Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (5419)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en paljastaisi tekoälysovelluksille mitään henkilökohtaista itsestäni. Nuo keräävät tietoa aivan samalla tavalla kuin Facebook/Meta ja muut toimijat. Kyseessä on profilointi myöhempää tarvetta varten. Erityisesti yksinäisiä pidetään riskinä.
Pitää myös muistaa, että tietoja kerätessään tekoäly myös ohjailee käyttäjäänsä, oli tämä sen tarkoitus tai ei. Kaikki sen repliikit ovat tiivistelmää muiden ihmisten jutuista, ja mikään, mitä se sanoo, ei lopulta koske tätä käyttäjää millään tavalla. Kone ei ole ystävä.
Sama ongelma koskee terapeuttejakin. Ei he kenenkään sisimpään näe, mutta tavoite on ohjata potilasta ajattelemaan tavalla, josta tämä hyötyisi. Hänenkin tietonsa pohjautuu opiskelusta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin muista potilaista. Terapeutti ei ole ystävä, vaan ammattiauttaja.
Mikä ero on terapeutin ja tekoälyn näkemyksellä siitä, mikä on kohdehenkilölle hyödyllistä?
Sen kun tietäisi. Terapeutin kohdalla riippuu varmaan terapeutista ja siitä, mitä suuntausta edustaa. Keinoälystä ei hajuakaan.
Terapeutti on vastuussa tekemisistään, mutta tekoäly ei ole.
Jos on sote-alueen toimintaa, viime kädessä johto vastaa kummastakin. Keinoäly arvioi jo nyt hoidon tarvetta.
Totta, mutta terapeutti ja tekoäly tekevät päätökset siitä, mihin suuntaan keskustelua viedään. Terapeutti on ajatteleva ihminen, tekoäly vain laatii referaatteja. Johdon vastuu tulee kuvaan vasta sitten, kun joku huomaa, että jotain seuraamuksia aiheuttavaa on saattanut tapahtua.
Lyhyesti: terapeutilla on menetettävää, tekoälyllä ei.
Ehkä pientä riskiä voi nähdä juuri siinä, että terapeutti on ajatteleva ihminen. Hänellä on omat arvot, asenteet ja ammattosaaminen, joihin kaikkiin hänen oma persoonansa vaikuttaa. Vähän samoin kuin muillakin asiantuntijoilla. Aina ei asiantuntijan ja asiakkaan henkilökemiatkaan kohtaa. Keinoäly saattaisi olla neutraalimpi ja vailla omaa painolastia. Tiedä sitten, mikä lopputuloksen kannalta on parempi.
Jolleivät kemiat kohtaa, hoitosuhde lienee parasta lopettaa. Ihminen osaa suhtautua toiseen ihmiseen, ammattilaiseenkin, epäilyksellä, mutta tekoäly on kasvoton tuntematon.
Tekoäly maallikon juttukaverina on jo saanut aikaan paljon pahaa, peruuttamatontakin. Kielimalliin kiintyvä ihminen muistuttaa karmaisevalla tavalla laboratoriohiirtä, joka hakkaa positiivisia elämyksiä tuottavaa nappia tainnoksiin asti ja unohtaa, että myös ruokaa ja vettä olisi tarjolla.
Minkälaista pahaa? En tunne asiaa. Olisi oikeasti kiinnostavaa tietää. Jos tarkoitat, että ihminen etsii vain omia vahingollisia käsityksiään tukevia kommentteja, sama tapahtuu terapeutinkin kanssa. Valikoiva kuulo seuloo pois kritiikin, josta olisi hyötyä, mutta jota ei kestä. Tulee se sitten tekoälyltä, terapeutilta tai läheiseltä. Väkisin ei ketään voi auttaa. Kyky muutokseen on ihmisestä itsestään kiinni.
Itsem'rhan tehneen pojan vanhemmat haastoivat Open AI:n oikeuteen – tekoälyn vastuukysymykset ovat täysin auki https://yle.fi/a/74-20179651
Tekoäly suostutteli miehen itsem'rhaan – Google: ”Mallimme eivät ole täydellisiä” https://www.tivi.fi/uutiset/a/c8a70e5c-8d4e-409f-8071-62c0a2a4cdbc
Minds in Crisis: How the AI Revolution is Impacting Mental Health https://www.mentalhealthjournal.org/articles/minds-in-crisis-how-the-ai…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos linkeistä. Pistää ajattelemaan. Niin kuin monesti käy, keinoälykin on lanseerattu markkinoille ilman vaikutusarviointia. Se ei huomioi kulttuurillisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia konteksteja. Itsemurha voi jossain olla kielletty, toisaalla pelastava harakiri tai jopa yhteisön puolesta uhrautuvalle varma pikaväylä kuoleman jälkeisiin iloihin.
