Lue keskustelun säännöt.
Teinin vanhempana oleminen on perseestä!
17.09.2025 |
Joku on valittanut, miten raskasta on pikkulapsiaika. Paskat! Se oli ihanaa aikaa kaikesta fyysisestä rankkuudesta huolimatta ja yövalvomisetkin oli ihan lastenleikkiä versus se, mitä teinin vanhempana joutuu kokemaan. Jatkuvaa valehtelua, salaa pössyttelyä, urheiluharrastuksen lopettaminen, vääränlainen kaveriporukka, yövalvomiset kun teini ei tule sovittuun aikaan. Henkinen taakka on äärimmäisen kuormittava ja välillä olen katunut lasten tekoa. Etenkin kun on täysin yksin joutunut kasvattamaan lapset. En enää ihmettele ihmisiä, jotka eivät lapsia tänne tee.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin.
En sanoisi säyseitä, kyllä heidän kanssaan joskus väännettiin. Mutta kuten sanoin sain aina puhuttua asiat läpi. Ei ole tuurista kiinni vaan siitä vahvasta suhteesta, mitä lapsuudessa luotiin. Otan kyllä täs
Säyseitä, koska alistuivat pelkällä puhumiselle. Oikein tulinen luonne ei olisi alistunut, vaikka olisit tehnyt mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Ja kyse ei ole edes pelkistä numeroista, vaan millaisen t y ö m o r a a l i n lapselleen opettaa. Ymmärrän jos on vieras käsite monille.
Kyse on nimenomaan numeroista, koska työmoraalilla ei jatkokoulutuspaikka aukea. Ne jaetaan numeroiden perusteella.
Työmoraalilla ne paremmat numerot tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Kyllä! Täysin samaa mieltä. Se pohja aletaan luomaan HETI kun lapsi on syntynyt. Jopa jo aiemminkin.
Nuohan on ihan perusjuttuja. Jokaisessa tietämässäni perheessä jossa jollain lapsella ollut ongelmia, on nuo asiat kunnossa.
Huom: jollain lapsella, eli sisaruksilla ei.. mitenhän tuon selitätte?
Siten ettei lapsen yksilöllisiä tarpeita ei ole huomioitu, eli vanhempi ei ole ollut psyykkisesti saatavilla.
Huvittavaa, miten naiiveja mammoja ketjussa on. Elleivät ole trolleja?
Olisi hauska nähdä noiden naamat.
Kaikki mun lapset on olleet ihania teini-ikäisiä. Siinä vaiheessa, kun teini-ikä alkaa, kasvatustyö on käytännössä jo tehty ja on aika nauttia siitä "mitä on saanut aikaiseksi" kasvatuksen suhteen. Pitää vain toivoa, että on onnistunut siinä joten kuten hyvin. Kasvatustyö vaihtuu silloin enempi ystävyydeksi ja jatkuu lasten aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Ja kyse ei ole edes pelkistä numeroista, vaan millaisen t y ö m o r a a l i n lapselleen opettaa. Ymmärrän jos on vieras käsite monille.
Kyse on nimenomaan numeroista, koska työmoraalilla ei jatkokoulutuspaikka aukea. Ne jaetaan numeroiden perusteella.
Työmoraalilla ne paremmat numerot tehdään.
Eli numeroilla on merkitystä. Hyvä, että hoksasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Onnea sinne meriitittömän oman kehun maailmaan. Tutkimusten mukaan teini-ikäisen käytökseen n. 70% tulee kaveripiiristä, 20% geeneistä ja vain 10% on vanhempien vaikutusta. Siksi ällöttää, kun tietämättömät juntit ottaa kunniaa teiniensä käytöksestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin aiemmin ja toistan: MILLAINEN LUONNE tekee automaattisesti niitä ongelmia teinin elämään?
