Lue keskustelun säännöt.
Yle: "Lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta"
13.09.2025 |
"Kun laihdutuslääkkeitä nyt käyttää ennen muuta keskiluokka, lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta."
https://yle.fi/a/74-20182607#comments
Kyseisen jutun kommenteissa joku toteaa: "Rappion normalisointi on käynyt meille liian kalliiksi, kuten valtion talouskehitys on jo pidempään osoittanut."
Viitannee siis kehopositiivisuuteen, eli lihavuuden ihannoimiseen.
Kommentit (231)
Ainahan se on ollut. Viimeiset 50 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla painonhallinta tapahtuu samoilla strategioilla, kuin opiskelu, työelämässä menestyminen ja vaurastuminen. Teen itsestäni kurirobotin, joka vaan suorittaa toimintoja ajallaan ja suunnitellusti. Epämukavuuteen, väsymykseen ja mielitekoihin ei kiinnitetä huomiota. Mielihyvää saa olla elämässä edelleen, mutta se kytkeytyy muihin asioihin ja sille on oma määrätty paikkansa. Ehkä pienet palkinnot paikallaan, kun joku välitavoite on ansaittu.
En olisi voinut työn ohessa suorittaa kahta maisteritutkintoa, jos olisin yhtään tunnustellut väsymystä tai motivaatiota. Aina väsytti, koskaan ei ollut motivaatiota. Rutiinit vaan pyörimään ja vauhdissa on pysyttävä.
Saman toisto työelämässä. Tulosta tulee, kun ei tunnustele.
Sijoittaminen on vain mielitekojen ohittamista, luopumista miljoonasta pienestä asiasta ja automaatiota. Mitään ei saa tuntea silloinkaan, kun kaikki sulaa ja pitää vaan laittaa lisää rahaa rulettiin sijoitussuunnitelman mukaan.
Painonhallinta korostuu näin keski-ikäisenä naisena. Joten samalla strategialla suhtaudun nyt tähänkin. Onko kivaa, ei. Tuottaako tulosta, kyllä.
En minä tiedä kuinka paljon kurinalaisuus korreloi kaikkien muiden ihmisen ominaisuuksien kanssa. Varmaan kurinalaisuus korreloi sosioekonomisen aseman kanssa, koska oman kokemukseni perusteella kurinalaisuudella siinäkin tulos tulee. Mutta ei tämä lopulta ole kuin kykyä olla välittämättä epämukavuudesta. Tai oikeastaan kykyä valita elämäänsä tietynlaista epämukavuutta välttääkseen toisen tyyppistä epämukavuutta. Minun elämässä on kyllä ollut ihmisiä, jotka kadehtivat lopputulosta, mutta kukaan ei kadehdi matkaa joka siihen johti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla painonhallinta tapahtuu samoilla strategioilla, kuin opiskelu, työelämässä menestyminen ja vaurastuminen. Teen itsestäni kurirobotin, joka vaan suorittaa toimintoja ajallaan ja suunnitellusti. Epämukavuuteen, väsymykseen ja mielitekoihin ei kiinnitetä huomiota. Mielihyvää saa olla elämässä edelleen, mutta se kytkeytyy muihin asioihin ja sille on oma määrätty paikkansa. Ehkä pienet palkinnot paikallaan, kun joku välitavoite on ansaittu.
En olisi voinut työn ohessa suorittaa kahta maisteritutkintoa, jos olisin yhtään tunnustellut väsymystä tai motivaatiota. Aina väsytti, koskaan ei ollut motivaatiota. Rutiinit vaan pyörimään ja vauhdissa on pysyttävä.
Saman toisto työelämässä. Tulosta tulee, kun ei tunnustele.
Sijoittaminen on vain mielitekojen ohittamista, luopumista miljoonasta pienestä asiasta ja automaatiota. Mitään ei saa tuntea silloinkaan, kun kaikki sulaa ja pitää vaan laittaa lisää rahaa ruletti
Kuulostaa siltä, että epäilen onko lopputulos kurirobottina elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Puhdasta hevonpaskaa joka sana. Kohtalainen trollauksena."
Kuulut ilmeisesti niihin, jotka pitävät lääketiedettä huijauksena, sellaisia on palstalla paljon, tieteenvastaisia ihmisiä.
