Lue keskustelun säännöt.
Teinin vanhempana oleminen on perseestä!
17.09.2025 |
Joku on valittanut, miten raskasta on pikkulapsiaika. Paskat! Se oli ihanaa aikaa kaikesta fyysisestä rankkuudesta huolimatta ja yövalvomisetkin oli ihan lastenleikkiä versus se, mitä teinin vanhempana joutuu kokemaan. Jatkuvaa valehtelua, salaa pössyttelyä, urheiluharrastuksen lopettaminen, vääränlainen kaveriporukka, yövalvomiset kun teini ei tule sovittuun aikaan. Henkinen taakka on äärimmäisen kuormittava ja välillä olen katunut lasten tekoa. Etenkin kun on täysin yksin joutunut kasvattamaan lapset. En enää ihmettele ihmisiä, jotka eivät lapsia tänne tee.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Mites ku yksi viidestä alkaa keikkua ja kukkua just kuin lystää? Kasvatus on kutakuinkin samaa ja vaatimuksetkin, hieman hienosäätöä luonteen mukaan.
Nyt on harrasteet jääneet, melkein koulukin. Hatkoja harrastetaan, kun on jännää. Uusia kavereita löydetty väärältä puolelta kaupunkia. päihteissä pöristy, varasteltu...
Olisko muita salaisuuksia jakaa? Neljä lähes nuhteetonta tuohon
Miten ne nuoremmatkin jo ryypiskelee, jos sulla on tuo toiseksi vanhin vasta teini?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihanat teinit (4), vain pientä niskojen nakkelua ja tuhinaa, yksi ei puhunut meille 6 vuoteen mutta olimme ihan hyvissä väleissä.
Nyt kuopuskin jo upea 23v
HEI AP! MITÄ TARKOITAT TUOLLA,, KUN KIRJOITIT, ETTÄ OLET YKSIN KASVATTANUT LAPSESI? eikö lapsella ole toista vanhempaa?
"Nykytiedon mukaan katsotaan, että rajut irtiotot ovat usein seurausta jonkinlaisesta kiintymyssuhteen turvattomuudesta. Lapsuudessa turvallisesti kiintynyt nuori purjehtii nuoruusiän halki yleensä melko rauhallisesti paino sanalla melko.
Eli ei niin suuressa määrin luonne, vaan KASVATUS! Turvallinen kiintymyssuhde.
Onpa ikävä suhtautuminen lapseen, leimataan "hankalaksi". Jestas!
Jos ihminen syntyy vaikkapa psykopaatiksi, niin kasvatus vaikuttaa äärettömän paljon siihen, tuleeko sellaisesta yksilöstä julma rikollinen, vai ihan kelpo yksilö, yhteiskunnan jäsen.
Se että jaottelee lapsia helppoihin ja hankaliin, ja ilmeisen kestävällä leimalla vielä, on kyllä tie tuhoon.
Älkää yhtään väheksykö kasvatuksen merkitystä!
Luulisin että melkein kaikki muut ymmärtävät tällaisessa keskustelussa ja ketjua lukiessa, mitä suurin piirtein tarkoitetaan helpolla ja hankalalla. Kenet täällä leimaa, kun kukaan ei tiedä kenestä puhutaan?
Ja vielä oikein kestävällä leimalla? On tosiaan joo kestävä leima, kun se ei osoita ketään yksilöä ja kommentin loppuun lukiessa vielä käy ilmi, että hankalasta murkusta voi kasvaa mitä mainoin aikuinen. Luitko edes sitä loppuun kun oli jo niin kiire ymmärtää väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä suhtautuminen lapseen, leimataan "hankalaksi". Jestas!
Jos ihminen syntyy vaikkapa psykopaatiksi, niin kasvatus vaikuttaa äärettömän paljon siihen, tuleeko sellaisesta yksilöstä julma rikollinen, vai ihan kelpo yksilö, yhteiskunnan jäsen.
Se että jaottelee lapsia helppoihin ja hankaliin, ja ilmeisen kestävällä leimalla vielä, on kyllä tie tuhoon.
Älkää yhtään väheksykö kasvatuksen merkitystä!
Luulisin että melkein kaikki muut ymmärtävät tällaisessa keskustelussa ja ketjua lukiessa, mitä suurin piirtein tarkoitetaan helpolla ja hankalalla. Kenet täällä leimaa, kun kukaan ei tiedä kenestä puhutaan?
Ja vielä oikein kestävällä leimalla? On tosiaan joo kestävä leima, kun se ei osoita ketään yksilöä ja kommentin loppuun lukiessa vielä käy ilmi, että hankalasta murkusta voi kasvaa mitä mainoin aikuinen. Luitko edes sitä loppuun k
Eipä sun omassa ajattelussasi ole kehumisen varaa.
Luepa itse uudestaan huolella mitä kirjoitat aiemmassa kommentissasi.
"Tarkoitin sitä, että jos lapsi on ihan oikeasti hankala, niin se on sitä kasvatuksesta riippumatta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sun omassa ajattelussasi ole kehumisen varaa.
Luepa itse uudestaan huolella mitä kirjoitat aiemmassa kommentissasi.
En minä sinulta ole kehuja vailla, mutta kannattaa tosiaan lukea kommentti alusta loppuun ja kannattaa myös huomioida keskustelu johon se on kirjoitettu.