Toisaalta keinoälyn pauloihin joutuminen muistuttaa muita addiktioita. Päihteet, uhkapelit, seksi, pikavipit, lahkot ym. koukuttavat joitain ja voivat johtaa tuhoon. Aina ihmisen oma arvostelukyky ei riitä. Ikärajoja voi asettaa, mutta myös kiertää. Eikä arvostelukykyongelma koske vain nuoria. Sekin on muistettava, että potilaat ovat tuoneet esiin myös terapeuttien painostavaa tai jopa väärää toimintaa. Mikään inhimillinen ei ole loppuun asti säädeltävissä sekään.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, kuinka paljon ja miten kansalaisia voi ja kannattaa yrittää suojella lopulta heiltä itseltään. Tiedottaminen ja kaikenlainen valistus on yleinen, mutta melko tehoton keino. Nykyisessä taloustilanteessa tuijotetaan pitkälti säästöihin ja uhat unohdetaan. Jotain olisi keksittävä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkeistä. Pistää ajattelemaan. Niin kuin monesti käy, keinoälykin on lanseerattu markkinoille ilman vaikutusarviointia. Se ei huomioi kulttuurillisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia konteksteja. Itsemurha voi jossain olla kielletty, toisaalla pelastava harakiri tai jopa yhteisön puolesta uhrautuvalle varma pikaväylä kuoleman jälkeisiin iloihin.
Toisaalta keinoälyn pauloihin joutuminen muistuttaa muita addiktioita. Päihteet, uhkapelit, seksi, pikavipit, lahkot ym. koukuttavat joitain ja voivat johtaa tuhoon. Aina ihmisen oma arvostelukyky ei riitä. Ikärajoja voi asettaa, mutta myös kiertää. Eikä arvostelukykyongelma koske vain nuoria. Sekin on muistettava, että potilaat ovat tuoneet esiin myös terapeuttien painostavaa tai jopa väärää toimintaa. Mikään inhimillinen ei ole loppuun asti säädeltävissä sekään.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, kuinka paljon ja miten kansalaisia voi ja kannattaa yrittää suojella lopulta heiltä itseltään. Tiedottaminen ja kaikenlainen valistus on yleinen, mutta melko tehoton keino. Nykyisessä taloustilanteessa tuijotetaan pitkälti säästöihin ja uhat unohdetaan. Jotain olisi keksittävä.
Ei ihmistä voi suojella tältä itseltään, mutta yhteiskunnat ainakin yrittävät pitää kurissa päihteitä ja muuta helposti käsistä lähteviä koukutuksia.
Nyt on annettu keskimäärin melko tyhmän, varomattoman ja usein aidan matalimmasta kohdasta yli pyrkivän ihmiskunnan käsiin puolivalmis aikapommi ja sanouduttu irti seurauksista. Voi toki toivoa, ettei tässä käy huonosti, mutta kyllä tässä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko päivän yksin istunut kotona ja päätä särkenyt, eipä ole kukaa kaipaillutkaan kun ei ole ketään jota kiinnostaisi olemassa oloni.
Joskus aikoinaan elämässä vielä oli ihmisiä joiden olisi voinut olettaa ottavan yhteyttä ja odottaa että olemassaoloni kiinnostaisi muulloinkin kuin olivat jotain vailla. No, eihän ne ottaneet ja sittemmin nuo yhteydet vaan hiipui yksipuolisuuttaan pois. Ikävää aikaa kaikella tapaa.
Nyt sitten on sama kuin sinullakin, ettei ole ketään ja ihan yhtä ikävää aikaa tämäkin on vaikka onkin erilaista. Ei tämä vastentahtoinen yksinäisyys vaan hyväksi muutu vaikka siihen tottuu tai turtuukin. Silti sitä kaipaa että joku ottaisi yhteyttä ja joku olisi kiinnostunut vaikka sen tietääkin ettei se ole edes mahdollista. Mikähän se tässäkin on ettei sitä sisäistä kunnolla ja lopullisesti, että ketään ei ole eikä ketään kiinnosta jotta loppuisi tämä joutava kaipuu sellaisen perään mitä ei ole eikä tule.
