Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (1191)
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lööppejä lukiessa on ihan tyytyväinen, että on yksin, eikä huonossa parisuhteessa.
Sitä ajattelee aina, että parisuhde toisi vaan kaikkea hyvää elämään. Ei se ainakaan kaikille näy tuovan.
On pahoja riitoja, pettämistä, taloudellista hyväksikäyttöä, kateutta, mykkäkouluja, sairasta mustasukkaisuutta, alkoholismia, perheväkivaltaa tai vaan kumppanilla hankala persoonallisuus. Alussa kaikki voi mennä hyvin, mutta elämä tuo haasteita eteen ja ihmiset muuttuu. Yhteiselämä voi olla vankila, josta haluaa ulos. Jotkut liitot on pelkkiä kulisseja. Ero- ja huoltajuusriitojakin riittää.
Yksin on kyllä välillä yksinäinen, mutta ei tarvi sietää noita juttuja. Saa elää niin kuin haluaa ja päättää itse asioistaan. Yksinolo ei aina taidakaan olla ihan huono vaihtoehto.
Kokkailuista ja etenkin piirakoista. Oma lemppari on se klassinen quiche lorraine, mutta sitä tulee ihan julmettu annos yhdelle ja vaikka se vaan paranee jääkaapissa niin kyllä ne viimeiset palat on jo vähän liikaa. Sitten meneekin vähintään se vuosi, että maistuu uudelleen. Joskus pakastin puolet piirakasta, mutta ei se sulatettuna ollut mistään kotoisin. Ei vaikka sitä taitaa olla valmisversiona myynnissäkin nimenomaan pakasteena.
Ja vikahan varmasti on ihan tasan omassa korvienvälissä, mutta miellän ihan liikaa nuo piirakat sellaiseksi illanistujais-ruoaksi tai ainakin sellaiseksi "vähän paremmaksi"-iltapalaksi, kun istutaan perheen kanssa samassa pöydässä syömässä iltapalaa hieman pidemmän kaavan kautta. Samanlainen junttura mulla on pizzankin suhteen eli minulle se on lauantai-illan herkkuruoka jota syödään sohvalla kun katsotaan yhdessä leffaa tai vaikka jotain elämäni biisiä. Tuosta syystä en ikinä ole tilannut ikinä yksinäni pizzaa enkä vuosiin enää tehnyt itsekään sellaista kasarin peltipizzaa mikä ehkä vähän enemmän onkin piirakka kuin pizza. No, siinä reseptissäkin lukee "pitsa".
Joskus uutena vuotena on tullut ostettua sipsejä ja ihan dippiäkin sekä jopa pullo kuohuvaakin, mutta typeräksi sitä itsensä vaan tuntee.
Minulla on sama ajatus, että en oikein tykkää mennä yksin tapahtumiin tai muihinkaan juttuihin mihin moni menee jonkun toisen kanssa. Itsekin mietin, etten haluaisi olla ainoa yksin oleva siellä jos muut ovat porukassa. Totta kai tiedän, että jotkut menevät yksinkin, mutta ajatus tuosta ei ole itselleni helppo kuitenkaan.
Olen myös todella vähän käynyt missään tapahtumissa muutenkaan niin jos mietin esim festareita tai jotain vastaavaa niin jotenkin mietin, että olisi kiva ainakin aluksi mennä toisen kanssa, kun tuollainen juttu on itselle uutta. Olisi rauhallisempi olo jos joku olisi kanssani. Toki tämäkin on hassua kirjoittaa, kun totta kai ihmisiä olisi ympärillä jos tuollaiseen menisi. Silti jos he eivät liity elämääsi niin onko se sitten sama, vaikka olisi tuhansia ympärillä. Ehkä se on vähän niin.
Minäkin monesti kiitän sitä, etten asu kaupungissa, koska välillä siellä käydessä näkee niin paljon ihmisiä porukassa. Toisaalta itsekin monesti yritän unohtaa sen yksinäisyyteni, koska en paljon halua miettiä sitä kaikkea. Yritän miettiä, että tämä on nyt yksi asia elämässäni. Minäkin silti mietin monesti, että olisi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa ja ehkä tuollaisissa tapahtumissa korostuu se, että haluaisi jakaa sen kokemuksen ja muiston jonkun kanssa.
En oikeastaan edes muista, koska olisin ollut muiden kuin vanhempieni kanssa jossain. Eikä heidänkään kanssaan oikein paljon missään ole käyty. Ehkä jos mietin niin viimeksi yläkoulussa ollessani oli joku harrastukseeni liittyvä tapahtuma johon osallistuin niiden ihmisten kanssa. Se on viime kerta, kun olen jossain ollut jonkun ns ulkopuolinen kanssa.
