Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Moni tykkää pitkästi kirjoittajan tarinoinnista, älkää arvostelko.

Varsinkin luontojutut on ihania, amiraalien juotot yms. Ihminen, joka on ystävällinen luonnon eläimille on hyvä :)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kiusatuksi joutunut näkee kaikkialla itseensä kohdistuvaa huomiota vaikka näin ei olisikaan.

Kerran naureskelin omia juttujamme miehen kanssa kun ohikulkija äsähti vihaisena että mitä häntä ivaatte.

Toisen kerran tulin katsoneeksi vastaantulijan nättiä takkia kun hän puuskahti että mitä tuijotat- oli vähän liikuntavammainen ja varmaan luuli että sitä katson.

No, omassa tapauksessa kyse ei ole siitä. Kyllä minä osaan nämä asiat erottaa kuitenkin ja en todellakaan luule kaikkien arvostelevan ja nauravan minua. Muuten voin olla sitten varovainen ja en luota esim helposti. Mutta jääköön omalta osaltani aihe nyt tähän.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kiusatuksi joutunut näkee kaikkialla itseensä kohdistuvaa huomiota vaikka näin ei olisikaan.

Kerran naureskelin omia juttujamme miehen kanssa kun ohikulkija äsähti vihaisena että mitä häntä ivaatte.

Toisen kerran tulin katsoneeksi vastaantulijan nättiä takkia kun hän puuskahti että mitä tuijotat- oli vähän liikuntavammainen ja varmaan luuli että sitä katson.

Naureskelit miehesi kanssa? Oletko sinäkin yksinäinen ? Eikö miehiä enää lasketa edes seuraksi? Jollei ihmiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Moni tykkää pitkästi kirjoittajan tarinoinnista, älkää arvostelko.

Varsinkin luontojutut on ihania, amiraalien juotot yms. Ihminen, joka on ystävällinen luonnon eläimille on hyvä :)

Joskus mietin mitä sitten voin kirjoittaa tänne. Jos kirjoitan jotain surullista ja ikävää niin moni tarttuu siihen. Sitten jos kirjoitan liikaa niin jotkut eivät halua sellaista, jos kirjoitan itsestäni paljon niin olen itsekäs ja keskityn vaan itseeni. Tai sitten kuvittelen omiani jos rehellisesti elämästäni kirjoitan, vaikka joku ei voi uskoa kokemuksiani.

En minä aseta vaatimuksia teille, joten älkää te minulle pyydän sitä. Ja minä olen jotenkin kai säälittävä ihminen sen vuoksi joku ketju merkitsee minulle liikaa. Ehkä jos elämäni olisi erilaista niin ei olisi näin. Kai täytyy täältä välillä yrittää pysyä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kiusatuksi joutunut näkee kaikkialla itseensä kohdistuvaa huomiota vaikka näin ei olisikaan.

Kerran naureskelin omia juttujamme miehen kanssa kun ohikulkija äsähti vihaisena että mitä häntä ivaatte.

Toisen kerran tulin katsoneeksi vastaantulijan nättiä takkia kun hän puuskahti että mitä tuijotat- oli vähän liikuntavammainen ja varmaan luuli että sitä katson.

Nykyään on toimintakulttuuri muuttunut niin ärhäkäksi, että välillä on ihmeteltävä. Kerran rupesi bussikuski ärhentelemään ihan ilman syytä. Ei sitten ihme, että ihmiset alkaa pelätä ikävästi käyttäytyviä. Hyvät tavat kun saisi takaisin.

Jokaisen pitäisi ymmärtää, että myös läheisiä omaava ihminen voi olla yksinäinen. Kyllä minäkin voin sen ymmärtää, vaikka minulla ei ole puolisoa tai ystäviä. En minä halua arvostella muita ja miettiä, että mitä toinen saa tänne kirjoittaa. Miksi vertailla kenellä on kurjempaa tässäkin asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tykkää pitkästi kirjoittajan tarinoinnista, älkää arvostelko.

Varsinkin luontojutut on ihania, amiraalien juotot yms. Ihminen, joka on ystävällinen luonnon eläimille on hyvä :)

Joskus mietin mitä sitten voin kirjoittaa tänne. Jos kirjoitan jotain surullista ja ikävää niin moni tarttuu siihen. Sitten jos kirjoitan liikaa niin jotkut eivät halua sellaista, jos kirjoitan itsestäni paljon niin olen itsekäs ja keskityn vaan itseeni. Tai sitten kuvittelen omiani jos rehellisesti elämästäni kirjoitan, vaikka joku ei voi uskoa kokemuksiani.

