Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kävin pyöräilemässä ja näin lehmiä. Toivottavasti olisi lämmin syksy, niin ne saisivat olla kauan ulkona. 

Tää on ihanin ketju aikoihin.

Mä olen totaaliyksinäinen. Enpä nuorempana uskonut, että tämä tulee olemaan kohtaloni.

Olen ollut erilaisilla deittisivustoilla siitä asti, kun niitä on Suomessa ollut. Eipä ole tärpännyt.

Naispuolisia kavereitakaan ei ole. En tässä nyt jaksa eritellä syitä.

ikäN

Sellainen tuttu yksinäinen päivä. Kun oli kaunis päivä, niin ajelin naapurikaupunkiin huvin vuoksi. Siellä kävin syömässä ja kaupassa. Lisäksi kuunnellut musiikkia, esim. 60-luvun Rolling Stonesia, vaikka en kova rokkari olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin moikkaamassa lähikaupan myyjää. En saanut putkea poikki.

Toivottavasti jaksaisit hakea apua vaikka terveyskeskuksesta, jos itseksesti et jaksa katkaista putkea. 

Olen dogsitterinä. En nähnyt omistajia, kun olivat lähteneet ennen tuloani ja tod näk poistun taas ennen heidän paluutaan.  Onpahan edes koirakaveri tässä nyt hetken.

Katselen telkusta Inarissa kuvattua ohjelmaa Alone.

Toivon teille kaikille oikein hyvää yötä! Huomaatteko, ei olla ainoita, jotka kokee yksinäisyyttä. Jatketaan juttua huomenna.

Voisinpa ottaa jonkun palstan yksinäisen mammulin kainaloon. Hoivaisin kaikin hänen haluamin tavoin. -M42- 

Vierailija kirjoitti:

Katselin miehenpuolikkaita telkkarista, join pari lonkeroa, söin hiukan suolaista, juttelin kissan kanssa. Uutiset vilkaisin tv:stä, pian nukkumaan. Hyvää yötä!

Oliko kissalla uutta kerrottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Voisinpa ottaa jonkun palstan yksinäisen mammulin kainaloon. Hoivaisin kaikin hänen haluamin tavoin. -M42- 

Jos me haluttais "hoitaa" meidän yksinäisyyttä tuolla tavalla, me oltais sun kainalossa just nyt, mutta jos kurkkaat, näkyykös siellä ketään? Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen totaaliyksinäinen. Enpä nuorempana uskonut, että tämä tulee olemaan kohtaloni.

Olen ollut erilaisilla deittisivustoilla siitä asti, kun niitä on Suomessa ollut. Eipä ole tärpännyt.

Naispuolisia kavereitakaan ei ole. En tässä nyt jaksa eritellä syitä.

ikäN

Minäkin toivoin nuorempana, että ehkä joskus tulevaisuudessa voisi olla vaikka muutama ystävä ja ehkä vielä joku aivan erityinen ystäväkin...

Huomenta. Odottelen tässä töihin lähtöä. Aamukahvi juotu ja kissa ruokittu. Ilma on täällä päin harmaan syksyinen,  mutta minä tykkään...syksystä. Ensi viikko olisi lomaa:)          Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen täällä av:lla vain silloin, kun on tosi yksinäinen olo. Mä luulen, että aika monella täällä on sama. Vaikka tää on ihan kauhea palsta, jossa ilkeillään ja ollaan asiattomia, joskus sellainenkin on parempaa, kuin ettei ole mitään yhteyttä keneenkään ihmiseen.

Minä sairastan vaikeasti, ja hermokipujen kanssa on todella vaikea keskittyä. Silloin tulee hakeuduttua tälle palstalle, joka on nykyisin valitettavasti aika usein. Onhan tämä tällainen ihmisyyden poikkileikkaus kaikessa karuudessaan, mutta löytyy täältäkin (tähti)hetkensä - muu kannattaa vain ohittaa. Suurimman osallistumiskokemuksen kaipuun tämä täyttää huonoimpinakin päivinä, koska anonyymiys helpottaa tasovaatimusta, ja voi aika huolettomasti kirjoittaa tajunnanvirtaa. Mulla tämä loputon voimattomuus ja sairastelu on yksinäisyyteni johtotähtiä, ja etenevästä luonteestaan johtuen tilanne ei tule helpottamaan, se on vain hyväksyttävä. Sitten on tietysti se, että loputtomassa sänkykuntoisuudessani, kivuissani ja fatiikissani en edes juuri jaksaisi sosialisoida. Tekemätön paikka.

Yöllä en saanut unta. Katselin sitten mm-kisojen maratonia ja moukarinheittoa. Ulkona pilkkopimeää jo ja tähtitaivas. Kissa herätti pari kertaa. Oli jotain asiaa sillä. Uimassa ja saunassa kävin päivällä. Vesi järvessä 16 asteista. 

