Teinin vanhempana oleminen on perseestä!

Niin, tilastollisesti tytöt hyötyvät varsin vähän siitä, että ovat koulussa äidin vaatimia kympintyttöjä



Mistähän olet tilastosi repinyt? Tutkimuksen mukaan nimenomaan koulumenestys, äly ja menestys elämässä korrelloivat vahvasti. Aina on poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Hyvin ahkera ja kunnianhimoinen sekä sosiaalinen voi menestyä tosi hyvin esimerkiksi business-alalla, vaikka omaisi varsin keskinkertaiset älyn lahjat. Kunnianhimoton työelämässä ja erilaisen arvomaailman omaava taas ei välttämättä menesty työelämässä, vaikka omaisi runsaat älynlahjat. Sattuma ja onni vaikuttaa myös paljon esimerkiksi uraan. 

Kolme lasta, jo pian aikuisia, eikä.koskaan ole ollut mitään rajua kapinaa ja sääntöjen rikkomista. Uskon että johtuu siitä että olemme mieheni kanssa luottaneet teineihimme ja meillä keskustellaan asioista rauhallisesti. Annoimme heille sopivasti tilaa kun murrosikä alkoi ja sopivasti vastuuta ja velvoitteita. On sovittu yhdessä säännöistä ja hyvin harvoin on tullut ongelmia ja sääntöjen rikkomista.  Eikä silloinkaan olla tehty asiasta tietynlaista draamaa. 

Tätä draamaa olen seurannut sivusta läheisen tutun perheessä. Perheen nuorin kapinoi erittäin rajusti. On kokeillut poikakaverit ja päihteet jo 14 vuotiaana. Ja välillä näyttää siltä että tyttöä kohdellaan edelleen pikkulapsena eikä anneta juurikaan vastuuta. Riidat heillä rajuja. Ja sitten kun on sopu kuitenkin tytölle ostellaan ihan mitä tahansa kallista vaatetta ja kenkää ja laukkua vaikka ensin sanotaan ettei ole mitään ansainnut. Koulu menee huonosti ja koulusta tehty useita lasuja. Vaikea sanoa onko vika tytössä vai perheessä mutta kun sivusta seuraa niin epäjohdonmukaista on heidän toimintansa ja se varmasti hämmentää tyttöäkin. Aikuisuus jotenkin hukassa näiltä aikuisilta ja kun tulee riitoja siellä karjuvat sekä aikuiset että nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään tuollaista kokemusta. Teinitytöt tuovat koulusta stipendejä kotiin, laulavat kuorossa, opiskelevat lukiossa ja konservatoriossa ja viikonloppuisin tekevät luontoretkiä. 

Luontoretkiä, tirsk. 

Vierailija kirjoitti:

On nimenomaan raskasta olla yksin vanhempana, koska teinin kiukuttelutilanteesta ei pääse hetkeksi karkuun.

No kyllä aikuisen pitää teinin kiukuttelutilanne kestää aukuisen tavoin. Rauhallisesti ja viisaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut miten köyhää nykynuorison sanavarasto on ja puhuvat Suomeakin samalla intonaatiolla kuin m a m u t

Täällä kylläkin puhutaan suomea eikä Suomea.

1 pakollinen urheiluharrastus.

Pitää kaidalla tiellä. 

Valitkoon lapsi lajin

Mulla kolme teiniä kerralla (pienet ikäerot) ja allekirjoitan osittain APn tunnelmat. Kasvatuksen merkitys tässä mainittu ja se saa kyllä karvat pystyy; mulla 2/3 teineistä oikein kunnollisia ja herttaisia, pieniä kiistoja kotitöistä toki ja normaalia kiukuttelua ajoittain. Meillä on tosi kivat välit ja yhdessä viihdytään.

