Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Yksinäinen voi olla joukossakin. Joskus yksinäisyys on rauhoittavaa, joskus yksinäisyys vie uusiin ajatuksiin. Joskus miettii onko rakastettu ja haluaisi ihan vaan jutella jonkun kanssa.

Nyt kohta pesulle, tiskikone käy, lasissa piimää.

Minusta mielekäs ketju. Kiva lukea ihan arkisia asioita, kun tuntuu että se omakin elämä on mitä on eikä ylitä ns uutiskynnystä..No, vitsillä tämä.

Olen tyytyväinen kuitenkin pienestä.

Huomenna sähkö on edullista, pesen petivaatteita. Budjetti 40e n viikko. Sillä pärjää hyvin, ja pistää vähän luovuutta peliin.

Mukava hyvänmielenketju :)

ihanaa kun on vapaapäivä! Koira herätti jo aikaisin aamulla. Join teetä ja aamupalaksi smoothie. 

 

Tänään pitäisi käydä kirjastossa ja kaupoilla hankkimassa hautajaisiin vaatteita. 

 

Sitten teen hyvää ruokaa, siivoilen ja illalla ehkä lämmitän saunan ja jos aikaa jää sukkien neulomista. 

Vierailija kirjoitti:

Usein on niin että ajattelee eipä mitään kerrottavaa ole eli miksi siis soittaa kenellekään. Juuri eilen aloitin puhelun kaverille sanoilla: ei mulla siis mitään asiaa ole. Ja sitten olikin ja ihanaa oli jutella niitä näitä. Kaveri ilahtui ja mä olin iloinen puhelun jälkeen. Ei kenellekkään juuri mitään oikeesti tapahdu. Silti kannatti soittaa. Yhteyksiä on tärkeää pitää ettei ne vähätkin katkea.

Mun kokemus on se, että kun oon koittanut, ihmisillä ei oikeasti ole aikaa tällaisiin jutusteluihin. Ne on ärsyyntyneitä, että soitan. Jonkun kanssa olen sitten joskus sopinut ihan kalenterin kanssa, että koska voitais vaihtaa kuulumisia. Ja kun kukaan ei koskaan soita mulle päin, että mitä kuuluu, sitten siitä yhteydenpidosta tulee vähän semmosta "joskus ja jouluna" -tyyppistä. Kun omassa taloudessa ei ole toista aikuista, jonka kanssa jutella, tuntuu usein aika yksinäiseltä tämän takia.

Mä olen täällä av:lla vain silloin, kun on tosi yksinäinen olo. Mä luulen, että aika monella täällä on sama. Vaikka tää on ihan kauhea palsta, jossa ilkeillään ja ollaan asiattomia, joskus sellainenkin on parempaa, kuin ettei ole mitään yhteyttä keneenkään ihmiseen.

Mukavaa lukea muiden omillaan olevien kuulumisia!

Aloitin aamun pitkällä lenkillä autioilla metsäteillä; toivon, ettei se jalkaongelmien vuoksi kostaudu myöhemmin. Vuosi kun on kivuissa kulunut.

Vuodenkierron taitekohdan miltei tuntee, kun astuu ulos loppuvuoden hiljaisuuteen. Olen vihdoin tullut omimpaan ajanhetkeeni, syvään, hitaaseen ja vaitonaiseen. Ilma on vedestä raskas ja tuuleton, kurjet tekevät lähtöä, kukat ovat päänsä painaneet, vaikkei halla vielä ole niitä hopehuulillaan suudellut. Pohjoisen pitkä uni on jo huppunsa laskenut.

Martaan usvia odotan.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa lukea muiden omillaan olevien kuulumisia!

Aloitin aamun pitkällä lenkillä autioilla metsäteillä; toivon, ettei se jalkaongelmien vuoksi kostaudu myöhemmin. Vuosi kun on kivuissa kulunut.