Kaunista kuvailua, kiitos

Ennen minulla oli oma koti, työtä, rahaa, auto ja terve kroppa. Nyt ei enää ole.

Viitisen vuotta sitten loukkaannuin pitkälti liikuntakyvyttömäksi. Viiteen vuoteen en ole tavannut kasvotusten muita ihmisiä kuin satunnaisia kävijöitä, joiden toimenkuvaan kuuluu vilkaista, vieläkö täällä henki pihisee. Ei heitäkään riitä joka kuukaudelle.

Tänään heräsin aamuneljän jälkeen ja tapani mukaan olen lukenut uutisia muutaman tunnin. Uutisista löytyy aina kaikenlaista mielenkiintoista, tänä aamuna esimerkiksi kaivelin pitkään Hesarin "Uutiset 50 vuotta sitten" -osiossa mainitun Shakaalin kuulumisia. Oli yllätys, että hän on edelleen elossa ja istuu ranskalaisessa vankilassa. Ei minulla taida hullummin sujua, jos hänen oloihinsa vertaan.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa lukea muiden omillaan olevien kuulumisia!

Aloitin aamun pitkällä lenkillä autioilla metsäteillä; toivon, ettei se jalkaongelmien vuoksi kostaudu myöhemmin. Vuosi kun on kivuissa kulunut.

Vuodenkierron taitekohdan miltei tuntee, kun astuu ulos loppuvuoden hiljaisuuteen. Olen vihdoin tullut omimpaan ajanhetkeeni, syvään, hitaaseen ja vaitonaiseen. Ilma on vedestä raskas ja tuuleton, kurjet tekevät lähtöä, kukat ovat päänsä painaneet, vaikkei halla vielä ole niitä hopehuulillaan suudellut. Pohjoisen pitkä uni on jo huppunsa laskenut.

Martaan usvia odotan.

Ei nyt runoilemaan tarvii ruveta :D

Sairaana kotini eristyksissä jo kuukausia. Onneksi netti seurana. Mietinkin miten ennen yksineläjä jossain maalla syrjässä sai iltansa kulumaan. Luonto seuranaan ja eläimet. Vanha poikamies asui pikku pirtissään kissan kanssa. Mietin miten kuoli, milloin löydettiin. Oliko naapureihin hyvät välit. Oliko onnellinen.

Itse asun yksin ja olen onnellinen. Meitä on paljon näin eläviä. Ollaan ylpeitä että selvitään ja pärjätään. Meistä tulee vahvoja yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaana kotini eristyksissä jo kuukausia. Onneksi netti seurana. Mietinkin miten ennen yksineläjä jossain maalla syrjässä sai iltansa kulumaan. Luonto seuranaan ja eläimet. Vanha poikamies asui pikku pirtissään kissan kanssa. Mietin miten kuoli, milloin löydettiin. Oliko naapureihin hyvät välit. Oliko onnellinen.

Itse asun yksin ja olen onnellinen. Meitä on paljon näin eläviä. Ollaan ylpeitä että selvitään ja pärjätään. Meistä tulee vahvoja yksin. 

Usein me maalla asuvat olemme täällä lapsuuden maisemissa, ja arki on rakentunut ihan eri tavoin alusta saakka kuin kaupaunkilaisilla. Vuodenkiertoa seuraillaan puuhinemme; on metsänhoitoa, metsästystä, kalastusta, marjastusta. Pihanlaittoa, taloremppaa ja kasvimaata. Halonhakkuuta, lämmitystä, lumitöitä. Illat luen, käyn päivän uutiset maailmalta läpi, teen käsitöitä. Käyn iltakävelyllä ihastelemassa sen hetkistä luontoa ja säätä. En koskaan mieti miten kuolen ja kuolenko yksin - meistä kuolee jokainen. Ei yksi tapa ole toistaan huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tyhjä olo, sain juuri oikoluettua kirjan taittoversion ja lähetin eteenpäin. Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin. Aivot jäivät äskeiseen, uuteen ei oikein osaa ryhtyä.

Omaa tuotantoa vai?

Nostan hattua! Onnea projektille oli kenen teksti hyvänsä! 

Tässä Turun vieressä, Piikkiön Tuorlassa vietettiin hieno päivä. Ostin kananmunia ja kahvipullaa kotiin.  Aurinkoinen, lämmin päivä ulkoiluun. Paljon ihmisiä retkeilemässä ja kahvilan puolellakin. Lämmin kesäpäivä. Eläkeläispariskunta ollaan.

Niin piti siis mainita, että en ole yksinasuva. Tuolla ulkoilemassakin oli perheitä ja pieniä porukoita. Mutta siellä voi hyvin yksinäänkin hengailla, aina näkyy lenkkeilijöitä myös. Jutut vieraiden kanssa aika luontevasti näillä nurkilla Turun lähikunnissa lähtee myös, i

Ja kirjoitit silti yksin asuvien ketjuun. Huoh.