaavan potkimisena, vähättelynä ja ylimieliseltä pätemiseltä, jota voi odottaa ihmiseltä, joka ITSE on liikaa märehtinyt oman napansa ympärillä jotain kyntensä katkeamista, ja siksi luulee, että kaikki muut on samanlaisia typeryksiä, jotka eivät vaan hänen laillaan "älyä" lopettaa vellomista.

Minun masennukseni parantumiseen tarvittiin monenlaista apua, paljon järjestelyjä elämässä, ihmissuhteiden remonttia, terveeseen ympäris

Ei ole kyse "väärästä hengityksestä ". Hengitysharjoitukset pohjaavat tietoiseen  läsnäoloon ja parasympaattisen hermoston aktivoimiseen. Se on ihan eri asia kuin vain jokin hengitystekniikka, joksi sinä sen tietämättömyyttäsi miellät. Eikä psotiivisetkaan ajatukset vähennä masennusta tai ahdistusta. Vaan tutkimusten mukaan ihmiset, jotka elävät tietoisesti juuri nyt tässä hetkessä ovat kaikkein onnellisimpia. 

Aktiivisella tietoisen läsnäolon harjoituksilla pystyy itse ihan oikeasti muuttamaan omien aivojen toimintaa ja vaikuttamaan siihen, mitkä osa aivoista ovat isompia. Tämä on ihan aivokuvin todistettu. Aivot ovat kuin lihas, jota voi treenata. 

Tietysti pitää omassa elämässään tehdä muutoksia, jos ne olosuhteissa tai sosiaalisissa suhteissa on jotain haitallista. Tottakai, tämähän nyt on ihan itsestään selvää. Ja tietysti pitää hoitaa myös fyysiset sairaudet asianmukaisesti. Tottakai, itsestään selvää. Mutta kun fyysiset sairaudet ja olosuhteet ovat kunnossa niin hyvin kuin mahdollista, niin sitten pitää tarttua itsestä niskasta kiinni (joo tiedän, ei kukaan halua kuulla tällaista) ja tehdä töitä sen oman ahdistuksen ja masennuksen hoitamiseksi ja voittamiseksi. Ja se tarkoittaa juurikin näitä aktiivisia ja toistuvia harjoituksia.