Vuodenkierron taitekohdan miltei tuntee, kun astuu ulos loppuvuoden hiljaisuuteen. Olen vihdoin tullut omimpaan ajanhetkeeni, syvään, hitaaseen ja vaitonaiseen. Ilma on vedestä raskas ja tuuleton, kurjet tekevät lähtöä, kukat ovat päänsä painaneet, vaikkei halla vielä ole niitä hopehuulillaan suudellut. Pohjoisen pitkä uni on jo huppunsa laskenut.

Martaan usvia odotan.

hopehuulillaan -> hopeahuulillaan, tietenkin. Anteeksi!

Meillä taas oli kaikenmaailman ajanhaaskauspuheluita. Vaikka siivottiin samalla, kun puhuttiin, pääasia, että linjan päässä oli joku :D

Kaipaan noita lankapuhelinaikoja, jolloin ihmiset olivat vielä "puheväleissä" Tekstiviestit veivät osan puheelta, puhelin katosi ja tuli tietokone, tietokone muutti ihmiset myksiksi. Ilmeisesti ääniviestit ovat olleet jossain suosiossa, mutta ääniviesti on yksinäinen. Se ei ole kommunikaatiota ja sen hetkistä vuorovaikutusta toisen kanssa, vaan yksinäinen viesti, joka ehkä kuunnellaan -joskus. Ehkä siihen tulee vastauskin... Joskus joskuksen jälkeen. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas oli kaikenmaailman ajanhaaskauspuheluita. Vaikka siivottiin samalla, kun puhuttiin, pääasia, että linjan päässä oli joku :D

Kaipaan noita lankapuhelinaikoja, jolloin ihmiset olivat vielä "puheväleissä" Tekstiviestit veivät osan puheelta, puhelin katosi ja tuli tietokone, tietokone muutti ihmiset myksiksi. Ilmeisesti ääniviestit ovat olleet jossain suosiossa, mutta ääniviesti on yksinäinen. Se ei ole kommunikaatiota ja sen hetkistä vuorovaikutusta toisen kanssa, vaan yksinäinen viesti, joka ehkä kuunnellaan -joskus. Ehkä siihen tulee vastauskin... Joskus joskuksen jälkeen. Tai sitten ei.

 

Saan täysin kiinni tästä. Nyt kun puhutaan esim nuorten mielenterveyskriisistä, musta tällaiset asiat vaikuttas siihen ihan satavarmasti. Ei niillä välttämättä ole koskaan ollut todellista kontaktia kehenkään.

Oon tänään puuhannu lapsen kanssa koko päivän. Jossain välissä on tullut jonkun toisen aikuisenkin kanssa muutama sana vaihdettua. Yksinäistä on, ei voi mitään, vaikka kuitenkin kiva päivä.

En tehnyt paljon mitään. Aikuisen, kaukana asuvan lapsen kannssa viestitelty. Lenkillä ja kaupassa kävin. 

Kävin iltakävelyllä ja tuli myös sanottua hei tai nyökättyä muutamalle vastaantulijalle. Vähän pientä kodin järjestelyä ja ruoanlaittoa päivällä. Lepopäivä, voimien keruuta, kun heräilin parin tunnin välein yöllä. Haalea sauna, kun en viitsinyt odotella saunan lämpenemistä kovin pitkään. Telkkaria katselen loppuillan.

Kävin moikkaamassa lähikaupan myyjää. En saanut putkea poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tyhjä olo, sain juuri oikoluettua kirjan taittoversion ja lähetin eteenpäin. Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin. Aivot jäivät äskeiseen, uuteen ei oikein osaa ryhtyä.

Omaa tuotantoa vai?

Nostan hattua! Onnea projektille oli kenen teksti hyvänsä! 

Tässä Turun vieressä, Piikkiön Tuorlassa vietettiin hieno päivä. Ostin kananmunia ja kahvipullaa kotiin.  Aurinkoinen, lämmin päivä ulkoiluun. Paljon ihmisiä retkeilemässä ja kahvilan puolellakin. Lämmin kesäpäivä. Eläkeläispariskunta ollaan.

päivät on todella pitkiä ja pitkästyttäviä. oon nainen. Mulla ei oikein oo ketään ympärillä ja oon jo vuosia käynyt joskus yksin ulkona syömässä.Siitä tulee pahempi pahoinvointi kun näkee et muut ovat seurassa.

