Lue keskustelun säännöt.
Teinin vanhempana oleminen on perseestä!
17.09.2025 |
Joku on valittanut, miten raskasta on pikkulapsiaika. Paskat! Se oli ihanaa aikaa kaikesta fyysisestä rankkuudesta huolimatta ja yövalvomisetkin oli ihan lastenleikkiä versus se, mitä teinin vanhempana joutuu kokemaan. Jatkuvaa valehtelua, salaa pössyttelyä, urheiluharrastuksen lopettaminen, vääränlainen kaveriporukka, yövalvomiset kun teini ei tule sovittuun aikaan. Henkinen taakka on äärimmäisen kuormittava ja välillä olen katunut lasten tekoa. Etenkin kun on täysin yksin joutunut kasvattamaan lapset. En enää ihmettele ihmisiä, jotka eivät lapsia tänne tee.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin jokunen aika sitten dokumentin pitkänlinjan rikollisesta. Suomalainen kaveri. Kertoi eläneensä ihan tavallisessa kodissa, jossa oli turvalliset ja rakastavat vanhemmat. Poika päätti jo 9-vuotiaana, että hänestä tulee isona rikollinen. Aloitti "uransa" 10v iässä. Mites Täydelliset Kasvattajat ry selittää tällaisen?
Siten että kummastahan perhetaustasta noita rikollisia tulee huomattavasti enemmän, rakastavasta ja ehjästä, vai rikkinäisestä ja laiminlyövästä?
Saa muutkin vastata!
Niin, olihan Heinojen murhaaja, manipuloiva psykopaatti pääjehu ns.paremmasta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat teinien kanssa tulevat nimenomaan siitä että vanhemmat hakeutuvat heidän kanssaan törmäyskurssille. Tottakai tiettyjä tapoja tulee noudattaa mutta on täysin tarpeetonta nalkuttaa esimerkiksi teinin tavasta viettää vapaa-aikaa. Nykyvanhempien mielestä on jotenkin pahasta esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella pelata vietetty aika. Aiempien sukupolvien mielestä muun muassa kirjan lukeminen oli pahasta mutta kuinkas onkaan nykyinen mielipide?
No huh huh! Jaa että vertaat kirjan lukemista (itsensä sivistämistä) siihen, että kaikki aika roikutaan puhelimella, mikä vaan tyhmentää ja laiskistaa aivoja.
Ei muuta kun mutkat suoriksi. Ei ole tarpeetonta nalkuttaa siitä jos ruutuaikaa on käytetty yli 6 tuntia päivässä.
Eivät kirjat ole aina sivistäviä. Niistäkin monet ovat silkkaa hömppää (fiktio).
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mun lapset on olleet ihania teini-ikäisiä. Siinä vaiheessa, kun teini-ikä alkaa, kasvatustyö on käytännössä jo tehty ja on aika nauttia siitä "mitä on saanut aikaiseksi" kasvatuksen suhteen. Pitää vain toivoa, että on onnistunut siinä joten kuten hyvin. Kasvatustyö vaihtuu silloin enempi ystävyydeksi ja jatkuu lasten aikuisuuteen.
Nyt on paksua shittiä. Ai että teini-iästä alkaa muka ystävyyssuhde vanhemmuuden sijaan 😂. Teiniys on se aika, jolloin alkaa välillä rajukin irtautuminen vanhemmasta eikä se normaalissa murrosiässä ole mitään herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat teinien kanssa tulevat nimenomaan siitä että vanhemmat hakeutuvat heidän kanssaan törmäyskurssille. Tottakai tiettyjä tapoja tulee noudattaa mutta on täysin tarpeetonta nalkuttaa esimerkiksi teinin tavasta viettää vapaa-aikaa. Nykyvanhempien mielestä on jotenkin pahasta esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella pelata vietetty aika. Aiempien sukupolvien mielestä muun muassa kirjan lukeminen oli pahasta mutta kuinkas onkaan nykyinen mielipide?
No huh huh! Jaa että vertaat kirjan lukemista (itsensä sivistämistä) siihen, että kaikki aika roikutaan puhelimella, mikä vaan tyhmentää ja laiskistaa aivoja.
Ei muuta kun mutkat suoriksi. Ei ole tarpeetonta nalkuttaa siitä jos ruutuaikaa on käytetty yli 6 tuntia päivässä.Eivät kirjat ole aina sivistäviä. Niistäkin monet ovat silkk
Silti ne mm. laajentaa sanavarastoa. Oletko huomannut miten köyhää nykynuorison sanavarasto on ja puhuvat Suomeakin samalla intonaatiolla kuin m a m u t
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Samaa mietin, ei ole meidänkään pojusta koskaan, ikinä, milloinkaan harmia ollut!
