Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Olipa kiva käydä ilta ale -50% ostoksilla, ostin ison paketin pehmeän pippurisia kanan rintafileitä ym. Teen aina kerralla isot ostokset kerran viikossa. Nyt katson selviytyjät Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kaipaa varmaan sellaista, että ystävystyisi toisen kanssa enemmänkin ja tulisi tosi syvällinen ystävyys. Itselle riittäisi silti jokin paljon vaatimattomampi juttukin ainakin, kun nyt asioita mietin. Edes joku jonka kanssa vaihtaa kuulumisia ja pohtia asioita. Joku joka kuitenkin esim laittaisi viestiä ja kertoisi asioistaan sekä muistaisi minutkin. Pysyisin mukana hänen elämässä ja toisin päin. Tämäkin auttaisi jo paljon ja olisi joku kertoisi elämästään ja pitäisi minutkin siinä mukana. Jo tämä ajatus on minusta itselleni suuri toive. Sitten vähitellen tämäkin voisi ajan kuluessa muuttua siihen, että esim tavattaisiin enemmän. Silti edes joku johon pitää yhteyttä olisi jo paljon. Minulle riittäisi sellainen juttelu ja pääsisin sillä jo melko pitkälle jos miettii yksinäisyyttä ja sen vaikutuksia. 

Samaa mieltä, mutta valitettavasti nämä "kasvotuttuudet" joita esim just koiran kanssa voi saada tai kun käy samassa jumpassa jne on sellaista kepeän pinnallista smalltalkia kuten tietysti pitää ollakin eli ei siinä mitään varsinaisia kuulumisiakaan vaihdeta. En tiedä miten tuollaisesta edes voisi kehittyä mitään kummempaa tai syvällisempää tuttavuutta, koska sen tavallaan kuuluukin jäädä tuolle tasolle jossa pidetään se tietty etäisyys eikä mennä henkilökohtaisuuksiin sen syvemmin kuin korkeintaan mainiten, että tykkäänpäs minä tästä säästä tai nukuinpas huonosti viime yönä. Eihän sitä tiedetä edes toistensa nimiä vaan korkeintaan niiden koirien.

Missä lienee ne paikat missä toisiin ihmisiin voisi tutustua rennosti ja ilman suuria ennakko-odotuksia sen syvemmästä tuttavuudesta, mutta kuitenkin niin ettei se ole jo lähtökohtaisesti poissuljettua (kuten noissa mainitsemissani esimerkeissä). Että saa klikata jos klikkaa mutta ei se ole mikään oletusarvo.

Varmaan mietin ihan mahdottomia.

Omalla kohdalla paljon parjattu työpaikka on ollut hyvä keino; kaksi entistä kollegaa on kavereitani. Työpaikoilla ollaan säännöllisesti tekemisissä ihmisten kanssa useita tunteja kerrallaan, jolloin kohtaamiset eivät jää kasvotuttuuden tasolle. On todennäköistä, että ennen pitkää joidenkin kanssa "klikkaa", varsinkin, kun työntekijöitä yhdistää jo valmiiksi vähintäänkin sama toimiala, kiinnostuksen kohde tai ammattitaito. 

Nykyisin ei ole enää sellaista vakkariporukkaa töissä mitä ennen kun työntekijät vaihtuu koko ajan ja on extraajia joita ei yleensä näe kuin se yhden kerran. Lisäksi sitten työvuorot vielä sotkee kun kuka on milloinkin missä vuorossa ja osa tekee etänä joko kaiken tai ainakin osan.

Tuntuu että sitä on oikein haluttu ihmisten tulevan yksinäisiksi kun on tehty niin paljon muutoksia jotka kaikki vain vähentää luonnollista yhdessäoloa ja luontevaa toisiin tutustumista. Monesti nuo työkaveruudetkin jäi sinne työpaikalle mutta oli siinäkin jo osa ainakin yhtä ryhmää kun samaan aikaan istuttiin kahvitauolla ja lounaalla sekä joiden kanssa kuljettiin samalla bussilla osa työmatkaakin. 

Miksi kenenkään (etenkään ei-yksinäisen) pitää jaella neuvoja ja etsiä syyllisiä ja päättää kuka saa neuvoa ja kuka ei? Miksi ihmeessä pitää päästä haukkumaan, arvostelemaan ja syyttämään yksinäistä vääränlaiseksi ja oikein kääntämään veistä haavassa muistuttamalla, että kukaan ei viihdy yksinäisen seurassa ja se on ihan yksinäisen oma syy.

