Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Yle.fi:ssä oli tänään juttu Harjun portaista. Ne on 1920-luvulla tuöllistämistöinä rakennetut valtavat kiviportaat. Matkailunähtävyys nykyään.

Kerimäellä on Puruvedessä Hytermä-niminen saari, jossa on myös valtavia kivirakennelmia. Ne on samoihin aikoihin rakennuttanut nimismies Heikki Häyrynen, joka asui vaimoineen kesät saarella. Asuintalo paloi jo heidän aikanaan, mutta muita rakennuksia on jäljellä. Työn muistomerkki on valtava kiviportaikko tolppineen ja torneineen, joka lähtee rannasta ja menee ylös harjulle. Pariskunta on haudattu viereiselle hautasaarelle.

Olen käynyt Hytermässä, sinne pääsee soutuveneellä. Kaunis harju, hiekkarannat ja kirkas vesi. Hiljaisuus ja erikoinen tunnelma teki vaikutuksen.

Mielenkiintoisia nämä tarinat. Tiedän nuo Harjun portaat, Jkylässä opiskelleena.

Mun assosiaatiot lähti siihen, että mitäpä, jos meidän nykyiset päättäjät sais päähänsä teettää vastaavia kivirakennelmia työllistämistöinä. Miksei saman tien vaikka pyramideja. Jäisi siinä jälkipolville ihmeteltävää 😉

Vierailija kirjoitti:

Mä näin tänään Sami Kyrösen. Söin erilaisia maistiaisia ruokakaupoissa. Ostin parit farkut ja herkkuja. Sitten kotiin syömään paistia, lohkoperunoita ja salaattia. Ennen syöntiä kävin lenkillä. Hetken aikaa hengasin kotona ja sitten menin elokuviin. Nyt oon taas kotona ja vain oleilen kännykällä. Voisi katsoa juuri alkavan Masked Singerin. Nämä toimet ovat pitäneet tänään mieleni koossa. 

Mikä leffa, jos tahdot kertoa...

Mä vietin aikaa Tampereella, joka ei ole kotikaupunkini. Tulin sinne vaan vaihtelun vuoksi. Kävin itsekseni Muumimuseossa (se on ihana!), kiertelin kaupoissa (hyviä second hand -liikkeitä muun muassa), kävin syömässä hyvän salaatin ja nautin jälkkärilaten. Sitten ostin kotiin vähän herkkuja ja sipsejä. Nyt oon surffaillut netissä, lukenut erilaisia uutisartikkeleita, palstaillut (mm. lukenut tätä ketjua), harkinnut alanko katsoa Netflixistä jotain. Ennen yhtätoista oon joka tapauksessa jo nukkumassa. Hyvä päivä :) 

Vierailija kirjoitti:

Olisko niin, että jos itse ei aja autoa, ei ymmärrä miltä meno autosta käsin näyttää.

Moni kävelee taakse tai ajaa pyörällä suoraan eteen. Kaikki ei edes katso tuleeko ketään, kun lähtee ylittämään tietä. Heijastimet olisi hyvät olla.

 

Itse mietin aikanaan pimeänajo-opetuksessa (silloin ei ollut mitään simulaattoreita vaan livenä ns mörönpersiissä oli tunnit) että tämä, jos mikä olisi tarpeen jalankulkijoille ja fillaristeillekin. Lisäksi moni jalankulkija mieltää näkyvänsä autoilijalle hyvin pimeässäkin, koska itsekin näkee sen auton mainiosti. Siinä on vain se ero, että autossa on valoja joka kulmassa jotka kummasti helpottaa havainnointia, mutta jalankulkijalla/fillaristilla ei välttämättä ole edes heijastinta yleensä varsin tummissa vaatteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä vietin aikaa Tampereella, joka ei ole kotikaupunkini. Tulin sinne vaan vaihtelun vuoksi. Kävin itsekseni Muumimuseossa (se on ihana!), kiertelin kaupoissa (hyviä second hand -liikkeitä muun muassa), kävin syömässä hyvän salaatin ja nautin jälkkärilaten. Sitten ostin kotiin vähän herkkuja ja sipsejä. Nyt oon surffaillut netissä, lukenut erilaisia uutisartikkeleita, palstaillut (mm. lukenut tätä ketjua), harkinnut alanko katsoa Netflixistä jotain. Ennen yhtätoista oon joka tapauksessa jo nukkumassa. Hyvä päivä :) 