Muutama vaihtoehto:
1. Lapsi on miellyttämishaluinen äärimmäisyyksiin saakka -> lapsi on helppo houkutella mukaan tyhmyyksiin
2. Lapsi on ujo ja arka -> lapsi on helppo pelotella mukaan perseilyihin
3. Lapsi on levoton -> lapsi pitkästyy helposti ja hakee sisältöä elämään perseilemällä
4. Lapsi on temperamenttinen -> lapsi tulistuu helposti ja ajatutuu sitä kautta helposti mm. tappeluihin
Mikään näistä ei AUTOMAATTISESTI tarkoita ongelmia, mutta selkeästi kasvattavat riskejä ongelmiin.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Kyllä! Täysin samaa mieltä. Se pohja aletaan luomaan HETI kun lapsi on syntynyt. Jopa jo aiemminkin.
Nuohan on ihan perusjuttuja. Jokaisessa tietämässäni perheessä jossa jollain lapsella ollut ongelmia, on nuo asiat kunnossa.
Huom: jollain lapsella, eli sisaruksilla ei.. mitenSiten ettei lapsen yksilöllisiä tarpeita ei ole huomioitu, eli vanhempi ei ole ollut psyykkisesti saatavilla.
Hyvin naiivi näkemys. Tietysti asioille on syitä ja seurauksia, mutta näkemyksesi on hyvin, hyvin naiivi ja suorastaan typerä. Ehkä se tuo jotain turvan tunnetta, tai jostain mistä lie kumpuavaa tarvetta kokea tehneensä jotain paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa jo - teinin hormonit ovat ihan sekaisin. Biologinen fakta. Se on niin .... ahhh...LUONOLISTA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Mites ku yksi viidestä alkaa keikkua ja kukkua just kuin lystää? Kasvatus on kutakuinkin samaa ja vaatimuksetkin, hieman hienosäätöä luonteen mukaan.
Nyt on harrasteet jääneet, melkein koulukin. Hatkoja harrastetaan, kun on jännää. Uusia kavereita löydetty väärältä puolelta kaupunkia. päihteissä pöristy, varasteltu...
Olisko muita salaisuuksia jakaa? Neljä lähes nuhteetonta tuohon verrattuna kasvatettu myös. Pieniä ulostuloja, kuten jokunen lintsaus, kiukuttelu, kotiintuloaikojen v
Onko nuorimmainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mun lapset on olleet ihania teini-ikäisiä. Siinä vaiheessa, kun teini-ikä alkaa, kasvatustyö on käytännössä jo tehty ja on aika nauttia siitä "mitä on saanut aikaiseksi" kasvatuksen suhteen. Pitää vain toivoa, että on onnistunut siinä joten kuten hyvin. Kasvatustyö vaihtuu silloin enempi ystävyydeksi ja jatkuu lasten aikuisuuteen.
Mikään pakko ei ole ryhtyä teinin kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin aiemmin ja toistan: MILLAINEN LUONNE tekee automaattisesti niitä ongelmia teinin elämään?
Muutama vaihtoehto:
1. Lapsi on miellyttämishaluinen äärimmäisyyksiin saakka -> lapsi on helppo houkutella mukaan tyhmyyksiin
2. Lapsi on ujo ja arka -> lapsi on helppo pelotella mukaan perseilyihin
3. Lapsi on levoton -> lapsi pitkästyy helposti ja hakee sisältöä elämään perseilemällä
4. Lapsi on temperamenttinen -> lapsi tulistuu helposti ja ajatutuu sitä kautta helposti mm. tappeluihin
Mikään näistä ei AUTOMAATTISESTI tarkoita ongelmia, mutta selkeästi kasvattavat riskejä ongelmiin.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen
En, koska en ole puhunut sanaakaan mistään tutkimuksesta. Ihan voi omalla järjellä päätellä nuokin asiat. Harmi, ettei sinulle ole järkeä suotu edes sen vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mun lapset on olleet ihania teini-ikäisiä. Siinä vaiheessa, kun teini-ikä alkaa, kasvatustyö on käytännössä jo tehty ja on aika nauttia siitä "mitä on saanut aikaiseksi" kasvatuksen suhteen. Pitää vain toivoa, että on onnistunut siinä joten kuten hyvin. Kasvatustyö vaihtuu silloin enempi ystävyydeksi ja jatkuu lasten aikuisuuteen.