Yksi lapsi sitten villimpi tapaus eli on koettu monet kunnon sala-kännäämiset, vape, nikotiinipussit, yöllä kaupungille kavereiden luo karkaus, ei maistu koulu, ei opiskele kuin joskus. Huuto-riitoja kun ei kotitöitä ole välillä lainkaan motia tehdä. On silti aivan ihana valoisa kovaa urheileva lapsi ja mahtavaa huumorintajuista seuraa, puhuu eniten asioistaan ja tunteistaan. Ei liene yllätys että ADHD diagnoosi tuli jo varhain, samanlainen nuoruus oli itsellänikin ja kunnon työssäkäyvä perheenäiti musta tuli. 



Mulle tää on silti helpompaa kuin pikkulapsiaika vaikka on yövalvomista ja edellälueteltua haastetta. Heidän kanssa on pääosin ihana olla ja saa nauraa heidän kanssa elämälle ja ties mille. Nyt vasta ollaan tasavertaisena tätä elämää katselemassa vs. pikkulapsiaika joka oli aikamoista raatamista. On jotenkin ihana päästä seuraamaan näitä vaiheita heidän kanssa ja uskon että paranee vaan tämä!

N46

Minulla 14v ja 16v tyttäret ja ihanaa aikaa on. Eivät ole koskaan aiheuttaneet mitään harmeja. Ei ole mitään haistatteluja, vapeja, yöjuoksuja ym. 

Musta on kiva kun ovat jo isoja ja voidaan tehdä yhdessä juttuja ja keskustella oikeastaan mistä vaan. Ovat tunnollisia tyttöjä. Ottavat koulun tosissaan ja käyvät liikuntaharrastuksissa useamman kerran viikossa. Tietysti ovat myös kavereiden kanssa, mutta tiedän varmasti missä menevät eivätkä ole myöhään kun viikonloppuisinkin usein treenit aamuisin. 

Toki välillä äiti on ihan tylsä ja kalkkis eikä seura kelpaa, mutta se nyt kuuluu tähän ikään. 

Mulla kolme poikaa, jo aikuisia ja olleet tovin omillaan, ja 18 vuotias tyttö, joka osin vielä kotona. Tytön kanssa oli 13-17 aika haastava masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi, mutta nyt jo paljon helpompaa. Poikien kanssa ei ikinä mitään ongelmia.

Mä tykkään teineistä, joo, välillä vähän hölmöillään, mutta 95% ajasta todella fiksuja, hauskoja ja mukavia, niin myös näiden kaverit. Paljon ollaan reissattu yhdessä ympäri maailmaa pienestä pitäen ja sama jatkuu edelleen, nyt kera vaimojen ja tyttöystävien, ei käy aika tylsäksi näiden kanssa eivätkä pienestä valita! 

Ketjun hyvät kasvattajat voisivat pitää päänsä kiinni. Yläkoulun opettajana tiedän, että samasta perheestä voi tulla sekä niitä herran enkeleitä että ihan pöllöjä riiviötä, joiden kanssa ei meinaa mikään onnistua. Geenit ja vertaisryhmän vaikutus ratkaisee, millainen teini on. Täydellinen vanhemmuus ei tuota täydellisiä lapsia. Ja sieltä alkoholistiperheestä voi tulla tunnollinen ja hyväkäytöksinen oppilas. Niin että jos teini on helppo, kiittäkää onneanne, älkää itseänne. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun hyvät kasvattajat voisivat pitää päänsä kiinni. Yläkoulun opettajana tiedän, että samasta perheestä voi tulla sekä niitä herran enkeleitä että ihan pöllöjä riiviötä, joiden kanssa ei meinaa mikään onnistua. Geenit ja vertaisryhmän vaikutus ratkaisee, millainen teini on. Täydellinen vanhemmuus ei tuota täydellisiä lapsia. Ja sieltä alkoholistiperheestä voi tulla tunnollinen ja hyväkäytöksinen oppilas. Niin että jos teini on helppo, kiittäkää onneanne, älkää itseänne. 