Minulla oli teininä isoveli jolla ei ollut mitään sääntöjä, sai riekkua yöt läpeensä ulkona eikä hänen tavaroitaan ratsattu kun lähti ulos, saati että vanhemmat olisivat kieltäneet liikkumasta tiettyjen ihmisten kanssa. Minulla taas tyttönä oli kotiintuloaika, tavarat tongittiin ja päiväkirja luettiin sekä kiellettiin oleilu parhaiden ystävieni kanssa. Voitte arvata kumman tottelemattomuus aiheutti ongelmia ja kumpi oli se vaikea teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
heh, aina yhtä hellyttävää, kun helpon lapsen vanhempi kuvittelee, että hän on jotenkin erinomainen kasvattaja.
On lapsia jotka ovat "helppoja" kasvatuksesta riippumatta. Ja myös toisin päin.
Itse olisin luultavasti ollut aivan yhtä helppo murkku vanhemmista riippumatta. En koskaan ole pystynyt samaistumaan mihinkään murrosiän raivoamisiin. En tunnista niitä omasta lapsuudestani lainkaan. En tietenkään ollut aina samaa mieltä vanhempieni kanssa, mutta en myöskään haistatellut tai huutan
Minä olin tismalleen samanlanen kuin sinä. Ei mitään murrosiän myrskyjä tai raivoamisia, ei kapinointia tai ovien paiskomista. Ihan siinä tavallisesti meni, ja ei, ei tullut mitään kapinakriisivaihdetta myöhemminkään. Jotkuthan sanovat, että jos ei raivoa teininä ja kapinoi, niin sitten raivoaa 30v. tai 40v. kriisissä ymv. tai sekoilee muuten myöhemmin.
Vanhempani eivät ole kasvattaneet minua mitenkään, kunhan pitivät huolen siitä, että olen hengissä, eli heitä ei voi kiittää tästä. Ihan temperamenttikysymys.
Vierailija kirjoitti:
En ole totisesti ollut millään muotoa tasapainoinen, kun lapset olivat pieniä. Olin osastojaksoilla välillä. Kotona elettiin kuin pellossa, siitä jaksoin huolehtia, että kouluun mentiin ja läksyt tehtiin, muuten oltiin kuin ellun kanat. Ihan hyviä noista silti tuli, opiskelevat ja pärjäävät omillaan, omaksi ansiokseni en voi sitä laskea, oli vain satumainen tuuri, että lasten autismikirjolla oleminen toi heille enemmän hyviä ominaisuuksia, kuin huonoja.
Ystäväni on sen sijaan tehnyt "kaiken oikein" ja siitä huolimatta hänen poikansa ei oikein sopeudu yhteiskuntaan. Väärä kaveripiiri muista lievästi kehitysvammaisista, joilla on elämänhallintaongelmia ja meno on sen mukaista. Eikä sekään ole ystäväni vika.
Myös minun ja sisarusten rauhallisen teini-iän syyksi paljastui autismi. Nyt ollaan kaikki keski-ikäisiä ja edelleen samalla tavalla rauhallisia. Draamankaarta ei löydy millään muotoa, vaan me kaikki ollaan ihan tosi tylsiä näin aikuisinakin. Lapsenakin oltiin yhtä tylsiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Tai sitten poika ei ole vielä uskaltanut. Pahaa neljänkympin kriisiä lapselle pukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on surullista, että puhutte teini-ikäisistä lapsistanne tuohon sävyyn. Ymmärrän, että se on vaikeaa aikaa, mutta uskokaa tai älkää; niin se on heillekin vaikeaa aikaa. Hormonit jyllää ja aivot ovat kehittymässä pikavauhtia kohti "aikuisten aivoja". Teini kyllä aistii, jos vanhempi inhoaa lastaan ja se voi saada teinin käyttäytymään entistä uhmakkaammin.
Teini-ikä on sellainen ikä, joka laittaa vanhemman koetukselle. Vanhemman ei kuulu ottaa teinin sanomisia itseensä, vanhemman ei kuulu uhriutua. Vanhemman ei kuulu sanoa teinilleen, että "minulla menee huonommin kuin sinulla". Vanhemman ei myöskään kuulu käyttäytyä kuten teini eli teidän pitää pitää pää kylmänä.
