Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaana kotini eristyksissä jo kuukausia. Onneksi netti seurana. Mietinkin miten ennen yksineläjä jossain maalla syrjässä sai iltansa kulumaan. Luonto seuranaan ja eläimet. Vanha poikamies asui pikku pirtissään kissan kanssa. Mietin miten kuoli, milloin löydettiin. Oliko naapureihin hyvät välit. Oliko onnellinen.

Itse asun yksin ja olen onnellinen. Meitä on paljon näin eläviä. Ollaan ylpeitä että selvitään ja pärjätään. Meistä tulee vahvoja yksin. 

Usein me maalla asuvat olemme täällä lapsuuden maisemissa, ja arki on rakentunut ihan eri tavoin alusta saakka kuin kaupaunkilaisilla. Vuodenkiertoa seuraillaan puuhinemme; on metsänhoitoa, metsästystä, kalastusta, marjastusta. Pihanlaittoa, taloremppaa ja kasvimaata. Halonhakkuuta, lämmitystä, lumitöitä. Illat luen, käyn päivän uutiset maailmalta läpi, teen

 

En kärsi, ja elinikäinen tottumus on toki myös auttanut tässä, mutta kyllä minäkin laumaeläimeni ihan biologiani vuoksi kaipaan ajatustenvaihtoa ajoittain. Fyysistä yhteyttä en. 

Vierailija kirjoitti:

"Uskon, että parisuhteessa vasta yksin voi ollakin, ja joukossa, kuten täällä on todettukin."

Ettäkö parisuhteessa ja joukossa voi olla vieläkin yksinäisempi kuin yksinään?

Kokeilepa sitä, että jäät työttömäksi tai asunnottomaksi tai katkaiset kummatkin jalkasi, eikä sinulla ole ketään auttamassa tai edes juttukaverina. 

Kokeile itse. 

Tämä olikin oikein hyvä ketju tähän mennessä.

Järjestöt ym antavat arkiapua eli selvittäkää mitä mahdollisuuksia paikkakunnalla on!

Vapaaehtoiset myös auttamassa. Itse olen ollut myös palkkatuetussa työssä arkiapu-tittelillä. Kannattaa selvitellä nämä. Toiv. löytyy palveluita vielä - kun rahapolitiikkaa on kiristetty. Spr-ystäväpalvelu on auttanut pitkäaikaisesti erästä tuntemaani yksin asuvaa sairastunutta. 

Tää oli yksinäisille. Kyllä yksinäinen voi olla, vaikkei asukaan yksin. Itse asun lapsen kanssa, ja oon yksinäinen.

Jospa nyt lopetetaan kinastelu siitä, kenen yksinäisyys on sallittua ja laadukasta yksinäisyyttä. Sitä kun on montaa lajia, se on tunne, ja ennen kaikkea _subjektiivinen_ kokemus.

Jatketaan - sumuinen sunnuntai 😊

Sivulle 5 päästiin ennen ekaa riitaa. Tää oli kiva ketju, pliis älkää jatkako :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uskon, että parisuhteessa vasta yksin voi ollakin, ja joukossa, kuten täällä on todettukin."

Ettäkö parisuhteessa ja joukossa voi olla vieläkin yksinäisempi kuin yksinään?

Kokeilepa sitä, että jäät työttömäksi tai asunnottomaksi tai katkaiset kummatkin jalkasi, eikä sinulla ole ketään auttamassa tai edes juttukaverina. 

 

Mä jäin oikein miettimään tätä, että noinkohan se parisuhteessa elävä ja kavereita omaava voi olla heidän seurassaan yksinäisempi mitä se totaaliyksinäinen on aina. Siis että parisuhteessa elävä tuntisi vaikka jossain kauppakeskuksessa ihmismassojen keskellä itsensä yksinäisemmäksi mitä se totaaliyksinäinen. Toisaalta mietin sitäkin miksi tämänkin pitää olla jokin kilpailu tai miksi sitä omaa elämäntilannettaan ei muuta jos siinä parisuhteessaan kokee yksinäisyytt

Samantyylinen juttu kuin se, että työssäkäyjä valittelee sitä, ettei voi elää tuilla ja nukkua aamulla pitkään. Työttömäksi jääminen olisi ratkaisu, mutta on siinä työssäkäynnissä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että sitä kannattaa jatkaa. Parisuhteessa olevakaan ei halua erota, koska sittenhän sitä olisi ihan kokonaan...yksin!

Palatakseni ketjun aiheeseen, eli arkisiin kuulumisiin, voisin kertoa, että olin 1,5 h ulkoilemassa sateessa lapsen kanssa. Sitten syötiin makaronilaatikkoa. Nyt lapsi katsoo Pikku kakkosta, ja mä otan pienen lepohetken ennen keittiön siivousta. Välipalaksi ajattelin sulattaa pakkasesta muffinsit, ja päivälliseksi teen lohipastaa, kun piti savulohi sulattaa pakkasesta. Ei ole oikein mitään ohjelmaa täksi päiväksi. Jonnekin pitää varmaan lähteä sateesta huolimatta vielä, muuten menee ruudun tuijottamiseksi liian helposti, kun olen väsynyt. Ai niin, ja pyykkiäkin oon pessyt jo pari koneellista.