Silti jokin kumma vetää toistuvasti näitä nälvijä-neuvojia tänne meidän yksinäisten seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikin kanssa ulkoillessa voi myös tavata muita ihmisiä luonnollisesti. 

Ei siinä yksinäisyys mihinkään poistu vaikka vaihtaisikin sen pari sanaa toisen koiranulkoiluttajan kanssa. Ei vaikka näin kävisi saman ihmisen kanssa useammankin kerran tai vaikka joka ilta. Ihan joo kiva ja etenkin koirille jos kovasti toisistaan tykkäävät, mutta ei se ihmisten välillä ole kuin sitä hyvää päivää, kirvesvartta ja on ilmoja pidellyt -tasoista jutustelua. Toisekseen nykyisin aika moni koiranulkoiluttaja kulkee katse naulittuna kännykkäänsä ja jopa luurit korvillaan koiran haistellessa puskia jne joten eipä siinä toinen paljon suoremmin enää voisi viestiä haluavansa olla rauhassa ja suorittaa vain sitä pakollista aamu/iltapissitystä niin äkkiä kuin ikinä ehtii. Osa myös pitää koiransa visusti vierellään eli ei anna edes koiransa sosialisoida toisten kanssa.

Mutta joo, koirakin muistetaan aina mainita loistavana keinona saada ystäviä ja sosiaalista elämää. Yksinäisen vika sekin on, kun ohje ei toimi.

Näitä ohjeita antavat aina ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta yksinäisyydestä. Toinen vakiovinkki on vapaaehtoistyö. Usein asiakaskunta on sellaista, että tulee entistä masentuneempi olo. 

Ihmiset kuitenkin yrittävät auttaa ehdotuksillaan, he välittävät, se on ystävällistä ja mielestäni sitä pitäisi arvostaa. 

Mitä arvostettavaa tai ystävällistä siinä on, että monikin yksinäinen on ketjussa kertonut kokemuksistaan kuinka mikään määrä omaa aktiivisuutta ja kansalaisopiston kursseja, kirjastokäyntejä tai koiran kanssa lenkkeilyä ei ole luonut kaverisuhteita eikä sosiaalista verkostoa niin joku tulee herättelemään ajatusta siitä, että josko yksinäinen olisi aktiivinen, menisi vaikka kansalaisopiston kurssille, kirjastoon tai hankkisi koiran niin pääsisi eroon yksinäisyydestään?

Ei tuo ole kuin silkkaa v*ttuilua häijyltä ja ilkeämieliseltä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva käydä ilta ale -50% ostoksilla, ostin ison paketin pehmeän pippurisia kanan rintafileitä ym. Teen aina kerralla isot ostokset kerran viikossa. Nyt katson selviytyjät Suomi.

Itsekin tein aiemmin noin, että kävin kaupassa kerran viikkoon ja ainoastaan jos jotain unohtui ostaa niin sen saatoin hakea siinä välillä, mutta muuten en käynyt. Sitten aloin miettiä, että ehkä se ei olekaan (mulle) hyväksi, että tuon myötä se vähäinenkin arkisosiaalisuus menee ihan minimiin ja kokeeksi vaihdoin rytmin sellaiseksi että käyn noin joka toinen päivä. En osaa sanoa oliko muutos missä määrin hyväksi, mutta ehkä sitä on ainakin vähemmän kuutamolla tuolla ihmisten ilmoilla mitä tuon harvemman rytmin aikana. Itsekin kävin eilen ja löysin jotain itselle ihan uutta ruisleipää -50% ja tuo siis oli jotain fiinimpää kun lähtöhintakin oli sellainen etten ikinä ostaisi. Nyt sitten ostin "kun halvalla sain" ja vaikka päiväys on tänään niin kyllä sen syödä ehtii ennen kuin homehtuu. Nyt on ihan herkkulounas kun on paahdettua ruisleipää ja sulatejuustoa tässä kahvin kaverina.