Tosi kivalta kuulostaa, kyllä yksinkin voi viettää oikein hyvää ja rentouttavaa vapaa-aikaa. Sulla oli just sellainen päivä joista itsekin nautin :) Varsinkin jossain vähän vieraammassa kaupungissa on ihanaa seikkailla ihan itsekseen. Saa tehdä tasan sitä mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näin tänään Sami Kyrösen. Söin erilaisia maistiaisia ruokakaupoissa. Ostin parit farkut ja herkkuja. Sitten kotiin syömään paistia, lohkoperunoita ja salaattia. Ennen syöntiä kävin lenkillä. Hetken aikaa hengasin kotona ja sitten menin elokuviin. Nyt oon taas kotona ja vain oleilen kännykällä. Voisi katsoa juuri alkavan Masked Singerin. Nämä toimet ovat pitäneet tänään mieleni koossa. 

Mikä leffa, jos tahdot kertoa...

Elokuvan nimi on Grand Prix: Euroopan nopein kuski. Tiedät kai nyt miksi en ilomielin sanonut leffan nimeä. Hämmentävintä elokuvateatterissa oli, kun perheen isä nauroi leffan väkinäisille vitseille ja viesessäni olleet pienet pojat puhuivat ennakkoon mitä leffassa tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kovin yksinäinen ja se tuntuu kuluttavalta. Työssäni autan muita yksinäisiä, mutta se ei mitenkään helpota omaa tilannettani. Ehkä joskus tuntuu hieman koomiselta kuunnella toisten vuodatusta miten kurjaa olla yksin, kun itse koen samaa, mutta joudun pitämään sellaisen ammatillisen identiteetin. Minulla on kasa ammatillisia työkaluja ratkaista oma tilanteeni, mutta en vain saa aikaiseksi puskea itseäni eteenpäin. Hassua on elämä.

Sama tilanne jossain mielessä vaikka en ammatiltani ole terveydenhuollon enkä edes minkään vapaaehtoisjärkestön työntekijä vaan tavallinen aspa. Etenkin eläkeikäiset tuntuu kaipaavan hurjasti juttuseuraa ja kuuntelijaa ja siinä sitten saakin tasapainoilla, että osaa sanoa tarpeeksi napakasti mutta ystävällisesti kuinka on pakko jatkaa töitä vaikka siinä ei seuraavaa asiakasta olekaan selän takana.

Tänään kävin lenkillä päivällä, muuten vaan kotoillut ja tehnyt pikku hommia sisällä. Ihmettellyt jo pari päivää minun reisiä jotka on muuttuneet paksummiksi. Paino ei ole noussut, syön ja liikun kuten ennenkin. Vaan reidet on muuttuneet huomattavasti. Voiko ikä vaikuttaa reisiin, joku hormoni homma? Ei kait...? ( 48V) 

Nyt tulee telkkarista Platoon-nuoret sotilaat. Pitää sitä katsoa ja lähteä nukkumaan. Toivottavasti nukuttaa paremmin kun viime yönä. Heräsin jo  aamulla 05.00 ja samoilla silmillä vielä. Eikä edes oikein väsytä vielä... Huomenna voisi ulkoilla enemmän jos ei sada. Ihanan raikas ilma näin syksystä ja ulkona kauniin väristä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kovin yksinäinen ja se tuntuu kuluttavalta. Työssäni autan muita yksinäisiä, mutta se ei mitenkään helpota omaa tilannettani. Ehkä joskus tuntuu hieman koomiselta kuunnella toisten vuodatusta miten kurjaa olla yksin, kun itse koen samaa, mutta joudun pitämään sellaisen ammatillisen identiteetin. Minulla on kasa ammatillisia työkaluja ratkaista oma tilanteeni, mutta en vain saa aikaiseksi puskea itseäni eteenpäin. Hassua on elämä.