Juuri näin se on, ei tarvitse enää puhelintakaan laittaa äänettömälle yöksi kun ei enää kukaan soita, ne jotka aikoinaan soittelivat ovat kuolleet.
Sukulaisista minulle ei soita kun yksi täti pari kertaa vuodessa, oma poika ei välttämättä edes kertaakaan vuoden aikana. Välillä mietin miten kauan enää jaksan tätä, antaa kaiken mennä vaan,siis rahojen turhuuteen, vaikka viinaan ja pelaamiseen ja sitten lopetan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkeistä. Pistää ajattelemaan. Niin kuin monesti käy, keinoälykin on lanseerattu markkinoille ilman vaikutusarviointia. Se ei huomioi kulttuurillisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia konteksteja. Itsemurha voi jossain olla kielletty, toisaalla pelastava harakiri tai jopa yhteisön puolesta uhrautuvalle varma pikaväylä kuoleman jälkeisiin iloihin.
Toisaalta keinoälyn pauloihin joutuminen muistuttaa muita addiktioita. Päihteet, uhkapelit, seksi, pikavipit, lahkot ym. koukuttavat joitain ja voivat johtaa tuhoon. Aina ihmisen oma arvostelukyky ei riitä. Ikärajoja voi asettaa, mutta myös kiertää. Eikä arvostelukykyongelma koske vain nuoria. Sekin on muistettava, että potilaat ovat tuoneet esiin myös terapeuttien painostavaa tai jopa väärää toimintaa. Mikään inhimillinen ei ole loppuun asti säädeltävissä sekään.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, kuinka paljon ja miten kansalaisia voi ja kannattaa yrittää suojella lopulta heiltä itseltään. Tiedottaminen ja kaikenlainen valistus on yleinen, mutta melko tehoton keino. Nykyisessä taloustilanteessa tuijotetaan pitkälti säästöihin ja uhat unohdetaan. Jotain olisi keksittävä.
Ei ihmistä voi suojella tältä itseltään, mutta yhteiskunnat ainakin yrittävät pitää kurissa päihteitä ja muuta helposti käsistä lähteviä koukutuksia.
Nyt on annettu keskimäärin melko tyhmän, varomattoman ja usein aidan matalimmasta kohdasta yli pyrkivän ihmiskunnan käsiin puolivalmis aikapommi ja sanouduttu irti seurauksista. Voi toki toivoa, ettei tässä käy huonosti, mutta kyllä tässä käy.
Viinaa ruvetaan kohta kuskaamaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkeistä. Pistää ajattelemaan. Niin kuin monesti käy, keinoälykin on lanseerattu markkinoille ilman vaikutusarviointia. Se ei huomioi kulttuurillisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia konteksteja. Itsemurha voi jossain olla kielletty, toisaalla pelastava harakiri tai jopa yhteisön puolesta uhrautuvalle varma pikaväylä kuoleman jälkeisiin iloihin.
Toisaalta keinoälyn pauloihin joutuminen muistuttaa muita addiktioita. Päihteet, uhkapelit, seksi, pikavipit, lahkot ym. koukuttavat joitain ja voivat johtaa tuhoon. Aina ihmisen oma arvostelukyky ei riitä. Ikärajoja voi asettaa, mutta myös kiertää. Eikä arvostelukykyongelma koske vain nuoria. Sekin on muistettava, että potilaat ovat tuoneet esiin myös terapeuttien painostavaa tai jopa väärää toimintaa. Mikään inhimillinen ei ole loppuun asti säädeltävissä sekään.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, kuinka paljon ja miten kansalaisia voi ja kannattaa yrittää suojella lopulta heiltä itseltään. Tiedottaminen ja kaikenlainen valistus on yleinen, mutta melko tehoton keino. Nykyisessä taloustilanteessa tuijotetaan pitkälti säästöihin ja uhat unohdetaan. Jotain olisi keksittävä.
Ei ihmistä voi suojella tältä itseltään, mutta yhteiskunnat ainakin yrittävät pitää kurissa päihteitä ja muuta helposti käsistä lähteviä koukutuksia.