Masentunut myös ja puutteessa

Ei, en tehnyt tänä viikonloppuna mitään enkä aio tehdä seuraavanakaan viikonloppuna. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole - aion käydä töissä ja tulla kotiin. En ole kiinnostunut keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Matkailu on kallista. Suoratoistoviihde sekä videopelit riittävät hyvin. Baarit, festarit sekä muut vastaavat ovat täysin turhia ajanvietteitä, sillä alkoholin nauttiminen ei kiinnosta. Minussa ei ole mitään vikaa enkä aio edes yrittää muuttua vaikka kuinka joku ekstrovertti haluaa minun olevan sosiaalisempi. Salilla käyminen on turhaa, sillä tarpeeni saada parisuhde on tipahtanut lähes olemattomaksi. 

Elämä on tasaista ja harmaata - samanlaista kuin syksyinen sää. Muuksi se ei muutu, siinä se. Välitän vain ja ainoastaan omasta mukavuudenhalustani. Ei, en halua haastaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en tehnyt tänä viikonloppuna mitään enkä aio tehdä seuraavanakaan viikonloppuna. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole - aion käydä töissä ja tulla kotiin. En ole kiinnostunut keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Matkailu on kallista. Suoratoistoviihde sekä videopelit riittävät hyvin. Baarit, festarit sekä muut vastaavat ovat täysin turhia ajanvietteitä, sillä alkoholin nauttiminen ei kiinnosta. Minussa ei ole mitään vikaa enkä aio edes yrittää muuttua vaikka kuinka joku ekstrovertti haluaa minun olevan sosiaalisempi. Salilla käyminen on turhaa, sillä tarpeeni saada parisuhde on tipahtanut lähes olemattomaksi. 

 

Elämä on tasaista ja harmaata - samanlaista kuin syksyinen sää. Muuksi se ei muutu, siinä se. Välitän vain ja ainoastaan omasta mukavuudenhalustani. Ei, en halua haastaa itseäni.

Hyvin sanottu ja likimain täysin samaa mieltä. Siihen asti sitä oli aivan erilainen jaksaminen ja motivaatio kun tulevaisuudessa oli jotain odotettavaakin ja etenkin saavutettavaa. Sitten kun se kuuluisa viimeinenkin juna meni niin samalla katosi järki oikeastaan ihan kaiken muunkin tekemisestä ja suorittamisesta. Se kun on ihan samantekevää vaikka tekisi mitä ja olisi millainen kun se itselle tärkein ja merkityksellisin on menetetty ja ikuisesti saavuttamattomissa. Sitä menetystä ei korvaa mikään eikä millään.

Hyvä huomio tuokin, että nämä nämä yksinäisille jaellut neuvot on liki poikkeuksetta sellaisia jotka vaatii melko ekstroverttiä luonnetta eli yksinäisen pitäisi olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalisesti lahjakas, rennon puhelias, hymyileväinen ja välitön ihminen -sellainen jonka seurassa kaikkien on helppo viihtyä ja jollaisia on oikeasti tosi harvassa. Jos ei ole eikä sellaiseksi kykene eikä halua muuttua niin sitten onkin ihan oma syy että on yksinäinen. Lisäksi se yksinäisyys ei saisi näkyä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Joku kaipaa varmaan sellaista, että ystävystyisi toisen kanssa enemmänkin ja tulisi tosi syvällinen ystävyys. Itselle riittäisi silti jokin paljon vaatimattomampi juttukin ainakin, kun nyt asioita mietin. Edes joku jonka kanssa vaihtaa kuulumisia ja pohtia asioita. Joku joka kuitenkin esim laittaisi viestiä ja kertoisi asioistaan sekä muistaisi minutkin. Pysyisin mukana hänen elämässä ja toisin päin. Tämäkin auttaisi jo paljon ja olisi joku kertoisi elämästään ja pitäisi minutkin siinä mukana. Jo tämä ajatus on minusta itselleni suuri toive. Sitten vähitellen tämäkin voisi ajan kuluessa muuttua siihen, että esim tavattaisiin enemmän. Silti edes joku johon pitää yhteyttä olisi jo paljon. Minulle riittäisi sellainen juttelu ja pääsisin sillä jo melko pitkälle jos miettii yksinäisyyttä ja sen vaikutuksia. 

Monella ei-yksinäisellä tuntuu olevan automaattisesti sellainen ennakkoasenne, että yksinäisen kanssa tutustuminen on riski jota ei voi tai kannata ottaa koska se yksinäinen on samantien lahkeessa kiinni kuin takiainen ja nielaisee koko entisen elämän koska haluaa omistaa tämä uuden tuttavansa ja olla 24/7 yhdessä.

