Teinin vanhempana oleminen on perseestä!

Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa minusta.

Harrastukset ei ole pakollisia. Niitä kannattaa myös vaihtaa välillä, esimerkiksi joku diskotanssi ym. vois olla kiva harrastus.

Tutustu teinin ystäviin. Meillä on aina paljon lapsia kylässä.

Mä sanon aina lapselle  että kaverit ovat tervetulleita ja meillä saa syödä ja muutenkin olla kuin kotonaan. Ja niin meillä todella joka päivä melkein onkin vieraita jotka viihtyvät hyvin.

Yöllä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa, mutta koulu ja läksyt pitää hoitaa. Kokeisiin ei ole pakko lukea, jos käy koulussa niin se riittää siihen että oppii sen verran että koe menee läpi.

Päihteistä meillä puhutaan rehellisesti, nuori tietää niiden haitat ja että ystäviä ja hauskaa voi olla vaikka ei päihteitä käytä. Mä pystyn keskustella asioista myös lapsen kavereiden kanssa.

Lapset hengailee mielellään kaupungissa ja pyrin tietysti järjestää aina vähän shoppailu rahaa, mei

Kyllä on ihana tulevaisuus lapsillasi. Riittää, että koe menee läpi. Kuinka joku voi kohdella lapsiaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset keskustelut on myös täysin turhia ihan erilaisten vanhempien välillä. 

Jos vanhemmat on esim. super rauhallisia, introvertteja ja kotona kissojen ja videopelien kanssa viihtyviä gamereita, niin todnäk niiden teinikään ei tee mitään ihmeellistä. Sit taas sosiaalisten ja menevien ihmisten teinit helpommin tekee. 

Tai sitten käy niin, että kotihiirten lapsi pitkästyy ja lähtee etsimään jännitystä elämään ja menevien vanhempien lapsi kyllästyy jatkuvaan menemiseen ja haluaa linnoittautua kotiin. Itse olen siivoushullun äidin lapsi ja nyt aikuisena siivoan vain sen mitä on ihan pakko. 

Kyse on ennenkaikkea lasten luonteesta. Osa on hyvin säyseitä ja osa ei. Meillä on kaksi lasta aika isolla ikäerolla. Ensimmäinen oli tosi helppo teininä ja kävi koulun hyvin, oli kiltti, hoiti kesätyöt yms. Toinen ei ollut. Hänen kohdallaan pelastus oli se, että pystyimme muuttamaan maahan, jossa lasten fyysinen kurittaminen oli sallittua. Siellä muutama kunnon selkäsauna opetti toisenkin lapsen käyttäytymään. Nyt molemmilla on hyvät ammatit ja omat perheet.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä olisi vielä teinejä, muuttaisin koko perheen jollekin Tyynenmeren saarelle kunnes ovat täysi-ikäisiä.

 

Ja tämän takia ne teinit oireilee. "Minäminä.. voi minua parkaa! Annan kaikin mahdollisin tavoin viestiä miten MINÄ tästä nyt kärsin vanhempana! Haluaisin mahdollisimman kauas!!!"

Minä nautin lasteni seurasta. Myös haastavien kehitysvaiheiden aikana. Annan viestiä, ettei heissä ole mitään vikaa, vaikka on vähän vaikeampi vaihe meneillään. He ovat tasan yhtä rakkaita kuin ennenkin, vaikka ristiriitoja tulee. Me ollaan tässä yhdessä, selvitään kaikesta yhdessä ja annetaan toisillemme tilaa ja ymmärrystä. Ei ajeta pois silloin kun maailma muutenkin näyttää hämmentävältä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia ja heitä ei tosiaan voi kasvattaa samalla tavalla. 

Kyllä voi. Nämä kasvattamisen perään huutavat vain eivät tajua, että mikään määrä kasvattamista ei voi estää lasta päätymästä vääriin piireihin, jos lapsi on luonteeltaan esim. miellyttjäluonne, joka menee mukaan kaikkeen mihin kaverit houkuttelee. 

Kyllä voi estää. Tuntemalla sen oman lapsen millaista läsnäoloa ja kasvatusta tämä vaatii. Kun lapsella on tunne siitä, että on arvokas ja kelpaa, riippumatta muista saavutuksista tai epäonnistumisista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia ja heitä ei tosiaan voi kasvattaa samalla tavalla. 

Kyllä voi. Nämä kasvattamisen perään huutavat vain eivät tajua, että mikään määrä kasvattamista ei voi estää lasta päätymästä vääriin piireihin, jos lapsi on luonteeltaan esim. miellyttjäluonne, joka menee mukaan kaikkeen mihin kaverit houkuttelee. 

Voi sellaistakin lasta vahvistaa. Useimmilla on jotain piirteitä, joita täytyy ottaa kasvatuksessa huomioon ja vähän työstää juuri sitä. 