Nyt on annettu keskimäärin melko tyhmän, varomattoman ja usein aidan matalimmasta kohdasta yli pyrkivän ihmiskunnan käsiin puolivalmis aikapommi ja sanouduttu irti seurauksista. Voi toki toivoa, ettei tässä käy huonosti, mutta kyllä tässä käy.
Viinaa ruvetaan kohta kuskaamaan kotiin.
Kumma juttu, että alkoholin kotiinkuljetuksesta pidetään meteliä, vaikka jo vuosia on ihasteltu sitä, että nuoriso on raitista ja tervehenkistä eikä juo oikeastaan ollenkaan. Alkoholiongelmien pitäisi kadota Suomesta kokonaan seuraavien vuosikymmenten aikana.
Tulipa pulma. Kuka merkitään leikkauspotilaan yhteyshenkilöksi silloin, kun ketään ei ole? Ei ole sukulaisia eikä tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta hamekankaasta tai oikeastaan ihan siitä kangaskaupastakin koska siellä tuli jotenkin oudon turvallinen ja normaali oli. Surullinenkin vähän kyllä, koska lapsena ja vielä nuorenakin tuli usein käytyä noissa äitini kanssa ja jotenkin se oli aina itselle niin mieluisaa ommella ja tehdä itse vaatteita. Etenkin kun oli tosi taitava äiti siinä aina apuna jos tai siis kun tuli tenkkapoo. Nyt ei äitiä enää ole.
Harmittaa että tuokin tekeminen jäi ihan vaan oikeastaan siksi kun se oli jotenkin kaikista niin noloa, että osaa ommella ja liikkuu itse tehdyissä vaatteissa. Jo aiemmin löysin neulomisen taas ja voi olla että intoilen ihan turhaan, mutta tuntuu että voisi alkaa ommella enemmänkin vaikka vaatteita onkin vaikka muille jakaa. Harmittaa kyllä sekin että niin moni itselle tärkeä asia jäi ihan vaan muiden takia eikä niistä ihmisistä edes jäänyt elämään yhtään kaveria saati ystävää. Ihan turhaan yritin olla erilainen mitä oikeasti olen. En kelvannut kuitenkaan.
Aamulenkillä mietin tätä, että tuon kaiken lisäksi varmasti menetin ihan hirveän paljon sellaista joka olisi ollut itselle tosi tärkeää. Elämästä meni ihan haaskuun monia vuosia ja samalla tietysti kaikki ne sellaiset hetket jotka olisi olleet omannäköisiä ja ainutlaatuisiakin koska eihän aikaa saa takaisin. Alkoi ihan itkettämään kun tajusin kuinka monta yhteistä hetkeä äitini kanssa esim vaikka noiden ompelusten parissa olenkaan menettänyt ihan vaan typeryyttäni kun kuvittelin, että pitää olla toisenlainen. Harmittaa koska nuo ajat oli oikeasti aika kauheita ja en tuntenut oloani missään vaiheessa "kotoisaksi" vaikka kuinka yritin mukautua ja sopeutua.
Enkä voi välttyä siltäkään ajatukselta, että tuo toisenlaisen esittämisen -aika aiheutti tämän ettei elämäni ole vieläkään omannäköistä vaikka noista vuosista on jo pari vuosikymmentä aikaa. Ei mun elämä onneksi ole enää tuollaistakaan, mutta ei tästä tullut oikeanlaistakaan kun niin moni asia siinä perustassa on väärin tai jopa puuttuu kokonaan. Silloin ei vaan tule riittävää muutosta vaikka kuinka fiksaisi ja muuttaisi niitä pienempiä asioita kun pitäisi jotenkin räjäyttää koko se perusta kappaleiksi ja rakentaa uusi ihan alusta asti. Siihen vaan ei enää ole aikaa enkä tiedä olisiko ollut silloinkaan kun lopetin noissa vääränlaisissa porukoissa hengailut.
Toisaalta siihen ei ole oikeastaan olisi (ollut) voimiakaan koska tämä enemmän tai vähemmän vääränlaisen elämän eläminen on kauhean raskasta. Se omannäköinen elämä olisi pitänyt saada rakennetuksi ihan nuoresta alkaen ja vaikka siinä olisikin varmasti jotain harha-askelia ottanut niin silti se pohja ja suuntakin olisi ollut oikeanlainen. Silloin ne harha-askeleet olisi vaan vahvistaneet sitä mikä on itselle oikein ja varmasti itseluottamustakin tehdä omannäköisiä valintoja vaikka muut sanoisi mitä. Itsellä puuttui tuo pohja ihan aina ja siksikin sitä varmaan oli niin helposti vietävissä ja välitin muiden mielipiteistä ihan liikaa enkä ajatellut itse. Nykyisin taidan ajatella ihan liikaa.