Tietenkään en voi puhua kuin omasta puolestani ja yksinäisenä en yllättäen tunne muita yksinäisiäkään, mutta omalla kohdalla tuo kuvitelma ei voisi kyllä kauemmas maalistaan mennä. Enkä tosiaan voi kuvitellakaan, että olisin tässä jotenkin poikkeava vaan ennemmin tuo lokerointi ei kuvaa yksinäisiä yhtään sen paremmin kuin mikään muukaan ennakkoasenteisiin ja hokemiin/fraaseihin perustuva oletus minkään muunkaan ihmisryhmän kohdalla. Samalla tavalla sitä törmää täysin hatusta temmottuihin oletuksiin ja kuvitelmiin työttömänä ja nämä oletukset on jopa työkkärinvirkailijoilla vaikka on se asenne jo hieman asiallisempi kun vertaa tuonne vuosituhannen vaihteeseen jolloin olin edellisen kerran työtön. Silti se on rivien välistä luettavissa, että työtöntä pidetään automaattisesti jopa päihdeongelmaisena tai ainakin elämänhallintansa kanssa kamppailevana. Eikä aina tarvitse lukea niitä rivien välejäkään kun se sanotaan ihan suoraan, että työkokeilu antaisi ryhtiä ja rytmiä elämään ja siinä virkistyisi kummasti kun heräisi aamulla (eikä siis ilmeisesti vasta iltapäivällä). Minusta taas tuollainen ilmaistyö on ainoastaan haitaksi mielenterveydelle ja itsekunnioitukselle ym koska just samanlaisia töitä osaa tehdä ihan palkattunakin työntekijänä eikä siinä saa mitään uutta osaamista tai kokemusta. Tai saa, kokemuksen siitä ettei ole enää edes palkan arvoinen vaan kelpaa enää vain orjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva käydä ilta ale -50% ostoksilla, ostin ison paketin pehmeän pippurisia kanan rintafileitä ym. Teen aina kerralla isot ostokset kerran viikossa. Nyt katson selviytyjät Suomi.

Itsekin tein aiemmin noin, että kävin kaupassa kerran viikkoon ja ainoastaan jos jotain unohtui ostaa niin sen saatoin hakea siinä välillä, mutta muuten en käynyt. Sitten aloin miettiä, että ehkä se ei olekaan (mulle) hyväksi, että tuon myötä se vähäinenkin arkisosiaalisuus menee ihan minimiin ja kokeeksi vaihdoin rytmin sellaiseksi että käyn noin joka toinen päivä. En osaa sanoa oliko muutos missä määrin hyväksi, mutta ehkä sitä on ainakin vähemmän kuutamolla tuolla ihmisten ilmoilla mitä tuon harvemman rytmin aikana. Itsekin kävin eilen ja löysin jotain itselle ihan uutta ruisleipää -50% ja tuo siis oli jotain fiinimpää kun lähtöhintakin oli sellainen etten ikinä ostaisi. Nyt sitten ostin "kun halvalla sain" ja vaikka päiväys on tänään niin kyllä sen syödä ehtii ennen kuin homehtuu. Nyt on ihan herkkulounas kun on paahdettua ruisleipää ja sulatejuustoa tässä kahvin kaverina.

Minä ostan myös aletuotteita tosi usein. Pakastimeenkin laitan. Silti kauppavälit venyy pitkäksi. Yleensä pari viikkoa tulee taukoa. Joskus kolmekin niin kuin nyt. Säästönkin takia teen näin. Ostan sitten enemmän kerralla. Silti en voi sanoa ettenkö välillä mieti sitä, että toivoisin jotain vaihtelua mitä jokin kauppareissukin jo olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, en tehnyt tänä viikonloppuna mitään enkä aio tehdä seuraavanakaan viikonloppuna. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole - aion käydä töissä ja tulla kotiin. En ole kiinnostunut keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Matkailu on kallista. Suoratoistoviihde sekä videopelit riittävät hyvin. Baarit, festarit sekä muut vastaavat ovat täysin turhia ajanvietteitä, sillä alkoholin nauttiminen ei kiinnosta. Minussa ei ole mitään vikaa enkä aio edes yrittää muuttua vaikka kuinka joku ekstrovertti haluaa minun olevan sosiaalisempi. Salilla käyminen on turhaa, sillä tarpeeni saada parisuhde on tipahtanut lähes olemattomaksi. 

