Lue keskustelun säännöt.
Teinin vanhempana oleminen on perseestä!
17.09.2025 |
Joku on valittanut, miten raskasta on pikkulapsiaika. Paskat! Se oli ihanaa aikaa kaikesta fyysisestä rankkuudesta huolimatta ja yövalvomisetkin oli ihan lastenleikkiä versus se, mitä teinin vanhempana joutuu kokemaan. Jatkuvaa valehtelua, salaa pössyttelyä, urheiluharrastuksen lopettaminen, vääränlainen kaveriporukka, yövalvomiset kun teini ei tule sovittuun aikaan. Henkinen taakka on äärimmäisen kuormittava ja välillä olen katunut lasten tekoa. Etenkin kun on täysin yksin joutunut kasvattamaan lapset. En enää ihmettele ihmisiä, jotka eivät lapsia tänne tee.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin.
Kyllä se on hänen ansiotaan. Ottaapa joillekin koville että joku jaksaa kiinnostua vielä kasvattmaan lapsiaan
Ei ota yhtään koville. Lähinnä naurattaa, kun mammat täällä kuvittelevat, että lapsen luonne on heidän ansiotaan. Toisaalta myös pelottaa, miten pihalla osa vanhemmista on tämän asian suhteen. Ei mitään käsitystä siitä, että todelliseessa elämässä myös ne hyvinkasvatetut teinit voivat päätyä huumeiden käyttäjiksi tai jopa rikollisiksi. Kasvatus ei ole mikään 100% panssari, jolla lapsen voi tehdä immuuniksi hölmöilylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Ja kyse ei ole edes pelkistä numeroista, vaan millaisen t y ö m o r a a l i n lapselleen opettaa. Ymmärrän jos on vieras käsite monille.
Kyse on nimenomaan numeroista, koska työmoraalilla ei jatkokoulutuspaikka aukea. Ne jaetaan numeroiden perusteella.
Ei ollut mitään ap:n kuvailemaa omien teinieni kanssa eikä esim.sovituista aikatauluista tarvinnut taistella. Nuoremman kanssa sitä olisin todennäköisemmin "odottanut", koska on kuten minä, tuittupäisempi ja enemmän tunteella eläjä, mutta eipä hänkään draamoja aiheuttanut. Nyt ovat kumpikin reilut 20v nuoria aikuisia.
Nämä(kin) asiat on pitkälti kasvatuspoliittisia ja juuret tehdään jo lasten ollessa pieniä ja koko ajan heidän kasvaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ennenkaikkea lasten luonteesta. Osa on hyvin säyseitä ja osa ei. Meillä on kaksi lasta aika isolla ikäerolla. Ensimmäinen oli tosi helppo teininä ja kävi koulun hyvin, oli kiltti, hoiti kesätyöt yms. Toinen ei ollut. Hänen kohdallaan pelastus oli se, että pystyimme muuttamaan maahan, jossa lasten fyysinen kurittaminen oli sallittua. Siellä muutama kunnon selkäsauna opetti toisenkin lapsen käyttäytymään. Nyt molemmilla on hyvät ammatit ja omat perheet.
Ei ole luonteesta kiinni. Meillä on räiskyväluonteinen ja leppoisa. Tämä räiskyvä, impulsiivinen ym on silti helpompi teininä. Hoitaa silti hommansa, vaikka räjähtää hetkessä. Ei ryyppää tai rieuhu kaupungilla, vaikka on sosiaalinen luonne. Ym.
Kertokaakapa mulle mikä se luonne on, mikä on erityisen hankala ja ongelmainen teinin vanhempana? Antakaahan tulla.
Veikkasin, että elämyshakuinen ja auktoriteettivastainen luonne voi joillekin olla hankala? Toisaalta sit myös kovin pahasti miellyttämiseen taipuvainen ja vietävissä oleva (tällaiseen voi vaikuttaa esim. aiemmin lapsuudessa tapahtunut kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen, jolloin on teininä alttiimpi ajautumaan väärään seuraan jos sellaisesta tulee hyväksyntää). Myös puhumaton, vetäytyvä ja torjuva teini on jonkun mielestä hankala, kun ei saa mitään kontaktia.