Sekin on nykyajan ilmiö. Ei vielä äitini työuran aikana kukaan kiistänyt sitä mitä lääkäri sanoo ruokavaliosta ja siitä miten sepelvaltimotauti syntyy. Ihmiset pyrkivät vähentämään kovaa rasvaa ja opettelivat syömään lautasmallin mukaisesti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus väheni merkittävästi ajan mittaan. Nyt otamme takapakkia siksikin, että ihmiset itse tietävät paremmin kuin tiede.
Mummot ja papat sanoivat 70-luvulla, että voita syömällä näkö paranee, koska voissa on A-vitamiinia, nyt vastaavia uskomuksia on satoja ellei tuhansia. Ei lääkäri ryhdy väittelemään. Jokaisella on oikeus syödä itsensä hautaan.
Jep. Vielä pari vuoskymmentä
Aivan. Ihmisten koulutustaso on myös laskenut, samoin äo. Silti valheellisiin salaliittotutkimuksiin uskovat eivät välttämättä olekaan vähän koulutettuja, vaan suurin osa on korkeastikoulutettuja, koska piirre perustuu ilmeisesti persoonallisuuden rakenteeseen (epäluuloisuus). Tämä porukka on ollut aina olemassa, mutta nyt he pystyvät levittämään omia totuuksiaan netissä hyvällä kirjoitustaidolla ja näennäisellä tutkimuksella. Osa rikastuu, osa ostaa tämän tiedon.
Ongelma on sekin, ettei osa ymmärrä miten tieteellinen tieto rakentuu ja media uutisoi. Eli kun yhtenä päivänä kananmunat ovat vaaraksi ja toisena päivänä todetaan, ettei kananmunien syönti olekaan vaarallista, niin se luetaan, että tiede on humpuukia. Media uutisoi noista vastakkaisina eikä monikaan tajua, että tutkimusasetelma on ratkaiseva, eikä kumpaakaan tutkimustulosta oikeasti ole olemassa (vain klikkiotsikko ja ravitsemussuosituksen konsensus).
Ei voida olettaa, että ihmiset ovat tutkijoita, mutta ratkaisevaa onkin, luotetaanko siihen mitä tutkimustuloksista tuotetaan konsensuksena ravitsemussuosituksiin. Eli luotetaanko viranomaisiin ja valtioon tai tieteeseen.
Se tarjoaa huijareille loputtoman markkinan, ettei ihminen osaa lukea tiedettä ja tutkimustuloksia niin kuin niissä sanotaan. Tai edes monimutkaisia lauseita, lukihan joku minunkin tekstini niin, että olisin sanonut, että ylipainoiset eivät laihdu 10 000 askelta kävelemällä. Lukutaito on heikoissa kantimissa.
Tähän liittyy todella monta asiaa, siis lihavuusepidemiaan.
Mun painoindeksi on kai yli 30, mutta en ole edes miettinyt lääkettä.
Kyllä voisin 100e kk siihen rahan puolesta laittaa, mutta en halua sivuvaikutuksia.
Ei kiinnosta mitä joku ajattelee "luokastani".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se on ollut. Viimeiset 50 vuotta.
Mutta nykyisin lääkkeet auttavat asiassa
Suomalaiset on Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Reilusti yli puolet on ylipainoisia ja iso osa myös lihavia.
Rahalla tai lääkkeillä ei ole asian kanssa tekemistä. Köyhät perustelee asian sillä ettei ole varaa terveelliseen ruokaan, se on tietenkin valhe itselle jolla perustellaan epäterveellinen ruokavalio. Makkara vaan maistuu paremmalta.
Ja jos sulla on rahaa saatat silti olla lihava. Omista valinnoista kiinni lihavuuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla painonhallinta tapahtuu samoilla strategioilla, kuin opiskelu, työelämässä menestyminen ja vaurastuminen. Teen itsestäni kurirobotin, joka vaan suorittaa toimintoja ajallaan ja suunnitellusti. Epämukavuuteen, väsymykseen ja mielitekoihin ei kiinnitetä huomiota. Mielihyvää saa olla elämässä edelleen, mutta se kytkeytyy muihin asioihin ja sille on oma määrätty paikkansa. Ehkä pienet palkinnot paikallaan, kun joku välitavoite on ansaittu.
En olisi voinut työn ohessa suorittaa kahta maisteritutkintoa, jos olisin yhtään tunnustellut väsymystä tai motivaatiota. Aina väsytti, koskaan ei ollut motivaatiota. Rutiinit vaan pyörimään ja vauhdissa on pysyttävä.