Teoriassa asiat on helpompia kuin käytännössä. Minäkin osaan lukea sujuvasti leivonta-ohjeita, mutta leipomukseni on ihan syvältä.

Olen pitänyt joutilaisuuspäivän lääkärin määräyksestä uupumisen vuoksi. Torkkunut, kuunnellut podcasteja ja selannut nettikirpparia. Siivouksen kun sai tehtyä tuli kiva olo, siisti koti on edellytys että mieli on rauhallinen. Aika perusjutuista tulee hyvä mieli nykyään.

Nopeasti tulee pimeää jo. Klo19 jo lähes pilkkopimeää. 

Leivoin fetapiirakan jaromanssi mustikkapiirakan. Kävin Lidl;ssä, koska siellä paras hevi- osasto. Olen lueskellut kirjaa Huijareiden paljastaja. Kirja kertoo tositarinoita romanssirikollisuudesta. Huono omatunto kun en käynyt lenkillä enkä salilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävin lenkillä päivällä, muuten vaan kotoillut ja tehnyt pikku hommia sisällä. Ihmettellyt jo pari päivää minun reisiä jotka on muuttuneet paksummiksi. Paino ei ole noussut, syön ja liikun kuten ennenkin. Vaan reidet on muuttuneet huomattavasti. Voiko ikä vaikuttaa reisiin, joku hormoni homma? Ei kait...? ( 48V) 

Nyt tulee telkkarista Platoon-nuoret sotilaat. Pitää sitä katsoa ja lähteä nukkumaan. Toivottavasti nukuttaa paremmin kun viime yönä. Heräsin jo  aamulla 05.00 ja samoilla silmillä vielä. Eikä edes oikein väsytä vielä... Huomenna voisi ulkoilla enemmän jos ei sada. Ihanan raikas ilma näin syksystä ja ulkona kauniin väristä.

Herasin 9.00 ja taidan mennä nukkumaan kun päästän kissan pois.

En enää edes muista milloin olen edellisen kerran käynyt ruokakaupassa lauantaina, mutta tänään oli pakko ja nyt taas muistan turhankin hyvin miksi en siitä tykkää. Siitä tulee jotenkin tosi surullinen olo, kun tuntuu että kauppa on täynnä perheitä ja pariskuntia ostamassa ehkä vähän parempaakin viikonloppuruokaa ja etenkin herkkuja iltaa varten. Osa on joo hitokseen kiukkuisia toisilleen, mutta enimmäkseen ovat kivalla fiiliksellä valkkaamassa karkkeja, sipsejä ja limuja. Monet kuulosti jo suunnittelevan halloweeniakin vaikka eikö se ole vasta joskus ensi kuussa?

Sitten oot siellä yksin ja ostat tietenkin kaikkea vaan yhdelle ja vaikka ostaisi herkkujakin (en sortunut!) niin ihan yksin niitä saisi rapistella sohvalla. Varmaan ihan tyhmää, mutta tulee aina surumielinen olo kun näen pariskuntia ja perheitä tekemässä kivoja vapaa-ajan juttujaan yhdessä. Mä niin haluaisin olla perheellinen tai ainakin edes rakastavassa ja hyvässä parisuhteessa. En ole yhtään sinkkuihminen enkä varsinkaan vela, mutta silti sellaiseksi on yritettävä sopeutua.

Kävelin oikein megapitkän lenkin koska tänään oli jotenkin ihana, syksyinen sää ja mitään muutakaan tekemistä ei ollut. Ei vaan olisi kantsinut koska jo siinä kävellessä huomasin, että jalkaterään alkaa sattua mutta sinnikkäästi oli pakko vaan jatkaa kivusta välittämättä kun en mä sinnekään olisi voinut jäädä tienposkeen.