En minä aseta vaatimuksia teille, joten älkää te minulle pyydän sitä. Ja minä olen jotenkin kai säälittävä ihminen sen vuoksi joku ketju merkitsee minulle liikaa. Ehkä jos elämäni olisi erilaista niin ei olisi näin. Kai täytyy täältä välillä yrittää pysyä pois. 

Hyvä pointti tuo, että mistä saa kirjoittaa. En ymmärrä alkuunkaan tuota huomauttelua, ettei itsestään saisi kirjoittaa.

Jokainenhan meistä kirjoittaa tänne omasta elämästään. Vaikeaa olisi jonkun toisen elämästä kirjoittaa, kun ei siitä oikeasti mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Tulisiko elämän polttopistettä siirtää välillä etäämmälle itsestä? Olisiko siitä apua? Vaikka n. 3-10 metriä alaviistoon etenpäin.

Minä taas ajattelen, että minun elämästä voisi jotkut poistua hiljaa takavasemmalle. Pari sellaista tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitäisi ymmärtää, että myös läheisiä omaava ihminen voi olla yksinäinen. Kyllä minäkin voin sen ymmärtää, vaikka minulla ei ole puolisoa tai ystäviä. En minä halua arvostella muita ja miettiä, että mitä toinen saa tänne kirjoittaa. Miksi vertailla kenellä on kurjempaa tässäkin asiassa. 

Luin yhden omaishoitajan haastattelun. Hänen puolisollaan oli Alzheimer. Kaikki yhteys oli poikki. Toinen ei ymmärtänyt mitään. Hän sanoi, että yksinäisyyden tunne oli valtava.

Vierailija kirjoitti:

Moni tykkää pitkästi kirjoittajan tarinoinnista, älkää arvostelko.

Varsinkin luontojutut on ihania, amiraalien juotot yms. Ihminen, joka on ystävällinen luonnon eläimille on hyvä :)

Minäkin aina odotan hänen juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painon vaihtelusta:

Mies sanoi: joutaa kierrätykseen, collegetakki on liian iso.

Minä: taas on vaatekaapissa kutistunut paita, joutaa kierrätykseen.

Eläköön se pieni ero. Vastakohdatko täydentää toisiaan?

 

Oletko sinä yksinäinen?  Vaikka sinulla on mies? 

Moni tuossakin tilanteessa on.

Olen katsellut taas youtubesta kissavideoita. Kissat on niin ihania. Kissakuume on kova, mutta en meinaa sortua. 

Se tyyli, miten ne tassullaan kevyesti koskettaa vaikka kättä halutessaan huomiota. Tulee Ranska mieleen. Jos kissa olisi maa, se olisi Ranska. Koira olisi Saksa.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut taas youtubesta kissavideoita. Kissat on niin ihania. Kissakuume on kova, mutta en meinaa sortua. 

Se tyyli, miten ne tassullaan kevyesti koskettaa vaikka kättä halutessaan huomiota. Tulee Ranska mieleen. Jos kissa olisi maa, se olisi Ranska. Koira olisi Saksa.

Minulla myös on kova kissakuume. Lapsuudessa meillä oli aina kissoja, jotka olivat leikkikavereitani ja pehmolelujani, kun mihinkään oikeisiin leluihin ei ollut varaa.

Viimeinen kissani kuoli 12 vuotta sitten, ja siitä asti olen ollut kissaton, kun kissani kuolema oli niin raskasta kestää. Itkin suureen ääneen sen kuolemaa, enemmän kuin kenenkään perheenjäseneni.

Ilman kissaa tunnen itseni yksinäiseksi ja vajaaksi, mutta kai tämä täytyy vain kestää.

Kävin tänään kaupassa autolla. Olin peruuttamassa ruudusta pois ihan ryömintävauhtia ja tarkkaavaisesti katselin, ja silti joku meinasi jäädä alle. Pidän autosta hyvää huolta ja taatusti peruutusvalot toimivat. Vauhti oli myös minimaalinen ja silti joku meinasi jäädä alleni. Ihan hirveä olo. Pahoitin oikeasti mieleni.

Tuon kävelijän kanssa oli toinenkin henkilö ja hän koki asiakseen karjua minulle että minun tulisi katsoa ympärilleni. Sain huudettua takaisin että "samoin", mutta kyllä voikin tuntua ahdistus rinnassa.