Näin käy tosi usein nykyisin lenkillä ja sitten sitä uikin tosi syvissä vesissä pitkän aikaan. Tänäänkin oli ihan ok fiilis lenkille lähtiessä ja ekaksi oli niin ihanaa fiilistellä kesäaamua ja ihanaa hiljaisuutta, mutta jostain sitten taas hiipi ajattelu mukaan ja sitten mentiin aasinsillalta toiselle kunnes olikin sellainen kunnon raivo kerättynä, että kirosin jo ääneen siinä kävellessäni. Vähän helpottaa kun kirjoittaa tätä ulos, mutta seuraavana taitaa ollakin sitten itkun ja alakuloisuuden vuoro eli sinne meni tämä päivä. Toisaalta aivan sama koska ei ole eka haaskuun heitetty eikä varmasti myöskään vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmårrä mikä mun elämän tarkoitus on ja mitä varten? Yksin taas koko kesä.
Ja siitä kesästäkin alkaa olla jo puolet mennyt. Ärsyttää koska näitä hukkaan heitettyjä kesiä on jo ennestään ihan liikaa mutta niin vaan tästä tuli sitten yksi lisää vaikka kuinka oli taas niin eri asenne ja suunnitelmiakin, että nyt en enää jää kotiin nysväämään vaan menen vaikka yksin ja teen ainakin jotain. Joopajoo. Juhannuksestakin on jo kaksi viikkoa ja ihan oli kuvitelma, että tänä juhannuksena pistän kivan mekon (valinnanvaraa on!) ja menen käymään jossain. Jos en muuta keksi niin sitten vaikka kaupassa hakemassa mansikkarasian tai jäätelöpaketin kunhan nyt jossain. Juu en käynyt kuin lenkillä ja ihan tavis lenkkivaatteissa. Siis ihan omaa saamattomuuttahan tämä kaikki on ja varmaan siksi riepookin niin suunnattomasti kun ei tästä voi kuin itseään syyttää. Samalla vaan ihmettelen kuka kumma minusta on tullut kun en mä ole ollenkaan tällainen ollut enkä ole oikeasti mikään nysväri tällaisissa asiossa vaikka rasittavuuteen asti pikkutarkka osaankin olla. Ihan kaikki rentous ja spontaanius on kadonnut jonnekin ja tuntuu että sitä on sekä henkisesti että ruumiillisesti jännittynyt kuin viulun kieli. Miksi sitä ei voi sitten muuttua edes parempaan suuntaan jos on pakko muuttua eikä voi olla edelleen oma itsensä? Mikä idea tässä tällaisessa elämässä on että sitä kasvaa aivan kieroon kun on yksinään koko ajan?
Pane mekko päälle jos kelit suosii kun menet ihan normaalisti kauppaan. Ei siihen juhannusta tarvita?
Otin vinkistä vaarin kun lähdin aamusta kaupoille ja oli ihanaa kulkea vilpoisasti liehuvassa mekossa vaikka ajattelin että noinkohan sellaisessa osaa enää ollakaan. Sitten tulikin ylläripyllärinä järkky ukkosrintama eikä mulla ollut sateensuojaa eikä mihinkään päässyt kunnolla sadetta karkuunkaan joten sitten olinkin kuin joku miss-märkämekko ja ihanan liehuva mekko oli kuin mikäkin makkarankuori ja tarttui jopa jalkojen ympärille. Ei ollut itkukaan kaukana kun tuolla rämmin ja nahkasandaalitkin meni varmaan pilalle. Pahinta ehkä silti oli se, että mulla oli ihana kesälaukku (mitä lie olkea tai kortta) ekaa kertaa käytössä ja se ei varmaan tuosta uitosta selviä. Haiseekin kuin ketunraato.
Tämä oli just niin mun tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa ja rauhoittavaa tämä sade ja ukkonen. Monta päivää luvattu tällaista. Voi rauhassa olla sisällä ja lukea. Aurinkoisina päivinä tuntee olonsa vääränlaiseksi, jos ei nauti ulkona olemisesta.