Saman toisto työelämässä. Tulosta tulee, kun ei tunnustele.
Sijoittaminen on vain mielitekojen ohittamista, luopumista miljoonasta pienestä asiasta ja automaatiota. Mitään ei saa tuntea silloinkaan, kun kaikki
Epäilen sitä itsekin silloin tällöin. Mutta koska en usko elämään, jossa voi saada kaiken, valitsen mieluummin oman kärsimykseni tietoisesti. Jos nyt ajattelen tämän painonhallinnan kautta, on päivänselvää, että pienet uhraukset ei riitä. Istumatyötä 10h/pv tekevä keski-ikäinen 160cm nainen joutuu syömään melko vähän kaloreita pitääkseen painon hyvässä kontrollissa. Se on pitkä sarja arkisia ja toistuvia luopumisia asioista (ruoista), jotka tuottavat mielihyvää. Mutta itselleni ihannepaino tuottaa kuitenkin isompaa mielihyvää ja myös ajatus siitä, että pidän suuren määrän sairauksia loitolla suuremmalla todennäköisyydellä. Mutta ei tuollaiset asia sytytä aivojeni mielihyvätoimintoja samalla tavalla kuin berliininmunkki. Valitettava asia, mutta itse valitsemani.
Laiskat ja todella ylilihavat käyttää jotain lääkettä laihtumisen avuksi. Nosta se persees sohvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän asia on ollut jo pitkään. Kodin ruokailutottumuksia ja ruokailutottumuksia on muutenkin vaikea muuttaa, saati sitten nyt, kun joka lehdessä on väärää tietoa painon hallinnasta. Painon pudottamisessa ovat hyvät laihdutuslääkkeet avainasemassa ja se kannattaa (lihavuus on niin epäterveellistä), mutta kaivattaisiin terveysvalistusta ala-asteelta alkaen.
Esimerkiksi näin:
1. Tutkitusti ihminen syö suurin piirtein saman verran, kun verrataan grammamääriä ja jos syödään aina samanlaiselta lautaselta ja suurin piirtein samoissa olosuhteissa.
2. Siksi paino putoaa automaattisesti jo lautasmallin avulla, jos puolet lautasesta täytetään vihanneksilla ja kasviksilla, joita ei ole uitettu rasvassa. Samalla täyttyy kuidun syönnin vaatimus ainakin osittain.
3. Rasvan määrään pitää kiinnittää huomiota, koska se on energiatiheintä. Vuodessa laihtuu merkittävän määrän itsekseen muuttamatta muuta, jos rajoittaa r
Sepelvaltimotauti on geeneissä.
Sen riskiä lisää eläinperäiset rasvat.
Geeni on laihoillakin kuten minulla.
Korkeakoulutus maksaa ja kukaan ei ota töihin liian kouluttautunutta. Korkeakoulutettu ei myöskään välttämättä voi ottaa mitä tahansa töitä vastaan niin ettei ammatillinen identiteetti kärsisi tai tuhoutuisi. Siksi moni on köyhä, ei ole varaa ruokaan ja se näkyy kropassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Reilusti yli puolet on ylipainoisia ja iso osa myös lihavia.
Rahalla tai lääkkeillä ei ole asian kanssa tekemistä. Köyhät perustelee asian sillä ettei ole varaa terveelliseen ruokaan, se on tietenkin valhe itselle jolla perustellaan epäterveellinen ruokavalio. Makkara vaan maistuu paremmalta.
Ja jos sulla on rahaa saatat silti olla lihava. Omista valinnoista kiinni lihavuuskin.
Ylipainoisuus on huono mittari. Vasta lihavalla ylipainon haitat alkaa näkymään
BMI 28:n riski sairastua on samaa luokkaa kuin BMI 19. Terveimpiä keskimäärin ovat siinä ylipainon rajalla, BMI 25 olevat
Vierailija kirjoitti: Miten aidosti köyhä ihminen edes pystyy syömään liikaa? :D Eikö tämän pitäisi olla nääntymässä kuoliaaksi?
Koska me saamme ruokajonosta kermaa, täytekakkuja ym. epäterveellistä syötäväksi ja kaikki ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi poliitikoksi tai opettajaksi tähtäävä ei voi ottaa seksityötä vastaan. Se tuhoaisi uran todennäköisesti. Joten mielummin ilman ruokaa kuin että ura tuhoutuisi.