Huonoiksi on lenkkarit päässeet ja välillä on tuo samanlainen tuntemus tullut ennenkin, mutta ei kyllä koskaan vielä näin pahana eikä kipu- tai kylmägeelikään oikein auta joten nyt sitten piti ottaa ihan särkylääkekin. Harmittaa että tuosta kivasta lenkistä jäikin nyt vähän kurja maku ja harmittaa sekin, etten sitten lähtenyt asiakseni ostamaan uusia lenkkareita kun paritkin ihan hyvältä vaikuttavat oli alessa. Toiset olisi ollut vielä vedenkestävätkin, mutta myöhäistä se on nyt. Huomenna ei tarvinne edes haaveilla ulkoilevansa.

Muuten lenkki oli kiva ja samalla siinä alkumatkasta pääsin oikein unelmointimoodiin ja haaveilin taas kerran siitä, että voisin olla jossain ihanan rauhallisessa rantsussa ja termarissa olisi kahvia ja eväänä voileipiä. Samoin heräsi taas unelma Kolista ja karhunkierroksesta Kuusamossa eikä joku ruskavaellus Lapissakaan ihan vastenmielinen olisi..

Vierailija kirjoitti:

En enää edes muista milloin olen edellisen kerran käynyt ruokakaupassa lauantaina, mutta tänään oli pakko ja nyt taas muistan turhankin hyvin miksi en siitä tykkää. Siitä tulee jotenkin tosi surullinen olo, kun tuntuu että kauppa on täynnä perheitä ja pariskuntia ostamassa ehkä vähän parempaakin viikonloppuruokaa ja etenkin herkkuja iltaa varten. Osa on joo hitokseen kiukkuisia toisilleen, mutta enimmäkseen ovat kivalla fiiliksellä valkkaamassa karkkeja, sipsejä ja limuja. Monet kuulosti jo suunnittelevan halloweeniakin vaikka eikö se ole vasta joskus ensi kuussa?

Sitten oot siellä yksin ja ostat tietenkin kaikkea vaan yhdelle ja vaikka ostaisi herkkujakin (en sortunut!) niin ihan yksin niitä saisi rapistella sohvalla. Varmaan ihan tyhmää, mutta tulee aina surumielinen olo kun näen pariskuntia ja perheitä tekemässä kivoja vapaa-ajan juttujaan yhdessä. Mä niin haluaisin olla perheellinen tai ainakin edes rakastavassa ja hyvässä parisuhteessa

Kiitos kun jaoit tämän. Sä et ole vela, vaan elämäntilannelapseton. Se on ihan oikea tahattoman lapsettomuuden muoto, ja voi aiheuttaa isoa surua.

Kaupassa käynnistä. Itsekin käyn melko harvoin kaupassa. Kerran viikossa on maksimi ja välillä jopa kahden viikon tauko. Toki paljon säästämisenkin yms takia.

Tykkään silti itsekin hieman valikoida ajankohtaa, kun käyn siellä. Eniten pidän aamuista ja paljon käyn juuri silloin. On rauhallista ja alennustuotteita kuten hävikkihedelmiä sekä punalapputuotteita enemmän. Asiakaskunta monesti vanhempaa. Eläkeläisiä paljon. Näin keskityn itsekin paremmin ostoksiin.

Minua edelleen jännittää välillä paikat missä paljon ihmisiä ja näin isompaan kauppaan en mielelläni ainakaan pahimpaan ruuhka-aikaan mene. Siinä menee Keskittyminen helposti johonkin muuhun kuin ostoksiin. Toki olen edistynyt tässä asiassa jos vertaa aiempaan.

Eläkeläiset ovat silti itselle varmaan se ryhmä mitä en juuri jännitä. Olen joskus ohjannut vanhuksille tuokioita yms ja pidän kyllä juuri tästä ryhmästä. Monesti mukavia. Toki poikeuksia on myös.

Tänään olin ulkona paljon. Kävelyllä olin monta kertaa ja vähän pyöräilyä myös. Parhaiten voin silloin, kun ulkoilen paljon. Sen huomaa kaikesta. Isälleni soitin ja huvitti hieman, kun hän valitti kuinka kauhea sää ulkona on ja tuulista. Eli ei varmaan ole ollut ulkona lainkaan ja minä olin ulkona vielä silloinkin, kun hänelle soitin. Olin ollut jo paljon ja sitten vasta sisälle menossa.