Kommentti jonka kirjoitin on kokonaisuus joka liittyy keskusteluun jota käydään. Yksittäisen lauseen lainaaminen ja muun kokonaisuuden huomiotta jättäminen harvemmin kehuja kirvoittaa sekään.
Ongelmat teinien kanssa tulevat nimenomaan siitä että vanhemmat hakeutuvat heidän kanssaan törmäyskurssille. Tottakai tiettyjä tapoja tulee noudattaa mutta on täysin tarpeetonta nalkuttaa esimerkiksi teinin tavasta viettää vapaa-aikaa. Nykyvanhempien mielestä on jotenkin pahasta esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella pelata vietetty aika. Aiempien sukupolvien mielestä muun muassa kirjan lukeminen oli pahasta mutta kuinkas onkaan nykyinen mielipide?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teineilläkin alkaa olla aika paljon kirjaindiagnooseja ja muuta nepsytouhua. Useimmilla vanhemmilla on se käsitys, että kirjaindiagnoosilasta ei voi kasvattaa koska hän on aivokemiansa uhri.
Meillä on viisi poikaa. 34, 32, 28, 21 ja 13. Vain 13 v enää kotona. Maltillisesti on kuljettu. Eniten irtiottoja tekivät aikoinaan 32 ja 21 vuotiaat. On ollut yhteyksiä poliisin kanssa, mutta ei mitään vakavaa. 34 ja 28 ovat olleet aina helppoja tapauksia. 13 vuotias on aina ollut helppo tyyppi. Hänen kanssa olen paljon matkustellut. Meillä ei ole lasten osalta ovia paiskottu, ei huudettu. Puhun yleensä aina rauhallisesti vaikka äitinä vituttaisi joku asia. Muutaman kerran on pinna katkennut ja kun se katkeaa huudan kitarisat kipeäksi. Pojat ymmärtäneet, nyt on tosi kyseessä. Oppi on mennyt perille.
Meille on aina saanu tulla lasten kaverit. On iltakävijää, viikonloppu ja yövieraita. Mökille saa lähteä mukaan. Koskaan ei olla sanottu: "Meille ei saa tulla!"
Itse olen ollut 13-19 vuotiaana melkoinen rämäpää. Ei ole kaikki huonot tapani periytyneet. Perheemme isä on itse rauhallisuus, joka pitää huolen ruokapuolesta ja jututtaa kaikki poikien kaverit.
Jokainen meistä on yksilö ja elämme vauvasta aikuiseksi omanlaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Ei ole noin yksinkertaista. Minulla on teinipoika ja -tytär. Poika on luotettava, rauhallinen ja fiksu. Tytär kävelevä katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Hänhän vetääkin sivistyneesti viivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään tuollaista kokemusta. Teinitytöt tuovat koulusta stipendejä kotiin, laulavat kuorossa, opiskelevat lukiossa ja konservatoriossa ja viikonloppuisin tekevät luontoretkiä.
Tanhuavatko myös ?
Vierailija kirjoitti:
HEI AP! MITÄ TARKOITAT TUOLLA,, KUN KIRJOITIT, ETTÄ OLET YKSIN KASVATTANUT LAPSESI? eikö lapsella ole toista vanhempaa?
Kyllä. Isä on juoppo, joka ei ole lasten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn keskustella asioista myös lapsen kavereiden kanssa.
Argh. Keskusteletko noin huonolla suomella?
Ma anta kepap oma teko
Vierailija kirjoitti:
"Nykytiedon mukaan katsotaan, että rajut irtiotot ovat usein seurausta jonkinlaisesta kiintymyssuhteen turvattomuudesta. Lapsuudessa turvallisesti kiintynyt nuori purjehtii nuoruusiän halki yleensä melko rauhallisesti paino sanalla melko.
Eli ei niin suuressa määrin luonne, vaan KASVATUS! Turvallinen kiintymyssuhde.
Enpä tiedä tuostakaan psykologisesta höpö höpö -selityksestä. Kuten sanottu, perheessä on kaksi teiniä eikä toisen kanssa juuri mitään ongelmia.
Minun mielestäni pikkulapsiaika oli rankempaa kuin lasten teini-ikä. Minulla onkin ollut helpot teinitytöt. Vanhempi muutti juuri pois kotoa opiskelemaan ja nuorempi aloitti lukion.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat teinien kanssa tulevat nimenomaan siitä että vanhemmat hakeutuvat heidän kanssaan törmäyskurssille. Tottakai tiettyjä tapoja tulee noudattaa mutta on täysin tarpeetonta nalkuttaa esimerkiksi teinin tavasta viettää vapaa-aikaa. Nykyvanhempien mielestä on jotenkin pahasta esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella pelata vietetty aika. Aiempien sukupolvien mielestä muun muassa kirjan lukeminen oli pahasta mutta kuinkas onkaan nykyinen mielipide?
No huh huh! Jaa että vertaat kirjan lukemista (itsensä sivistämistä) siihen, että kaikki aika roikutaan puhelimella, mikä vaan tyhmentää ja laiskistaa aivoja.
Ei muuta kun mutkat suoriksi. Ei ole tarpeetonta nalkuttaa siitä jos ruutuaikaa on käytetty yli 6 tuntia päivässä.
lapset ovat myös persoonallisuudeltaan erilaisia, saman perheen samalla tavalla kasvatetuilla lapsilla voi toisella olla pahakin murrosikä, toisella taas ei lainkaan.