Vanhempieni kanssa en nyt oikein kaikkialle menisi. Äitinikin joskus sanoi, että tulisi jopa festareille kanssani, mutta ei hän edes kuuntele musiikkia oikeastaan ja en minä näin vaadi häntä osallistumaan sellaiseen, kun tiedän ettei oikein pitäisi sellaisesta kuitenkaan. Tämä nyt esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Ystävät kannattaa aina laittaa työn edelle. Iän kertyessä ei ole enää loputtomasti mahdollisuuksia korjata tilannetta, jos on pitkään siirtänyt ihmissuhteet "sitten kun" -lokeroon. Yksinäisyys voi iskeä tosi rajusti keski-iässä tai vanhuudessa, jos ei ollut kavereille koskaan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole mitään kokemuksia parisuhteesta. Jotenkin ulkoistan itseni tästä asiasta nykyisin ja en paljon mieti sitä kaikkea, kun tuntuu niin vieraalta se ajatus, että olisi kumppani. Joskus tuo tulee silti enemmän mieleeni ja ikää, kun tulee niin ehkä tajuan sen, että monella on jo kumppani. Tai, kun olet täysin kokematon kaikessa tuohon liittyvässä niin ei se aina mukava ajatus ole.
Samalla ymmärrän sen, että itsellä on paljon vastuuta tuossa kaikessa ja moni yrittää paljon saada kumppanin ja tekee töitä sen eteen. Minä välillä mietin, että miten ikinä pääsisin yleensä siihen pisteeseen, että pystyisin tutustumaan ihmiseen niin paljon ja päästämään hänet lähelleni siinä mielessä, että ajatus parisuhteesta olisi mahdollinen jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Toisaalta tässä hetkessä voisi tuntoa helpommalta, mutta ei se sitä olisi jos nyt pitäisi oikeasti joku tavata ja tutustua.
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Mä olen just se ihminen, joka on monelle teoriassa läheinen, mutta kenelläkään ei ole koskaan aikaa tavata mua, koska työt ovat kaikille tärkeämpiä, ja sitten niiden jälkeen rentoutuminen tai perheaika. Nämä ihmiset kuvittelevat, että meidän ystävyys pysyy hengissä sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa ja laitetaan joku viesti silloin tällöin. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, mitä mulle kuuluu, eikä koskaan valitse viettää aikaa mun kanssa ensisijaisesti, tai tule juhlimaan mun kanssa iloja tai suremaan suruja. Tai auttamaan, jos apua tarvitsisin. Mä olen "sitten kun on aikaa" -lokerossa, eli "ei koskaan" -lokerossa.. Paitsi sitten kun tulee ero. Sitten mut kaivetaan naftaliinista, koska sitten mulle on aikaa.
Mä en ole näiden ihmisten ystävä enää, vaikka he niin luulevat, ja moni heistä tulee järkyttymään siitä kuinka yksin ovatkaan, jos vaikka jäävät työttömäksi tai puoliso häviää rinnalta. Ystävyydet vaativat ylläpitoa, ne eivät elä ilman kontaktia ja vastavuoroisuutta.
Ja mä uskon, että se, etteivät ihmiset tajua tätä, on yksi suurimpia yksinäisyyden syitä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni vihje sinulle äidiltäsi, että hän tarjoutui tulemaan mukaasi jollekin festareille. Jospa tarttuisit siihen. Etkä liikaa miettisi sitä etukäteen, että hän ei siitä pitäisi. Tuskin se mitään kidutusta olisi hänelle, jos hän on itse noin sanonut. Sinun ilosi on hänen ilonsa.
Et ole halunnut neuvoja, mutta tämän sanoin silti. Äiti olen itsekin.
No, ymmärrän kyllä ajatuksen ja en minä pahalla sitä kirjoittanut etteikö sen voisi tulla. Itse vaan kuuntelen sellaista musiikkia (metallimusiikki) joka tavallaan ehkä olisi varsinkin joidenkin bändien kohdalla jo hänelle liikaa jos voi sanoa niin.
Ja en minä ikävästi sitä tarkoittanut etteikö voisi tulla. Mietin vaan nykyisin varsinkin äitini ns kunto ei kestäisi oikein muutenkaan tuollaisessa. Olisi liian vaikeaa kävellä siellä ja seisoa. Näin keskittymiseni menisi hänen juttuihinsa ja huoli hänestä tulisi esiin. Näin en mielelläni ryhtyisi siihen kaikkeen kuitenkaan ja en voisi keskittyä itse musiikkiin niin hyvin. Pitää silti joskus miettiä tätä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Ystävät kannattaa aina laittaa työn edelle. Iän kertyessä ei ole enää loputtomasti mahdollisuuksia korjata tilannetta, jos on pitkään siirtänyt ihmissuhteet "sitten kun" -lokeroon. Yksinäisyys voi iskeä tosi rajusti keski-iässä tai vanhuudessa, jos ei ollut kavereille koskaan aikaa.