Painoindeksini on 27 ja olen ladonovityyppiä. Eli vähän voisin painoa pudottaa. Se, mikä minua ärsyttää näissä keskusteluissa muun muassa, on tämä loputon kummallisten kasvisten tuputus. Miksei Suomessa voi syödä vaikka kaali-tai maksalaatikkoa, vaan lehdet ovat täynnä kvinoa-tofu-avokado-gojimarjalättyjä ja vastaavia?
Keski-Euroopassa kasvisten ja salaattien syönti on lähinnä olematonta, he varmaan kuolevat kaikki ihan kohta. Tokihan suomalaisten geenit vaativat ne salaatit.
Moni ihminen on nykyään myös niin lujilla työn ja perheen ja muiden vaatimusten kanssa, että suon mielelläni heille muutaman ylikilon. Ihan älystä, asemasta ja luokasta riippumatta. Trollit sitten erikseen.
N67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla painonhallinta tapahtuu samoilla strategioilla, kuin opiskelu, työelämässä menestyminen ja vaurastuminen. Teen itsestäni kurirobotin, joka vaan suorittaa toimintoja ajallaan ja suunnitellusti. Epämukavuuteen, väsymykseen ja mielitekoihin ei kiinnitetä huomiota. Mielihyvää saa olla elämässä edelleen, mutta se kytkeytyy muihin asioihin ja sille on oma määrätty paikkansa. Ehkä pienet palkinnot paikallaan, kun joku välitavoite on ansaittu.
En olisi voinut työn ohessa suorittaa kahta maisteritutkintoa, jos olisin yhtään tunnustellut väsymystä tai motivaatiota. Aina väsytti, koskaan ei ollut motivaatiota. Rutiinit vaan pyörimään ja vauhdissa on pysyttävä.
Saman toisto työelämässä. Tulosta tulee, kun ei tunnustele.
Sijoittaminen on vain mielitekojen ohittamista, luopumista miljoonasta pienestä asiasta ja automaat
Painonhallinta on varmaan tuossa kuviossa helppoa, mutta koko elämän suorittaminen kuulostaa tosi ilottomalta
Halpa tapa näyttää rikkaalta, on olla hoikka!
Sitten kun kaikki pitää sinua ahkerana ja menestyvänä, saat myös enemmän palkkaa.
-> win-win
Kuollaan kaikki, laihat, lihavat, kauniit ja rumat.
Vaikka kuinka venkoilis vastaan.
Ainoa asia on miten haluaa elää ja mistä nauttii tämän lyhyen pierauksen ajan.
Isä kohta 90, syö mitä sattuu, aatella.
Ainoa ettei käytä viinaa. Siinä on suomalaisten ainoa riski sokeritautiin, syöpiin, verenpaineeseen ja hulluuteen
Vierailija kirjoitti:
Mulla painonhallinta tapahtuu samoilla strategioilla, kuin opiskelu, työelämässä menestyminen ja vaurastuminen. Teen itsestäni kurirobotin, joka vaan suorittaa toimintoja ajallaan ja suunnitellusti. Epämukavuuteen, väsymykseen ja mielitekoihin ei kiinnitetä huomiota. Mielihyvää saa olla elämässä edelleen, mutta se kytkeytyy muihin asioihin ja sille on oma määrätty paikkansa. Ehkä pienet palkinnot paikallaan, kun joku välitavoite on ansaittu.
En olisi voinut työn ohessa suorittaa kahta maisteritutkintoa, jos olisin yhtään tunnustellut väsymystä tai motivaatiota. Aina väsytti, koskaan ei ollut motivaatiota. Rutiinit vaan pyörimään ja vauhdissa on pysyttävä.
Saman toisto työelämässä. Tulosta tulee, kun ei tunnustele.
Sijoittaminen on vain mielitekojen ohittamista, luopumista miljoonasta pienestä asiasta ja automaatiota. Mitään ei saa tuntea silloinkaan, kun kaikki sulaa ja pitää vaan laittaa lisää rahaa ruletti
Ehkä sinä olet tarvinnut kurikuuria "menestymiseen", mutta usealle tuo on ihan normaalia maalaisjärkeä ja perusrutiinia. Taas toisaalta, mitä varten suoritat ilman hyvää motiivia? Ulkokultaiseen menestymiseen?
No tähän tämä koko asia tiivistyykin