No just näin. Mulla on kaksi lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä, vaikka molemmat ovat lievästi autosmikirjolla. Toinen on aina ollut sopeutuva ja ns. helppo lapsi, toinen ihan jotain muuta. Heitä kuitenkin yhdistää älykkyys ja kunnianhimo ja se on luultavasti nuoremman pelastanut paljolta, mutta omaa ansiotani se ei ole. Mulla on vain käynyt satumainen tuuri, sillä tunnen monta samalla diagnoosilla olevaa nuorta, joilla ei todellakaan mene hyvin, ei, vaikka ovat ihan ns. hyvistä perheistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.

Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.

Ei ole. Sulla sattuu vaan olemaan helppo lapsi tai sitten et tiedä mitä se tekee. Mulla on kolme lasta, joista kaksi on jo aikuisia ja nuorin 17. Ihan samalla tavalla on kaikki kasvatettu. Vanhimman ja nuorimman lapsen teini-ikä on ollut helppo ja keskimmäisen ihan helvettiä. Hän otti salaa tatuointeja ja käytti huumeita ja sairasti syömishäiriötä. Koulunsa onneksi hoiti aina hyvin ja sai opiskelupaikan. Hänestä on kuitenkin tullut ihan hyvä aikuinen, joka opiskelee lääkäriksi ja valmistuu ensi vuonna. 

Meillä on pojat teini-iässä ja tämä on ehdottomasti helpoin vaihe vanhemmuudessani. Ei jatkuvaa räkätautia ja korvatulehduksia. Saan nukkua yöt. Ottavat vastuun opinnoistaan ja harrastuksistaan. Osallistuvat kotitöihin. Heillä on jo järkeviä ajatuksia ja mielipiteitä. Joka paikkaan ei tarvitse raahata lasta, hoitolaukkua, rattaita. Elämä ei pyöri päiväunien ja ruoka-aikojen ympärillä. Töistä ei tarvitse olla pois sairastelujen takia. Just oltiin miehen kanssa 4 yötä Pariisissa ja hyvin pärjäsivät keskenään. Koulu, koti ja koira oli hoidettu. 

Teineissäkin on eroja. Toisten kanssa on helppoa ja mukavaa. Kaikki ei haastattele.

Eihän teinien tai muunkaan ikäisten lasten kasvattaminen ole yhden ihmisen hommaa. Eli ymmärrän katumuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.

Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.

No minut ja pikkuveljeni kasvatettiin täsmälleen samalla tavalla. Minä haistattelin ja olin aivan karsea, kapinoiva teini. Veljeni kuin herran enkeli.

Kyllä se on kiinni lapsen luonteesta. 

Meillä on vasta esiteini (6.lk) mutta en usko hänen teini-iästään tulevan hankalaa. Pystytään juttelemaan kaikesta, kaverit ja heidän vanhemmat on tuttuja.

On niin paljon rennompaa kun puhumalla selviää kaikesta. Välillä pitää puhua ei niin suoraan vaan ohimennen automatkalla tai englannin kieleen vaihtaen mökkilaiturilla.

Joku tuolla mainitsi, että se on ihan tuuria minkäluonteinen lapsi tulee. No ei nyt ihan. Yleensä toinen vanhempi on lapsen kanssa samantyyppinen. 

Kuulostaa kyllä tosi huolestuttavalta. Nuo jutut eivät kuulu tuohon ikään. Onko lapsella pidetty johdonmukaisesti rajat?

Riippuu teinistä. Mun kumpikin tytär käyttäytyneet aina pääasiassa hyvin

Vanhempien kannattaa ennen teini- ikää tutustua teinien ajattelumaailmaan, muutoksiin kehossa ja mielessä ja ihan kaikkeen mitä teinien kanssa voi joutua kohtaamaan. Hyviä ohjeistuksia ja opuksia löytyy.

Minulle tuli shokkina oman teinini anoreksia. Onneksi saimme siihen avun ajoissa ja tilanne korjaantui vuodessa. Mutta oli tosi rankkaa aikaa ja pelko koko ajan sairauden pahenemisesta. Tyttö hyvin kunnianhimoinen ja taitava urheilulajissa jota harrastanut 6 vuotiaasta asti. Se ehkä laukaisi sairauden. 

Kovia aikoja. Ja kauheinta on pelko oman lapsen menettämisestä.