Oikeat ystävät ymmärtävät myös että kaikki on väliaikaista. Niinkuin nykyinen työni, ei tätä kauaa jaksa vaikka osin unelmaduuni onkin. Oikeat ystävät eivät myöskään pakota luopumaan unelmista vaan kannustavat menemään unelmia kohti. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni vihje sinulle äidiltäsi, että hän tarjoutui tulemaan mukaasi jollekin festareille. Jospa tarttuisit siihen. Etkä liikaa miettisi sitä etukäteen, että hän ei siitä pitäisi. Tuskin se mitään kidutusta olisi hänelle, jos hän on itse noin sanonut. Sinun ilosi on hänen ilonsa.
Et ole halunnut neuvoja, mutta tämän sanoin silti. Äiti olen itsekin.
No, ymmärrän kyllä ajatuksen ja en minä pahalla sitä kirjoittanut etteikö sen voisi tulla. Itse vaan kuuntelen sellaista musiikkia (metallimusiikki) joka tavallaan ehkä olisi varsinkin joidenkin bändien kohdalla jo hänelle liikaa jos voi sanoa niin.
Ja en minä ikävästi sitä tarkoittanut etteikö voisi tulla. Mietin vaan nykyisin varsinkin äitini ns kunto ei kestäisi oikein muutenkaan tuollaisessa. Olisi liian vaikeaa kävellä siellä ja seisoa. Näin keskittymiseni menisi hänen juttuihinsa ja huoli hänestä t
Juu, niitä on semmosia kevyitä retkituolia, joita voi ottaa mukaan, niitä näkee monilla olevan festareillakin. Ja voi istuskella sivummallakin ja ottaa rennosti. Ja korvatulpatkin on hyvät olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Mä olen just se ihminen, joka on monelle teoriassa läheinen, mutta kenelläkään ei ole koskaan aikaa tavata mua, koska työt ovat kaikille tärkeämpiä, ja sitten niiden jälkeen rentoutuminen tai perheaika. Nämä ihmiset kuvittelevat, että meidän ystävyys pysyy hengissä sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa ja laitetaan joku viesti silloin tällöin. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, mitä mulle kuuluu, eikä k
Ok, tsemppiä sulle. Ymmärrän pointtisi, mutta mulla esim on paras ystävä sellainen, jonka kanssa nähdään vaan muutamia kertoja vuodessa. Aina jutut jatkuu siitä mihin jäi koskaan ei ole vaikea sopia seuraavaa tapaamista melko lyhyelläkään aikavälillä jos on tarve sillä molemmat joustaa. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Ystävät kannattaa aina laittaa työn edelle. Iän kertyessä ei ole enää loputtomasti mahdollisuuksia korjata tilannetta, jos on pitkään siirtänyt ihmissuhteet "sitten kun" -lokeroon. Yksinäisyys voi iskeä tosi rajusti keski-iässä tai vanhuudessa, jos ei ollut kavereille koskaan aikaa.
Oikeat ystävät ymmärtävät myös että kaikki on väli
Joo, mutta suosittelen ymmärtämään myös sen, että todennäköisesti elämä ei tule helpottumaan keski-iän koittaessa. Tulee ehkä uusi työ, uusia vastuita, perhe-elämää.... aina on jotain. Aina. Ystävien valitseminen vaatii tietoisen päätöksen. Ura ei ole este ystävyyksille, eikä mikään työ oikeasti pakota työntämään heitä ulos elämästään. Se on päätös. Muuten huomaa äkkiä, että 20 vuotta huosahti, ja yksin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokkailuista ja etenkin piirakoista. Oma lemppari on se klassinen quiche lorraine, mutta sitä tulee ihan julmettu annos yhdelle ja vaikka se vaan paranee jääkaapissa niin kyllä ne viimeiset palat on jo vähän liikaa. Sitten meneekin vähintään se vuosi, että maistuu uudelleen. Joskus pakastin puolet piirakasta, mutta ei se sulatettuna ollut mistään kotoisin. Ei vaikka sitä taitaa olla valmisversiona myynnissäkin nimenomaan pakasteena.