Tosin on lisättävä, etten itse pidä mitään luonnetta sinänsä hankalana, vaan kyse on aina henkilökemioista ja erilaisista perheistä. Ihan saman perheen sisälläkin toinen vanhemmista voi kokea lapsen hieman hankalaksi temperamentiltaan, kun taas toisen vanhemman mielestä se sama lapsi on helppo. Myös esim. kovin liberaali lapsi konservatiiviperheessä voi aiheuttaa turhaa skismaa, vaikka lapsi ei jonkun toisen mielestä olisi ollenkaan hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Kyllä! Täysin samaa mieltä. Se pohja aletaan luomaan HETI kun lapsi on syntynyt. Jopa jo aiemminkin.
Lapsen kasvatus alkaa jo kun hän on kohdussa. Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia johtuen synnyttävien ylipainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaan lapset kasvatettiin niin niistä ei ollut ongelmia. Esmes mää 58 v. en ole ikinä eläessäni sanonut Isälle että "ei".
No ei tuokaan ole millään tavalla tervettä.
Ei todellakaan. Ja juuri sanotaan noin 60-vuotiaat ja siitä ylöspäin on kyllä tosi kylmiä ja julmia sukupolvia. Tuntuu, että osalla ei ole lainkaan tunneälyä ja empatiaa. Tunteista ei ole puhuttu. Lapsen ja nuoren kehitystehtävä on kasvaa vanhemmasta erilleen. Tästä syystä murrosiässä ennen niin mukava lapsi alkaa kyseenalaistaa vanhempaa ja joskus vaikuttaa, että hän inhoaa vanhempaansa. Sillä ikävästä vanhemmasta on helppo pyristellä etäämmälle. Tämä kuuluu nuoruuteen. Tietenkään mitä tahansa käytöstä ei tule sallia murrosiässäkään. Mutta väärin on pelolla estää lasta näyttämästä tunteita tai sanomasta ei.
Tunnekasvatuksen ja siihen liittyvä moralisoinnin yleistyminen on pahin virhe mitä kasvatusalalla on ikinä tehty. Huono käytös ei enää ole huonoa käytöstä vaan se on "tunteiden ilmaisua johon jokaisella on oikeus". Ja rangaistukset eivät enää ole rangaistuksia vaan ne ovat "pelolla kasvattamista".
Jokainen teineistä valittava vanhempi voi muistella omaa nuoruuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Ja kyse ei ole edes pelkistä numeroista, vaan millaisen t y ö m o r a a l i n lapselleen opettaa. Ymmärrän jos on vieras käsite monille.
Juu peruskoulussa opetellaan miten yhteiskunnassa toimitaan. Rytmit, rutiinit, ryhmässä toimiminen, sääntöihin sopeutuminen. Toki se aivan peruspohjasivistys tulee myös sieltä, ja on hyvä olla kunnossa jatko-opintoja varten.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Nykyään lukioonkin otetaan kuutosen oppilaita. Pienten paikkakuntien lukioihin jopa viitosen oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen teineistä valittava vanhempi voi muistella omaa nuoruuttaan.
Miksi? Mitä se auttaa, jos muistelen sitä, että kävin koulun kunnolla ja harrastin telinevoimistelua 22-vuotiaaksi saakka? Ensimmäisen kerran olin humalassa vasta pitkälle päälle 20-vuotiaana ja perustin perheen ensimmäisen poikäystäväni kanssa. Miten tämä muistelu auttaa siinä vaiheessa, kun oma teini ei tule kotiin sovittuun aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin.
Kyllä se on hänen ansiotaan. Ottaapa joillekin koville että joku jaksaa kiinnostua vielä kasvattmaan lapsiaan
Ei ota yht
Kysyin aiemmin ja toistan: MILLAINEN LUONNE tekee automaattisesti niitä ongelmia teinin elämään? Kukaan ei ole osannut vielä vastata, yritäpä sinä.
Kas kun temperamenttinen ja impulssiivinen, sosiaalinen ekstrovertti nuori ei tarkoita automaattisesti ongelmia hiljasempaan ikätoveriin verrattuna. Meidän räjähtelijä on kodin ulkopuolella todella esimerkillinen teini, vastuullisissa tehtävissä, ysejä ja kymppejä tokarissa, pidetty jne.
Mikä on se ongelmaluonne, johon ei kasvatuksella meinaa voida vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin.
En sanoisi säyseitä, kyllä heidän kanssaan joskus väännettiin. Mutta kuten sanoin sain aina puhuttua asiat läpi. Ei ole tuurista kiinni vaan siitä vahvasta suhteesta, mitä lapsuudessa luotiin. Otan kyllä tästä sulan hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta.
Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään.
Nykyään lukioonkin otetaan kuutosen oppilaita. Pienten paikkakuntien lukioihin jopa viitosen oppilaita.
