Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (1197)
Syysmyrskyä taitaa olla luvassa. Uutisten mukaan Norjassa myrskyää jo. Tänne rantautuu tuulet huomenillalla ja sunnuntaina sateet.
Kesäkelit on auttamatta ohi. Seuraavaksi on vaihdettava renkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei apua haeta vain siksi, että omassa päässä on vikaa. Sitä haetaan hyvin usein siksi, että on tultu kaltoinkohdelluksi sellaisella tavalla, että oma elämä jää jumiin. Ei kiusaajille pidä antaa valtaa pilata koko elämää. Ansaitset tukea, jotta pääset elämässä eteenpäin. Meillä on vain yksi elämä, älä anna muiden pilata sitä.
Nyt vasta huomasin, että unohdin ottaa vesipullon saunaan 3 tuntia sitten. Vanhuus ei tule yksin. 🙂
Mietin ohjelmasuosikkiani. Täällä kun on kertailtu leffoja ja tosi-tv:n outouksia.
Tykkään Elämäni biisi-ohjelmasta. Usein lauluesitykset on loistavia, varsinkin Diandran. Jostain syystä tuo kolmosen musiikkiohjelma (jonka nimenkin ansioituneesti just unohdin) ei jaksa kiinnostaa. Alkuun kyllä katsoin. Siis se, missä vuorotellen on jonkun päivä ja toiset esittää hänen musiikkiaan.
TTK, voi Luojan tähden, miten erikoisia kuvioita, asuja yms. Ei nappaa.
Ehkä pikku hiljaa eläydyn vähän 'totisempaan' hömppään, asiaohjelmiin, uutisiin, elokuviin, dokumentteihin. Joskus huvitan itseäni kuvittelemalla, millaista on tv-tarjonta 20v päästä, onko televisioita enää ?
Katsoin muuten Gran Torinon taas, muutaman vuoden tauon jälkeen. Olin unohtanut papin roolin kokonaan.
Elokuvista: Tänään tulee Lapsia ja aikuisia-elokuva parinkymmenen vuoden takaa, kannattaakohan valvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei apua haeta vain siksi, että omassa päässä on vikaa. Sitä haetaan hyvin usein siksi, että on tultu kaltoinkohdelluksi sellaisella tavalla, että oma elämä jää jumiin. Ei kiusaajille pidä antaa valtaa pilata koko elämää. Ansaitset tukea, jotta pääset elämässä eteenpäin. Meillä on vain yksi elämä, älä anna muiden pilata sitä.
Kiusaamisella on usein pitkät seuraukset. Jotkut se tekee työkyvyttömiksi. Osa selviää opiskelemaan ja suunnittelemaan hiljalleen elämää eteen päin.
Kiusaamiseen ei ole useista hankkeista huolimatta kyetty riittävästi puuttumaan.
Kiusaaminen koskee aina koko yhteisöä. Kiusaaja kerää ympärilleen myötäilijät. Kiusaaja voi olla kuka tahansa ikään, koulutukseen, ammattiin ja varallisuuteen katsomatta. Hän hyötyy kiusaamisesta jotenkin, ja tämän hyödyn poistaminen on tehokkain tapa estää kiusaamista. Poistetaan motivaatio siihen.
Tässä meillä kaikilla on vastuu. Ei lähdetä mukaan, vaan tuodaan kylmän rauhallisesti esiin, että toiminta on moraalitonta ja typerää. Kiusaajaa ei pidä ymmärtää liikaa.
On hyvä, että kiusattu kertoo kokemuksistaan muille. Näin hän huomaa, että muut ovat hänen puolellaan. Vika ei ole hänessä, vaan siinä, että häntä on kohdeltu väärin. Hän käsittelee asiaa myös itsekseen. Kaikki tämä on osa pitkää, toipumisprosessia. Se etenee yksilöllisesti eikä sitä voi useinkaan nopeuttaa. Virallisella auttamistaholla ei ole taikakeinoa, jolla kaikki hoituisi kuntoon.
Pitkään kiusaamisesta kärsinyt on usein ajan kuluessa saanut muilta monia neuvoja ja ohjausta avun hakemiseen. Yleensä hän tietää apukanavat itsekin. Kiusatut ovat usein viisaita ja syvällisesti ajattelevia. Neuvojen tarkoitus on hyvä, mutta se voi vaikuttaa myös yritykseltä tukahduttaa asiasta puhuminen, saada se pois päiväjärjestyksestä. Tätä ei välttämättä tule ajatelleeksi.
On tärkeää, että kiusattu luo verkostoa, vaikka etänäkin. Hän voi huomata, että on myös tavallisia ihmisiä, kaikki eivät kiusaa. Luottamus ihmisiin voi alkaa palautua. Ainakin pieniä valonpilkahduksia tulee, ja niiden varassa jaksaa taas. Elämässä on jokaisen varalle jotain kaunista ja hyvää. Vaikka ihan luonto ihmeellisyydessään.