Ajan paljon ja osaan käsitellä autoa ja kuvittelen olevani hyvä kuljettaja. Harmittaa aivan hirveästi ja meni kaunis päivä pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painon vaihtelusta:

Mies sanoi: joutaa kierrätykseen, collegetakki on liian iso.

Minä: taas on vaatekaapissa kutistunut paita, joutaa kierrätykseen.

Eläköön se pieni ero. Vastakohdatko täydentää toisiaan?

 

Oletko sinä yksinäinen?  Vaikka sinulla on mies? 

Moni tuossakin tilanteessa on.

Mitä sillä mihellä teet, jos se ei poista yksinäisyyttäsi, tietääkö miehesi, että et ole tyytyväinen elämääsi hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään kaupassa autolla. Olin peruuttamassa ruudusta pois ihan ryömintävauhtia ja tarkkaavaisesti katselin, ja silti joku meinasi jäädä alle. Pidän autosta hyvää huolta ja taatusti peruutusvalot toimivat. Vauhti oli myös minimaalinen ja silti joku meinasi jäädä alleni. Ihan hirveä olo. Pahoitin oikeasti mieleni.

Tuon kävelijän kanssa oli toinenkin henkilö ja hän koki asiakseen karjua minulle että minun tulisi katsoa ympärilleni. Sain huudettua takaisin että "samoin", mutta kyllä voikin tuntua ahdistus rinnassa.

Ajan paljon ja osaan käsitellä autoa ja kuvittelen olevani hyvä kuljettaja. Harmittaa aivan hirveästi ja meni kaunis päivä pilalle.

Tuo harmituksen tunne on tuttua mullekin, jos on ollut jotain konfliktia jonkun random tuntemattoman kanssa. Ja varsinkin, kun itse pyrkii toimimaan niin, ettei tällaista tulisi.

Parkkipaikkaongelmat pyrin minimoimaan sillä, että en aja autoa ruuhkapaikoille, jos mahdollista ja auto ruutuun noukka lähtösuuntaan, ettei tarvi peruutella. Nyt pimeillä keleillä erityisesti helpottaa liikkumista. Ja oikeesti ihmiset kyllä kulkee kuka mitenkin, ei katota ympärille ja vielä se kännykkä monesti naaman edessä.

Olisko niin, että jos itse ei aja autoa, ei ymmärrä miltä meno autosta käsin näyttää.

Moni kävelee taakse tai ajaa pyörällä suoraan eteen. Kaikki ei edes katso tuleeko ketään, kun lähtee ylittämään tietä. Heijastimet olisi hyvät olla.

Olen kovin yksinäinen ja se tuntuu kuluttavalta. Työssäni autan muita yksinäisiä, mutta se ei mitenkään helpota omaa tilannettani. Ehkä joskus tuntuu hieman koomiselta kuunnella toisten vuodatusta miten kurjaa olla yksin, kun itse koen samaa, mutta joudun pitämään sellaisen ammatillisen identiteetin. Minulla on kasa ammatillisia työkaluja ratkaista oma tilanteeni, mutta en vain saa aikaiseksi puskea itseäni eteenpäin. Hassua on elämä.

Yle.fi:ssä oli tänään juttu Harjun portaista. Ne on 1920-luvulla tuöllistämistöinä rakennetut valtavat kiviportaat. Matkailunähtävyys nykyään.

Kerimäellä on Puruvedessä Hytermä-niminen saari, jossa on myös valtavia kivirakennelmia. Ne on samoihin aikoihin rakennuttanut nimismies Heikki Häyrynen, joka asui vaimoineen kesät saarella. Asuintalo paloi jo heidän aikanaan, mutta muita rakennuksia on jäljellä. Työn muistomerkki on valtava kiviportaikko tolppineen ja torneineen, joka lähtee rannasta ja menee ylös harjulle. Pariskunta on haudattu viereiselle hautasaarelle.

Olen käynyt Hytermässä, sinne pääsee soutuveneellä. Kaunis harju, hiekkarannat ja kirkas vesi. Hiljaisuus ja erikoinen tunnelma teki vaikutuksen.

Mä näin tänään Sami Kyrösen. Söin erilaisia maistiaisia ruokakaupoissa. Ostin parit farkut ja herkkuja. Sitten kotiin syömään paistia, lohkoperunoita ja salaattia. Ennen syöntiä kävin lenkillä. Hetken aikaa hengasin kotona ja sitten menin elokuviin. Nyt oon taas kotona ja vain oleilen kännykällä. Voisi katsoa juuri alkavan Masked Singerin. Nämä toimet ovat pitäneet tänään mieleni koossa.