Olen katsonut yleisurheilun mm-kisoja ja on ihanaa kuunnella selostajia jotka tuntuu jo kuin tutuilta monien aiempien kisojen kokemuksella. Telkkari siis oli päällä aamusta asti ja kun kävin välillä laittamassa keittiössä kahvia ja leipää niin tuli hassusti tunne kuin mulla olkkarissa olisi vieraita sohvalla juttelemassa.. vähän sekopäistä ehkä joo.

Tiedän myös kokemuksesta, että kun kisat on ohi niin tulee ihan alakuloinen olo ja palaa taas siihen yksinäisyyteen vaikka eihän tässä yhtään sen sosiaalisempaa aikaa elä vaikka fiilisteleekin samoja suorituksia kuin muutkin katsojat.

Alkuillasta kävin kävelylenkillä ja samalla ex-tempore kaupassa kun tuli sipsien ja dipin himo, mutta en mä sitten avannutkaan koko pussia ja dippikin jäi vielä sekoittamatta. Nyt mietin rupeanko nukkumaan muutamaksi tunniksi vai vedänkö samoilla silmillä tuon aamuyön kisalähetyksen ja nukun aamupäivän.

Kiitos ap ketjusta, itseasiassa kiva turista tällä tavalla ja lukea muiden tekemisiä ja mietteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tyhjä olo, sain juuri oikoluettua kirjan taittoversion ja lähetin eteenpäin. Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin. Aivot jäivät äskeiseen, uuteen ei oikein osaa ryhtyä.

Omaa tuotantoa vai?

Nostan hattua! Onnea projektille oli kenen teksti hyvänsä! 

Tässä Turun vieressä, Piikkiön Tuorlassa vietettiin hieno päivä. Ostin kananmunia ja kahvipullaa kotiin.  Aurinkoinen, lämmin päivä ulkoiluun. Paljon ihmisiä retkeilemässä ja kahvilan puolellakin. Lämmin kesäpäivä. Eläkeläispariskunta ollaan.

Niin piti siis mainita, että en ole yksinasuva. Tuolla ulkoilemassakin oli perheitä ja pieniä porukoita. Mutta siellä voi hyvin yksinäänkin hengailla, aina näkyy lenkkeilijöitä myös. Jutut vieraiden kanssa aika luontevasti näillä nurkilla Turun lähikunnissa lähtee myös, ihan hyvä. Vaikkei ehkä Turussa.

Ihan ok päivä oli, lepäilin paljon ja tein pieniä kotihommia. Suurin saavutus oli kaupassa käynti, nyt on rikas olo kun jääkaappi on täynnä ruokaa. Katson tässä vielä leffan loppuun ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä kaikille :)

Mukava ketju. Kävin viikon ruokatarpeet ostamassa marketista. Kävelyllä en käynyt kun vettä tulee kaatamalla. Katsoin Karen Pirie-sarjan alotusjakson, oli lupaava. En katso Areenasta, haluan jättää kohokohdan tuleville lauantai-illoille. Muutama drinkit otettuna ja tyytyväisenä palstailen. Maanantaina töihin.

Moikka! Mäkin katoin yleisurheilua ja ymmärrän täysin edellisen penkkiurheilijan mietteet! Mun ykkös seurattava urheilussa ja tätä olen odottanut. Kun kisat loppuu iskee aina tyhjyys. Aijon valvoa naisten moukari karsinnan. Muuten tänään kävin kaupassa ja nyt katson Vain elämää.

Vierailija kirjoitti:

Loppumetreillä Kontulan elämäkerran kanssa. Mixed feelings. Koiran kanssa ulkoillut, kanttarellejä ja sipulia paistoin lämpimiin leipiin.

Kanttarellit on hyviä 😋