Ja vikahan varmasti on ihan tasan omassa korvienvälissä, mutta miellän ihan liikaa nuo piirakat sellaiseksi illanistujais-ruoaksi tai ainakin sellaiseksi "vähän paremmaksi"-iltapalaksi, kun istutaan perheen kanssa samassa pöydässä syömässä iltapalaa hieman pidemmän kaavan kautta. Samanlainen junttura mulla on pizzankin suhteen eli minulle se on lauantai-illan herkkuruoka jota syödään sohvalla kun katsotaan yhdessä leffaa tai vaikka jotain elämäni biisiä. Tuosta syystä en ikinä ole tilannut ikinä yksinäni piz
Voitko tehdä reseptistä puolikkaan ? Vai käytätkö jotain valmispohjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin suihkussa, laitoin pesukoneen päälle, siinähän sitä tälle päivälle jo olikin, yksin tänään, eilen ja huomennakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Mä olen just se ihminen, joka on monelle teoriassa läheinen, mutta kenelläkään ei ole koskaan aikaa tavata mua, koska työt ovat kaikille tärkeämpiä, ja sitten niiden jälkeen rentoutuminen tai perheaika. Nämä ihmiset kuvittelevat, että meidän ystävyys pysyy hengissä sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa ja laitetaan joku viesti silloin tällöin. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, mitä mulle kuuluu, eikä k
Kaikki yhteydenpito tuntuu tapahtuvan pariskuntien ja perheiden kesken. Yksinäinen on jotenkin kolmas pyörä, jota ei haluta mukaan. Onkohan tämä vaan naisten kokemus vai koskeeko miehiäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Mä olen just se ihminen, joka on monelle teoriassa läheinen, mutta kenelläkään ei ole koskaan aikaa tavata mua, koska työt ovat kaikille tärkeämpiä, ja sitten niiden jälkeen rentoutuminen tai perheaika. Nämä ihmiset kuvittelevat, että meidän ystävyys pysyy hengissä sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa ja laitetaan joku viesti silloin tällöin. Todellisu
Mietin että miksi halusit tulla yksinäisten ketjuun kertomaan, ettet ola yksinäinen. Että onko tää semmonen asia, joka sua kuitenkin huolettaa jollain tasolla, vai halusitko vain kertoa, että sä olet erinomaisuuttasi ratkaissut ongelman hyvällä asenteella. You do you. Mutta täällä on nyt yksinäisiä linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näin tänään Sami Kyrösen. Söin erilaisia maistiaisia ruokakaupoissa. Ostin parit farkut ja herkkuja. Sitten kotiin syömään paistia, lohkoperunoita ja salaattia. Ennen syöntiä kävin lenkillä. Hetken aikaa hengasin kotona ja sitten menin elokuviin. Nyt oon taas kotona ja vain oleilen kännykällä. Voisi katsoa juuri alkavan Masked Singerin. Nämä toimet ovat pitäneet tänään mieleni koossa.
Mikä leffa, jos tahdot kertoa...
Elokuvan nimi on Grand Prix: Euroopan nopein kuski. Tiedät kai nyt miksi en ilomielin sanonut leffan nimeä. Hämmentävintä elokuvateatterissa oli, kun perheen isä nauroi leffan väkinäisille vitseille ja viesessäni olleet pienet pojat puhuivat ennakkoon mitä leffassa tulee tapahtumaan.
Joopa. Kerroit kuitenkin:) Suurena leffojen ystävänä tykkään vaikuttavista, surullisista, mielenkiintoisista leffoista. En koskaan itse käy katsomassa komedioita, piirrettyjä, animaatioita tms, vaikka tiedänkin, että ovat suosittuja. Yhden Uunon kävin aikanaan katsomassa ja kerran sopiva vapunpäivän leffa oli Roger Rabbit...
Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33
Mä olen just se ihminen, joka on monelle teoriassa läheinen, mutta kenelläkään ei ole koskaan aikaa tavata mua, koska työt ovat kaikille tärkeämpiä, ja sitten niiden jälkeen rentoutuminen tai perheaika. Nämä ihmiset kuvittelevat, että meidän ystävyys pysyy hengissä sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa ja laitetaan joku viesti silloin tällöin. Todellisu
Kyllä meidän kaveriporukassa on sinkkuja, niin miehiä kuin naisiakin. Nähdään harrastuksen parissa, eipä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yhteydenpito tuntuu tapahtuvan pariskuntien ja perheiden kesken. Yksinäinen on jotenkin kolmas pyörä, jota ei haluta mukaan. Onkohan tämä vaan naisten kokemus vai koskeeko miehiäkin?
Kyllä koskee miehiäkin. Todellakin tosi ulkopuolinen olo ja ei haluta mihinkään mukaan. Vähän kuin se yksinäinen "kolmas pyörä" olisi joku pervo jota vältellään kuin ruttoa. Ei ole kivaa olla näiden kanssa edes ajanvietossa, tai kylässä, kun fiilis on hiljaisesti muilta koko ajan se, että "lähtispä tuo nyt pois tuosta". Ignoorausta, alaspäin katsomista, outona pitämistä, you name it. Kaikkea tuota saa yksinäisenä sietää.
Ennen aamuseiskaa oli paljon hämärämpi mitä vaan viikko sitten ja pian onkin pimeää vakkari-lenkkiaikaan.