Minä kirjoitan tänne elämästäni niin kuin se on ja välillä surullisempaa asiaa. Ymmärrän samalla, että joku tarkoittaa hyvää viesteillään jos niitä kommentoi. Silti oikeastaan mitä enemmän joku tästä näihin tarttuu ja kyselee sitä enemmän ehkä koen tarvetta oikaista asioita. Mikä sitten johtaa siihen, että kirjoitan jo liikaa tästä kaikesta ja se ei ole tarkoitukseni, koska ymmärrän muilla olevan omat juttunsa.
Minun elämäni on mennyt niin kuin se on mennyt kaikkine juttuineen ja jos kokemuksiani mietitään niin voisin, vaikka tuomarin edessä todistaa kaiken. Minä en valehtele tänne kirjoittaessani, kun kirjoitan näitä kokemuksia. Enkä minä liioittele, vaikka joku ei minua uskoisi. Mutta en minä ala tänne selitellä, että miksi joku sai tietää minusta tai miltä minä näytän. Tai miksi kävi niin, että täälläkin jutut levisivät.
Kirjoitan vaan niin kuin asiat ovat ja en minäkään tiedä miten kaikki on mennyt ja en haluakaan tietää. Sen vaan tiedän, että joku on niitä juttuja levitellyt ja moni tiesi niistä täälläkin ja tiesi kuka olen. Tarkemmin en mainitse, mutta ja joku en esim toivonut minun kuolemaani. Se ehkä on se isoin asia mitä on sanottu.
Muuta en enää kirjoita tästä, koska tämä ei ole helppo asia ja toivon, ettei muut joudu kokemaan tätä kaikkea. Samoin moni kai kirjoittaa tänne myös surullisempaa asiaa. Olen monia viestejä lukenut. Näin jokainen voi myös lukea viestini samoin jos tahtoo tai sitten ei. Minä kirjoitan joskus näistä jutuista, kun koen niitä asioita ja tulee ne mieleen. Sitten taas elämäni voi mennä paremmin ja toivon, että menee. Silti nämä asiat välillä taas esillä niin kuin nyt.
Minulla on voimia yleensä kestää elämääni ja yritän elää sitä niin kuin tahdon, mutta en kaipaa vähättelyä kokemuksistani tai sitä, että aletaan tulkita tilannettani niin, että minussa, on vikaa ja elämäni on sekaisin jos kirjoitan tästä, kun teen paljon töitä kuitenkin elämäni kanssa, vaikka se ei ehkä siltä näytä. Näin en halua viedä ns tilaa muilta viesteilläni ja että ketju keskittyy niihin jos joskus tästä kaikesta kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivasin turhia tavaroita, että vien konttiin. Varastoin näköjään kaikkea ja sitten on vaikea siivota.
Yhdellä entisellä naapurilla oli erikseen laihan ja lihavan ajan vaatteet ja ne vei kuulemma tilaa. Hän sai välillä laihdutettua, mutta paino tuli aina takaisin. Mulla on vaan saman painon vaatteita mutta näköjään käytän paljon samoja. Loput täyttää kaapit.
Painon vaihtelusta:
Mies sanoi: joutaa kierrätykseen, collegetakki on liian iso.
Minä: taas on vaatekaapissa kutistunut paita, joutaa kierrätykseen.
Eläköön se pieni ero. Vastakohdatko täydentää toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin lakanapyykkiä uuteen pesukoneeseeni, kun pörssisähkö on nyt niin halpaa, 0,03 snt/kWh. Pesen tänään vielä toisenkin koneellisen.
Nyt on kova tuuli, ja puista lähtee paljon lehtiä. Haravoimista tulee paljon, mutta ei onnistu lähipäivinä, kun sadetta ennustettiin.
Oiei. Nuoruuden ihastus: näin paikallisessa lehdessä kuvansa, mies on 70+.
No enhän minäkään ole enää hehkeimmilläni, mutta olis toisaalta kiva tavata kasvokkain, vieläkö sydän sykähtäisi? Yhtään? Kummallakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle varmaan tärkein hyvä asia ihmisiin liittyen on ollut viime aikoina se, kun eräs sen tieteenalan ihminen halusi osallistua opintoihini liittyvään tehtävään, jossa pitää lisätietoa niistä jutuista kysyä tälläiseltä henkilöltä. Sitä ennen lähetin viestejä sinne ja tänne ilman, että kukaan ihminen edes viitsi vastata mitään.
