Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Loppumetreillä Kontulan elämäkerran kanssa. Mixed feelings. Koiran kanssa ulkoillut, kanttarellejä ja sipulia paistoin lämpimiin leipiin.

Lomapäivä.

Helsingissä satanut koko päivän. Laitoin ruokaa. Katsoin kans korispelin. Nyt odotan Vain elämää ekaa jaksoa. Ethän jätä lasta yksin kylpyyn pliis

Jos kaipaa katsottavaa sateiselle viikonlopulle, niin suosittelen Areenasta:

Karen Pirie -dekkarisarja

dokumentti Todellinen Saudi-Arabia

Ruokamakasiini

Sherlock ja tytär

Murhalaakso

Agatha Christie: Syyttömyyden taakka

Rantakaupungin mysteerit

Vierailija kirjoitti:

En mä näköjään osaa enää jutellakaan. Haaveilun suhteen huomasin saman jostain vastaavanlaisesta ketjusta kun olisi pitänyt kertoa mistä unelmoi / haaveilee. Ei mulla enää ole mitään.

Vähän pysäyttävää tajuta.

Minä en ole osannut haaveilla vuosiin, ja olen ajatellut että se ei haittaa. Jutteleminenkin on tiukassa, pyrin pysyttelemään viestittelyssä. Huomaan silti kaipaavani keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, ainakin ajoittain. 

Minusta tuo Sherlock ja tytär ei ollut kaksinen, viimeistä jaksoa en viitsinyt katsoa. Yleensä enkkusarjat on hyviä.

Täällä on ollut kova tuuli, nyt alkoi sataa. Kotosalla sisällä olin koko päivän. Mies tuli kaverinsa mökiltä, oli viikon siellä.

Hyvin rauhallista elämää eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo Sherlock ja tytär ei ollut kaksinen, viimeistä jaksoa en viitsinyt katsoa. Yleensä enkkusarjat on hyviä.

Täällä on ollut kova tuuli, nyt alkoi sataa. Kotosalla sisällä olin koko päivän. Mies tuli kaverinsa mökiltä, oli viikon siellä.

Hyvin rauhallista elämää eläkkeellä.

 

Nyt vasta luin aloituksen tarkemmin- yksinäisiltä kyseltiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä näköjään osaa enää jutellakaan. Haaveilun suhteen huomasin saman jostain vastaavanlaisesta ketjusta kun olisi pitänyt kertoa mistä unelmoi / haaveilee. Ei mulla enää ole mitään.

Vähän pysäyttävää tajuta.

Minä en ole osannut haaveilla vuosiin, ja olen ajatellut että se ei haittaa. Jutteleminenkin on tiukassa, pyrin pysyttelemään viestittelyssä. Huomaan silti kaipaavani keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, ainakin ajoittain. 

Tämähän se mullakin ja siksi tämän ketjunkin avasin vain huomatakseni ettei mulla olekaan mitään juteltavaa enkä yhtäkkiä kylmiltään edes osaa jutella. Vaikka siis kaipaan juttelua ja sosiaalisuutta ihan hirveästi. Tosin tuo ehkä sitten olisi just sellainen unelma mistä haaveilen mutta näinhän se menee ja on aina mennyt, että tajuan vasta jälkeenpäin mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä mutta sillä hetkellä menen jotenkin lukkoon koska se ei ole normaalia, että on sitä kanssakäymistä muiden kanssa.

Sitten sitä häpeilee ja noloilee itseään joka kerta jälkeenpäin eikä enää muistakaan kuinka ilahduttavaa se olikaan vaihtaa ihan vaan se pari sanaa jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elämän päättämistä mietiskelen..join yhen siiderin mutta enempää ei ollut 

Älä mietiskele yksin. Soita tänne. Mäkin oon joskus soittanut, oli hyvä. https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä satanut koko päivän. Laitoin ruokaa. Katsoin kans korispelin. Nyt odotan Vain elämää ekaa jaksoa. Ethän jätä lasta yksin kylpyyn pliis

Hyvänen aika, onko kello vasta noin vähän että vain elämää alkaa? Mä olen ollut aivan puoliunessa jo monta tuntia ja just vaihdoin yöpaidan päälle kun meinasin alkaa nukkumaan.. Ei kantsi ainakaan pariin tuntiin koska jos nyt nukahtaa niin herää viimeistään aamuyöllä eikä saa unta. Harmi, etten enää jaksa tota vain elämääkään eli pitää keksiä jotain muuta tekemistä tai sitten mä notkun vaan täällä ankeuttamassa kaikkia muita. Sori jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaan sohvan pohjalla karseassa flunssassa. Olo on kuin raadolla. Tällaisina hetkinä, kun täytyy saada levätä rauhassa, yksineläminen on siunaus. Ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin oman olotilan kestämiseen.

Jos olisin nyt terve, niin siltikin olisin kotona yksin, koska kavereita ei juurikaan ole. Tietyllä tavalla elämä valuu hukkaan. Mutta olen yrittänyt hyväksyä tilanteen. Minun ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin, sillä minut koetaan tylsänä seurana. Olen introvertti ja asiakeskustelija.

Parane pian, toivoo toinen introvertti asiakeskustelija!

Paranemisia toivottelen, minäkin introvertti asiakeskustelija :)

Teidän pitäis sopia tapaaminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin on satanut koko päivän, on ollut vähän tylsää, yleensä tykkään ulkoilla lapsen kanssa. Oon tehnyt ruokaa aika paljon tänään, nyt pistin lapsen kylpyyn leikkimään, onneksi viihtyy siellä, saan vähän taukoa.

Mua alkoi pelottamaan, että lapsesi hukkuu ammeeseen. Voitko mennä sen viereen! 

No en voi 😂. Tää oli mun ainoa tauko, lapsi on 6 v ja istui vauvan vannassa ja lauloi ja pulisi tauotta. Olin oven toisella puolella. Päivän ainoa tauko.

Ai niin vain elämää tulee taas, voisikin katsoa. Tänään vaihdoin verhot ja pesin pyykkiä. Join yhden oluen äsken pihalla ja ajattelin asioita. On mulla ystäviäkin, mutta jotenkin en osaa heille soitella. Yhtä aikaa kaipaan seuraa ja en kaipaa. Toisinaan masentaa rankka elämänvaihe. Luulin jo että loppui, mutta uutta lunta sataa sisään. Odottelen, missä se kiva elämä luuraa. Yritän kyllä, mutta jatkuvasti tapahtuu suuria mullistuksia, joihin en ole voinut vaikuttaa. Onneksi ennakoin ja varaudun asioihin, niin näistäkin sinnittelen. Tahtoisin jakaa tavallista arkea jonkun kanssa, mutta sellaisen etsiminen saa nyt odottaa parempia aikoja. Kai niitäkin välillä tulee.

Yritän tässä motivoida itseäni tekemään edes jotain siivoushommaa. Yksinäinen päivä takana. Olen puolison terveys- ja mt-ongelmien takia hoitanut jo pitkään kaiken ihan yksin, vaikea kaivaa välillä motivaatiota yhtään mihinkään, kun tuntuu että pitää pärjätä ilman mitään tukea tai edes seuraa.

Onks kenelläkään muilla sellainen tunne, ettei kehtaa vaikka soitella kavereille tai tutuille ihan vaan jutellakseen arkisia kuulumisia? Että pitäisi aina olla jotain kriittisen tärkeää asiaa, että kehtaisi vaivata. Ja sitten ei tule juuri koskaan puhuneeksi kenenkään kanssa oikein mistään.