Ketjussa on hyvin typerien ihmisten viestejä, matalalla ymmärryksellä kirjoitettuja lällättelyjä, mutta se on kuitenkin totta, että kasvatuksella VOI ja kannattaa yrittää vaikuttaa. Kaikki ei kuitenkaan ole yksin vanhempien käsissä, vaan lapseen vaikuttaa paljon kaikki muukin, mutta pitää hoitaa oma osuutensa niin hyvin kuin voi. 

Ketjun viesteistä poiketen se on aivan normaalia, että teini kokeilee rajojaan ja tekee joskus jotain hölmöä ja/tai kiellettyä, mutta sekään ei onneksi tarkoita etteikö asioihin pitäisi puuttua ja jatkaa kasvattamista. Jos teini hölmöilee, niin siinä on iso merkitys miten vanhemmat reagoi. Vanhempien vääränlainen reagointi voi vain lietsoa teiniä lisää. 

Täytyy myös muistaa, ettei se teini-ikä ja kapina, kiinnostus päihteisiin yms. ala kaikilla välttämättä heti yläasteella. Joillain se vaihe voi tulla vasta lukio-/amisiässä, eli ei kannata vielä itseään kiitellä, jos yläasteikäisen kanssa sujuu kuin tanssi. Toki joillain se sujuu aina, mutta ihmiset käy läpi vaiheita ja juttuja eriaikaisesti. Toki yleisesti ottaenhan sanotaan, että 8-luokka on pahin. Itselläni on nyt kasiluokkalainen, ja kyllä tässä jännittää kuin käy. Wilma tosin on laulanut jo alakoulusta alkaen ja lapsen/nuoren impulsiivisten päähänpistojen johdosta on monenlaista setvitty tässä vuosien varrella. 

 Mutta kyllä se tosiaan niin on, että mitä pienempi lapsi, sen pienemmät murheetkin, ainakin näissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on ennenkaikkea lasten luonteesta. Osa on hyvin säyseitä ja osa ei. Meillä on kaksi lasta aika isolla ikäerolla. Ensimmäinen oli tosi helppo teininä ja kävi koulun hyvin, oli kiltti, hoiti kesätyöt yms. Toinen ei ollut. Hänen kohdallaan pelastus oli se, että pystyimme muuttamaan maahan, jossa lasten fyysinen kurittaminen oli sallittua. Siellä muutama kunnon selkäsauna opetti toisenkin lapsen käyttäytymään. Nyt molemmilla on hyvät ammatit ja omat perheet.

Ei ole luonteesta kiinni. Meillä on räiskyväluonteinen ja leppoisa. Tämä räiskyvä, impulsiivinen ym on silti helpompi teininä. Hoitaa silti hommansa, vaikka räjähtää hetkessä. Ei ryyppää tai rieuhu kaupungilla, vaikka on sosiaalinen luonne. Ym.

Kertokaakapa mulle mikä se luonne on, mikä on erityisen hankala ja ongelmainen teinin vanhempana? Antakaahan tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."

Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa minusta.

Harrastukset ei ole pakollisia. Niitä kannattaa myös vaihtaa välillä, esimerkiksi joku diskotanssi ym. vois olla kiva harrastus.

Tutustu teinin ystäviin. Meillä on aina paljon lapsia kylässä.

Mä sanon aina lapselle  että kaverit ovat tervetulleita ja meillä saa syödä ja muutenkin olla kuin kotonaan. Ja niin meillä todella joka päivä melkein onkin vieraita jotka viihtyvät hyvin.

Yöllä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa, mutta koulu ja läksyt pitää hoitaa. Kokeisiin ei ole pakko lukea, jos käy koulussa niin se riittää siihen että oppii sen verran että koe menee läpi.

Päihteistä meillä puhutaan rehellisesti, nuori tietää niiden haitat ja että ystäviä ja hauskaa voi olla vaikka ei päihteitä käytä. Mä pystyn keskustella asioista myös lapsen kavereiden kanssa.

Lapset hengailee mielellään kaupungissa ja pyrin tie

Kyllä on ihana tulevaisuus lapsillasi. Riittää, että koe menee läpi. Kuinka joku voi kohdella lapsiaan noin?

 

Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia ja heitä ei tosiaan voi kasvattaa samalla tavalla. 

Kyllä voi. Nämä kasvattamisen perään huutavat vain eivät tajua, että mikään määrä kasvattamista ei voi estää lasta päätymästä vääriin piireihin, jos lapsi on luonteeltaan esim. miellyttjäluonne, joka menee mukaan kaikkeen mihin kaverit houkuttelee. 

Kyllä voi estää. Tuntemalla sen oman lapsen millaista läsnäoloa ja kasvatusta tämä vaatii. Kun lapsella on tunne siitä, että on arvokas ja kelpaa, riippumatta muista saavutuksista tai epäonnistumisista. 