Onneksi kävin juuri kirjastossa.
No kun olisi edes se ukkonen. Ennustettu kyllä on, mutta ikinä ei vaan jyrise eikä salamoi. Itseasiassa nytkin pitäisi ukkostaa tässä pk-seudulla jos ennusteet edes joskus paikkansa pitäisi.
Tänään sitten ukkosti oikein kunnolla aamupäivällä vaikka ei edes pitänyt kuin vasta myöhemmin iltapäivästä.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa pulma. Kuka merkitään leikkauspotilaan yhteyshenkilöksi silloin, kun ketään ei ole? Ei ole sukulaisia eikä tuttavia.
Viranomainen? Sos.työntekijä tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko päivän yksin istunut kotona ja päätä särkenyt, eipä ole kukaa kaipaillutkaan kun ei ole ketään jota kiinnostaisi olemassa oloni.
Joskus aikoinaan elämässä vielä oli ihmisiä joiden olisi voinut olettaa ottavan yhteyttä ja odottaa että olemassaoloni kiinnostaisi muulloinkin kuin olivat jotain vailla. No, eihän ne ottaneet ja sittemmin nuo yhteydet vaan hiipui yksipuolisuuttaan pois. Ikävää aikaa kaikella tapaa.
Nyt sitten on sama kuin sinullakin, ettei ole ketään ja ihan yhtä ikävää aikaa tämäkin on vaikka onkin erilaista. Ei tämä vastentahtoinen yksinäisyys vaan hyväksi muutu vaikka siihen tottuu tai turtuukin. Silti sitä kaipaa että joku ottaisi yhteyttä ja joku olisi kiinnostunut vaikka sen tietääkin ettei se ole edes mahdollista. Mikähän se tässäkin on ettei sitä sisäistä kunnolla ja lopullisesti, että ketään ei ole eikä ketään kiinnosta jotta loppuisi tämä joutava kaipuu sellaisen perään mitä ei ole eikä tule.
Juuri näin se on, ei tarvitse enää puhelintakaan laittaa äänettömälle yöksi kun ei enää kukaan soita, ne jotka aikoinaan soittelivat ovat kuolleet.
Sukulaisista minulle ei soita kun yksi täti pari kertaa vuodessa, oma poika ei välttämättä edes kertaakaan vuoden aikana. Välillä mietin miten kauan enää jaksan tätä, antaa kaiken mennä vaan,siis rahojen turhuuteen, vaikka viinaan ja pelaamiseen ja sitten lopetan itseni.
Juu ei tosiaan tarvitse, mutta yllättävän pitkään sitäkin teki vanhasta tottumuksesta kunnes havahtui ettei kukaan soita sen paremmin päivällä kuin yölläkään. Vähänkö itsensä tunsi pölvästiksi.
Eikä haittaa mitään vaikka puhelin jäisi eteiseen lipaston päälle kun lähtee kauppaan tai lenkille. Kukaan ei ole sillä aikaa tavoitellut eikä sitä yleensä enää edes jaksa tarkistaa. Sen kun tietää tsekkaamattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa pulma. Kuka merkitään leikkauspotilaan yhteyshenkilöksi silloin, kun ketään ei ole? Ei ole sukulaisia eikä tuttavia.
Viranomainen? Sos.työntekijä tms.?
Tästä on jo useampi vuosi eli voi olla eri systeemi, mutta ei mulla merkattu ketään. Tuostakin sai vääntää hoitajan kanssa vaikka kuinka pitkään koska kyllä nyt jokaisella pitää olla lähiomainen. Enkä tietenkään ole eri mieltä asiasta, mutta ei sellaista voi mistään taikoakaan. Seuraavaksi sitten saikin vängätä siitä, että olisi aika kotiuttaa mutta pitää olla saattaja ja joku ainakin sen ekan yön seurana. No ei sellaistakaan ollut mistään yhtään sen enempää joten olin sitten yhden yön sairaalassa vaikka tuo oli päiväkirurginen toimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkeistä. Pistää ajattelemaan. Niin kuin monesti käy, keinoälykin on lanseerattu markkinoille ilman vaikutusarviointia. Se ei huomioi kulttuurillisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia konteksteja. Itsemurha voi jossain olla kielletty, toisaalla pelastava harakiri tai jopa yhteisön puolesta uhrautuvalle varma pikaväylä kuoleman jälkeisiin iloihin.