 

Elämä on tasaista ja harmaata - samanlaista kuin syksyinen sää. Muuksi se ei muutu, siinä se. Välitän vain ja ainoastaan omasta mukavuudenhalustani. Ei, en halua haastaa itseäni.

Kiitos kun puit sanoiksi myös minun tuntemukseni

Miksihän nuo ennakkoasenteet ja oletukset on aina tosi negatiivisia? Miksi kuvitellaan ja oletetaan aina pelkkiä ikäviä juttuja kun halutaan lokeroida kaikki samanlaisiksi tasan yhden ominaisuuden perusteella ja olettaja on aina itse parempi ja jotenkin ylempiarvoinen. Ihan kuin ihmiset ei enää olisi yksilöitä ollenkaan kun on työtön tai yksinäinen ja mahtaako oikeastaan kukaan yksinäinen tai työtön koskaan edes ollut sellainen millaisia stereotypioita heistä on kehitelty. Työttömän oletetaan olevan ainakin jonkin sortin päihdeongelmainen ja yksinäisen joku sosiaalisesti kyvytön iilimato ja muutenkin outo hyypiö.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myös ja puutteessa

Tuo riesa tuli riivaamaan minuakin vaikka elin jo toivossa että libido on poissa iäksi kun ei sille mitään käyttöäkään ole. Jostain se sitten ilmaantui miltei käsi kädessä aiempaa voimakkaamman masennusoireiluin kanssa vaikka eikö se mene yleensä just toisinpäin? En tiedä enkä jaksa googlaillakaan mutta ihan kuin sellainen muistikuva jostain syystä olisi. Tosin melkoinen luonnonoikku tässä tuntuu olevan monella tapaa muutenkin joten eipä tuo olisi kuin yksi poikkeus vaan lisää.

Ja tämä ainainen hämäryys ja pimeys. Miten voikaan ärsyttää ja rasittaa tällä tavoin? Vai onko se sitten tästä syvemmästä masistelusta ja muusta tympääntymisestä kiinni kun ei jaksaisi mitään. Ei pimeyttä eikä muutakaan. Haluaisin vain nukkua tai sitten nysvätä jonkun ihanan kanssa kotona kynttilänvalossa..

Tänään oli miellyttävä kirja luettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, en tehnyt tänä viikonloppuna mitään enkä aio tehdä seuraavanakaan viikonloppuna. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole - aion käydä töissä ja tulla kotiin. En ole kiinnostunut keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Matkailu on kallista. Suoratoistoviihde sekä videopelit riittävät hyvin. Baarit, festarit sekä muut vastaavat ovat täysin turhia ajanvietteitä, sillä alkoholin nauttiminen ei kiinnosta. Minussa ei ole mitään vikaa enkä aio edes yrittää muuttua vaikka kuinka joku ekstrovertti haluaa minun olevan sosiaalisempi. Salilla käyminen on turhaa, sillä tarpeeni saada parisuhde on tipahtanut lähes olemattomaksi. 

 

Elämä on tasaista ja harmaata - samanlaista kuin syksyinen sää. Muuksi se ei muutu, siinä se. Välitän vain ja ainoastaan omasta mukavuudenhalustani. Ei, en halua haastaa itseäni.

Tietenkin saatan olla tässäkin autuaan väärässä, mutta silti väitän suurimman osan perheellisistä ja sosiaalista elämää omaavista elävän ja ajattelevan suunnilleen samalla tavalla. Se elämä on jo uomissaan ja harmaata arkea jonka saa jakaa puolison, perheen ja ystävien ehkä sukulaistenkin kanssa. Ei hekään ole muuttamassa itseään, eikä sitä kukaan vaadi eikä varsinkaan odota/toivo ja keski-ikäistymisen myötä ne menemisetkin kiinnostaa vähemmän ja vähemmän. 

Yksinäisen pitäisi jaksaa ilmeisen loputtomiin mennä tuolla pää märkänä, olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuneempi mitä on ja kehittyä koko ajan vaan paremmaksi tai ainakin erilaiseksi mitä on. Sitten kun ei vaan enää jaksa niin tullaan besservisseröimään kuinka ei kukaan kotoa tule hakemaan ja pitäisi olla vähemmän raskas ja enemmän iloinen ja sosiaalinen.