Naiivia puhetta. Vaikka lapsella olisi miten hyvä tunne kotona, hän voi teini-ikän myllerryksissä kokeilla rajoja tavalla, jota te naiivit "rakkaus riittää" tyypit ette osaa edes kuvitella. Teininä kavereilla on todella suuri merkitys ja jos lapsi ajatutuu vääränlaisiin piireihin, siinä ei vanhempien lässytykset auta. Moni myös kuvittelee tuntevansa oman lapsensa lapikotaisin ja sitten ollaan ihan äimän käkenä, kun se kultamussukka tuleekin eräänä päivänä poliisisaattueessa kotiin. Näitä on nähty paljon työuran varrelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset keskustelut on myös täysin turhia ihan erilaisten vanhempien välillä. 

Jos vanhemmat on esim. super rauhallisia, introvertteja ja kotona kissojen ja videopelien kanssa viihtyviä gamereita, niin todnäk niiden teinikään ei tee mitään ihmeellistä. Sit taas sosiaalisten ja menevien ihmisten teinit helpommin tekee. 

Tuokaan ei pidä paikkaansa. Kerroin jo tuossa aiemmin ystäväperheestäni, joka on todella rauhallinen, mutta heidän lapsensa on levoton sielu, joka ei osaa olla paikallaan. 

Niin enhän minä väittänytkään, että aina noin, vaan todennäköisesti noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."

Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.

Kyllä! Täysin samaa mieltä. Se pohja aletaan luomaan HETI kun lapsi on syntynyt. Jopa jo aiemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."

Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.

Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan lapset kasvatettiin niin niistä ei ollut ongelmia. Esmes mää 58 v. en ole ikinä eläessäni sanonut Isälle että "ei". Äidille saatoin hetken kiukutella mutta loppujen lopuksi tein sen mitä käskettiin. KASVATTAKAA NE PENTUNNE!

Vanhaan aikaan kurinpito ei vielä ollut lasun paikka. Silloin saattoi ihan oikeasti pakottaa teinin tottelemaan, kun taas nykyisin voi vaan suositella teinille hyvää käytöstä. Nahkaremmi on vaihtunut tunteista puhumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi kaksikin vanhaa sanontaa: "Sen niittää, mikä kylvää" ja "Niin makaa, kuin petaa."

Mä tein hyvän pohjan, kun lapset oli pieniä. Keskityin paljon heidän kanssa touhuiluun. Hyvä pohja, kun luotiin lapsuudessa. Siitä oli apua teinivuosina. Sain aina puhuttua järkeä. Luottamusta, vapautta, rajoja ja rakkautta. Näillä mentiin. Ovat nyt aikuisia ja välit ovat hyvät.

Sulla kävi vain hyvä tuuri. Ei ole sinun ansiotasi, että lapsesi sattuivat olemaa säyseitä tapauksia eivätkä ajautuneet vääriin piireihin. 

Kyllä se on hänen ansiotaan. Ottaapa joillekin koville että joku jaksaa kiinnostua vielä kasvattmaan lapsiaan

Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta. 

Mitä hourailet? Peruskoulun numerot määrittävät se, mihin kouluun pääsee tai pääseekö mihinkään. Niillä on todella iso merkitys. Varsinkin kun elämme maailmassa, jossa pelkällä peruskoululla ei tee oikeastaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kiva teini, ei valittamista. Jotkut teinit näyttää kyllä olevan aika kekseliäitä vanhempiensa piinaamisessa :D 

Ne joilla ei ole kunnollista harrastusta ja kaveripiiriä sen kautta. Päätyvät vääriin hengailukaveripiireihin ja se on sitten menoa. Teinilläkin pitää olla elämässä tavoitteita, jollei se ole koulu niin sitten joku mieleinen harrastus joka on kiinnostuksen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa minusta.

Harrastukset ei ole pakollisia. Niitä kannattaa myös vaihtaa välillä, esimerkiksi joku diskotanssi ym. vois olla kiva harrastus.

Tutustu teinin ystäviin. Meillä on aina paljon lapsia kylässä.

Mä sanon aina lapselle  että kaverit ovat tervetulleita ja meillä saa syödä ja muutenkin olla kuin kotonaan. Ja niin meillä todella joka päivä melkein onkin vieraita jotka viihtyvät hyvin.

Yöllä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa, mutta koulu ja läksyt pitää hoitaa. Kokeisiin ei ole pakko lukea, jos käy koulussa niin se riittää siihen että oppii sen verran että koe menee läpi.

Päihteistä meillä puhutaan rehellisesti, nuori tietää niiden haitat ja että ystäviä ja hauskaa voi olla vaikka ei päihteitä käytä. Mä pystyn keskustella asioista myös lapsen kavereiden kanssa.

Peruskoulun numerot eivät määritä kenenkään tulevaisuutta. 

Niin, tilastollisesti tytöt hyötyvät varsin vähän siitä, että ovat koulussa äidin vaatimia kympintyttöjä.