Sitten yksi vastaa heti ystävällisesti, että osallistuu, kun olin jo luovuttamassa, kun aikakin on jo rajallinen ja varmaan opettajakin mietti, että mitäs nyt tehdään. Sitten saankin asiaa eteenpäin. Tuli todella mukava fiilis tuosta ja kiitän kyllä paljon kyseistä ihmistä, koska teki mukavan jutun nyt opintoihinkin liittyen.
Tämän kaiken jälleen korostuu taas se, että jokainen ihminen on erilainen. Itse, vaikka olisin kuinka "oppinut" niin silti pitäisin huolen, että vastaisin silti, vaikka etten ehdi osallistumaan, koska kai se kuuluu hyviin tapoihin. Se ei anna minusta myöskään hyvää kuvaa yliopistotason oppilaitoksesta jos kukaan ihminen ei edes vastaa ja toisesta heti vastaus.
Tulisiko elämän polttopistettä siirtää välillä etäämmälle itsestä? Olisiko siitä apua? Vaikka n. 3-10 metriä alaviistoon etenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yksinäinen vaikka yksinäinen ihminen olenkin. En kaipaa seuraa tai jutteluseuraa ja osasyynä on varmaankin sosiaalisuuteni.
Käytiin kaverin kanssa normaalissa ostoksilla harmitti kun ei ollut tiettyä keksiä. Sitten mentiin syömään eri ruokia. Minä maksoin . Loppu ruokaa en jaksanut syödä annoin kaverille sen saa syödä . Sitten kävin lähikaupassa ostamassa 2 keksipakettia . Mitä kaipasin. Nyt otan rennosti .
Vierailija kirjoitti:
Painon vaihtelusta:
Mies sanoi: joutaa kierrätykseen, collegetakki on liian iso.
Minä: taas on vaatekaapissa kutistunut paita, joutaa kierrätykseen.
Eläköön se pieni ero. Vastakohdatko täydentää toisiaan?
Et sä ole yksinäinen, sulla on mies. Mulla ei ole ketään, kelle kertoa mitään, ei yhtään ketään.
Tämän aamun tietokoneella lukenut ölehtiä, kattonut aamutv:tä, yksin olen ollut monen monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painon vaihtelusta:
Mies sanoi: joutaa kierrätykseen, collegetakki on liian iso.
Minä: taas on vaatekaapissa kutistunut paita, joutaa kierrätykseen.
Eläköön se pieni ero. Vastakohdatko täydentää toisiaan?
Et sä ole yksinäinen, sulla on mies. Mulla ei ole ketään, kelle kertoa mitään, ei yhtään ketään.
Tämän aamun tietokoneella lukenut ölehtiä, kattonut aamutv:tä, yksin olen ollut monen monta vuotta.
Sori. Sä et voi päättää, kuka on yksinäinen, ts 'kokee itsensä yksinäiseksi :)'
Ehkä kiusatuksi joutunut näkee kaikkialla itseensä kohdistuvaa huomiota vaikka näin ei olisikaan.
Kerran naureskelin omia juttujamme miehen kanssa kun ohikulkija äsähti vihaisena että mitä häntä ivaatte.
Toisen kerran tulin katsoneeksi vastaantulijan nättiä takkia kun hän puuskahti että mitä tuijotat- oli vähän liikuntavammainen ja varmaan luuli että sitä katson.
Vierailija kirjoitti:
Tulisiko elämän polttopistettä siirtää välillä etäämmälle itsestä? Olisiko siitä apua? Vaikka n. 3-10 metriä alaviistoon etenpäin.
Jos minä kirjoitan tänne itsestäni niin ei se tarkoita, että koko ajan miettisin elämää ns itseni kautta kuitenkaan. Harvoin minä oikeassa elämässä olen sellainen ihminen joka keskittyy vain itseeni kuitenkaan.
Jokainen kai vaan kirjoittaa elämästään niin kuin sen kokee ja varsinkin jos ei oikein ole läheisiä niin mistä sitä juttua sitten riittäisi. Näin kai kirjoittaminen pyörii omissa asioissa monesti, vaikka en minäkään kasvokkain toisen kanssa elämääni miettisi. Näin kai omatkin viestini näyttävät silti kuinka vaan itsestäni kirjoitan, mutta kai se on ainoa keino kirjoittaa edes jotain jos omissa arkipäivän jutuissa ja ajatuksissa tekemiset pyörivät.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha kahta kauemmaksi, sanoo sananlasku.
Joskus kohtaa pahansuopia ihmisiä, joiden oma asema yhteisössä perustuu juoruamiseen ja vihjailuun. He onkivat toisten asioita ja levittävät niitä. Ne ovat heille kuin valuuttaa, jolla ostavat muilta huomiota. Heidät pysäyttää vain se, että kukaan ei kuuntele. Miksiköhän ihmisissä on niin paljon pahuutta muita kohtaan.