Toisilla on vain käynyt julmettu tuuri että kohdalle on osunut oikeaan aikaan oikeanlaisia ihmisiä. Ihmisiä joiden kanssa kaveruus / ystävyys jatkuu ja jopa sellainenkin ihminen jonka kanssa elämänsä ja arkensa haluaa jakaa ja tämä tunne on molemminpuolinen. Sitten on paljon meitä jotka olisi taatusti tasan yhtä hyviä ystäviä ja puolisoita mitä nämä edellä mainitutkin, mutta meidän kohdalle ei ole osunut sopivia ja oikeanlaisia ihmisiä. Ei ainakaan oikeaan aikaan. Loppujen lopuksi kaikki voi olla tosi pienestä jutusta kiinni. Ei kyllä lohduta tämäkään pähkäily sitten pätkän vertaa :(

Alennus prosentit eivät koske minua, illalla ei kulje autoja joten jää ostamatta. Olen joskun ollut aamulla aikaisin kaupassa ja todennut, että hyllyyn on jäänyt tuotteita, joita en osta muutenkaan. Joku paisti on ollut jo niin kallista, että alennettu hinta on minulle liikaa.

Tänään kävin lääkärillä, odotushuoneessa yksi nainen ehti kertoa puoli elämäänsä minulle. Minun ei tarvinnut muuta kuin myönnellä ja kuunnella, toivottavasti siitä oli jotain iloa hänelle. Tälläistä tilanteita sattuu aika usein, jopa odottaessani bussia yksi nainen tuli puhumaan, en edes tiedä hänen nimeään, mutta olemme joskus vuosia sitten kulkeneet samassa bussissa. No minä ehtinyt puhumaan mitään, mutta olen ilmeisen hyvä kuuntelija. 

Tiistaina kävin kampaajalla otin kiharat ja sävyn,olen käynyt samalla kampaajalla monta vuotta.

Kampaajan jälkeen menin lidliin ostamaan ruokaa,tuntematon nuori mies sanoi minulle olet muuten kaunis.

Häkellyin täysin en osannut edes kiittää,mutta tuli niin hyvä mieli kiitos sinulle tuntematon mies.

Vierailija kirjoitti:

Tiistaina kävin kampaajalla otin kiharat ja sävyn,olen käynyt samalla kampaajalla monta vuotta.

Kampaajan jälkeen menin lidliin ostamaan ruokaa,tuntematon nuori mies sanoi minulle olet muuten kaunis.

Häkellyin täysin en osannut edes kiittää,mutta tuli niin hyvä mieli kiitos sinulle tuntematon mies.

En osaa edes kuvitella kuinka sanattomaksi itsekin menisin jos joku tuolla tavoin kehaisi ja kommentoisi. Tuskin osaisin muuta kuin punastua. Tuollainen luottokampaaja olisi kyllä ihana olemassa koska useammin sitä on kampaajalta tullessa ollut vähän pettynyt lopputulokseen ja ehkä häpeillenkin hiipinyt kotiin ihmettelemään peilin eteen että tätäkö mä oikeasti pyysin tai ehdotin. Monesti olen miettinyt permistä, mutta en siis mitään tiukkaa villakoirahiharaa vaan sellaista loivempaa mutta en sellaista vaan uskalla mennä ottamaan ihan random-kampaajalle ja vielä vähemmän heille joita olen jo kokeillut. No, vapaa-aikaahan on niin joutaa tässä kähertämään vaikka hiuksiaan jos ei muuta keksi ja tahtoo hienostella.

Sinun kampaajasi sai sinut hehkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän nuo ennakkoasenteet ja oletukset on aina tosi negatiivisia? Miksi kuvitellaan ja oletetaan aina pelkkiä ikäviä juttuja kun halutaan lokeroida kaikki samanlaisiksi tasan yhden ominaisuuden perusteella ja olettaja on aina itse parempi ja jotenkin ylempiarvoinen. Ihan kuin ihmiset ei enää olisi yksilöitä ollenkaan kun on työtön tai yksinäinen ja mahtaako oikeastaan kukaan yksinäinen tai työtön koskaan edes ollut sellainen millaisia stereotypioita heistä on kehitelty. Työttömän oletetaan olevan ainakin jonkin sortin päihdeongelmainen ja yksinäisen joku sosiaalisesti kyvytön iilimato ja muutenkin outo hyypiö.

Moni työtön hoitaisi eri töitä paremmin kuin vuosia tehtävissä olleet.