Vanhemmuus ei ikinä ole ystävyyttää. Vanhempi on vanhempi, ei mikään kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Mites ku yksi viidestä alkaa keikkua ja kukkua just kuin lystää? Kasvatus on kutakuinkin samaa ja vaatimuksetkin, hieman hienosäätöä luonteen mukaan.
Nyt on harrasteet jääneet, melkein koulukin. Hatkoja harrastetaan, kun on jännää. Uusia kavereita löydetty väärältä puolelta kaupunkia. päihteissä pöristy, varasteltu...
Olisko muita salaisuuksia jakaa? Neljä lähes nuhteetonta tuohon verrattuna kasvatettu myös. Pieniä ulostuloja, kuten jokunen lintsaus, kiukuttelu, kotiintuloaikojen v
Olen itsekin isosta perheestä ja tiedän ettei isossa perheessä ole mahdollista olla perillä mitä kaikki touhuaa ja mitä kaikille kuuluu. Se läsnäolo ei ole vaan enää mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Onnea sinne meriitittömän oman kehun maailmaan. Tutkimusten mukaan teini-ikäisen käytökseen n. 70% tulee kaveripiiristä, 20% geeneistä ja vain 10% on vanhempien vaikutusta. Siksi ällöttää, kun tietämättömät juntit ottaa kunniaa teiniensä käytöksestä...
Kukin osaamisensa mukaan. Jos ei ole saanut aikaiseksi elämässään oikein muuta kuin yhden säyseän teinin jota ei seikkailut ja jännitys kiehdo, niin ymmärtäähän se, että voi tuntua hyvältä kehuskella vauvapalstalla.
Eikä kehumisessakaan mitään - on vain hienoa olla ylpeä omasta jälkeläisestään ja kasvatustyöstään, mutta itsensä kehuminen ja samalla muiden moittiminen/alentaminen on noloa ja ikävää käytöstä.
Kaikki vanhempöana olo on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Sama juttu täällä.
16v poika ja ylpeä siitä, että ihan yksin olen kasvattanut näin fiksun pojan.
Ikinä ei ole ollut ongelmia käytöksen kanssa ja koulut hoitaa erinomaisesti.
Välit meillä todella hyvät ollut myös aina.
Ihan vauvasta se lähtee se kasvatustyö ja lapsi laitettava etusijalle, mutta mini vanhempi tuntuu olevan aina jossain muualla,kun kotona, eikä lapsen kanssa vietetä aikaa juuri ollenkaan mikä on tosi surullista, enkä ihmettele, että sitten teininä katkeruus ja kiukku puskee pintaan.
Katsoin jokunen aika sitten dokumentin pitkänlinjan rikollisesta. Suomalainen kaveri. Kertoi eläneensä ihan tavallisessa kodissa, jossa oli turvalliset ja rakastavat vanhemmat. Poika päätti jo 9-vuotiaana, että hänestä tulee isona rikollinen. Aloitti "uransa" 10v iässä. Mites Täydelliset Kasvattajat ry selittää tällaisen?
Mites ku yksi viidestä alkaa keikkua ja kukkua just kuin lystää? Kasvatus on kutakuinkin samaa ja vaatimuksetkin, hieman hienosäätöä luonteen mukaan.
Nyt on harrasteet jääneet, melkein koulukin. Hatkoja harrastetaan, kun on jännää. Uusia kavereita löydetty väärältä puolelta kaupunkia. päihteissä pöristy, varasteltu...
Olisko muita salaisuuksia jakaa? Neljä lähes nuhteetonta tuohon verrattuna kasvatettu myös. Pieniä ulostuloja, kuten jokunen lintsaus, kiukuttelu, kotiintuloaikojen venyttäminen.. semmoista perusteinin testaamista.
Kyllä näissä saa välillä lapsen luonteellekin antaa mahdollisuus. Kaikki asiat vaan ei ole kasvatettavissa. Nyt testataan vanhemman rakkautta ja jämpteyttä.
PS Viime pe-la yö meni vatsahuuhtelussa. Nyt on tyttö nöyrää, mutta kuinka kauan...
Muut muutaman oluen, sidden juonut.. tää päätti rykästä vodkaa.
Tuon ideoiden keskellä pitää sitten muistaa toisetkin, ettei "tauti" tartu. Jaksaa, jaksaa.