Niin? Eli vahvistat sen, että numeroilla on merkitystä. Jos haluaa elämässä eteenpäin, se vitosen keskiarvo ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaan lapset kasvatettiin niin niistä ei ollut ongelmia. Esmes mää 58 v. en ole ikinä eläessäni sanonut Isälle että "ei".
No ei tuokaan ole millään tavalla tervettä.
Ei todellakaan. Ja juuri sanotaan noin 60-vuotiaat ja siitä ylöspäin on kyllä tosi kylmiä ja julmia sukupolvia. Tuntuu, että osalla ei ole lainkaan tunneälyä ja empatiaa. Tunteista ei ole puhuttu. Lapsen ja nuoren kehitystehtävä on kasvaa vanhemmasta erilleen. Tästä syystä murrosiässä ennen niin mukava lapsi alkaa kyseenalaistaa vanhempaa ja joskus vaikuttaa, että hän inhoaa vanhempaansa. Sillä ikävästä vanhemmasta on helppo pyristellä etäämmälle. Tämä kuuluu nuoruuteen. Tietenkään mitä tahansa käytöstä ei tule sallia murrosiässäkään. Mutta väärin
Tunnekasvatuksen ja siihen liittyvä moralisoinnin yleistyminen on pahin virhe mitä kasvatusalalla on ikinä tehty. Huono käytös ei enää ole huonoa käytöstä vaan se on "tunteiden ilmaisua johon jokaisella on oikeus". Ja rangaistukset eivät enää ole rangaistuksia vaan ne ovat "pelolla kasvattamista".
Mentiin sinne toiseen ääripäähän, yli menneeseen lapsikeskeisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."
Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.
Kyllä! Täysin samaa mieltä. Se pohja aletaan luomaan HETI kun lapsi on syntynyt. Jopa jo aiemminkin.
Nuohan on ihan perusjuttuja. Jokaisessa tietämässäni perheessä jossa jollain lapsella ollut ongelmia, on nuo asiat kunnossa.
Huom: jollain lapsella, eli sisaruksilla ei.. mitenhän tuon selitätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ennenkaikkea lasten luonteesta. Osa on hyvin säyseitä ja osa ei. Meillä on kaksi lasta aika isolla ikäerolla. Ensimmäinen oli tosi helppo teininä ja kävi koulun hyvin, oli kiltti, hoiti kesätyöt yms. Toinen ei ollut. Hänen kohdallaan pelastus oli se, että pystyimme muuttamaan maahan, jossa lasten fyysinen kurittaminen oli sallittua. Siellä muutama kunnon selkäsauna opetti toisenkin lapsen käyttäytymään. Nyt molemmilla on hyvät ammatit ja omat perheet.
Ei ole luonteesta kiinni. Meillä on räiskyväluonteinen ja leppoisa. Tämä räiskyvä, impulsiivinen ym on silti helpompi teininä. Hoitaa silti hommansa, vaikka räjähtää hetkessä. Ei ryyppää tai rieuhu kaupungilla, vaikka on sosiaalinen luonne. Ym.
Kertokaakapa mulle mikä se luonne on, mikä on erityisen hankala ja ongelmainen teinin vanhempana?
Niinpä niin, kohta olikin kaikki mahdolliset piirteet lueteltu. Ja joku toinen luettelee uusia..
Ei ole mitään yhtä "ongelmaluonnetta" vaan kaikille jaettu omanlaiset kortit elämään ja KASVATUS astuu siinä vaiheessa kuvaan, kun mietitään mitä korteilla tehdään ja miten niitä käytetään.
Kysyin aiemmin ja toistan: MILLAINEN LUONNE tekee automaattisesti niitä ongelmia teinin elämään?
Muutama vaihtoehto:
1. Lapsi on miellyttämishaluinen äärimmäisyyksiin saakka -> lapsi on helppo houkutella mukaan tyhmyyksiin
2. Lapsi on ujo ja arka -> lapsi on helppo pelotella mukaan perseilyihin
3. Lapsi on levoton -> lapsi pitkästyy helposti ja hakee sisältöä elämään perseilemällä
4. Lapsi on temperamenttinen -> lapsi tulistuu helposti ja ajatutuu sitä kautta helposti mm. tappeluihin
Mikään näistä ei AUTOMAATTISESTI tarkoita ongelmia, mutta selkeästi kasvattavat riskejä ongelmiin.
Ja kyse ei ole edes pelkistä numeroista, vaan millaisen t y ö m o r a a l i n lapselleen opettaa. Ymmärrän jos on vieras käsite monille.