Toisaalta keinoälyn pauloihin joutuminen muistuttaa muita addiktioita. Päihteet, uhkapelit, seksi, pikavipit, lahkot ym. koukuttavat joitain ja voivat johtaa tuhoon. Aina ihmisen oma arvostelukyky ei riitä. Ikärajoja voi asettaa, mutta myös kiertää. Eikä arvostelukykyongelma koske vain nuoria. Sekin on muistettava, että potilaat ovat tuoneet esiin myös terapeuttien painostavaa tai jopa väärää toimintaa. Mikään inhimillinen ei ole loppuun asti säädeltävissä sekään.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, kuinka paljon ja miten kansalaisia voi ja kannattaa yrittää suojella lopulta heiltä itseltään. Tiedottaminen ja kaikenlainen valistus on yleinen, mutta melko tehoton keino. Nykyisessä taloustilanteessa tuijotetaan pitkälti säästöihin ja uhat unohdetaan. Jotain olisi keksittävä.
Ei ihmistä voi suojella tältä itseltään, mutta yhteiskunnat ainakin yrittävät pitää kurissa päihteitä ja muuta helposti käsistä lähteviä koukutuksia.
Nyt on annettu keskimäärin melko tyhmän, varomattoman ja usein aidan matalimmasta kohdasta yli pyrkivän ihmiskunnan käsiin puolivalmis aikapommi ja sanouduttu irti seurauksista. Voi toki toivoa, ettei tässä käy huonosti, mutta kyllä tässä käy.
Viinaa ruvetaan kohta kuskaamaan kotiin.
Kumma juttu, että alkoholin kotiinkuljetuksesta pidetään meteliä, vaikka jo vuosia on ihasteltu sitä, että nuoriso on raitista ja tervehenkistä eikä juo oikeastaan ollenkaan. Alkoholiongelmien pitäisi kadota Suomesta kokonaan seuraavien vuosikymmenten aikana.
Toisaalta meidän piti kaikkien alkoholisoitua ja kuolla pois jo sen neloskaljan vapauttamisen takia. Mitä siitäkin jo on, vuosikymmen vai kaksi eikä alkoholiongelmaisia ole yhtään sen enempää mitä ennenkään vaan ilmeisesti jopa vähemmän.
Niin, että yksinäisen ei edes tarvitse lähteä alkoon, en tykkää yksin juomisesta edes.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että yksinäisen ei edes tarvitse lähteä alkoon, en tykkää yksin juomisesta edes.
Ei ole mullakaan pelkoa että tuon kotiinkuskaamisen takia alkoholisoituisin, koska just tuo sama etten tykkää juoda yksin enkä seurassakaan mitään pussikaljoja vaan minusta alkoholinkäyttö on mukavinta näin kesällä jossain kivalla terassilla ja talvella jossain kotoisassa pubissa. Harmi vaan ettei suomessa ole sellaisia pubeja mitä nyt vaikka emmerdalessa. Sellaista mistä saisi ihan konstailematonta kotiruokaa ja olisi vähän sellainen olohuonemainen tila jossa voisi käydä ottamassa joko sen kaljan tai kahvin. Lukea iltapäivälehden ihan paperiversiona ja olisi jotain tietovisaa ja vaikka bingoiltoja mutta ei mitään umpijurrisia eikä mielellään karaokeakaan. Jukeboxi voisi olla mutta sekin maltillisella volyymilla. Tuollaisessa voisi käydä yksinäänkin kunhan sinne ei muodostu mitään kantaporukkaa mikä katsoo kieroon kaikkia ulkopuolisia ja pitää heitä suunnilleen tunkeilijoina.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että yksinäisen ei edes tarvitse lähteä alkoon, en tykkää yksin juomisesta edes.
En tykkää myöskään vaikka sitäkin olen harrastanut yksinäisyyttä lievittääkseni ja jossain vaiheessa ihan liikaakin. Ei se vaan ole mun juttu vaan alkoholi saa normaaliakin seurallisemmaksi ja puheliaammaksi ja muutenkaan se juominen ei ole mulle "se juttu" vaan se sosiaalinen elämä ja seura jonka kanssa istuu iltaa. Siinä sitten voi ottaa lasillisen jos toisenkin, mutta yksinään tenuttaminen on minusta vain ankeaa eikä edes poista yksinäisyyttä mihinkään. Ihan sama juoko kotona vai istuuko yksinään jossain baarin nurkassa tai vaikka notkuisi siinä tiskillä. Ainoa juttuseura on baarimikko jos sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmårrä mikä mun elämän tarkoitus on ja mitä varten? Yksin taas koko kesä.
