Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Minä en ole vuosiin tykännyt enää juhannuksesta. Toki päivä se on muiden joukossa, mutta jotenkin itselleni vaikea päivä ja korostaa sitä miten elämäni on mennyt. Olen elämäni aikana viettänyt juhannuksen aina vanhempieni kanssa. Joku ehkä käsittää siitä millaista elämäni on ollut sosiaalisessa mielessä. Aikoinaan, kun kotona asuin olin aina kotona tuolloin. Ei ollut paikkaa mihin mennä tai ketään ystävää. Kotona siis olin. 

Myöhemmin aikuisuudessa asiat ovat menneet siihen, että vanhempani oikeastaan olettavat, että kun tietävät ettei minulla ole mitään suunnitelmia juhannukseen tai ystäviä muutenkaan niin tulevat sitten luokseni. Se on toisaalta ok, mutta toisaalta taas korostaa sitä asiaa, että kaikki menee taas samoin ja meilläkään ei ole useinkaan mikään paras tunnelma yhdessä. On ollut riitojakin. Eräs juhannus tosi vaikeitakin juttuja ja moni olisi jo sanonut, että nyt riittää. Kyllä minäkin silti silloin kerroin, että nyt menee yli. Näin joku sanoisi tietenkin, että vietän juhannuksen yksin sitten. Minusta ei oikein ole siihen ja näin taas kerran juhannus menee samoin kuin ennenkin. 

Seura on ok ja ymmärrän sen, ettei joillakin ole ketään. Silti samalla tunnen surua elämästäni ja siitä ettei minulla ole edelleenkään paikkaa mihin juhannuksena mennä tai yhtään ystävää ja että tämä sama asia toistuu joka juhannus samanlaisena kuin, vaikka 10 vuotta sitten erotuksena se, että koirani oli vielä tuolloin kanssani. Nyt juhannus on minulle vähän kuin jokin näytelmä, että tässä tätä keskikesän juhlaa nyt sitten vietetään ja sekin päivä menee täysin samoin kuin jokainen muukin päivä. Huvittavaakin. 

Syödään ehkä yhdessä jotain ja muuten jokainen on vähän kuin omassa maailmassaan tehden omia juttujaan. Ei meistä oikein seuraa toisillemme ole. Ei ole hilpeä ja iloista juhannusta vaan hiljainen ja hieman surullinen juhannus. Valitan tästä ja ymmärrän sen, mutta joskus kaipaisin sitä, että juhannus olisi oikeasti päivä, kun tunnen olevani elossa enkä nukkuvani. Vanhempani ovat tietyssä mielessä "nukahtaneet" jo vuosia sitten ja minä olen menossa siihen samaan suuntaan vielä jotenkin huutaen, että herättäkää joku minut vielä. Tämä kuvainnollisesti. Meistä saisi jonkun elokuvan tyylillä "hilpeä" suomalainen juhannus. Olkoon ainoa viestini juhannuksesta.