No, jokainen toimii niin kuin tahtoo ja en minä arvostellen kirjoita vaan lähinnä mietin, että itsestäni taas oli mukava sää tänään.

Vielä jatkona  Harmikseni tietokoneen näytönohjain on pettämässä vähitellen. Ei videot enää oikeastaan näy. Pelkkä ääni kuuluu. Tämä on 14-vuotias kone jo ja tuskin Windows 11 tähän sopii. Näin mietin nyt mitä tehdä. Pelaa kyllä vielä hyvin muuten. Kovaääninen kyllä on jo.

Liikkeessä koottu ja kestänyt näin hyvin. Ei pysty samanlaista hakemaan tuolta liikkeestä (edelleen liike olemassa) vaikka tahtoisin. Näin pitää varmaan kirjaajalle soittaa, joka koneen pelasti pari vuotta sitten kuntoon ja pyytää jospa saisi tähän vielä näytönohjaimen vaihdettua.

En pysty oikein muuhun nyt ja hinnat tuplaantuneet varmaan. Tämä maksoi 600 euroa silloin. Näyttökin on jo saman ikäinen. Toisaalta käytän kaikki loppuun saakka ja en "hylkää" konettani vieläkään ja luotan, että tulee kuntoon vielä.

Ei tästä oikein syysmyrskyksi taida olla ainakaan tässä etelä-suomessa, mutta vitsit se olisi ihanaa olla synkkänä ja myrskyisänä iltana oman kullan kainalossa ja pitää takassa tulta, sytyttää kynttilöitä, höpötellä kaikkea, ottaa ehkä lasillinen ja vaan olla kaksin.

Yksinäisyys on itselleni vähän sellainen asia jonka kanssa pärjään jotenkin kunhan vaan saan ulkoistettua itseni siitä. Se on vähän outoakin, koska enhän mä sitä pakoon pääse silläkään mutta helpompi on sietää, kun mieluiten mikään ei muistuttaisi siitä ettei mulla ole omaa perhettä, puolisoa eikä ystäviä, kavereita eikä edes hyvänpäiväntuttuja.

Yksinäisyys on varmaan jo ylittänyt omat sietorajani, koska nykyään tulen sekä surulliseksi että ärtyneeksi siitä, että jopa mainoksissa hierotaan naamaan sitä kuinka jäätelö on tehty jaettavaksi ja kuinka risteily on kivointa yhdessä. Siksi välttelen parhaani mukaan jopa kaikkea ihmisten ilmoilla liikkumista etenkin viikonloppuisin ja kesällä, koska ihan vaan ulkoillessakin näkee lähinnä vain perheitä ja pariskuntia. Sama tietenkin pätee kaikenlaisiin tapahtumiin, koska itseä kiinnostaa lähinnä just sellaiset päiväsaikaan olevat joihin luonnollisesti tulee kaikki muut joko kaverin, puolison tai perheen kanssa. Viimeksi tuollaisessa kävin joskus ennen koronaa eli pyörähdin vapputorilla vain huomatakseni olevani ainoa joka on yksin.

Vähän outoa siis tämä, että näin sunnuntai-aamuna olen yksinäisyyttä käsittelevässä ketjussa mutta kai sitä kaipaa jotain vertaistukea edes näin. Nytkin olisi ollut kiva keittää aamukahvit toisellekin ja lenkin jälkeen teki mieli paistaa oikein munia leivän päälle. Samalla niitä olisi toisellekin tullut. Sekin olisi kivaa, että aamulenkin sijaan olisi ollut tiedossa yhteinen lenkki ystävän tai puolison kanssa myöhemmin päivällä tai vaikka vierailu Heurekassa tai hullareilla. Kaiken tuon ja paljon muuta voin tietenkin tehdä yksinkin, mutta olen jo niin lopen tympääntynyt yksin tekemiseen ja siihen ettei mistään voi ikinä vaihtaa ajatuksia toisen kanssa, etten vaan enää jaksa eikä huvita. Mä en ole erakkoluonteinen enkä edes näin yksinään viihtyvää sorttia vaikka kuinka haluaisin.