Ja siitä kesästäkin alkaa olla jo puolet mennyt. Ärsyttää koska näitä hukkaan heitettyjä kesiä on jo ennestään ihan liikaa mutta niin vaan tästä tuli sitten yksi lisää vaikka kuinka oli taas niin eri asenne ja suunnitelmiakin, että nyt en enää jää kotiin nysväämään vaan menen vaikka yksin ja teen ainakin jotain. Joopajoo. Juhannuksestakin on jo kaksi viikkoa ja ihan oli kuvitelma, että tänä juhannuksena pistän kivan mekon (valinnanvaraa on!) ja menen käymään jossain. Jos en muuta keksi niin sitten vaikka kaupassa hakemassa mansikkarasian tai jäätelöpaketin kunhan nyt jossain. Juu en käynyt kuin lenkillä ja ihan tavis lenkkivaatteissa. Siis ihan omaa saamattomuuttahan tämä kaikki on ja varmaan siksi riepookin niin suunnattomasti kun ei tästä voi kuin itseään syyttää. Samalla vaan ihmettelen kuka kumma minusta on tullut kun en mä ole ollenkaan tällainen ollut enkä ole oikeasti mikään nysväri tällaisissa asiossa vaikka rasittavuuteen asti pikkutarkka osaankin olla. Ihan kaikki rentous ja spontaanius on kadonnut jonnekin ja tuntuu että sitä on sekä henkisesti että ruumiillisesti jännittynyt kuin viulun kieli. Miksi sitä ei voi sitten muuttua edes parempaan suuntaan jos on pakko muuttua eikä voi olla edelleen oma itsensä? Mikä idea tässä tällaisessa elämässä on että sitä kasvaa aivan kieroon kun on yksinään koko ajan?
Pane mekko päälle jos kelit suosii kun menet ihan normaalisti kauppaan. Ei siihen juhannusta tarvita?
Otin vinkistä vaarin kun lähdin aamusta kaupoille ja oli ihanaa kulkea vilpoisasti liehuvassa mekossa vaikka ajattelin että noinkohan sellaisessa osaa enää ollakaan. Sitten tulikin ylläripyllärinä järkky ukkosrintama eikä mulla ollut sateensuojaa eikä mihinkään päässyt kunnolla sadetta karkuunkaan joten sitten olinkin kuin joku miss-märkämekko ja ihanan liehuva mekko oli kuin mikäkin makkarankuori ja tarttui jopa jalkojen ympärille. Ei ollut itkukaan kaukana kun tuolla rämmin ja nahkasandaalitkin meni varmaan pilalle. Pahinta ehkä silti oli se, että mulla oli ihana kesälaukku (mitä lie olkea tai kortta) ekaa kertaa käytössä ja se ei varmaan tuosta uitosta selviä. Haiseekin kuin ketunraato.
Tämä oli just niin mun tuuria.
Ketunraato :)
Sori, mut nauroin ääneen sun jutullu ja tapaan kertoa. Ens kerralla parempi tuuri, älä lannistu.
Mä en varmaan enää jaksa. Ekaksi oli taas järkyn raivokohtauksen vuoro ja sen jälkeen itkukohtauksen ja nyt sitten onkin aivan yhdentekevää ihan kaikki vaikka edelleen itkettääkin. Yölläkin näin ihan outoa unta ja siihen sitten heräsin kun raivohuusin ja karjuin aivan täysiä ihan kuten unessakin.
Minkälaista pahaa? En tunne asiaa. Olisi oikeasti kiinnostavaa tietää. Jos tarkoitat, että ihminen etsii vain omia vahingollisia käsityksiään tukevia kommentteja, sama tapahtuu terapeutinkin kanssa. Valikoiva kuulo seuloo pois kritiikin, josta olisi hyötyä, mutta jota ei kestä. Tulee se sitten tekoälyltä, terapeutilta tai läheiseltä. Väkisin ei ketään voi auttaa. Kyky muutokseen on ihmisestä itsestään kiinni.