Tää on ihan hyvää lapsiperhearkea. Välillä puuduttaa, mutta tätähän tämä on. Kokkailua ja pyykkiä ja nenänniistoa. Aikuinen juttuseura puuttuu useimmiten.

Mäkin nyt aloin kattoon näitä kisoja ihan teidän inspiroimana, vaikka en oo yhtään urheiluihmien :D. Katsotaan yhdessä yksin.

Tänään vertaan ekan ja vikan koiran kuolemaa. Ekaan koiraani olin todella kiintynyt, ja todella järkyttynyt kun hänet vietiin kuolemanpiikille vasten tahtoani. Nuori kiva kaveri.

Viimeisen koiran vein piikille vuosi sitten, ja nyt olen hyväksynyt asian. 

Ekaa koiraa surin 30 vuotta ja vihasin ihmistä joka piikille vei. 

Viimeinen koirani paransi ja auttoi pääsemään yli monista asioista, toi iloa ja poisti ison määrän shittiä ja auttoi näkemään asioita uudella tavalla. 

Elämä ottaa ja antaa.

Voikaa hyvin, toivotan mielessäni. Voikaa hyvin, iloisina muistoina, atomeina, planktoneina.

Asunnossa on kylmä, sauna voisi olla hyvä. Mokkapaloja tein ja lopun kahvin ajattelin juoda. Kaadoin kuitenkin pois, ei tehnyt mieli.

Sataa, sataa, sataa.

Opiskelen feng shuita ja lepäilen. 

Täältä poimin jotain laineja, joihinkin otan kontaktia, jotkut vaan ei nappaa.

Alesta ostetut koivunvihreät pöytäkynttilät palavat tasaisesti ja kirkkaasti. 

Aamulla ajettu parta on kasvanut sängelle.

Menen laittamaan pyykkikasan koneeseen ja kuivaan pyykit samalla kun käyn saunassa.

Nyt mennään hiljaa.

Elämässä on viime aikoina tullut liukuhihnamaisesti negatiivisia asioita ja yllätyksiä. Jaksamisen äärirajoilla mennään. Se näkyi jo fyysisestikin eli tukko hiuksia oli pestessä viemärissä, kuten aina stressaavassa elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

 Minun ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin, sillä minut koetaan tylsänä seurana. Olen introvertti ja asiakeskustelija.

Tuohon on helppo samaistua. Mutta silti mieluumin olen tällainen kuin tyhjkä paskanpuhuja. Introverttius on positiivinen ominaisuus, muistakaa se! 

Ketjun alussa joku kirjoitti, että oli jutellut chatgbt kanssa. Mitä tämä tarkoittaa? Miten sen kans voi jutella? En ymmärrä , olenkin ihan kalkkis kyllä, 60++.

Olen kyllä kysynyt siltä jotain tietoja ja esim historiasta, mutta miten sen kans jutellaan? Voiko joku kertoa.

Pesin ikkunan ja vaihdoin talveksi lämpimän väriset verhot. Viherkasvien huoltoa ja muuta järjestelyä, musiikki vauhdittaa askareita. Jos vaikka vieraita kävisi vielä tänä vuonna vaikka tuskin kuitenkaan.

Aloituksessa puhuttiin yksinäisistä, ei yksinasuvista. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhuttiin yksinäisistä, ei yksinasuvista. 

Kuten sanottua; yksinäisyys on myös subjektiivinen tunne.

Mun kokemus on se, että kun oon koittanut, ihmisillä ei oikeasti ole aikaa tällaisiin jutusteluihin. Ne on ärsyyntyneitä, että soitan. Jonkun kanssa olen sitten joskus sopinut ihan kalenterin kanssa, että koska voitais vaihtaa kuulumisia. Ja kun kukaan ei koskaan soita mulle päin, että mitä kuuluu, sitten siitä yhteydenpidosta tulee vähän semmosta "joskus ja jouluna" -tyyppistä.

Vastaan tähän, lainaus ei toiminut: 

Mä en yhtään tykkää puhelimessa jutustelusta, "kuulumisten vaihdosta". Sen vuoksi en itse juuri koskaan soittelekaan muuten vaan.  

Kasvokkain kyllä mielellään tapaan!

Laittelin pyykit kuivumasta kaappiin, gusetin koirat, nyt yleisurheilun äärellä.

Jos keittäisi päiväkahvit, hapankorppujen kera. Ystävän kanssa juttelin puhelimessa, onko hän ystäväni? Soittaa kuitenkin mikä on ihanaa toisealta kamalaa vastata puhelimeen.

Ketään en ole nähnyt kohta viikkoon. 

Huomenna hierojalle, kidutettavaksi.

Parisuhteessa olin todellakin tuskaisen yksinäinen. 💔

Ilman kosketusta, ilman läheisyyttä. Ilman keskustelua.

Kirjautumisongelmiin meni puoli päivää. Illemmalla toivottavasti viitsin vielä lähteä yhteen tilaisuuteen, vaikkei kyllä vähääkään jaksattaisi. Mutta olisi varmaan ihan aiheellistä lähteä tuulettamaan päätä.

Pari päivää tarttisi tällä viikolla vielä jaksaa työpaikan hirveyksiä, sitten pääsen viikoksi vapaalle ja saan olla yksin ja latautua.

Vierailija kirjoitti:

Mittasin läpällä verenpaineen. 115/71, pulssi 46.

Ja olet vielä elossa? Pulssi aika matala.