Olet varmasti mamma, jolla myös isä mukana kasvattamassa. Silloin kun on täysin yksin ja kantaa sekä isän että äidin roolia, ei ole niin yksinkertaista kun ei ole toista aikuista tukena
Näin on. Meillä oli koira, josta tuli minulle tärkeä perheenjäsen. Koira sentään iloitsi vilpittömästi aina kun tulin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kiva teini, ei valittamista. Jotkut teinit näyttää kyllä olevan aika kekseliäitä vanhempiensa piinaamisessa :D
Ne joilla ei ole kunnollista harrastusta ja kaveripiiriä sen kautta. Päätyvät vääriin hengailukaveripiireihin ja se on sitten menoa. Teinilläkin pitää olla elämässä tavoitteita, jollei se ole koulu niin sitten joku mieleinen harrastus joka on kiinnostuksen kohteena.
Jos luulet, että voit jollain kikkailulla vaikuttaa teinin kaverivalintoihin niin väärässä olet. Mitä enemmän ilmaiset negatiivisia tuntemuksia jotain tiettyä kaveria kohtaan niin sitä tiukemmin teini liimautuu juuri häneen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mun lapset on olleet ihania teini-ikäisiä. Siinä vaiheessa, kun teini-ikä alkaa, kasvatustyö on käytännössä jo tehty ja on aika nauttia siitä "mitä on saanut aikaiseksi" kasvatuksen suhteen. Pitää vain toivoa, että on onnistunut siinä joten kuten hyvin. Kasvatustyö vaihtuu silloin enempi ystävyydeksi ja jatkuu lasten aikuisuuteen.
Mikään pakko ei ole ryhtyä teinin kaveriksi.
Teinin kanssa ei ole todellakaan varaa alkaa kaveriksi. Sen verran kommentoin aiempaa viestiä, että murrosikäinen taantuu murrosiässä henkisesti useita vuosia taaksepäin ja se on ihan välttämätöntä aikuiseksi tulon kannalta, eli se mitä ollaan opeteltu aiemmin pitää opetella teinimaailmaan sopivasti ja jaksaa toistaa tiettyjä asioita viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Murrosikäisissä ei ole mitään yhtä protyyppiä tai yhtä viisautta joka veisi varmasti onnistuneeseen lopputulokseen vaan sitä voi vanhempana vain yrittää tehdä parhaansa ja toivoa, että hölmöilyistä viisastutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan erittäin raju nuoruus. Tehtiin porukassa kaikkea tyhmää. Syy karut kotiolot ja samanhenkinen seura. Suurimmasta osasta tuli ihan tavallisia perheenisiä ja äitejä. Osalle kävi köpelösti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on surullista, että puhutte teini-ikäisistä lapsistanne tuohon sävyyn. Ymmärrän, että se on vaikeaa aikaa, mutta uskokaa tai älkää; niin se on heillekin vaikeaa aikaa. Hormonit jyllää ja aivot ovat kehittymässä pikavauhtia kohti "aikuisten aivoja". Teini kyllä aistii, jos vanhempi inhoaa lastaan ja se voi saada teinin käyttäytymään entistä uhmakkaammin.
Teini-ikä on sellainen ikä, joka laittaa vanhemman koetukselle. Vanhemman ei kuulu ottaa teinin sanomisia itseensä, vanhemman ei kuulu uhriutua. Vanhemman ei kuulu sanoa teinilleen, että "minulla menee huonommin kuin sinulla". Vanhemman ei myöskään kuulu käyttäytyä kuten teini eli teidän pitää pitää pää kylmänä.
Jos vanhemmat eivät saa puhua edes täällä foorumilla niistä omista tuntemuksistaan rehellisesti niiden oikeilla nimillä niin missä sitten? Olisiko se parempi, että ne fiilikset latelee suoraan teineille itsensä?
Jokainen tunne on rehellinen ja sellainen "minä en saa tuntea näin" ei varmasti vie yhtään kielteistä ajatusta pois eikä muuten niistä syyllistäminenkään. Jokainen vanhempi osaa syyllistää ihan itse itseään ja ilman, että siinä tarvitsee muiden asiassa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nimenomaan raskasta olla yksin vanhempana, koska teinin kiukuttelutilanteesta ei pääse hetkeksi karkuun.
Olet varmasti mamma, jolla myös isä mukana kasvattamassa. Silloin kun on täysin yksin ja kantaa sekä isän että äidin roolia, ei ole niin yksinkertaista kun ei ole toista aikuista tukena ja taakka tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta.